Lue keskustelun säännöt.
Minusta on tullut vähän narsistinen. Olin suhteessa, jossa mies oli selvästi narsisti (muut varoittelivat) ja oli väkivaltaa. Edelleen tuntuu, kuin tämä mies olisi jotenkin pääni sisällä. Minusta on tullut itsestä kai narsistisempi? Ymmärtääkö kukaan?
09.04.2023 |
En nyt jaksa mitään romaania tässä kirjoittaa mutta lyhyesti. Huomaan, että ajattelen ihmisistä nykyään vähän samalla tavalla kuin mitä tuo mies suhteemme aikana heitteli kommentteja muista. Se oli mielestäni todella epämiellyttävää ja rumaa, jotenkin jopa kuvottavaa. Yritin puolustella ja selittää kuin lapselle, miten erilaisia me ihmiset olemme ja katsoa heitä vahvuuksien kautta, ei tuomiten ja pilkaten, jos vaikka mies olisi saanut toisenlaisia näkökulmia.
Olen eronnut tuosta kyllä hyvän aikaa sitten. Kuitenkin se vahva persoona ja ilkeys vaikutti minuun. Sain sitä tietenkin myös omaksi osakseni todella paljon ja kyllä siinä horjutettiin pahasti mielenterveyttä.
Olen hyvin selviytynyt ja sen helvetin kaikenlaisten vaihdeiden läpi mielestäni käynyt eikä minulla ole enää mitään intressejä miestä kohtaan, en tarvitse häneltä hyväksyntää enkä yritä ajatella, että häntä voisi auttaa tai muutakaan. En ole misssään tekemisissä.
Nykyään sitten olen vähän korostuneempi esimerkiksi itsekehun ja itsevarmuuden suhteen. En niin, että sillä toisia laiminlöisin tai olisin ilkeä, en todellakaan. Huomaan kuitenkin, että kenties haen tapoja hyväksymiselle ja kehun mielessäni itseäni, olen toisaalta välillä melko välinpitämätön. En edes kuolemasta enää mitenkään sykähdy, se on vain elämää. Ennen olin paljon myötätuntoisempi. Ehkä eri asia olisi, jos oma läheinen menehtyisi mutta minulle riitti paljon enemmän myötätuntoa enemmän muiden ihmisten läheisten menettämiselle. Tottakai haluan osoittaa myötätuntoa mutta todellisuudessa mielen sisällä en enää osaa käyttää empatiaa samalla tavalla.
Kateellinen en ole, onneksi. Oikeastaan ole melko sujut asioiden kanssa ja voin olla toisten onnesta vilpittömästi onnellinen. Se on oikeastaan muuttunut parempaan.
Kuitenkin mietin itseäni aika paljon, yritän olla hyvä. Ajattelen enemmän omaa etuani nykyään.
Myös jos joku ihminen ei miellytä tai hänessä on jotain ihmeellistä, saatan häntä mielessäni jopa haukkua. Ihan samaan tyyliin mitä totuin kuulemaan tuossa suhteessakin. En oikein pidä siitä. Välillä tuntuu kuin näkisin ihmiset toisten ajatusmallien kautta. Tai katselen ihmisiä samalla tavalla. Se on jotenkin etovaa ja herättävää.
Tulee sellainen vahva fiilis, että tuo en ole minä. Jotain vihaa siellä on taustalla, huomaan sen.
Tajuan vain välillä, että minusta on tullut kylmempi ja jotenkin mielessäni röyhkeä. En ole sellainen ennen ollut.
Mitähän tämä on? Tasoittuuko tämä tästä ja lopetan katsomasta asioita outojen ajatusmallien kautta?
Kommentit (37)
Tunnistan kyllä ilmiön. Mulle tulee joskus vieläkin tuollainen moodi, mutta se menee ohi. Jouduitko suhteessa selviytyäksesi joskus 'menemään mukaan' tuohon?
Luulen, että kuuluu toipumiseen. Mulla ainakin meni enimmäkseen vaan ohi. Tuohan on tosi hyvä, että huomaat, että ei nämä todellisia omia mielipiteitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan kyllä ilmiön. Mulle tulee joskus vieläkin tuollainen moodi, mutta se menee ohi. Jouduitko suhteessa selviytyäksesi joskus 'menemään mukaan' tuohon?
Luulen, että kuuluu toipumiseen. Mulla ainakin meni enimmäkseen vaan ohi. Tuohan on tosi hyvä, että huomaat, että ei nämä todellisia omia mielipiteitä ole.
Ensinnäkin on kyllä mukava kuulla, että tätä on muillakin. Eli liittyy tuohon eikä siihen, että olen itse jotenkin toksinen. En todellakaan halua mitään inhottavaa toisille aiheuttaa mutta mielessä on sellaisia ajatuksia, esimerkiksi jotain " v**n idiootti/vammainen" - tyylisiä (kuulin noita itseänikin kohtaan miehen osalta) ja sitten havahdun, että mitä ihmettä tuolla tavalla edes sallin itseni miettiä vaikka ihmistä kohtaan, josta lähtökohtaisesti pidän. Kyllä varmaan kaikilla menee välillä hermo ja tulee ajateltua vaikka mitä mutta minä siis ajattelen jotenkin lähtökohtaisesti välillä niin, että löydän ihmisistä heti negatiivisia puolia ja sorran näitä mielessäni.
Tietysti välillä jouduin menemään "mukaan" tai se tarkoitti, että olin hiljaa tai nauroin hänen muka hauskalle jutulleen vaikka tavallaan tunsin siitä myös huonoa omatuntoa. Joskus se vain oli helpointa, etenkin kun tilassa vallitsi muuten yhteinäinen rauha. Jos olisin sanonut vastaan olisi pilkka kaatunut joko minuun tai sitten se olisi saanut aikaan raivokohtauksen miehen osalta ja syyllisyyttä siitä, millainen tunnelmanpilaaja tms olen. Joskus sanoin vastaankin, välillä hän jopa hiljeni mutta ei kuitenkaan muuttanut käytöstään vaikka aika usein siihenkin lankaan menin.
Hyvä, että menee sinulle jo ohi ja tunnistat myös tämän. Onnea meille :)
-ap
Sulla on selkeästi liikaa aikaa miettiä ja analysoida itseäsi.
Oletko alkanut saada yhteyttä pimeään puoleesi? Siksi varmaan jotkut ihastuvat vankeihinkin, vankien julkisuudessa olon lisäksi. Jotenkin toisella on vahva persoona. Lisäksi vangit ovat turvallisesti lukkojen takana. Moniko kirjoittelisi jatkuvasti Peralle huumeluolaan, missä hän tällä kertaa luuhaa. Vangitun pahantekijän sielunmaisemaan voi joku ihastua.
Uskon että olet vähän narsistinen mutta sen ei tarvitse olla vaarallista. Oletko vasta alkanut heräämään omaan persoonaan ja muita kyseenalaistavaan ajatteluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsismiin kuuluu muiden ihmisten kopioiminen. Narsistit ovat enemmän ja vähemmän tyhjiä kuoria ja siksi yrittävät täyttää itseään toista kopioimalla. Mutta eihän se tyhjä kuori koskaan täyty.
Vierailija kirjoitti:
Narsismiin kuuluu muiden ihmisten kopioiminen. Narsistit ovat enemmän ja vähemmän tyhjiä kuoria ja siksi yrittävät täyttää itseään toista kopioimalla. Mutta eihän se tyhjä kuori koskaan täyty.
Tässä Ap kopioi exäänsä. Narsistiajatteluun ripustautuvat voivat yrittää ulkoistaa mielestään kielteisiä piirteitä toiseen. Tässä Ap exäänsä, joka ei enää ole mukana keskusteluissa, vaan ajatukset ovat Ap:n omia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exäni avautui exästään ja tämän (negatiivisista) maneereista. Käyttäytyi itse ihan samalla tavalla kuin parjaamansa käytös. Tiedäkkö sitten vahingossa vai oliko laittanut omat tekemisensä exän syyksi.
Skitsofreenikko taas eroaa Ap:n kaltaisesta siinä, että skitso ei erota, mikä on omaa ajattelua.
Skitsofreenikko voisi luulla, että sisällä oikeasti on toinen ihminen, joka kertoo jotain. "Tulee sellainen vahva fiilis, että tuo en ole minä. Jotain vihaa siellä on taustalla, huomaan sen."
Oman persoonan eri puolet pitää hahmottaa omaan itseen kuuluvina, vaikka vaikutteita huomaisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni on narsisti. Halutessani osaan kyllä kohdella muita ihmisiä kylmän narsistisesti, vaikka aniharvoin sellaiseen sorrun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti pyrkii muokkaamaan uhrinsa itsensä kaltaiseksi ja peilaa omat huonot puolensa uhriinsa samalla, kun kääntää uhrin hyvät puolet omikseen. Eli aivopesua, kunnes uhri luulee ajattelevansa tietyllä tavalla. Olen kokenut tämän, kuinka minuun peilataan tiettyjä ajatusmalleja ja yritetään kääntää ajatukset mahdollisimman narsistisiksi sekä syyllistetty omasta tahdosta. Joten ap ihan normaali kehityskulku ja se, että kyseenalaistat nämä ajatukset, kertoo, että tuskin on syytä huoleen.
Kun joutuu viettämään pitkän aikaa pakossa huonossa seurassa alkaa omaksua pikkuhiljaa sen tapoja, eli sopeutuu siihen, ellei ole mahdollisuutta poistua.
Seura vaikuttaa ajatustapaan ja asenteisiin.
Tästä ilmiöstä johtuu myös epäterveet ja myrkylliset työpaikkaolosuhteet.
Siksi on tärkeää valita seuransa huolella, mikäli mahdollista.
Kohottava seura tukee vahvuuksia, huono seura ruokkii heikkouksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen, esim lapsi saattaa toistaa kokemaansa traumaattista käytöstä alkamalla imitoimaan itse kokemaansa?
Koska ei löydä sanojaan kokemalleen, ilmaisee sen imitoimalla.
Ehkä aikuisillakin voi ollla näin että alkaa toistaa kokemaansa vahingollista käytö/ajattelumallia toistamalla sitä itse ja näin pyrkien ulkoistamaan sitä, vaikka rakentavampaa on käydä läpi traumojaan ammattiauttajan ohjaamana kokemastaan toipumiseen.
Ap on tyypillinen v i t u n tyhjänvatvoja.
Ap:n kannattaa hakea keskusteluapua. Minä koin pitkän manipulointia ja kontrollia sisältävän parisuhteen jälkeen ikään kuin menettäneeni itseni pyrkiessäni selviytymään suhteessa hengissä. Kun on selviydyttävä, ovat ne narsistiset toimimis- ja ajattelutavat se normaali.
Nyt, kun olet päässyt myrkyllisestä suhteesta, täytyy sinun löytää uudelleen oma tapasi toimia ja ajatella. Helppoa se ei ole, kun se toksinen kumppani on manipuloinut ja kaasuvaloittanut sinun toimintaasi ja ajatteluasi, ja siksi olisi hyvä saada puolueetonta kuunteluapua ja tukea itsesi uudelleen/takaisin "ohjelmoinnissa".
Tänne pitäisi kyllä perustaa erikseen EXÄNI OLI NARSISTI-osio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsismiin kuuluu muiden ihmisten kopioiminen. Narsistit ovat enemmän ja vähemmän tyhjiä kuoria ja siksi yrittävät täyttää itseään toista kopioimalla. Mutta eihän se tyhjä kuori koskaan täyty.
Tässä Ap kopioi exäänsä. Narsistiajatteluun ripustautuvat voivat yrittää ulkoistaa mielestään kielteisiä piirteitä toiseen. Tässä Ap exäänsä, joka ei enää ole mukana keskusteluissa, vaan ajatukset ovat Ap:n omia.
Tällä kommentilla sinä toimit juuri lentävänä apinana.
No näköjään sieltä pienenmoinen romaani tulikin. :D Toivottavasti joku jaksaa lukea.
-ap