"Kerrostaloyksiöt vaan pahentavat suomalaisten yksinäisyyttä" sanoo asumisasiantuntija
https://www.is.fi/asuminen/art-2000009508150.html
"Röngän mukaan yksi suurimmista suomalaisen asuntokannan ongelmista on se, että jokseenkin introvertille kansalle rakennetaan kerrostaloyksiöitä, jotka hänen mukaansa vain pahentavat suomalaisten yksinäisyyttä. Yhteisölliset tilat lisäisivät hänen mukaansa yksilöiden tunnetta ryhmään kuulumisesta, joka on yksi ihmisen perustarpeista."
Painajaismaista, en haluaisi introverttina tuollaiseen....
Kommentit (91)
Kyllä olen samaa mieltä, että jotain yhteistiloja voisi olla. Ennen oli esimerkiksi pyykkitupa ja kylmäkellarit sellaisia missä naapureihin törmättiin. Mutta nykyään kaikki tehdään sisällä asunnoissa. Just joku yhteinen olkkari voisi olla, että aulassa olisi vaikka muutama nojatuoli ja telkkari, että jos ei halua yksin kotona telkkaria katsella niin voi mennä yhteistiloihin katsomaan sitä. Ja siellä voisi olla sitten jotain askarreltavaakin. Joku pieni paja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo yhteisötilat olisivat hyviä jos sinne saisi valita omat kaverit hengaamaan. Naapureitaan ei voi valita ja yleensä ne ovatkin tavalla tai toisella täysin keiloja yksilöitä joihin ei halua törmätä edes rappukäytävässä.
Kaikki mahdolliset yhteiset tilat menevät yleensä niille, jotka tehokkaimmin karkottavat kaikki muut paikalta. Joku äänekäs remuporukka, joka pikkupäissään tolskaa päivästä toiseen pelihuoneessa niin, ettei sinne kukaan uskalla mennä. Ei uskalla silloinkaan kun porukka ei siellä ole, koska voivat ilmestyä paikalle. Ei niihin mene mitään mukavia mummoja kutomaan sukkaa. Jos mummo onkin ja kutoo sukkaa, niin on jollakin tavalla luonnehäiriöinen.
No onpa rentouttavaa neuloa kun vieressä on joku tyyppi ärjymässä ja huutamassa sille pelilleen? Tuollainen tyyppi pilaa sen flown vaikka se on naapuriasunnossa.
Ilmankos tällainen ei toimi kun kaikki on noin negatiivisia
Jeesus miten hirveä idea. Kaikille sitten vaan oma nukkumakoppi ja muuten pakotettua sosiaalisuutta. Ilmeisesti säästöjä taas tavoitellaan, introverteista tuollaista suustaan päästävä ei ymmärrä mitään. Meille yksityisyys ja oma tila on aika iso juttu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen samaa mieltä, että jotain yhteistiloja voisi olla. Ennen oli esimerkiksi pyykkitupa ja kylmäkellarit sellaisia missä naapureihin törmättiin. Mutta nykyään kaikki tehdään sisällä asunnoissa. Just joku yhteinen olkkari voisi olla, että aulassa olisi vaikka muutama nojatuoli ja telkkari, että jos ei halua yksin kotona telkkaria katsella niin voi mennä yhteistiloihin katsomaan sitä. Ja siellä voisi olla sitten jotain askarreltavaakin. Joku pieni paja.
Kyllä tuohon suuntaan rakentaminen menee. Varattava/vuokrattava työhuone etätyöläisille? Olohuone ja keittiö jota voi varata/vuokrata sukulaisten juhliin ym. Vierashuone jossa vieraat voivat yöpyä? Ajatuksena myös kestävä asuminen: kaikkia neliöitä ei tarvitse pitää koko ajan itsellään, voi joustavasti vuokrata hetkeksi lisäneliöitä. Ja avonaiset yhteistilat voivat tuoda lisää viihtyvyyttä: yhteisessä olohuoneessa mahdollisuus kasvattaa suurempia viherkasveja, yhteiselle pihalle kasvatuslaatikoita hyötykasveille, grilli, puutarhatuoleja jne.
Tehokkuuden lisäksi tarvitaan elinympäristöjen viihtyisyyttä. Ja tuossa jonkinlainen yhteisöllisyys on ainakin tutkimusten mukaan ihmisen hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeää. Palstalla paljon nuoria, jotka löytävät yhteisönsä netistä, mutta arvelen heidänkin tarvitsevan myös irl ystäviä, seuraa arjessa. Suurin pelko yhteisällisessä asumisessa tuntuu olevan oman kuplan ulkopuolisten ihmisten kohtaaminen: rääkyviä pikkulapsia, vanhuksia jne. Ehkä tuo olisi kuitenkin hyvästä, auttaisiko suvaitsemaan erilaisia tapoja elää, eri elämänvaiheita? Ja ehkä molemmin puolin sietämään niitä itseä rasittavia asioita: kun on pitänyt naapurin vauvaa sylissä ja nähnyt sen hymyn, voi suhtautua kärsivällisemmin sen öiseen koliikkiin, se menee ohi - tai hymyillä hieman omien yöunien keskeytymistä kun se naapurin nuori ies on viimeinkin onnistunut löytämään seuraa, vaikka nyt yhtenä iltana hieman möykkääkin... Ihminen biologisena olentona on sosiaalinen, tarvitsemme muiden silmiä nähdäksemme itsemme, siksi liian eristynyt eläminen ei varmaankaan ole hyvästä, ei myöskään liian itsekäs, muut huomioon ottamaton elämäntyyli?
Kerrostaloasuminen on hyvässä yhtiössä itse asiassa aika sosiaalista, mikäli itse niin haluaa. Taloyhtiöt järjestävät monasti talkoita ja muita yhteistuokioita, ja hyvin usein on myös jonkinlaista yhteistä oleskelutilaa ainakin pihalla.
Introverteista tuollaisten neuvojen esittäjä ei tiedä yhtään mitään. Minä myin rivariasuntoni ja muutin rauhalliseen seniorikerrostaloon juuri siksi, että pääsin ylisosiaalisesta ja muiden elämäntapaan puuttuvasta naapurin eläkeläisäijästä eroon. En ole hetkeäkään katunut ratkaisuani. Nyt saa olla omalla parvekkeellakin rauhassa. Rivaripihasta ei voinut nauttia, kun se naapurin kyylä hyökkäsi kuin hyeena piha-aidalle roikkumaan ja jakamaan neuvojaan heti, kun terassin oven avasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen samaa mieltä, että jotain yhteistiloja voisi olla. Ennen oli esimerkiksi pyykkitupa ja kylmäkellarit sellaisia missä naapureihin törmättiin. Mutta nykyään kaikki tehdään sisällä asunnoissa. Just joku yhteinen olkkari voisi olla, että aulassa olisi vaikka muutama nojatuoli ja telkkari, että jos ei halua yksin kotona telkkaria katsella niin voi mennä yhteistiloihin katsomaan sitä. Ja siellä voisi olla sitten jotain askarreltavaakin. Joku pieni paja.
Kyllä tuohon suuntaan rakentaminen menee. Varattava/vuokrattava työhuone etätyöläisille? Olohuone ja keittiö jota voi varata/vuokrata sukulaisten juhliin ym. Vierashuone jossa vieraat voivat yöpyä? Ajatuksena myös kestävä asuminen: kaikkia neliöitä ei tarvitse pitää koko ajan itsellään, voi joustavasti vuokrata hetkeksi lisäneliöitä. Ja avonaiset yhteistilat voivat tuoda lisää viihtyvyyttä: yhteisessä olohuoneessa mahdollisuus kasvattaa suurempia viherkasveja, yhteiselle pihalle kasvatuslaatikoita hyötykasveille, grilli, puutarhatuoleja jne.
Tehokkuuden lisäksi tarvitaan elinympäristöjen viihtyisyyttä. Ja tuossa jonkinlainen yhteisöllisyys on ainakin tutkimusten mukaan ihmisen hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeää. Palstalla paljon nuoria, jotka löytävät yhteisönsä netistä, mutta arvelen heidänkin tarvitsevan myös irl ystäviä, seuraa arjessa. Suurin pelko yhteisällisessä asumisessa tuntuu olevan oman kuplan ulkopuolisten ihmisten kohtaaminen: rääkyviä pikkulapsia, vanhuksia jne. Ehkä tuo olisi kuitenkin hyvästä, auttaisiko suvaitsemaan erilaisia tapoja elää, eri elämänvaiheita? Ja ehkä molemmin puolin sietämään niitä itseä rasittavia asioita: kun on pitänyt naapurin vauvaa sylissä ja nähnyt sen hymyn, voi suhtautua kärsivällisemmin sen öiseen koliikkiin, se menee ohi - tai hymyillä hieman omien yöunien keskeytymistä kun se naapurin nuori ies on viimeinkin onnistunut löytämään seuraa, vaikka nyt yhtenä iltana hieman möykkääkin... Ihminen biologisena olentona on sosiaalinen, tarvitsemme muiden silmiä nähdäksemme itsemme, siksi liian eristynyt eläminen ei varmaankaan ole hyvästä, ei myöskään liian itsekäs, muut huomioon ottamaton elämäntyyli?
Dream on. Kaikki vihaa sua ja sun vauvaa ja ällöjä lapsia eikä kukaan halua hengata paskahousujen kanssa oli ne sitten 1v tai 90+.
Kaksio pelasti minut. Yksiössä olin itsetuhoinen liian pinen tilan vuoksi.
Asiantuntija on vieraantunut todellisuudesta. Eivät suomalaiset halua yhteisöllisyyttä vaan yksityisyyttä. Jokainen neliömetri taloyhtiön yhteistä tilaa nostaa asuntojen neliöhintoja. Hinta on suomalaisen asumisen suuri ongelma.
Ei se muutu miksikään jos kaksi tuntematonta introverttiä laitetaan samaan kämppään.
Parempi onkin asua kaksiossa jotta ei tule sitä yksinäisyyden propleemia kenellekään, kolmiossa asuessaan on jo yhteisöllinen.
Vierailija kirjoitti:
Jos asuu yksin, niin ei siellä asunnossa enempää porukkaa olisi vaikka olisi 6h ja keittiö. Enemmän riippuu taloyhtiöstä ja muista verkostoista onko yksinäinen.
Moni muuttaa työn perässä pk-seudulle ja jää todella yksin työpäivän ulkopuolella. Etenkin jos muilla on jo verkostonsa. Olen sitä mieltä että enemmän pitäisi tukea etätöitä ja sitä, että ihmiset jäävät asumaan kotiseuduilleen, jossa on verkostot ja tuntee kuuluvansa johonkin.
Jep, jos kokoajan pitää muuttaa työn perässä tai edes kerran eikä siinä onnistu saamaan itselleen verkostoa tai tunne kuuluvuutta uuteen paikkaan niin henkinen terveyshän siinä menee.
Jospa nuo haahuilevat häiriköt muuttais kaikki sellaisiin yhteiskeittiö- ja olkkarikertseihin. Ois kaikkien pakko olla niiden kaa ihan perheenä.
Yhteiskunnan pitäisi tietysti kustantaa kaikille yksinäisille iso asunto.
Kannattaisiko ajatella vähän vihreämmin. Ison asunnon lämmitus vie aika paljon energiaa.
Kuka ne yhteiset tilat huoltaa ja siivoaa? Varmaan laitetaan asukkaiden hommaksi eli käytännössä ei kukaan tai yksi ainoa puuhakas ihminen. Ongelmia on jo pyykkituvan kanssa, kun osa porukasta ei osaa siivota edes pyykkikoneen pesuainelokeroa. Siinä on kökkäreenä pahanhajuista jauhetta, joten ensin pitäisi omalla vuorolla siivota ja pestä kone ennen kuin omat pyykit voi laittaa koneeseen. Kuvaushuonekin haisee pesuaineelta löyhkääviä vaatteita eikä omia vaatteita voi sinne laittaa, kun haju tarttuu niihin.
No hyi! Kyllä töis saa ryhmäytyä aivan tarpeeksi
-Kapanteri.- kirjoitti:
Kun Suomessa syntyvyys laskee, alkaa myös asuntoja vapautua ja halventua. Lisäksi myös kuolevuus yltyy ja asuntoja vapautuu myös sitä kautta.
Ei ne vapaudu kun ne vaan puretaan.
Vierailija kirjoitti:
Parempi onkin asua kaksiossa jotta ei tule sitä yksinäisyyden propleemia kenellekään, kolmiossa asuessaan on jo yhteisöllinen.
Mulla on 4 h + k enkä tosiaankaan ole yksinäinen. Siitäköhän se johtuukin?
Yksiöitä rakennetaan, koska monella ei ole varaa kaksioon. En tiedä ketään, joka haluaisi kaksion sijasta yksiön, jos molemmissa vuokra tai hinta olisi sama. Mä asuin nuorena 55 m2 kaksiossa ja se oli ihan kiva. Nykyisin kuulemma rakennetaan jopa 55 m2 kolmioita. Voi vaan kuvitella, miten pieniä kopperoita ne huoneet on. Ja siinä kerrostalossa, jossa toi kaksio oli, oli yhteinen pyykkitupa ja kuivaushuone, taloyhtiön saunat, joku harrastustila ja pihalla vielä asukkaiden käyttöön tarkoitettu grilli. Monella oli pesutuvasta huolimatta asunnossaan oma pesukone. Ehkä jotain isompaa kuten räsymattoja saattoi pestä pesutuvassa ja omasta pesukoneesta lakanat vei kuivaushuoneeseen, mutta ei siellä kuivaushuoneessakaan ikinä mitään pikkupyykkiä ollut. Harrastustilassa oli muistaakseni biljardipöytä ja jotain muuta. Pari keski-ikäistä miestä käytti harrastustilaa, mutta eipä juuri muut. Asuin siinä asunnnossa 10 vuotta ja aika harvoin kukaan kävi edes pihan grillissä grillaamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen samaa mieltä, että jotain yhteistiloja voisi olla. Ennen oli esimerkiksi pyykkitupa ja kylmäkellarit sellaisia missä naapureihin törmättiin. Mutta nykyään kaikki tehdään sisällä asunnoissa. Just joku yhteinen olkkari voisi olla, että aulassa olisi vaikka muutama nojatuoli ja telkkari, että jos ei halua yksin kotona telkkaria katsella niin voi mennä yhteistiloihin katsomaan sitä. Ja siellä voisi olla sitten jotain askarreltavaakin. Joku pieni paja.
Kyllä tuohon suuntaan rakentaminen menee. Varattava/vuokrattava työhuone etätyöläisille? Olohuone ja keittiö jota voi varata/vuokrata sukulaisten juhliin ym. Vierashuone jossa vieraat voivat yöpyä? Ajatuksena myös kestävä asuminen: kaikkia neliöitä ei tarvitse pitää koko ajan itsellään, voi joustavasti vuokrata hetkeksi lisäneliöitä. Ja avonaiset yhteistilat voivat tuoda lisää viihtyvyyttä: yhteisessä olohuoneessa mahdollisuus kasvattaa suurempia viherkasveja, yhteiselle pihalle kasvatuslaatikoita hyötykasveille, grilli, puutarhatuoleja jne.
Tehokkuuden lisäksi tarvitaan elinympäristöjen viihtyisyyttä. Ja tuossa jonkinlainen yhteisöllisyys on ainakin tutkimusten mukaan ihmisen hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeää. Palstalla paljon nuoria, jotka löytävät yhteisönsä netistä, mutta arvelen heidänkin tarvitsevan myös irl ystäviä, seuraa arjessa. Suurin pelko yhteisällisessä asumisessa tuntuu olevan oman kuplan ulkopuolisten ihmisten kohtaaminen: rääkyviä pikkulapsia, vanhuksia jne. Ehkä tuo olisi kuitenkin hyvästä, auttaisiko suvaitsemaan erilaisia tapoja elää, eri elämänvaiheita? Ja ehkä molemmin puolin sietämään niitä itseä rasittavia asioita: kun on pitänyt naapurin vauvaa sylissä ja nähnyt sen hymyn, voi suhtautua kärsivällisemmin sen öiseen koliikkiin, se menee ohi - tai hymyillä hieman omien yöunien keskeytymistä kun se naapurin nuori ies on viimeinkin onnistunut löytämään seuraa, vaikka nyt yhtenä iltana hieman möykkääkin... Ihminen biologisena olentona on sosiaalinen, tarvitsemme muiden silmiä nähdäksemme itsemme, siksi liian eristynyt eläminen ei varmaankaan ole hyvästä, ei myöskään liian itsekäs, muut huomioon ottamaton elämäntyyli?
Dream on. Kaikki vihaa sua ja sun vauvaa ja ällöjä lapsia eikä kukaan halua hengata paskahousujen kanssa oli ne sitten 1v tai 90+.
Minulla ei ole vauvaa, ja lapset ovat todennäköisesti sinun ikäisiä, nuoria aikuisia. Toinen asuu juuri yksiössä, mutta käy paljon täällä omakotitalossa, välillä nukkumassakin saunan jälkeen. He pelaavat porukalla lautapelejä, ja tuossa yhteistila voisi olla hyvä, nyt pelipaikaksi valikoituu se pelaaja, jolla erillinen työhuone ahtaiden yksiöiden sijaan.
Vastauksesi huolestuttaa. Miksi koet kaikki ihmiset, erityisesti eri-ikäiset kuin sinä, lähtökohtaisesti niin vastemielisinä? Lapsissa ja vanhuksissa on minusta kivoja ja vähemmän kivoja, miksi ajattelet noin voimakkaan negatiivisesti? Ovatko ikäisesi ihmiset myös yhtä ällöttäviä? Mistä tuo negatiivisuutesi tulee, kehnoista kokemuksista?
No onpa rentouttavaa neuloa kun vieressä on joku tyyppi ärjymässä ja huutamassa sille pelilleen? Tuollainen tyyppi pilaa sen flown vaikka se on naapuriasunnossa.