Hei sinä, joka kamppailet kodin sotkun ja epäsiisteyden kanssa!
Olen itse ollut nuoresta asti oikea sottapytty. Tai niin itseäni kuvailin. Nyt vuosien jälkeen olen oppinut pitämään kotini siistinä, joka taas on parantanut elämänlaatuani merkittävästi. Vuosien varrella minulle on kertynyt niin paljon osaamista ja ymmärrystä aiheesta, että haluaisin jakaa näitä tietoja myös muille. Huomasin täällä viestiketjun tavarapaljoudesta, johon oli kertynyt huiman määrän vastauksia/keksustelua. Sen takia ajattelin, että ehkä täällä on muitakin, jotka kamppailet samojen ongelmien kanssa niin kuin minäkin muutama vuosi sitten. Vastaisin mielelläni teidän kysymyksiin aiheesta.
Kommentit (2330)
Meillä toimii se, että siivotaan yksi huone kerrallaan - hyvin. Seuraavalla kerralla toinen jne.
Minun ongelmani on perus siivoukset. Ovat niin tylsiä mut sit on pakko silti hoitaa ne. Kuten joku tiskikoneen täyttö tai vaatteiden viikkaaminen 🥴 niin tylsää ja silti niitä vaan joutuu päivästä toiseen hoitamaan. Yritän harjoitella kiitollisuutta kun näitä teen. Oikeasti kaikki kodinkoneet ovat luksusta! En muuten saa mitään intoa näihin töihin.
Hitsi en voi osallistua näihin keskusteluihin kun olen yleensä vasta tähän aikaan kotona ja klo23 loppuu. Olen silti mielenkiinnolla näitä viestejä lukenut yöllä. Minun ongelmani on kaikki huoneet. Asun yksin ja olen aivan onneton siivooja. Ei ole standardit niin korkeella. Onneksi olen vähän kotona niin ei kerkee sotkea.
Katsomossa (mtv3) on myös sarja nimeltä kaaoksen kesyttäjät suomi ja uk. Sen katsominen saa minut karsimaan ja olla ostamatta uutta :D
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin aiemmin tänään viestin tiskihommista, mutta siitä tuli joku viesti tyyliin että "kommenttisi julkaistaan tarkastuksen jälkeen" tms, mitä ihmettä tämmöinen moderointi on ja miksi se osui mun kohdalle? Olen hämmentynyt. Viesti ei ole tullut vieläkään läpi, outoa. Sisällössä ei ollut mitään kummallista, vain valitusta siitä miten hankalaa tiskihuolto voi välillä olla, vastauksena yhdelle edelliselle kommentoijalle :D
Oli varmaan sit samaan aikaan kun trolli tuli tänne kylään. Sen tyypin viestit on täältä poistettu ja ne olikin ihan poistamisen arvoisia. Yritti varmaan tykittää niitä viestejä monta läpi ja sit sunkin viesti meni siihen samaan tarkistukseen. Valitettavasti jotkut yrittävät kaataa hyvät ketjut!
Mun asenne koko hommaan on muuttunut. Olen alkanut katsella tavaroita kriittisesti. En ole aiemmin tehnyt niin, ja on ihmetyttänyt, miten joku pystyy siihen. Jotenkin niihin on suhtautunut, niin kuin niillä olisi sielu. Eihän niitä voi silloin pois heittää. Piiloanimisti?
Vierailija kirjoitti:
Onko joku saanut tänään karsittua? Minä vein kolme isoa jätesäkkiä pois! Ihan mahtava fiilis. Tällä jatketaan!!!
Hienosti tehty! Eikö ole ihana tunne kun kaapeista katoaa se turha (ja mahdollisesti rikkinäinen) tavara ja saa tilaa niille oikeille asioille mitä tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut olla itselleni armollisempi. Minun ei tarvitse rankaista itseäni ruman värisestä virheostospaidasta käyttämällä sitä, vaikka se saa minut näyttämään sammakolta. Tehty mikä tehty, ei jäädä tuleen makaamaan, vaan se saa lähteä. Ei se raha kärsimällä takaisin enää tule.
En myöskään voi pelastaa maailmaa säilyttelemällä sitä hankalan mallista taikinakulhoa, jota ei voi pinota eikä mahdu tiskikoneeseen, ja siksi en koskaan käytä sitä. Sekin lähtee.
Musta tässä oli hyviä oivalluksia. Ainakin mulle käy niin että kaupassa ostaa vaatteen ja sitten kun kotona pukee sen päälleen niin löytää vaikka mitä vikaa. Vaate voi puristaa hankalasti, ei niin että se heti häiritsisi mutta kun vaate on kahdeksan tuntia päällä ja sitä on nykinyt ja kiemurrellut niin huomaa että vaate ei istukaan. Sitten se jää käyttämättä mutta poiskaan ei voisi laittaa kun aina toivoo että se kumminkin sopisi.
Sitten kun vaatekomeron aukaisee, tuleekin huono omatunto kun sen vaatteen näkee ja tietää että sitä ei ole käyttänyt kuin pariin kertaan. Täytyisi ajatella juuri noin, että tehty mikä tehty mutta ei jäädä tuleen makaamaan, vaate joko myyntiin tai lahjoituksena eteenpäin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut olla itselleni armollisempi. Minun ei tarvitse rankaista itseäni ruman värisestä virheostospaidasta käyttämällä sitä, vaikka se saa minut näyttämään sammakolta. Tehty mikä tehty, ei jäädä tuleen makaamaan, vaan se saa lähteä. Ei se raha kärsimällä takaisin enää tule.
En myöskään voi pelastaa maailmaa säilyttelemällä sitä hankalan mallista taikinakulhoa, jota ei voi pinota eikä mahdu tiskikoneeseen, ja siksi en koskaan käytä sitä. Sekin lähtee.Musta tässä oli hyviä oivalluksia. Ainakin mulle käy niin että kaupassa ostaa vaatteen ja sitten kun kotona pukee sen päälleen niin löytää vaikka mitä vikaa. Vaate voi puristaa hankalasti, ei niin että se heti häiritsisi mutta kun vaate on kahdeksan tuntia päällä ja sitä on nykinyt ja kiemurrellut niin huomaa että vaate ei istukaan. Sitten se jää käyttämättä mutta poiskaan ei voisi laittaa kun aina toivoo että se kumminkin sopisi.
Sitten kun vaatekomeron aukaisee, tuleekin huono omatunto kun sen vaatteen näkee ja tietää että sitä ei ole käyttänyt kuin pariin kertaan. Täytyisi ajatella juuri noin, että tehty mikä tehty mutta ei jäädä tuleen makaamaan, vaate joko myyntiin tai lahjoituksena eteenpäin!
Tämä oli hyvä, ei tarvitse ottaa projektia kirpputoripöydästä, mitä ei sitten jaksa moneen vuoteen, ja ne tavarat tukkii vaatehuoneen. Ne voi myös lahjoittaa yksi kerrallaan sitä mukaa kun huomaa, ettei tämä ollutkaan minun vaate.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut olla itselleni armollisempi. Minun ei tarvitse rankaista itseäni ruman värisestä virheostospaidasta käyttämällä sitä, vaikka se saa minut näyttämään sammakolta. Tehty mikä tehty, ei jäädä tuleen makaamaan, vaan se saa lähteä. Ei se raha kärsimällä takaisin enää tule.
En myöskään voi pelastaa maailmaa säilyttelemällä sitä hankalan mallista taikinakulhoa, jota ei voi pinota eikä mahdu tiskikoneeseen, ja siksi en koskaan käytä sitä. Sekin lähtee.Musta tässä oli hyviä oivalluksia. Ainakin mulle käy niin että kaupassa ostaa vaatteen ja sitten kun kotona pukee sen päälleen niin löytää vaikka mitä vikaa. Vaate voi puristaa hankalasti, ei niin että se heti häiritsisi mutta kun vaate on kahdeksan tuntia päällä ja sitä on nykinyt ja kiemurrellut niin huomaa että vaate ei istukaan. Sitten se jää käyttämättä mutta poiskaan ei voisi laittaa kun aina toivoo että se kumminkin sopisi.
Sitten kun vaatekomeron aukaisee, tuleekin huono omatunto kun sen vaatteen näkee ja tietää että sitä ei ole käyttänyt kuin pariin kertaan. Täytyisi ajatella juuri noin, että tehty mikä tehty mutta ei jäädä tuleen makaamaan, vaate joko myyntiin tai lahjoituksena eteenpäin!
Tämä oli hyvä, ei tarvitse ottaa projektia kirpputoripöydästä, mitä ei sitten jaksa moneen vuoteen, ja ne tavarat tukkii vaatehuoneen. Ne voi myös lahjoittaa yksi kerrallaan sitä mukaa kun huomaa, ettei tämä ollutkaan minun vaate.
Mietin ihan samaa! On niin tottunut siihen, et pitäis aina olla joku isompi urakka tai projekti kun aloittaa sen karsimisen. Siksi tykkään tästä ketjusta kun täällä on ajatuksena pikuhiljaa ja eri tavoin. Ei aina niitä perinteisiä karsimisurakoita.
 Olen ollut nyt ostolakossa siitä asti kun tämän ketjun löysin. En olisi tässä tilanteessa, jos olisin osannut jättää ne tavarat sinne kauppaan. Omistan paljon kaunista tavaraa mutta ei ne saa mitään lisäarvoa jossain sikinsokin kaapin sisällä.
On todella vaikea olla ostamatta nyt varsinkin kun on kevät ja kaikkea ihanaa sisustustavaraa on kauniisti aseteltu kaupan hyllyihin. 
Tämä ketju sai minut ymmärtämään että olen ollut aivan liian kunnianhimoinen ja sen takia yrittänyt saada kodin järjestykseen aivan liian nopeasti ja aivan liian tarkasti. Ei minua edes kiinnosta tiptop koti. Minua kiinnostaa juuri tämä onnellisuus! Olen nyt joka päivä edistänyt tätä projektia 5 min tai tunti kerrallaan. Parasta tässä on se, ettei tunnu missään! Jotenkin uskon, että olen saanut uuden mahdollisuuden hoitaa tämän kodin uudella ajattelutavalla.
Kerroin aikasemmin että haluaisin ennen kesää olla valmis  uskon todella saavani kodin järjestykseen ennen sitä. 
Monta kertaa, kun olen järjestänyt jotkut juhlat, olen kauhealla urakalla raivannut esim keittiön tasot tyhjiksi. Juhlien jälkeen on ollut niin ihanan seesteistä nauttia vielä siisteistä huoneista, liinoista ja kukista pöydillä.
En ole tajunnut ihmetellä, miksi annan tavaran sitten taas vallata ne? Onko se joku siisteyden pelko myös?
Miksi ei tavoite voisi olla vain ylläpitää se ihana seesteisyys, kun se on kerran saavutettu?
Vierailija kirjoitti:
Monta kertaa, kun olen järjestänyt jotkut juhlat, olen kauhealla urakalla raivannut esim keittiön tasot tyhjiksi. Juhlien jälkeen on ollut niin ihanan seesteistä nauttia vielä siisteistä huoneista, liinoista ja kukista pöydillä.
En ole tajunnut ihmetellä, miksi annan tavaran sitten taas vallata ne? Onko se joku siisteyden pelko myös?Miksi ei tavoite voisi olla vain ylläpitää se ihana seesteisyys, kun se on kerran saavutettu?
Siis just tää! Mulla myös parhaimmat lapsuuden muistot, jos kodista puhutaan, on juuri nämä hetket juhlien jälkeen. Koti on puhdas, kaikilla on siistit vaatteet ja kaikki on iloisia. Sit heti seuraavalla viikolla alko kaaos. Kukaan ei ylläpitänyt sitä siisteyttä ja kaikki voi jotenkin huonosti sen takia. Itse olen nyt aika sama tämän suhteen. Hoidan kodin erittäin hyvin ennen juhlia. Sit se taas jää. Tämä toimii hyvin nyt mielikuvitusharjoituksena. Haluan sen seesteisen tunteen joka päivä!
Aloitin viime vuoden tammikuussa kodin läpiköymisen.
Teen hitaasti, mutta esim olen saanut myytyä paljon irtotavaraa. Tai paljon, mutta vuodessa useampi satanen.
Tällä on tullut rinnakkaisvaikutteita.
Tällä viikolla korjasin neuletakin, jossa vetoketju piti vaihtaa. Viimeiset 15 v.
Oon päättänyt teen vähintään yhden korjauksen per kk ja nämä odittaa vaatehuoneessa, kestokassissa. Tekemistä riittää täksi vuodeksi, vaikka ennen en ole näihin koskenut
Vähän menee ohi aiheen mutta kerron kuitenkin. Me kaverin kanssa perustettiin vuoden alussa kässäklubi, jonka tarkoituksena on korjata, huoltaa ja tuunata vaatteita sekä saattaa keskeneräisiä käsitöitä valmiiksi tai vähintäänkin eteenpäin kohti valmistumista. Se kokoontuu kerran kuussa jommankumman luona ja kestää 2-3 tuntia (joskus pidempäänkin) iltapäivisin. Aina on varattu joko lämmin ruoka tai vähintäänkin täyttävä kahvieväs, jotta nälkäkiukku tai väsymys ei pääse yllättämään kesken hommien. Siinä samalla on vaihdettu kuulumiset, haaveiltu ja suunniteltu seuraavia projekteja. Kaapissa olleet kankaat ovat saaneet uuden elämän, vaatteet lisää jatkoaikaa, aluslakanat ovat muuntuneet tyynyliinoiksi, puutyöt valmistuneet, kutimet heiluneet ja villasukat löytäneet uuden omistajan. Näin täällä, mites siellä?
Mulla on ihan liikaa tavaraa ja lojuvat milloin missäkin kasoissa. En koskaan löydä mitään ja tulee turhaan ostettua jotain, vaikka tietää että täällä jossain jo on. Siivous kun on ollut niiden vuoksi hankalaa, niin ei oikein tule sitten siivottua kovinkaan usein...
Nyt olen kerännyt kaikki kannellisiin muovilaatikoihin, vähän yrittänyt samaa kategoriaa samaan laatikkoon, mutta osa on ihan sekalaista.
Nyt on hienot pinot muovilaatikoita, mutta onpa nurkat siivottu. 😁
Ajattelin jatkossa käydä niitä laatikko kerrallaan läpi ajan kanssa ja karsin turhat pois. Uskomaton määrä esim. kaikenlaisia kyniä löytyi, kun keräsin niitä samaan. Tutkin ne myöhemmin ja heitän toimimattomat ensin pois ja jätän vain mitä tarvitsen. Nyt halusin vain päästä siivoamaan kunnolla pieni alue kerrallaan, niin en paljoa raivannut pois mitään, vielä...
Kasasin seinän viereen laatikoita 4 päällekkäin ja 4 vierekkäin. Oli niin sekavan näköistä, kun lootista näkyy läpi, niin heitin pöytäliinan niiden päälle. Nyt on upea "sivupöytä" jonka päällä on pari tekokasvia 😂
Kyllä tämä ketju saa ainakin minut tekemään jotain tän kaaoksen kesyttämiseksi.
Seuraavaksi tyhjennän keittiön kaapit...
Kiitos teille kannustavasta seurasta ja voimia muillekin puuhailuun! 👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ihan liikaa tavaraa ja lojuvat milloin missäkin kasoissa. En koskaan löydä mitään ja tulee turhaan ostettua jotain, vaikka tietää että täällä jossain jo on. Siivous kun on ollut niiden vuoksi hankalaa, niin ei oikein tule sitten siivottua kovinkaan usein...
Nyt olen kerännyt kaikki kannellisiin muovilaatikoihin, vähän yrittänyt samaa kategoriaa samaan laatikkoon, mutta osa on ihan sekalaista.
Nyt on hienot pinot muovilaatikoita, mutta onpa nurkat siivottu. 😁
Ajattelin jatkossa käydä niitä laatikko kerrallaan läpi ajan kanssa ja karsin turhat pois. Uskomaton määrä esim. kaikenlaisia kyniä löytyi, kun keräsin niitä samaan. Tutkin ne myöhemmin ja heitän toimimattomat ensin pois ja jätän vain mitä tarvitsen. Nyt halusin vain päästä siivoamaan kunnolla pieni alue kerrallaan, niin en paljoa raivannut pois mitään, vielä...
Kasasin seinän viereen laatikoita 4 päällekkäin ja 4 vierekkäin. Oli niin sekavan näköistä, kun lootista näkyy läpi, niin heitin pöytäliinan niiden päälle. Nyt on upea "sivupöytä" jonka päällä on pari tekokasvia 😂
Kyllä tämä ketju saa ainakin minut tekemään jotain tän kaaoksen kesyttämiseksi.
Seuraavaksi tyhjennän keittiön kaapit...
Kiitos teille kannustavasta seurasta ja voimia muillekin puuhailuun! 👍🏻
Uskon täysin, että nuo laatikot on toimiva keino. Varsinkin, jos niihin ei mene välillä penkomaan. Se tunneside tavaroihin hiipuu ja katkeaa, ja kun vuoden tai parin päästä taas niitä katsoo, mitä siellä on, ihmettelee, että miksi tätäkin olen säilyttänyt.
Joka kerta läpi käydessä poistuu lisää ja lisää, ja laatikotkin vähenee yksi toisensa jälkeen. Näin mulle on käynyt. Mutta onhan se rankkaa pitää niitä laatikoita jossain, ja käydä läpi uudelleen ja uudelleen. Mikä siinä on, ettei tavara päästä irti otteestaan.
Yksi keittiön kaappi silloin, toinen tällöin, on ollut mulle hyvä keino. Erityisesti muovikaapista pois kaikki pestyt jätskipurkit, värjääntyneet eripariset pakastusrasiat ym. Sillä olen saanut kodinkoneet, tarjottimet ja murolaatikot pöydältä sinne kaappiin.
Mies siivosi parvekkeen ja ehdotti että annetaan kuerrätykseen lyhdyt joihin olen kuvitellut laittavani kynttilän (fiilistelyä elokuun iltana). Koskaan sitä ei ole tapahtunut. Samalla sekajötteeseen meni muutama tavara. Pientä edistystä!
Kulostaa unelmalta toi pyyhkäistä tyhjiltä tasoilta. Mun tavoite myös!:) olen aika huono luopumaan tavaroista paitsi tämän ketjun inspiroimana olen saanut tehtyä vähän tehokkaammin. Muistuttelen itseäni useammin nousta ylös ja vain aloittaa. Tsemppiä kaikille!