Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensi kertaa muutto kerrostaloon - tottuminen sääntöihin ja "sääntöihin"
Kommentit (161)
Kerrostalossa parasta on juuri anonyymius. En tiedä miten pärjäisin pientaloalueella missä jokainen naapuri näkisi milloin tulen kotiin, näkisi ikkunasta mitä teen ja kuulisi kaikki pihalla käydyt keskustelut. Minulle henkinen vapaus ja tila on fyysistä tilaa tärkeämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuunnellut 30 v eri ikäisissä kerrostaloissa klassista musiikkia ajoittain erittäin kovaa, eikä koskaan kukaan ole tullut sanomaan.
Ero on siinä että taidemusiikki harvoin on jumputusta. Jollei nyt jenkkiminimalismia lasketa.
Muutan aika harvoin, nykytalossakin on tullut elettyä aikas pitkään. Siksi en tiedä eri-ikäisten kerrostalojen eroja. Täällä ainakaan ei kuulu oikeastaan mitään mihinkään.
Kävelen normaalisti (kantapää edellä), kuuntelen mm. sitä klassista, katson leffoja
Ei ole kukaan koskaan valittanut.
Jaa, miksi kerrostalo? No niitä nyt kaupungeissa noin enimmäkseen talot ovat. Kaupunkilaiselle aivan normaalia asua kerrostalossa. Ihmeellisiä käsityksiä täällä kerrostaloasunisesta.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut puolet elämästäni kerros- ja puolet okt, enkä juuri niissä huomaa eroa. Molemmissa olen asunut ihan normaalisti.
Ja vaikka asuisi maalla, muut joutuu ottamaan elämässä huomioon.
Tuosta mielipiteestäsi huomaa että on jäänyt omakotitalossa asuminen asumatta.
On siinä ja kerrostaloasumisessa niin huomattava ero.
Kerrstaloläävässä asumisen iloja, jään vain tämän tähän.
Vierailija kirjoitti:
Kerrstaloläävässä asumisen iloja, jään vain tämän tähän.
Oikea linkki tässä
https://www.vauva.fi/keskustelu/5080277/kerrostalo-ja-vaunujen-sailytys…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä omakotiasumista nyt kehutaan.
Mutta kun tulee kesä:
Miks tuo naapuri aamulla ajaa nurmikkoa
Miks tuo käyttää lehtipuhallinta.
Miks kakarat kijluu pihalla
Miks tuolla huutaa sirkkeli ja ties mikä. ...jne
Kun minä haluan nukkua talossani pitkään ja olla kuulematta lapsia.
Olen asunut myös omakotitalossa ja lähinaapurissa nuoriso piti sellaisia mökäbileitä että virkavalta oli välillä paikalla . Mutta eipä sille kai kauheasti voinut kun kyseessä yksityinen talo ja tontti.
Nyt asutaan kerrostalossa ja ei oo ongelmia. Paitsi kun lunta pukkaa niin että pitää tehdä lumitöitä päästäkseen autolle ja pihasta pois.
Elä luota siihen, että ihminen hienolla sukunimellä ja kalliilla autolla osaisi asua naapurina ihmisiksi.
Muuta aina ylimpään kerrokseen, jos et halua pelata loputonta arpapeliä, kuka yläpuolellasi talloo (v*tutus pilaa mukavankin asunnon).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa parasta on juuri anonyymius. En tiedä miten pärjäisin pientaloalueella missä jokainen naapuri näkisi milloin tulen kotiin, näkisi ikkunasta mitä teen ja kuulisi kaikki pihalla käydyt keskustelut. Minulle henkinen vapaus ja tila on fyysistä tilaa tärkeämpi.
Olen asunut ikäni omakotitaloissa, naapureita en edes nimeltä tunne. Miksi tuntisin? Enkä tervehdi, ei kai kukaan tervehdi kadulla kulkevia, enkä minä heidän pihalleen mene, eivätkä he minun pihalleni tule. Kerrostalossa on aina yhteisiä tiloja, jotka oksettaa, hissiin mennessä pelkään aina, enkä mene koskaan hissiin tuntemattoman kanssa, on yksi ikävä kokemus nuorena.
Eikö kerrostaloissa nykyään ole ikkunoita? Vai eikö niistä saa katsoa ulos? Kun viimeksi kävin kerrostalossa asian tuttavalle toimittamassa, monesta ikkunasta näkyi naama ja minua kytättiin.
Minun talossani on iso tontti ja kuusiaita ympärillä, yhteenkään taloon ei meiltä näy, eikä meille näy.
Muutin ihan uudesta kerrostaloasunnosta vanhaan, pienempään kerrostaloon. Uudessa oli todella huono äänieristys eikä väliovea ollut asuntoon. Tässä vanhassa on väliovi ja paksut seinät ja tunnen jopa muutaman naapurin. Meillä on jopa omat viljelypalstat taloyhtiön alueella. Tosi hiljaista. Tykkään ja viihdyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä omakotiasumista nyt kehutaan.
Mutta kun tulee kesä:
Miks tuo naapuri aamulla ajaa nurmikkoa
Miks tuo käyttää lehtipuhallinta.
Miks kakarat kijluu pihalla
Miks tuolla huutaa sirkkeli ja ties mikä. ...jne
Kun minä haluan nukkua talossani pitkään ja olla kuulematta lapsia.
Olen asunut myös omakotitalossa ja lähinaapurissa nuoriso piti sellaisia mökäbileitä että virkavalta oli välillä paikalla . Mutta eipä sille kai kauheasti voinut kun kyseessä yksityinen talo ja tontti.
Nyt asutaan kerrostalossa ja ei oo ongelmia. Paitsi kun lunta pukkaa niin että pitää tehdä lumitöitä päästäkseen autolle ja pihasta pois.
Varmaan noinkin kun on köyhä ja tontti on postimerkkikokoa. Olen 68 v ja ikäni olen omakotitaloissa asunut, enkä kertaakaan ole naapuri häirinnyt. Lapsuudessa oli kyllä muista lapsista seuraa, ja en olisi omiani suostunut kasvattamaan muuta kuin omakotitalossa, oma vähintään 3000 m2 tontti, pihasauna, ranta jne. Ihanaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa parasta on juuri anonyymius. En tiedä miten pärjäisin pientaloalueella missä jokainen naapuri näkisi milloin tulen kotiin, näkisi ikkunasta mitä teen ja kuulisi kaikki pihalla käydyt keskustelut. Minulle henkinen vapaus ja tila on fyysistä tilaa tärkeämpi.
Olen asunut ikäni omakotitaloissa, naapureita en edes nimeltä tunne. Miksi tuntisin? Enkä tervehdi, ei kai kukaan tervehdi kadulla kulkevia, enkä minä heidän pihalleen mene, eivätkä he minun pihalleni tule. Kerrostalossa on aina yhteisiä tiloja, jotka oksettaa, hissiin mennessä pelkään aina, enkä mene koskaan hissiin tuntemattoman kanssa, on yksi ikävä kokemus nuorena.
Eikö kerrostaloissa nykyään ole ikkunoita? Vai eikö niistä saa katsoa ulos? Kun viimeksi kävin kerrostalossa asian tuttavalle toimittamassa, monesta ikkunasta näkyi naama ja minua kytättiin.
Minun talossani on iso tontti ja kuusiaita ympärillä, yhteenkään taloon ei meiltä näy, eikä meille näy.
Suosittelen psykiatrille kiireesti menoa, jos näit kerrrostalon joka ikkunassa jonkun tuijottavan sinua. Monesko kerros se olikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa parasta on juuri anonyymius. En tiedä miten pärjäisin pientaloalueella missä jokainen naapuri näkisi milloin tulen kotiin, näkisi ikkunasta mitä teen ja kuulisi kaikki pihalla käydyt keskustelut. Minulle henkinen vapaus ja tila on fyysistä tilaa tärkeämpi.
Olen asunut ikäni omakotitaloissa, naapureita en edes nimeltä tunne. Miksi tuntisin? Enkä tervehdi, ei kai kukaan tervehdi kadulla kulkevia, enkä minä heidän pihalleen mene, eivätkä he minun pihalleni tule. Kerrostalossa on aina yhteisiä tiloja, jotka oksettaa, hissiin mennessä pelkään aina, enkä mene koskaan hissiin tuntemattoman kanssa, on yksi ikävä kokemus nuorena.
Eikö kerrostaloissa nykyään ole ikkunoita? Vai eikö niistä saa katsoa ulos? Kun viimeksi kävin kerrostalossa asian tuttavalle toimittamassa, monesta ikkunasta näkyi naama ja minua kytättiin.
Minun talossani on iso tontti ja kuusiaita ympärillä, yhteenkään taloon ei meiltä näy, eikä meille näy.Suosittelen psykiatrille kiireesti menoa, jos näit kerrrostalon joka ikkunassa jonkun tuijottavan sinua. Monesko kerros se olikaan?
No niin juuri. Ei kuulosta myöskään normaalilta hississä pelkääminen. Meidän taloyhtiössä kaikki ikkunat osoittavat samaan suuntaan, eli seinänaapureiden touhuja ei ainakaan näe. Seuraavaan taloyhtiöön on noin 200m matkaa ja ovat viistosti suhteessa meihin minkä lisäksi edessä on jalopuita eli näkyvyys on huono. Ovat muutenkin jo niin kaukaisia, että anonymiteetti säilyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä omakotiasumista nyt kehutaan.
Mutta kun tulee kesä:
Miks tuo naapuri aamulla ajaa nurmikkoa
Miks tuo käyttää lehtipuhallinta.
Miks kakarat kijluu pihalla
Miks tuolla huutaa sirkkeli ja ties mikä. ...jne
Kun minä haluan nukkua talossani pitkään ja olla kuulematta lapsia.
Olen asunut myös omakotitalossa ja lähinaapurissa nuoriso piti sellaisia mökäbileitä että virkavalta oli välillä paikalla . Mutta eipä sille kai kauheasti voinut kun kyseessä yksityinen talo ja tontti.
Nyt asutaan kerrostalossa ja ei oo ongelmia. Paitsi kun lunta pukkaa niin että pitää tehdä lumitöitä päästäkseen autolle ja pihasta pois.Varmaan noinkin kun on köyhä ja tontti on postimerkkikokoa. Olen 68 v ja ikäni olen omakotitaloissa asunut, enkä kertaakaan ole naapuri häirinnyt. Lapsuudessa oli kyllä muista lapsista seuraa, ja en olisi omiani suostunut kasvattamaan muuta kuin omakotitalossa, oma vähintään 3000 m2 tontti, pihasauna, ranta jne. Ihanaa.
Köyhä? Täällä Pakilassa (Helsingissä) se postimerkkitonttikin maksaa sen 700 000€. Kuinkas paljon sait pulittaa itse omastasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa saa viettää normaalia elämää myös yöllä. Pyykkiä saa pestä ja käydä suihkussa, imuroidakin jos siltä tuntuu.
Vaikeuksia tulee vain silloin kun naapureikseen saa urveloita. Ei kellekään tolkun ihmiselle tule mieleenkään imuroida yöaikaan. Miksi pitäisi? Elämäänsä hallitsevat saavat pyykinpesunkin ajoitettua päiväaikaan, etenkin kun tietävät oman pesukoneensa ujeltavan lingotessa. Kovaääniset bileet naapurissa on ihan luvallista, jopa suotavaa, katkaista kutsumalla poliisit rauhoittamaan. Lasten juokseminen ja lelujen paiskominen ympäriinsä asunnossa mihin tahansa aikaan ei edistä naapurisopua. Melko pienillekin lapsille on ihan hyvä opettaa toisten huomioonottamista. Sitä sanotaan kasvattamiseksi.
Ja kerrostalossa asumista sanotaan helvetiksi. Ainakin meidän joukossa, jotka tiedämme paremmasta.
Niin kai sitten, jos muiden kohtelias huomioiminen on vaikeaa tai mahdotonta "Minä ittelle". Itse olen asunut samassa kerrostalokämpässä yli kymmenen vuotta eikä ikinä ole ollut tahallista tarpeetonta häiritsemistä. Esim. naapureiden remontit kestetään valittamatta. Täällä asuukin sivistynyttä porukkaa.
Oho, onpahan sinulla ollut tuuria matkassa! Itse asunut vuosikausia kerrostaloissa ja tullut siihen tulokseen, että noin joka neljäs ihminen on täysi kusipää naapurina jollain tapaa.
Vierailija kirjoitti:
On yleisesti tunnustettu tosiasia että kerrostalojen syöpä ovat vanhat yksinäiset tädit, joiden elämä muodostuu kutomisesta, kirjaston kirjoista ja naapureiden kuuntelusta.
Eiköhän pahin tyyppi ole kuitenkin se maalta muuttanut pappa, joka on omistanut ison talon ja metsää. Ja nyt yhden asunnon omistajana kuvittelee omistavansa koko kerrostalon.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu hullulle että asiaa pitää jotenkin "miettiä". Olen siis ikäni asunut kerrostaloissa, mutta kaipa niitä ihmisiä sitten on, joille se on jotenkin erikoista ja uutta.
Kerrostalossa asuva ystävä kävi kylässä ok-talossani ja sanoi kotiin mentyään, miten hiljaista meillä on verrattuna hänen asuntoonsa. Asumme molemmat kaupungissa. Hänen kerrostalonsa on kyllä huonosti äänieristetty, äänekkäämpi puhekin kuuluu yläkerrasta.
Kaikkeen tottuu, sanoi Elli-täti, 85 vee.
Meidän kerrostalossa on asukkaita paljon ja täällä voi kuulla eniten muita kieliä, kuin omaa kieltä. Ei tarvitse lähteä ulkomaille, täällä voi kuulla monenlaista rikastuskulttuuria, näkee erilaisia vaatteita, musiikkia ja uskonnonharjoittamista. Aika kuluu joutuisaan kun naapurista kuulee vessan vedot, äänet, kolinat, vain mielikuvitus on rajana. Nukkumaan meno ja herätys toimii, kun naapurissa hiljenee on nukkumaan menon aika, kun alkaa ryskyttää, niin pitää herätä ylos.
Täällä ei tarvitse välittää säännöistä, ilmoitustaululla olevat säännöt on tarkoitettu revittäviksi. Jos ovet on kiinni, voi potkia lasin rikki tai kolistella kunnes joku tulee avaamaan: Voi huudella ikkunasta ja parvekkeelta ulos. Ja jos ei jaksa kuljettaa roskia roskiksiin asti ne voi jättää portaikkoon tai pihalle tai roskiksien oven eteen. Pyörävarastossa voi miesväki korjailla, vaikka pyöriä, ei haittaa onko lukossa vai ei, tai onko oma vai naapurin, kunhan on joku järeä työväline mukana. Saunaan voi mennä milloin vaan, jos ovi sattuu olemaan lukossa, niin sen voi potkaista rikki että pääsee kaverien kanssa juomaan saunakaljat.
Olen asunut omakotitalossa, rivarissa, paritalossa ja kerrostalossa. Eipä niissä suurempia eroja ole, omakotitalossa lähinnnä se että voi halutessaan mennä melskata (sisätiloissa) koko yönkin. Kun muissa taas ei ole kovin suotavaa huudattaa tunteja imurilla tai kuunnella kovaäänisemmin musiikkia öisin - sen sijaan kyllä niissäkin saa kuunnella hiljaisella ja imuriakin saa yöllä käyttää pikaisesti, jos käy joku vahinko joka imuroitava, ei tartte olla täysäänetöntä. Myös pyykinpesu öisin on ihan sallittua, vaikka toki olisi suotavaa ottaa silloin linkoukset vähemmälle jos on herkemmin meteliä pitävä kone.
Eli ne jutut ettei saisi mitään tehdä kerrostalossa hiljasuuden aikaan on täyttä puppua ja monen omaa kuvitelmaa.
Omakotitalossakaan ei ainakaan kaupunkialueella voi yöllä pihalla aiheuttaa suurta ääntä ja häiriötä tunteja. Ja kaupunkialueella omakotitalossakin voi naapurit häiriintyä milloin mistäkin - vanhempieni lähitienoolla asui eräs, joka teki oikeusjuttuja/valituksia kaikenmaailman pihajutuista lähimmistä naapureistaan ja omista tulkinnoistaan, teki niitä ahkerasti vaikka aina hävisi. Milloin oli ikkunat rakennettu väärään suuntaan ja milloin mitäkin tontinrajaa tulkattiin oman maun mukaan... Että yhtälailla molemmissa asumismuodoissa näitä hankalampia naapureita voi olla.
Pitkälle pääsee maalaisjärjellä ja ajatuksella että kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Ei tartte suostua hyppimään älyttömien "sääntöjen" mukaan tyyliä suihku yöllä kielletty - mutta toimissaan hyvä huomioida minimoimaan turhat metelit/pitämään lyhyenä.
Alue: Aihe vapaa
Niissä 70 -luvun taloissa vaan on kuitenkin fiksut pohjat. On kunnon kokoiset keittiöt ja makuuhuoneetkin sellaisia, että sinne mahtuu parisänky ja vielä jää tilaa kävelläkin. Nykyään rakennetaan sellaisia kummallisia asuntoja, joissa keittiö on joku olohuoneen nurkka ja makuuhuone on käyttökelvoton, jos sinne laittaa sängyn. Meilläkin on vielä kodinhoitohuone, niitä ei nykytaloihin taideta tehdä lainkaan.