IL: Julma deittailutrendi "hiivuttaminen" yleistyy

Todellakin ghostaus ja hiivuttaminen (voi oksennus mitä sanoja) on ollut tapana jo pitkään. Silloin näille touhuille ei vain ollut kukaan keksinyt näin typeriä termejä.

T. keski-ikäinen

Tämä tapahtui kauan sitten, olin itse umpirakastunut enkä tietenkään osannut kokemattomana lukea hiipumisen viestejä. Kunnes kerran sitten mies jäi kokonaan tulematta. Oli ennen kännykkä aikaa. Huoli tietysti mitä on tapahtunut. Päivien kuluttua lähdin asunnolle katsomaan ja siellä hääräsi uusi emäntä raskaana. Kaikki oli hyvin. Voitte kuvitella miltä tuntui.

Tuo ei ole hivuttamista vaan pettämistä.

Minut hiivutettiin 3 vuoden suhteen jälkeen.

Minulle tehtiin tuo jo kymmenen vuotta sitten. Menin ihan rikki.

Jos osaa ja uskaltaa ehdottaa treffejä toiselle niin silloin taatusti osaa ja uskaltaa myös sanoa, ettei enää halua tavata.

Siinähän ei ole edes riskiä niistä pakeista, jotka voi saada treffejä ehdottaessa.

Kuinka h#lvetin munattomia nössöjä ihmiset oikein on?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin yleistyy? Ainahan tuota on tehty kun kiinnostus lopahtaa.

Höpsis. Älä nyt viitsi. Koko kulttuuri on heittänyt häränpyllyä. Ei voi samana päivänä puhuakaan.

Ei ennen deittailu jotain kymmentä yhtä aikaa ja hypätty sänkyyn kaikkien kanssa ja ghostattu sitten.

Sitä näki kiinnostavan ihmisen, ihastui ja tutustui ja treffaili häntä. Jos ei natsannut, oli "bänksit" oli sovittu seurustelusta tai ei.

Ghostaaminen tai hivuttaminen oli äärimmäisen harvinainen ilmiö. Varsinkin kun se ihastus oli usein jostain läheltä. Olisihan se ollut riskialtista, kun ei toista pakoon päässyt. Ei ollut appeja tms. Se oli naapurustosta, koulusta, töistä, ystäväpiiristä, "kyliltä", tms. Mites sellaisen ghostaat?

Tuollaista paskaa se on nykyään. Olisin todella toivonut syntyneeni eri aikakaudelle. Nykyään helpoimmalla varmasti pääsee jos ei edes etsi mitään vakavaa vaan lähtee suhteeseen ajatuksella, että tämä on sitten parin yön kevytsuhde. Olen itse ihan tosissani alkanut harkita, että kun alan etsimään seuraa seuraavan kerran (vuosien tauon jälkeen), etsin pelkkää kevyttä huvia. Ja todellakin valitsen vain kaikkein komeimmat siihen hommaan, koska mikään ei ole niin perseestä kuin se, että joku vähemmän komea kohtelee sua kuin roskaa. Sellainen jolla ei todellakaan olisi varaa. Superkomistus on itsessään jo elämys eikä ota niin paljon päähän kun jutusta ei tulekaan mitään.

Itsellä miehenä samat suunnitelmat. Aion hakea vain kevyttä seuraa ja todellakin valitsen vain kaikkein kuumimmat kaunottaret siihen hommaan! Superkaunotar on jo itsessään elämys, joten ei paljoa harmita, vaikkei jutusta tulisikaan mitään.

Ei, ku ai niin... Olen mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis niin, että kaikkien deittailujen täytyy aina päätyä automaattisesti onnistuneeseen parisuhteeseen, tai muuten on aina kyseessä joku salamyhkäinen "taktiikka"?

Ei saa lopettaa nopeasti, ei saa lopettaa hitaasti kuihtuen, aina pitäisi onnistua?

Minä olen lähinnä hämmentyneenä seurannut, miten moni sinkkuystävättäristäni on, heti uuden miehe et teen tavattuaan, sovittamassa tätä miestä mahdollisen tulevan pitkäaikaispuolison rooliin.

Ei jätetä yhtään aikaa ns kevyeen, pikkuhiljaa tapahtuvaan tutustumiseen.

(Ja sitä ennenhän on joukosta karsittu jo ne, jotka eivät vastaa mielikuvaa siitä unelmien prinssistä. Eli kun tämä "unelma" sitten osoittaa kiinnostusta, ollaan valmiita taipumaan vaikka minkälaiselle mutkalle.)

Sitten kun juttu ei lähdekään lentoon, ollaan heti manaamassa tämä ko kaveri alimpaan maanrakoon.

Vaikka loppupeleissä miehen ainoa vika olisi se, ettei hän ollutkaan yhtä kiinnostunut kuin tämä ystäväni. (Tai se kiinnostus lopahti jo alkumetreillä - hyvin usein ystäväni liialliseen innokkuuteen).

(Ei ekoilla tai toisillakaan treffeillä miestä välttämättä kiinnosta keskustella tulevaisuuden haaveista vaikkapa nyt lapsiluvun, asumismuodon, tai sen suhteen, että nainen haluaa olla kotiäitinä vähintään lapsen kolme ensimmäistä vuotta etc etc - uskokaa pois. Toki miehissä on poikkeuksiakin, mutta kokemukseni mukaan harvassa).

Moni mies voi pelästyä niin, ettei uskalla jatkaa tapailua hetkeäkään (jolloin ystäväni kokee sen "ghostaamisena"), joku toinen mies taas ehkä vielä aluksi naureskelee, ja pitää naisen sanomisia "hauskan söpöinä" ja vitsikkäinäkin, muttei todellakaan vakavina - mutta huomatessaan että nainen on liikkeellä turhankin vakavalla mielellä, ajattelee että ehkä voin katsoa tätä vielä hetken (jos nainen muuten miellyttää), usein harventaen kuitenkin tapaamisiaan.

Mutta jos nainen edelleen jumittaa em ajatusmaailmassaan....ei tarvitse varmaan jatkaa.

Moni mies haluaa joka tapauksessa ajatella naisesta hyvää, ja katsella rauhassa miten tilanne kehittyy. Mikäli näiden mietintätaukojen aikana mies kuitenkin huomaa, ettei niitä tunteita ole muodostumassa, homma väkisinkin hiipuu.

Eikä aina tarvita edes mitään yllä kuvatun, tai muun laistakaan, dramatiikkaa; miesten tunteet ja ajatusmaailma nyt vaan poikkeavat niin paljon naisten vastaavasta, että ellei nainen nyt kertakaikkiaan kolahtanut jo heti ensimmäisellä, tai vähintään toisella tai kolmannella tapaamiskerralla, valitettavasti se vaan on monen miehen kohdalla game over.

Ainoa mitä voin kanssasisarilleni sanoa, on että älkää näyttäkö heti innokkuuttanne. Sen sijaan näyttäkää, että teillä on muutakin elämää kuin se miehen yhteydenoton odottaminen!

Olkaa ikäänkuin se miehen tapaaminen pitäisi sovittaa kiireisen aikatauluunne, "jos nyt tämän kerran yritän johonkin väliin", eli suostutte "hänen takiaan" näkemään hieman vaivaa...

- Ja ennen kuin lukijana närkästyt, kirjoitin tämän mielessäni tietyt muutamat ystävättäreni - (joiden kanssa on aikoinaan nämä em keskustelut käyty, hyvin lopputuloksiin!) - en oletakaan tämän olevan yleispätevää. (Jos nyt sitä, että kaikki ovat onnellisissa parisuhteessa, voi hyvänä tuloksena pitää?)

Eli joku muu saisi tästä jotain ajattelemisen aihetta - niin no, olisihan se mukavaa.

No noin juuri saadaan suhde, jossa ei ole rehellistä kommunikointia vaan pelataan toisten tunteilla. Lisäksi saatetaan tulkita niin, että ei kiinnosta, ja homma loppuu heti alkuunsa.

Kenen tunteilla tässä leikitään?

Eihän kenelläkään voi olla vielä tunteita henkilöä kohtaan, jonka on vasta tavannut, korkeintaan käynyt yksillä tai kaksilla treffeillä, tai tapaillut jokusen viikon?

Tämän päivän ongelmahan on, varsinkin Tinderin myötä, illuusio "tarjolla olevien" rajattomasta valikoimasta. Eihän siinä ehdi kiintyä yhtään kehenkään, jos vaan rynnitään yksiltä deiteiltä seuraaville.

Hypoteettisesti: pitäisikö niille kaikille treffikumppaneille tarjoilla jokin, mielellään näköjään perusteltukin selitys?

Ja olen samaa mieltä siinä, että jos haluaa herättää sen treffikumppanin mielenkiinnon, ei varmaankaan kannata lyödä pöytään heti valmista tulevaisuuden suunnitelmaa, johon se uusi seuralainen on jo ympätty mukaan. Vähemmästäkin hämmentyisi, ihan kuka vaan.

Eikä kukaan halua sellaista seurustelukumppania, puolisosta puhumattakaan, jolle se toinen on koko elämä. Se tukahduttaa, sekä sen toisen ihmisen, että mahdolliset, ehkä jo orastavat tunteetkin.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siis niin, että kaikkien deittailujen täytyy aina päätyä automaattisesti onnistuneeseen parisuhteeseen, tai muuten on aina kyseessä joku salamyhkäinen "taktiikka"?

Ei saa lopettaa nopeasti, ei saa lopettaa hitaasti kuihtuen, aina pitäisi onnistua?

Ei pidä eikä tietenkään voi onnistua, mutta se tapailu pitää osata lopettaa puhumalla ja sanomalla suoraan sitten vaikka  "sori, mutta mua ei enää huvita yhtään tapailla sua."

Ei luulisi olevan ylitsepääsemättömän vaikea asia. Tai sitten ei pidä tapaillakaan.

En ole se jota lainaat, mutta miksi pitää? Itse tulisin tuhat kertaa mieluummin ghostatuksi tai hiivutetuksi kuin dumpatuksi noilla sanoilla.

No nuokin sanat on rehellisyydessään vähemmän loukkaavat kuin se, että tapailukumppani vaan katoaa *puff* kuin pieru saharaan sanomatta sanaakaan.

Rumakin totuus on aina parempi kuin kaunis valhe, koska se satuttaa vain kerran.

Ja nuo sanat oli siis esimerkki, toki asian voi muotoilla myös toisin. Pääasia että kertoo sen suoraan ettei enää kiinnosta eikä halua jatkaa ja vaikka viestillä jos toiselle puhuminen on niin kauheaa.

Ei, ei ja vielä kerran ei. Mulla oli muutaman kuukauden tapailusuhde, jossa mä olin todella ihastunut. Koska nähtiin lopussa enää harvakseltaan ja yhteydenpito oli hiipunut siten, ettei edes viestitelty joka päivä, olin jo itsekin päästänyt lähes irti. Jos tämä toinen osapuoli olisi siitä kokonaan ghostannut, mun elämä olisi varmaan jatkunut ihan hyviä ratoja ilman mitään erityisempää pohdintaa asiasta (suhde ei koskaan ollut vakava, vaikka ihastunut olinkin).

Mutta tämä miespä ei pystynytkään vaan antaa asioiden hiipua, vaan hänen piti saada closure. Hän sitten soitti minulle ja jätti minut! Sehän se vasta paskamyrskyn nosti mun päässä. Itsetunnon totaalinen romahdus, en ole vielä parin vuoden jälkeenkään uskaltanut alkaa deittailla uudestaan. Siis hän ilmoitti, ettei halua minua. Sillälailla! Ja siis hän todellakin kehui minua ja puhui nätisti jne., mutta silti, hän siis erikseen ilmoitti, että minua hän ei sitten halua. Jos olisi vaan antanut asian olla ja kuivua kasaan, en olisi saanut asiasta mitään kolausta.

Ja olen tyypiltäni tällainen pärjäävä, hyvätuloinen uranainen, että en ole mikään hermoheikko noin muuten, mutta ärsytti ihan todella, että piti oikein varta vasten ilmoittaa (rivien välissä), että minä en sitten kelpaa. Hiivuttaminen olisi ollut täydellinen valinta, koska olin jo tehnyt sitä itsekin. En käsitä, ettei voinut antaa sen mennä vaan pois päiväjärjestyksestä omalla painollaan.

Öh? Mitä uutta tuossa on? Hiipumista tapahtuu kaikissa ihmissuhteissa kaiken aikaa. Ystävyys hiipuu, kun ei ole aikaa ja yhteisiä juttuja, sukulaisiin yhteydenpito hiipuu, avioliittokin voi hiipua. Vieras ihminen, johon ei ole mitään yhdistävää tekijää jää hyvin helposti pois kelkasta, kun punnitsee mihin aikansa käyttää, arjen pyörittämiseen, harrastuksiin, ystäviin, vai yritykseen luoda jotain uppo-oudon kanssa

Tunnutan hiivuttavani ja ghostaavani. Mutta myös joudun jatkuvasti saman käytöksen kohteeksi. Syy omalle toiminnalle on, että ei vaan jaksa keksimällä keksiä mitään sanottavaa, esim kysellä kaikkea, jos luonnollinen flow juttelu ei onnistu. Ehkä joku pitää itsekkäänä, mutta se on todella raskasta kannatella juttua, joka ei toimi muutamaa viestiä pidemmälle. Mieluummin sitten niin, että loppuu kokonaan. Ja kyllä se vastapuolikin tajuaa, ettei väkisin voi vaatia jatkamaan

Vierailija kirjoitti:

Tunnutan hiivuttavani ja ghostaavani. Mutta myös joudun jatkuvasti saman käytöksen kohteeksi. Syy omalle toiminnalle on, että ei vaan jaksa keksimällä keksiä mitään sanottavaa, esim kysellä kaikkea, jos luonnollinen flow juttelu ei onnistu. Ehkä joku pitää itsekkäänä, mutta se on todella raskasta kannatella juttua, joka ei toimi muutamaa viestiä pidemmälle. Mieluummin sitten niin, että loppuu kokonaan. Ja kyllä se vastapuolikin tajuaa, ettei väkisin voi vaatia jatkamaan

Sä puhut nyt ilmeisesti lähinnä jonkun tuntemattoman kanssa viestittelystä jossain tinderissä. Oikea hiivuttaminen tapahtunee vasta sitten, kun on jo jonkinlainen tapailusuhde ja oletettavasti seksiäkin. Joku tinder-viestittely nyt tuskin kenessäkään mitään tunteita aiheuttaa, korkeintaan sellaista orastavaa kiinnostusta.

15v oltu yhdessä. Olen alkanut ajat sitten jo hiivuttamaan

3 v jälkeen naiset alkaa hiivuttaa jos ei tosirakkaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojan kiitos olen 50v ja löytänyt mieheni jo ennen kaikkea tätä. Surettaa omat ja muut nuoret. Kumppanin löytäminen ja etsiminen oli oikeasti ennen ihan kivaa ja jännittävää. 

Ennen ei todellakaan ole ollut aina paremmin, mutta tämä asia oli. 

Ihan samanlaista se mun mielestä ennenkin oli? Ghostaamista vain nimitettiin langalle soittelemaan jättämisenä, ikivanha sanontakin tuo. Meitä molempia paljon vanhempi.

Nyt näistä vain puhutaan enemmän kun ne koetaan huonompana käytöksenä kuin ennen koettiin. Mun nuoruudessa oli ihan tavallista, että yhteydenpito vain lakkasi tai harveni, jos kiinnostusta ei ollut. Ei siitä juuri kukaan suuttunut, vaikka olis sattunutkin. Nykyään siitä suututaan, minkä ymmärrän kyllä hyvin.

Mikä on lopulta huonompaa käytöstä: täräyttää tylysti toiselle että olet vaikkapa vastenmielinen, juttusi kyllästyttävät vaiko feidaaminen vähitellen (ei tää nyt oikein enää lennä, ei meidän välillä ole riittävästi vetoa)? Siis herranen aika, kai suhteesta täytyy saada päästä jotenkin poiskin? Pitäisikö tähän kehittää jokin virallinen protokolla, ettei kenellekään vaan tule paha mieli? ?

Tosiasia on, että paha mieli tulee, jos toisesta välitti ja toivoi saavansa pitää hänet syystä tai toisesta. Katsokaa nyt ihmiset joskus sinne peiliinkin!

Vierailija kirjoitti:

Tunnutan hiivuttavani ja ghostaavani. Mutta myös joudun jatkuvasti saman käytöksen kohteeksi. Syy omalle toiminnalle on, että ei vaan jaksa keksimällä keksiä mitään sanottavaa, esim kysellä kaikkea, jos luonnollinen flow juttelu ei onnistu. Ehkä joku pitää itsekkäänä, mutta se on todella raskasta kannatella juttua, joka ei toimi muutamaa viestiä pidemmälle. Mieluummin sitten niin, että loppuu kokonaan. Ja kyllä se vastapuolikin tajuaa, ettei väkisin voi vaatia jatkamaan

Onneksi suurin osa ihmisistä tajuaa eikä nosta siitä draamaa. Tietysti joskus onnistuu sanoa: pidetäänkö taukoa, haluaisin omaa rauhaa, tämä ei nyt tunnu siltä miltä pitäisi, tästä puuttuu jotain.

Pirullista on jos ihmiset ovat yhä sokeampia suhteiden vapaaehtoisuuden suhteen. Kaikki ihmissuhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen! Opetetaanko tätä kouluissa? Tietysti käytöstavat oma lukunsa, mutta edelleen: et voi pakottaa yhtäkään ihmistä seuraksesi.

Mä vaan blokkaan ja poistan miehen mun yhteystiedoista, jos huomaan hiipumista. En aio olla se, joka aina laittaa viestiä ensin. Siinäpä sitten ihmettelee. Ei mua kiinnosta passiiviset roikkujat, jotka saattaa sitten aktivoitua viikkojen päästä. Jos on aitoa kiinnostusta, niin viestejä tulee ja tapaamisia järjestyy.

Valitettavasti itse syyllistyn par aikaa tuohon hivuttamiseen. Nainen on ihan ok, mutta alun ihastuksen jälkeen kiinnostus on puoleltani vaan hiipunut, tunteille ei voi mitään, eikä haluaisi loukata, koska hän on aiemmissa suhteissa joutunut pettymään.  Rumaa olisi vuoden jälkeen vain todeta, oot ok mutta et kiinnosta enää,

Tiedä mikä tapa olisi se paras päättää suhde, kun toisessa ei varsinaista vikaa ole, mutta kun ei ole enää sitä oikeaa tunnetta. 

Mikä ihmeen uusi tapa, eikö se aina ole mennyt niin että jos ei synkkaa niin juttu vaan hiipuu pois.

Miks pitää keksiä koko ajan näitä uusia sanoja?  Olen +60v ja ghostaamiset ja hiivuttamiset on tuttuja jo 70-luvulta vaikka silloin niillä ei ollut tuollaisia idioottimaisia nimiä. Toimittajatko näitä nimiä  keksii?  Miksi? Hiivutus on mielestäni kuitenkin parempi kuin suoraan töksäyttää että "se oli nyt sitten tässä,  ei kiinnosta enää p*skan vertaa".

Vierailija wrote:

Tunnutan hiivuttavani ja ghostaavani. Mutta myös joudun jatkuvasti saman käytöksen kohteeksi. Syy omalle toiminnalle on, että ei vaan jaksa keksimällä keksiä mitään sanottavaa, esim kysellä kaikkea, jos luonnollinen flow juttelu ei onnistu. Ehkä joku pitää itsekkäänä, mutta se on todella raskasta kannatella juttua, joka ei toimi muutamaa viestiä pidemmälle. Mieluummin sitten niin, että loppuu kokonaan. Ja kyllä se vastapuolikin tajuaa, ettei väkisin voi vaatia jatkamaan

Sama täällä. Olen itse hiivuttanut ja ghostannut enemmän ihmisiä kuin edes jaksan muistaa.