Lue keskustelun säännöt.
3v lapsi itkee joka asiasta, onko normaalia?
12.04.2023 |
Aiempi keskustelu poistettiin, enkä ehtinyt lukea... Mutta siis itkee 100 kertaa päivän aikana milloin mistäkin. Eikä ole mitään pikkuitkua vaan suoraa huutoa, joka sattuu korviin ja hermoihin.
Kommentit (90)
Anna huutaa. Mutta arvatenkin yrität keinolla millä hyvänsä saada hiljentymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kyllä kiva läsnäolevia ihmisiäkään kohtaan kun kakara kirkuu... vaikka sitä rakkauden hedelmää täytyy kestää niin sitä huutoa ja kiljuntaa ei kenenkään tarvitse sietää. Mietin että onko joillakin lapsilla kuulossa vikaa eivätkä kuule sitä omaa sietämätöntä ääntänsä. Inhoan lasten uhmaitkua.
Anna huutaa sitten, jos kerran haluaa huutaa koko ajan.
Varmasti lopettaa jos annat vaan huutaa. Mutta kun on tottunut saamaan tahtonsa läpi sillä huudolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka haarukka tippuu lattialle pöydässä, niin välittömästi alkaa karmea kirkuminen. Huutaa myös apua kokoajan joka asiaan, ei edes suostu yrittämään itse juttuja jotka osaisi kyllä. Ja hermot menee samantien jos vaikka suostuu yrittämään ja ei heti onnistukaan ja sitten taas huudetaan TÄYSIÄ. Ihan kun lapsi olisi täysin hermoheikko, ei kestä yhtään odottamista ja turhautuu välittömästi jos ei onnistu.
3 vuotiaalla ei ole vielä etuotsalohko kehittynyt siinä määrin että pinnas riittäisi. Kai olet tietoinen miten aivot kehittyvät lapsella? Ja millä aikataululla. Tunteiden säätelyä on harjoiteltava pikkuhiljaa ja vuosikausia. Lapsen tunnereaktiot kuten kiukunpuuskat ja turhautunut kitiseminen lähtevä sieltä liskoaivojen tasolta. Järki ei toimi vielä nimeksikään. Tästä ei saisi syyllistää ja kuormittaa pientä uhmaikäistä lasta vaan auttaa. Lue aiheesta niin ymmärrät paremmin.
Joo toki, mutta jos joka ikistä asiaa rääkyy niin onhan se huonoa käytöstä. Ymmärrän että huudetaan ja itketään välillä kun harmittaa tai sattuu, mutta että nonstop kiukuttelua ja raivohuutoa? Kyllä lapselle kannattaa ihan sanoa, että ei kuulu hyviin tapoihin heittäytyä maahan makaamaan keskelle jalkakäytävää ja huutaa niin että muiden korvat menee rikki. Eihän hän sitä tiedä ellei joku kerro. 3v ymmärtää jo paljon, ellei ole erityislapsi, se on sitten jo asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka haarukka tippuu lattialle pöydässä, niin välittömästi alkaa karmea kirkuminen. Huutaa myös apua kokoajan joka asiaan, ei edes suostu yrittämään itse juttuja jotka osaisi kyllä. Ja hermot menee samantien jos vaikka suostuu yrittämään ja ei heti onnistukaan ja sitten taas huudetaan TÄYSIÄ. Ihan kun lapsi olisi täysin hermoheikko, ei kestä yhtään odottamista ja turhautuu välittömästi jos ei onnistu.
3 vuotiaalla ei ole vielä etuotsalohko kehittynyt siinä määrin että pinnas riittäisi. Kai olet tietoinen miten aivot kehittyvät lapsella? Ja millä aikataululla. Tunteiden säätelyä on harjoiteltava pikkuhiljaa ja vuosikausia. Lapsen tunnereaktiot kuten kiukunpuuskat ja turhautunut kitiseminen lähtevä sieltä liskoaivojen tasolta. Järki ei toimi vielä nimeksikään. Tästä ei saisi syyllistää ja kuormittaa pientä uhmaikäistä lasta vaan auttaa. Lue aiheesta niin ymmärrät paremmin.
Joo toki, mutta jos joka ikistä asiaa rääkyy niin onhan se huonoa käytöstä. Ymmärrän että huudetaan ja itketään välillä kun harmittaa tai sattuu, mutta että nonstop kiukuttelua ja raivohuutoa? Kyllä lapselle kannattaa ihan sanoa, että ei kuulu hyviin tapoihin heittäytyä maahan makaamaan keskelle jalkakäytävää ja huutaa niin että muiden korvat menee rikki. Eihän hän sitä tiedä ellei joku kerro. 3v ymmärtää jo paljon, ellei ole erityislapsi, se on sitten jo asia erikseen.
Huonoa käytöstä!?!? Meinaatko että 3v lapsi osaa aina käyttäytyä hyvin? Et taida tuntea lapsen maailmaa.
Täältä löytyy paljon hyviä vinkkejä haastavien tilanteiden kohtaamisiin:
https://www.oppijailo.fi/verkkokauppa/positiivinen-kasvatus-huomaa-hyvan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autistinen?
Puhuu kyllä ihan normaalisti.
Eihän tässä ollut puheesta kyse vaan itkemisestä. Tuon ikäistä lasta käytetään neuvolassa. Kannattaa ottaa siellä puheeksi ja vaatia tutkimuksia.
Etkö ole koskaan ollut tekemisissä pienten lasten kanssa, kun näin itsestään selvää asiaa kysyt? Ei todellakaan ole normaalia huutaa jokaisesta pikku jutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka haarukka tippuu lattialle pöydässä, niin välittömästi alkaa karmea kirkuminen. Huutaa myös apua kokoajan joka asiaan, ei edes suostu yrittämään itse juttuja jotka osaisi kyllä. Ja hermot menee samantien jos vaikka suostuu yrittämään ja ei heti onnistukaan ja sitten taas huudetaan TÄYSIÄ. Ihan kun lapsi olisi täysin hermoheikko, ei kestä yhtään odottamista ja turhautuu välittömästi jos ei onnistu.
3 vuotiaalla ei ole vielä etuotsalohko kehittynyt siinä määrin että pinnas riittäisi. Kai olet tietoinen miten aivot kehittyvät lapsella? Ja millä aikataululla. Tunteiden säätelyä on harjoiteltava pikkuhiljaa ja vuosikausia. Lapsen tunnereaktiot kuten kiukunpuuskat ja turhautunut kitiseminen lähtevä sieltä liskoaivojen tasolta. Järki ei toimi vielä nimeksikään. Tästä ei saisi syyllistää ja kuormittaa pientä uhmaikäistä lasta vaan auttaa. Lue aiheesta niin ymmärrät paremmin.
Joo toki, mutta jos joka ikistä asiaa rääkyy niin onhan se huonoa käytöstä. Ymmärrän että huudetaan ja itketään välillä kun harmittaa tai sattuu, mutta että nonstop kiukuttelua ja raivohuutoa? Kyllä lapselle kannattaa ihan sanoa, että ei kuulu hyviin tapoihin heittäytyä maahan makaamaan keskelle jalkakäytävää ja huutaa niin että muiden korvat menee rikki. Eihän hän sitä tiedä ellei joku kerro. 3v ymmärtää jo paljon, ellei ole erityislapsi, se on sitten jo asia erikseen.
Huonoa käytöstä!?!? Meinaatko että 3v lapsi osaa aina käyttäytyä hyvin? Et taida tuntea lapsen maailmaa.
Kuka sanoi, että lapsen pitäisi käyttäytyä aina hyvin? Mutta jos lapsen annetaan luulla että sellainen kirkuminen ja huutaminen on ok käytöstä, niin silloin ollaan hakoteillä. Tämä onkin tänäpäivänä iso ongelma, kun vanhemmat eivät opeta lapsille _pienestä pitäen_ käytöstapoja. Sitten ollaan helisemässä päiväkodissa ja koulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka haarukka tippuu lattialle pöydässä, niin välittömästi alkaa karmea kirkuminen. Huutaa myös apua kokoajan joka asiaan, ei edes suostu yrittämään itse juttuja jotka osaisi kyllä. Ja hermot menee samantien jos vaikka suostuu yrittämään ja ei heti onnistukaan ja sitten taas huudetaan TÄYSIÄ. Ihan kun lapsi olisi täysin hermoheikko, ei kestä yhtään odottamista ja turhautuu välittömästi jos ei onnistu.
3 vuotiaalla ei ole vielä etuotsalohko kehittynyt siinä määrin että pinnas riittäisi. Kai olet tietoinen miten aivot kehittyvät lapsella? Ja millä aikataululla. Tunteiden säätelyä on harjoiteltava pikkuhiljaa ja vuosikausia. Lapsen tunnereaktiot kuten kiukunpuuskat ja turhautunut kitiseminen lähtevä sieltä liskoaivojen tasolta. Järki ei toimi vielä nimeksikään. Tästä ei saisi syyllistää ja kuormittaa pientä uhmaikäistä lasta vaan auttaa. Lue aiheesta niin ymmärrät paremmin.
Juu ihan hyvä tietää tämä, mutta on myös lapsen aliarvioimista ajatella etteivätkö pystyisi tai oppisi ollenkaan hillitsemään jotain jatkuvaa huutoa ja kiukuttelua. 99% todennäköisesti opittu tapa.
Meillä sama ja loppua käytökselle ei näy, vaikka ikää alkaa olla jo lähemmäs 5. Kovat keinot käyttöön, ei saa antaa periksi, osta hyvät korvatulpat ja itke tyynyyn. Ei tätä meinaa jaksaa.
Neuvolassa hoettu jo 3 vuoden ajan "se on pelkkä ohimenevä vaihe".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat antavat aivan liikaa periksi lapsille. Ulkopuolisen on helppo nähdä syyt ei toivottuun käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaikka haarukka tippuu lattialle pöydässä, niin välittömästi alkaa karmea kirkuminen. Huutaa myös apua kokoajan joka asiaan, ei edes suostu yrittämään itse juttuja jotka osaisi kyllä. Ja hermot menee samantien jos vaikka suostuu yrittämään ja ei heti onnistukaan ja sitten taas huudetaan TÄYSIÄ. Ihan kun lapsi olisi täysin hermoheikko, ei kestä yhtään odottamista ja turhautuu välittömästi jos ei onnistu.
3 vuotiaalla ei ole vielä etuotsalohko kehittynyt siinä määrin että pinnas riittäisi. Kai olet tietoinen miten aivot kehittyvät lapsella? Ja millä aikataululla. Tunteiden säätelyä on harjoiteltava pikkuhiljaa ja vuosikausia. Lapsen tunnereaktiot kuten kiukunpuuskat ja turhautunut kitiseminen lähtevä sieltä liskoaivojen tasolta. Järki ei toimi vielä nimeksikään. Tästä ei saisi syyllistää ja kuormittaa pientä uhmaikäistä lasta vaan auttaa. Lue aiheesta niin ymmärrät paremmin.
Juu ihan hyvä tietää tämä, mutta on myös lapsen aliarvioimista ajatella etteivätkö pystyisi tai oppisi ollenkaan hillitsemään jotain jatkuvaa huutoa ja kiukuttelua. 99% todennäköisesti opittu tapa.
Jota vielä vanhemmat tukeneet ja palkinneet runsaalla huomiolla ja muilla palkinnoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä lapsi testaa nyt omaa tahtoa? Toinen mikä tulee mieleen, niin hakeeko hän huomiota sinulta itkemällä?
Mitä enemmän kiristävä tuin ikäistä ja vaatii "käyttäytymään", sen hankalammaksi muuttuu. Tai no voihan sitä pelolla ja uhkailuilla saada toivottu lopputulos. Mutta neuvoisin suhtautumaan vähän rennommin näiden uhmakkaiden toimiin ja olemaan avarakatseinen. Kyllä ne oppii ettei itku ja kitinä vie toivottuun päämäärään. Mutta ei pidä myöskään hylätä lasta, voi sanoa että olen tässä lähellä mutta ei tarvitse lähteä mukaan lapsen kitinävaatimuksiin.
Onhan toki mahdollista että lapsella on esim masennus jo pienenä ja stressiä jne. Toiset reagoivat esim. muutoksiin herkemmin kuin toiset.
Lapsi ei tee mitään turhaan. Itku pikkuasioista joko palvelee häntä jotenkin (huomiota, lohdutusta, vanhemman reaktio), tai taustalla on jokin muu syy, esim. aistiyliherkkyys.
Noin pienen lapsen kohdalla ei voi todentaa neuropsykiatrisia poikkeavuuksia. On kuitenkin totta, että useimmiten myöhemmin diagnosoitu lapsi on ollut ihan pienestä asti vaikeasti tyyntyvä ja jatkuvasti helposti hermonsa menettävä ja ylireagoiva. Neuroottisuus on myös persoonallisuuden piirre, joka heijastuu myös temperamenttiin. Lapsesi ei välttämättä ole siis nepsy, mutta herkästi reagoivaa ja hermostuvaa sorttia kyllä. Minkälainen hän oli vauvana?
Sinun toimintasi on joka tapauksessa avainasemassa. Ennakoi tilanteita, joissa tiedät hermojen menevän teiltä molemmilta. Huolehdi uni- ja ruokarytmistä, laita vaatteet valmiiksi, pakkaa kamppeet, pilko ruoka sopivaksi, kerro että kohta lähdetään, mitä ikinä teillä onkin tarpeen ennakoida. Anna huomiota erityisesti silloin, kun kaikki on hyvin. Älä mene lapsen tunnetilaan mukaan, vaan pyydä tarvittaessa miehesi jatkamaan tilanteessa, jos huomaat itse kuohahtavasi. Papu.net sivustolta voi myös printata kuvatukia arkeen, jotka helpottavat kommunikointia ja konkretisointia, tällaiset ovat usein varhaiskasvatuksessa käytössä.
Toivottavasti kyseessä on vain tavallista rajumpi uhmaikä. Mutta vaikka ei olisikaan, selviät kyllä. Arjen organisointi tukee kenen tahansa lapsen kehitystä, joten sen kanssa et voi mennä vikaan.
Vaka-ope
Jotkut lapset on sellaisia stressikimppuja, mistä se voi johtua?
Päiväkoti täti kirjoitti:
Mitä enemmän kiristävä tuin ikäistä ja vaatii "käyttäytymään", sen hankalammaksi muuttuu. Tai no voihan sitä pelolla ja uhkailuilla saada toivottu lopputulos. Mutta neuvoisin suhtautumaan vähän rennommin näiden uhmakkaiden toimiin ja olemaan avarakatseinen. Kyllä ne oppii ettei itku ja kitinä vie toivottuun päämäärään. Mutta ei pidä myöskään hylätä lasta, voi sanoa että olen tässä lähellä mutta ei tarvitse lähteä mukaan lapsen kitinävaatimuksiin.
Onhan toki mahdollista että lapsella on esim masennus jo pienenä ja stressiä jne. Toiset reagoivat esim. muutoksiin herkemmin kuin toiset.
Reaktio se on se vihainenkin, silloin lapsi saa huomiota. Tiedän kyllä lapsityypin ja vanhempi lähes aina sellainen joka a) sellainen joka antaa kaiken heti periksi, kun ei vaan jaksa tai b) sellainen joka huomioi ja lässyttää ja sanoittaa tunteita jatkuvasti ja yrittää pitää lapsen tyytyväisenä keinolla millä hyvänsä
Hyvä idea.