Harmittaa mieheni puolesta kun en enää halua

Tai siis harmittaa tietysti myös omastakin puolesta, että seksihalut ja kiihottuminen ovat täysin hävinneet. Itse en tietysti kärsi siitä muuten kuin pahana mielenä. Haluaisin haluta. Olemme keski-ikäinen pari ja seksiä on nuorempana ja lasten ollessa pieniä ollut paljonkin. Pikkuhiljaa kerrat ovat vähentyneet ja nyt enää edes muista milloin viimeksi. Seksuaalissävytteinen koskettelu ahdistaa.
Seksi lasten kasvettua onkin ollut parasta matkoilla ilman lapsia. Silloin on revitelty ja nautittu. Kotona en saa aivojani rentoutumaan ja en siis saa enää edes orgasmiakaan. Se onnistui aika pitkään fantasioiden avulla, mutta ei enää niinkään ja jossain vaiheessa pyydän miestäni lopettamaan kun ajattelen, että hänestä se yrittäminen alkaa tuntua työltä.
Tilanne ahdistaa emmekä osaa oikein puhuakaan tästä. Tiedän, että hän haluaa minua edelleen. Itse en koe itseäni kovin viehättäväksikään enää.

En tiedä mitä voimme tehdä. En haluaisi erotakaan kun muuten kaikki on ihan hyvin vaikkakin tuo vaikeista asioista puhuminen on ollut meille aina vaikeaa.
Kunpa vaan saisin haluni takaisin.