Vauvojen mielenterveyden ongelmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit (ja isät) tuijottaa liikaa puhelimen näyttöä, sen sijaan että olisivat vuorovaikutuksessa vauvan kanssa?

Meinaat että ennen älypuhelimia äidit tuijottivat vauvojaan koko ajan? "Vanhaan hyvään aikaan" tuijotettiin televisiota, sanomalehtiä ja kirjoja, tai keskityttiin juoruamaan naapurin rouvan kanssa.

Kaikki tuo on ihan erilaista kuin ruudun tuijottelu. Jopa tv:n katselu on sosiaalisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit (ja isät) tuijottaa liikaa puhelimen näyttöä, sen sijaan että olisivat vuorovaikutuksessa vauvan kanssa?

Meinaat että ennen älypuhelimia äidit tuijottivat vauvojaan koko ajan? "Vanhaan hyvään aikaan" tuijotettiin televisiota, sanomalehtiä ja kirjoja, tai keskityttiin juoruamaan naapurin rouvan kanssa.

Kaikki tuo on ihan erilaista kuin ruudun tuijottelu. Jopa tv:n katselu on sosiaalisempaa.

Telkkaria ei myöskään voinut ottaa mukaa joka paikkaan, kuten leikkipuistoon tai kävelylle. Onneksi. Nyt on niin surullista nähdä, kun äidit, isät tai hoitotädit katselevat vain tiukasti puhelimiaan ollessaan lapsensa kanssa, ehkä välillä hiukkasen vilkaisevat lastaan,että onko tallessa vielä.

Onko vauvani narsisti?

Vierailija kirjoitti:

Onko vauvani narsisti?

Ei, vielä pahempaa. Sehän on piru ja psykopaatti, syntynyt pahana. Katseesta sen näkee. Kaikki vauvat ovat paholaisia ja vanhemmat surkeita kasvattajia. Ja lääkärit ihan paskoja, koska jakelevat joka toiselle tekaistuja nepsydiagnooseja vaikka oikeasti käytös johtuu psykopatiasta ja vapaasta kasvatuksesta. Ja siitä, että jo synnytyksessä 90% saa aivovaurion, tämä olisi sektiolla ehkäistävissä, mutta sellaisia ei anneta kaikille säästösyistä vaikka pitäisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko vauvani narsisti?

Ei, vielä pahempaa. Sehän on piru ja psykopaatti, syntynyt pahana. Katseesta sen näkee. Kaikki vauvat ovat paholaisia ja vanhemmat surkeita kasvattajia.

Ei nyt ihan kaikki. Ehkä jopa 10 % on hyviä. Siis vauvat... ennen kuin 99%:sti joutuvat surkeiden käsiin. Sellaist se on!

Vierailija kirjoitti:

Ja lääkärit ihan paskoja, koska jakelevat joka toiselle tekaistuja nepsydiagnooseja vaikka oikeasti käytös johtuu psykopatiasta ja vapaasta kasvatuksesta.

Itse asiassa diagnoosien kriteerit on asetettu erittäin korkealle, jotta ei tarvotsi julkisin varoin auttaa, ellei ole ihan pakko. Hoidetaan vain se "jäävuoren huippu".

Vierailija kirjoitti:

Ja siitä, että jo synnytyksessä 90% saa aivovaurion, tämä olisi sektiolla ehkäistävissä, mutta sellaisia ei anneta kaikille säästösyistä vaikka pitäisi!

Olet ymmärtänyt väärin. Sektiota tehdään paljon nimenomaan taloudellisen kannattavuuden vuoksi: synnytysten ylikemikalisointi on kaiken kaikkiaan tehokasta ja tuottavaa. Okei, monien aivot kärsii siinä, mutta heidät voidaan sitten myöhemmin hoitaa "jäävuoren huippuna".

Vierailija kirjoitti:

Onko vauvani narsisti?

Toivottavasti on.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai "refluksi-vauva" pidä aikuista oksettavana. Hän on vain herkistynyt reagoimaan kehollisesti sillä tavalla, johonkin toistuvaan epämiellyttävään asiaan. Joskus on kyse siitä.

...sen toistuvan epämiellyttävän ollessa yleensä nimenomaan aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta jutussa sanottiin, että masennus on vauvoilla hyvin harvinaista. Vähän tuntuu huuhaalta, että muut "mielenterveyden häiriöt" on valtavan yleisiä.

Kuinka suuri vauvan masennuksen täytyy olla, jotta se häiritsisi aikuista? Vauvan masentunut mieli on mielestäni aina huolestuttava, ilman jotain tiettyjä kriteerejäkin, jonka mukaan masentunut mieli voitaisiin määritellä masennukseksi.

Kirjoitinpa epäselvästi, sori. Tarkoitin apaattisuuden, en masennuksen... Yritin sanoa, että vauvan apaattisuus on aina surullista ja huolen aihe, koska kyseessä on psyykkiselle kehitykselle niin tärkeä ikä.

Mutta ongelma kai onkin sen todentaminen, että onko kyseessä apaattinen mieliala, temperamentti, allergia tai joku muu vaiva. Ja vielä lisäksi ne hoitokeinot sitten siihen.

Temperamentti ei aiheuta huonoa suhdetta, vaan viime kädessä, aikuisen kykenemättömyys vastata toisen yksilöllisiin tarpeisiin - ja ongelmien kasautuminen, jolloin haaste käy yhä suuremmaksi.

Tosiasia on, että vaikka vauvaa rakastaisi enemmän kuin omaa elämäänsä, ellei ole kykyä eläytyä toiseen ihmiseen (ja näitä ihmisiä on paljon), ei toista voi koskaan kunnolla ymmärtää. Ei sille omalle luonteen vammalle mitään voi.

Allergia ei mielestäni sekään ole syy. Mutta voi olla rankka lisärasite, valmiiksi vaikealle suhteelle.

Väitän, että ei ole vaikeaa nopeasti nähdä, onko vauvalla vakava ongelma hoitajansa kanssa. Se on havaittavissa joka ikisestä liikkeestä ja eleestä, siitä, miten ne sopii yhteen - ja silloin robottikin voisi sen todeta, teoriassa. Kysymys kuuluukin, kuinka todentaa tieteellisesti se, minkä pystymme helposti näkemään. (Joku voisi olla erikoistunut pelkästään tähän profilointiin, lopulta kone.) Mutta toisaalta: mitä tehdä sillä tiedolla? Vahvaa hyvinvointia ei näytä olevan kiinnostusta organisoida. Jos olisi, se olisi tehty ajat sitten. Ulkomaapolitiikka ja riisto taitavat olla kannattavampia juttuja. Sillä tavalla asioita priorisoidaan... MEILTÄ PUUTTUU JOKIN YHTEISKUNTATASO, INTOHIMO SIVISTYKSEEN JA ONNELLISUUTEEN. Verovaroja kertyy minimiperiaatteella, ei-niin-vahvat ovat hyviä kuluttajia, jne. Keskinkertaisuus on varmasti optimaalista. Kerro minulle siis YKSIKIN syy, miksi yhteiskunnallisella tasolla tahtoisimme, että suomalaiset vauvat olisivat taatummin onnellisempia?

Ei allergia vanhemman ja lapsen välisessä suhteessa, vaan itsenäisenä tekijänä lapsen oireilussa. Näin sanotaan artikkelissa:

MISTÄ vanhempi sitten tietää, kärsiikö vauva mielenterveyteen liittyvistä oireista vai onko hänellä esimerkiksi fyysistä vaivaa, kuten allergioita, kireä kielijänne tai refluksia?

Tämän Riihonen kuvaakin olevan vaikeaa, minkä vuoksi hän kehottaa vanhempia hakemaan apua, jos he huomaavat, että vauva ei voi hyvin.

Kannattaa hakea apua, jos vauva itkee paljon ja itkuisuus huolestuttaa ja rasittaa vanhempia.

Tiesitkö, että refluksi on monesti psyykkinen oire. Elimellistä vikaa ei löydy, ja lapsi oksentaa monesti tietyissä tilanteissa, esim. äidin puhuessa tietyistä aiheista (ei ole vitsi!)

Ei kai allergia tm. voi koko suhdetta määritellä?

Entä jos vauva on onneton, mutta se on vanhemmalle sinänsä ok.

Huhhei

Mäkin yllätyin siitä, kun ekan kerran kuulin, että vauva voi herkästi oksennella psyykkisistä syistä. Siis kun kyse ei ole siitä, että venytät juuri syöneen vauvan ruokatorvea (hänet nostamalla) tai neurologisesta epäkypsyydestä jos on syntynyt ennen aikojaan tms.

Okei, mielenkiintoinen ja tärkeä tieto. Refluksi voi kuitenkin olla myös allergiaperäistä.

Ja refluksia on myös ilman oksentelua. Se vasta kipeää tekeekin ja vauvat saattavat olla todella itkuisia.

Vauvan refluksi kuulostaa keksityltä jutulta.

Toisaalta, jos oksentelu on joskus psyykkistä, miksei melkein oksentaminenkin sitä olisi?

Refluksi on melkein oksentamista. Vähän niin kuin tulisi aivastus, mutta ei sitten tullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä mielenkiintoista, että miten tuo erotetaan fyysistä vaivoista. Tuossakin sanottiin että on vaikeaa erottaa allergia ym. oireista.

Tämä. Jos vauvalla/lapsella fyysisesti ikävä olo niin voihan sekin masennusta aiheuttaa tai fyysisen sairauden oireet tulkitaan väärin masennukseksi.

Psyykkinen kärsimys aiheuttaa yleensä myös fyysisiä ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vauvasta vaariin vasemmiston oikeinkasvatusleireille!

Niinpä, siellä katsotaan ensin, että onko perheessä käytetty äiti- isä- tyttö- tai poika-sanaa, jos on, niin heti kielto päälle. Sitten opetetaan eroottista hierontaa ja vauvatantraa, hoetaan mantraa "ei ole sukupuolta", olemme eläimiä, sukuppuolettomia eläimiä". Kyllä se siitä sitten alkaa iloksi muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Yksi oma mutu on vauvojen yksin nukkuminen yhtenä tekijänä, mikä voisi suurissa määrin (populaatiotasolla) altistaa ahdistukselle ja siten myös masennukselle. Ei mikään muu nisäkäs laita vastasyntynyttä nukkumaan yksin. Sehän tarkoittaisi hylkäämistä, johon kuuluu reagoida ahdistumalla ja huutamalla.

Nimenomaan.

Jotain tehdään nyt VAKAVASTI väärin, eikä kukaan tiedä tai myönnä, mitä.

Ongelmana lienee myös pelko ajatella itse.

^Eikä vain Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vauvasta vaariin vasemmiston oikeinkasvatusleireille!

Niinpä, siellä katsotaan ensin, että onko perheessä käytetty äiti- isä- tyttö- tai poika-sanaa, jos on, niin heti kielto päälle. Sitten opetetaan eroottista hierontaa ja vauvatantraa, hoetaan mantraa "ei ole sukupuolta", olemme eläimiä, sukuppuolettomia eläimiä". Kyllä se siitä sitten alkaa iloksi muuttua.

Vauvalle lähes koko keho on eroottinen. Joten vauvan hierominen, tai sively, on eroottista.

Vierailija kirjoitti:

"Jopa 10-15 prosentilla vauvoista on mielenterveysongelmia" - ei voi olla noin vähäinen osuus.

Ei todellakaan voi olla noin vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidit (ja isät) tuijottaa liikaa puhelimen näyttöä, sen sijaan että olisivat vuorovaikutuksessa vauvan kanssa?

"Vuorovaikutuksesta" voi olla vain enemmän haittaa, kun sitä ei osaa.

Aivan varmasti näin.

Kuvitelkaa nyt itsenne "vuorovaikutuksessa" kenen tahansa kanssa! Ei ole itseisarvo...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan koliikki oikeasti mielenterveyshäiriö.

Ei yksi pääsky kesää tee, mutta miehen tädillä oli koliikki ja nuorena aikuisena tuli mt-syistä eläke.

Mikä on mielenterveyshäiriö.

Oletetaan, että aikuinen ihminen kidnapataan ja suljetaan kellariin, jossa hän joutuu olemaan täysin kappaajansa armoilla; mikäli uhri huutaa päivittäin, onko hänellä mielenterveyshäiriö?

Tämäpä juuri. Jos vauva peilaa epäterveitä olosuhteita käytöksessään, onko se mielenterveyshäiriö vauvalla?

Sepä se.

Mutta sanoisin, että kyllä. Jos huonoista olosuhteista kärsiminen (esim. uhriksi joutumisesta) on häiriö.

Eli nykyfilosofian mukaan pitäisi kestää epäterveet olot, tai on epäterve. Tätä vaaditaan vauvasta alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Niin, eihän se vauva mikään alien ole, vaan ihminen siinä missä muutkin.

Toivottavasti tämä olisi joskus vielä konsensus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nähnyt masentuneen vauvan. Erottaa kyllä fyysistä oireista.

Vauvan masennus johtuu aina häntä hoitavasta. Masentunut äiti useimmiten. Äiti hoitaa mekaanisesti ottamatta kontaktia. Vauva ei itke, koska siitä ei ole hyötyä. Vauva ei katso hoitajaa ja on apaattinen. Ei tietenkään aina juuri äiti, mutta pääasiallinen hoitaja.

Tuossa artikkelissa yhdeksi oireeksi kuitenkin nostettiin vauvan jatkuva itku. "Vauva on jatkuvasti itkuinen tai ärtyisä ja hän vaikuttaa tuskaiselta.". Tuo taas sopii aika moneen allergiseen. Samoin nukkumisen ja syömisen vaikeudet.

Aina pitää poissulkea fyysinen pahoinpitely tai henkinen, paitsi vauvalle ei onneksi hirveän pahasti voi vielä sanoa. Jos tuollaista ei ole, sit ne on niitä tavallisia masis sun muuta.

Kyllä vauvalle voi sanoa erittäin pahasti. Ja hän ymmärtää, vaikka ei osaa vielä puhua.

Paljon pahoinpitelyä joudutaan varmasti vain "hyväksymään".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, eihän se vauva mikään alien ole, vaan ihminen siinä missä muutkin.

Toivottavasti tämä olisi joskus vielä konsensus.

Mitä konsensus tarkoittaa?

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/antti-koskela/186040-mita-konsensus-ta…