Terapia johti ikisinkkuuteen

Vuosien terapia auttoi minua löytämään itseni ja iloa arjesta. Valitettavasti tämä uusi minä ei tunnu kelpuuttavan juuri ketään rinnalleen, siinä missä vanha minä kelpuutti kaikki pettäjät, valehtelijat ja juopot. Ongelma on siis siinä, että yhä vieläkin kiinnostan vain traumatisoituneita miehiä ja ilmeisesti alitajuisesti viehätyn heistä, koska mitään muita matcheja ei ole vuoteen tullut. Siinä sitten treffailen näitä jännämiehiä todeten jokaisen kohdalla jo alkuun että tuon hyypiön en anna itseeni koskea.

Tavallaan kiva, yksikään kaksilahkeinen ei aiheuta mulle tällä hetkellä hämmennystä tai pahaa mieltä. Mutta olisko se terapia voinu parantaa myös miesmaun ylipäätään. Nytkö sit sitten ollaan vaan ilman