Opettakaa lapset syomaan! Olen kurkkua myoten taynna hoitolapsia jotka istuvat poytaan ja sanovat kaikesta YOK vaikka ruoka on ihan tavallista. Ennenkuulumatonta ja rasittavaa!

hoidossa. Todella nirso on ja keitoist tosiaan söisi vain ne makkarat mutta en ole antanut sitten mitään muutakaan jos ei ruoka maistu.



Tosin ei asiaan liittyen en noita pphohjaajiakaan ymmärrä sillä itse olisin aikanaan ryhtynyt pph:ksi kun kunnassamme oli niistä pulaa mutta ei huolittu minua koska lapsen pitää saada vanhempien koko huomio siihen asti kun täyttää 3v. Hain siis paikkaa kun äitiysloma loppui eikä kotihoidon tuilla eletty. No lapsi meni sitten kunnalliseen päiväkotiin 9kk iässä ja minä hoitamaan vieraita lapsia kodin ulkopuolelle. Eli outo oli logiikka tälläkin ohjaajalla.

Ehkäpä hän sitten sai paikan lapsilleen joltain sellaiselta hoitajalta, kelle saattoi ladella hoitamisen säännöt oman mielen mukaan.. Korostan, että muiden lasten/vanhempien kanssa kaikki sujui mainiosti ja olivat tyytyväisiä. 27

Lämmitin sitten pakasterasiassa mikrossa ettei tule kattilatiskiä. Äiti kysyi lapselta,tekikö hoitaja lihapullat itse ja lapsi sanoi että lämmitti mikrossa ja otti rasiasta . Tämmösiä väärinkäsityksiä saattaa tulla , eihän lapsi nähnyt kun pyörittelin pullia edellisenä päivänä päiväuniaikaan. Einesruokaan ei kulukorvaus riitä. Mutta kai joku eineksiä voi käyttää. Kalapuikot on mulla semmoset etten viitsi itse tehdä vaan käytän eineksiä.

Meidän poika, 3v, ei tällä hetkellä tunnu syövän mitään. Tämä kausi on ollut jo pitkään, pienempänä söi ihan mitä tahansa. Häneen ei auta maanittelut tai mitkään muutkaan joten parhaaksi olen nähnyt olla kiinnittämättä huomiota asiaan. Ekstraruokaa en laita ja kaikki herkut voi unohtaa jos ruokaa ei ole syönyt ollenkaan. Lasta ei voi eikä saa pakottaa syömään. Tarjoan ihan normaalisti ruokia, syö jos syö, ei syö jos ei syö.



Ruuasta ei kuitenkaan koskaan saa sanoa YÖK tai huudella miten hirveetä se on. Kuitenkin parivuotias on vielä aika pieni, jotkut eivät kunnolla edes puhu, joten ei voi kaikilta odottaa mitään " anteeksi, tämä ei oikein maistunut" -tyylistä selitystä. Lapsen kehityksen mukaan siis, eli minusta voi ihan hyvin riittää parivuotiaalta joku nätisti sanottu " minä en tykkää" .

juo maidon ja maistaa nuppineulanpään verran. Teen ruokaa päiväkodin ruokalistan. Kuitemkin vanhemmat maksavat hoitomaksun. Joskus mietin pitäiskö tarjota vaan lapsen herkkuja mutta kun sekin on väärin.

Eli luulen että kotona saavat valita syömiset.

Hän tulee hoitoon hieman ennen lounasaikaa, ja omien sanojensa mukaan on juuri äsken syönyt aamupalaa. Lounas ei siis maistu, vähän saattaa maitoa juoda tai haukata palan perunaa. Välipalalla sen sijaan ei riitä aina edes 3-4 leipää.



Minua huolestuttaa se, ettei tämä lapsi syö hoidossa ollenkaan oikeaa ruokaa, kun olen ymmärtänyt ettei heillä kotonakaan syödä lämmintä ruokaa ihan joka päivä, tai lämmin ruoka voi olla esim. pizzaa.



Mutta minkäs teet, kun vanhempien mielestä asia on ok, leipähän riittää kasvavalle lapselle ravinnoksi...

Millaiset säännöt siellä on, saako pöydästä lähteä heti kun on ns. valmis? Jos näin on, niin auttaisko että otat sellasen säännön että kaikki istuu siinä jonkun aikaa vaikka ei söisi.



Joillekin lapsille toi syöminen ei taida olla prioriteettti numero 1. Meidän esikoinen joka nyt tokalla tulee tosi usein koulusta niin ettei ole syönyt eväitään (asutaan ulkomailla eikä ole kouluruokailua) kun on ollut niin paljon muuta mukavaa... Nyt kyllä asiasta on puhuttu ja sen jälkeen on vähän paremmin muistanut syödä.

Tän nirson pojan äiti aina vinku, että niin kun sun oma poika (tarkoitti mun tuolloin 3-vuotiasta poikaa) sitä ja oma poika tätä..! Oma poika kyllä söi, siitä ei ollut kyse. Mutta oli esim. 1,5 vuotias tyttö, joka olisi mielellään nirsoillutkin, mutta kun toiset söi nätisti, niin hienosti söi ruuan. Tämä yksi poika sitten piti sitä showta siinä pöydässä.. 27

saa muutakin vastinetta päivän aikana kuin ruuan. Mm. rajoja ja rakkautta (toi oli vitsi) 27

Hoidossa oppii kaikenlaista, myös sellaista, mitä ei toivoisi. ;-) Totesi kyllä heti itse, että ruoasta ei saa sanoa, että se on pahaa, eikä ole sen koommin sanonut yök. En kyllä takaa, etteikö sano esim. hoitopaikassa.



Kiittäminen pojalta unohtuu miltei järjestään, vaikka meillä muut kiittävätkin ja häntäkin asiasta muistutetaan esim. sanomalla " mitä sanotaan?" Pyytäminen on käskyttämistä, vaikka osaa pyydettäessä sanoa " saisinko..." . Luotan siihen, että aika tekee tehtävänsä.



Luin muuten vastikään jostain, että lapsen makuaisti on fysiologisesti aikuista tarkempi. Se selittänee osaksi valikoivan maun.

Eräs äiti kommentoi ruokia mm. näin:

Ruuan kanssa oli lantturaastetta ja lanttuhan tuoksuu tietyllä tavalla voimakkaalle. Äiti sanoi: Täällä haisee ihan paskalle.

Äiti luki ruokalistasta, että ruokana oli karjalanpaistia ja perunoita. Äiti sanoi: Taas tollasta ruokaa.

Ja arvatkaa vaan oliko kyseisen äidin tyttö tosi huono syömään.

Lapsen syömättömyyteen ei kuitenkaan aina auta esimerkki. Meidän keskimmäinenkin vuolaasti ja vilpittömästi kehuu esim pikkusiskoaan, joskus isosiskoaankin miten hienosti nämä ovat syöneet, vaikka itse yritän välttää yhden lapsen jalustalle nostamista toisen kustannuksella. Me vanhemmat syömme oikeastaan kaikkea enkä muista kertaakaan että olisimme sanoneet jonkun ruuan olevan pahaa.



Tuohon 39 lapsen makuaistiin. Minäkin olisin varovainen missään pakottamiseen viittaavassa. Viimeksi verailulla poikamme ei taaskaan halunnut syödä (spagettia ja carbonara-kastiketta, meillä on sitö kotonakin ollut ammoisista ajoista lähtien). Sitten sovimme että maistaa muutaman lusikallisen. Eka meni ihan ok, tokan kohdalla poika sai oksennusreaktion (vaikka kyseessä oli meistä ja muista lapsista hyvää ruokaa). Ei sillon voi kyseessä olla pelkästään kiukuttelu tai periaate että kaikki ruoka on pahaa.