Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko kamala ja epäreilu kun haluaisin asua aviomieheni kanssa eri asunnoissa
08.04.2023 |
En vain halua asua hänen kanssaan enää. En halua enää joutua jonottamaan hänen takia suihkuun, en jaksa siivota hänen kokkailujen jälkiä, en jaksa kuunnella hänestä tulevaa melua, en jaksa hänen iltaista seurankaipuuta jne kymmenen vastaavaa syytä vielä lisää. Tiivistettynä haluan olla rauhassa ja elää rauhassa kotonani, päättää itse kotini asiat. Ei minulla silti ole tarvetta erota hänestä. Meillä on kuusivuotias lapsikin. Olen miettinyt ratkaisuksi, että jatkaisimme naimisissa ja yhdessä, mutta asuisimme eri asunnoissa.
Olenko kamala ja epäreilu kun haluaisin näin? En uskalla suoraan ehdottaa, pelkään että toinen loukkaantuu ikihyviksi. Vähän vihjasin idea siitä että ei olisi pakko asua koko elämää vain saman katon alla, mutta mies torjui idean täysin mahdottomana. Miten saan hänet innostumaan ideasta?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. Mua ärsyttää eniten, kun hänen päivärytminsä on paljon myöhäisempi kuin minun ja joudun odottelemaan häntä joka päivä. Siis perusasioista: milloin syödään, milloin lähdetään ulos jne. Tällä viikolla heräsin aamu kahdelta siihen kun mies kolisteli keittiössä ja sitten rapisteli sipsipussia.
Piti katsoa, minä vuonna tämä oli, että olenko kirjoittanut tämän. Mies ei suostunut kahteen asuntoon. Ollaan siis nyt erottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä lähtisin ensin vaatimaan että mies siivoo omat jälkensä eikä mekkaloi tolkuttomasti. Aikuinen ihminen. Ja että saat tarvitessasi omaa rauhaa. Halvempi ratkaisu jos puhe menee perille. Ehkä joudut lyömään nyrkkiä pöytään kun olet hoitanut kuin toista lasta sitä ukkoa noin kauan. Vasta jos ei mene niin sitten vois harkita väistökämpän hommaamista.
Mies kokkaa itelleen ruokaa = nainen hoitaa kuin toista lasta. Mies käy suihkussa, huhhuh! Miehestä kuuluu ääniä, apua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. Mua ärsyttää eniten, kun hänen päivärytminsä on paljon myöhäisempi kuin minun ja joudun odottelemaan häntä joka päivä. Siis perusasioista: milloin syödään, milloin lähdetään ulos jne. Tällä viikolla heräsin aamu kahdelta siihen kun mies kolisteli keittiössä ja sitten rapisteli sipsipussia.
Piti katsoa, minä vuonna tämä oli, että olenko kirjoittanut tämän. Mies ei suostunut kahteen asuntoon. Ollaan siis nyt erottu.
Hyvä, toivottavasti mies löytänyt onnen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. Mua ärsyttää eniten, kun hänen päivärytminsä on paljon myöhäisempi kuin minun ja joudun odottelemaan häntä joka päivä. Siis perusasioista: milloin syödään, milloin lähdetään ulos jne. Tällä viikolla heräsin aamu kahdelta siihen kun mies kolisteli keittiössä ja sitten rapisteli sipsipussia.
Piti katsoa, minä vuonna tämä oli, että olenko kirjoittanut tämän. Mies ei suostunut kahteen asuntoon. Ollaan siis nyt erottu.
Miksi?
Mun ex-mies jaksoi puhua yhteenmuuttamisesta. Seurustelimme miltei kolme vuotta erillämme asuen ja minusta erillisasuminen oli ainoa vaihtoehto. Mies oli elänyt hyvin epäsiistiä poikamiesboksielämää ennen minua, ja olisi elänyt edelleen, ellen olisi siivonnut, tiskannut ja välillä pyykännytkin hänelle, ihan vain kyetäkseni oleskelemaan hänen kodissaan. En todellakaan halunnut saman katon alle hoitamaan hänen sotkujaan päivästä toiseen, voimatta paeta minnekään.
Eroavaisuus meissä oli myös siinä, että minä pidän kotona hiljaisuudesta. Hän taas tykkäsi siitä, että taustalla soi koko ajan musiikki tai vaikka televisio isolla, ihan taustaäänenä. Usein soi sekä musiikki että televisio.
Onneksi tuli ero, osin näistä syistä. Mies oli tyytymätön erillään asumiseen ja minulla taas alkoi nousta hiki pintaan jo ajatuksesta, että lähtisin viettämään viikonloppua miehen luo. Vierailu alkoi aina tiskaamisella, siivoamisella ja pyykkäämisellä, eli seurustelu oli lopulta melkoista työleiriä. Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on ollut nyt viikon lomalla ja tajuan taas miksi haluaisin asua yksin. Meillä onneksi nähdään harvoin pitkiä pätkiä töiden takia, mutta kyllä tuo miehen "lomaminä" on stressaava minulle.
Vierailija kirjoitti:
Täysin samat fiilikset täällä, tosin en tiedä haluaisinko jatkaa suhdetta edes eri asunnoissa. Toisaalta eri asunnoissa asuminen voisi poistaa monta ristiriitaa. Meillä ongelmana mm se että mies touhuaa täysin omiaan eikä suostu noudattamaan mitään yhteisiä huushollin sääntöjä, ei siivoa jälkiään ja hänellä myös on muista perheen jäsenistä täysin poikkeavaa vuorokausirytmi. Kukkuu illat kittaamassa kaljaa, nukkuu päiväuniä töiden jälkeen. Viikonloput menee pitkälti sohvalla torkkuessa tai pelatessa. Mitään ei tehdä yhdessä, mutta joudun kuitenkin sovittamaan oman olemiseni ja elämäni riippakiven ympärille. Vtuttaa koko ukko.
Älä nyt jestas sentään enää enempää tuhlaa elämääsi! Nyt herätys! Sun miehesi on todella itsekeskeinen eikä välitä teistä muista. Saati, että kunnioittaisi sua. Sehän on selkeästi vapaamatkustaja. Lopeta nyt ainakin aluksi tuo piikana oleminen ja lyö pelisäännöt pöytään. Tosin tuskin tulee välittämään, ei ole tähänkään asti. Koska eihän hänen tarvitse, sillä tietää sun jatkavan piikana. Hän tietää, että olet onneton ja tyytymätön, mutta ei välitä siitä, sillä tietää, että et koskaan tule eroa hakemaan. Hänelle on aivan sama sun tunteet ja tyytyväisyys, sillä hänelle riittää, että itsellään on hyvä olla vapaamatkustajana. Lopeta mahdollistaminen.
Tietenkään miehet eivät halua erota, koska heille on liitosta enemmän hyötyä. Naiset monesti mahdollistavat heille helpon arjen. Voi vaan maata sohvalla osallistumatta perhe-elämään, koska nainen mahdollistaa sen. Kuka tuollaista etuutta ilman haluaa olla, kun on tottunut siihen.
Tulet varmasti pärjäämään taloudellisesti ilman tuota riippakiveä. Usko vaan.
Nyt otat vastuun omasta elämästäsi. Jos et välitä itsestäsi, vaan jatkat tuossa tilanteessa, niin katkeroidut vuosi vuodelta enemmän, ja ukkosi porskuttaa tyytyväisenä siinä vierellä.
Älä tuhlaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-mies jaksoi puhua yhteenmuuttamisesta. Seurustelimme miltei kolme vuotta erillämme asuen ja minusta erillisasuminen oli ainoa vaihtoehto. Mies oli elänyt hyvin epäsiistiä poikamiesboksielämää ennen minua, ja olisi elänyt edelleen, ellen olisi siivonnut, tiskannut ja välillä pyykännytkin hänelle, ihan vain kyetäkseni oleskelemaan hänen kodissaan. En todellakaan halunnut saman katon alle hoitamaan hänen sotkujaan päivästä toiseen, voimatta paeta minnekään.
Eroavaisuus meissä oli myös siinä, että minä pidän kotona hiljaisuudesta. Hän taas tykkäsi siitä, että taustalla soi koko ajan musiikki tai vaikka televisio isolla, ihan taustaäänenä. Usein soi sekä musiikki että televisio.
Onneksi tuli ero, osin näistä syistä. Mies oli tyytymätön erillään asumiseen ja minulla taas alkoi nousta hiki pintaan jo ajatuksesta, että lähtisin viettämään viikonloppua miehen luo. Vierailu alkoi aina tiskaamisella, siivoamisella ja pyykkäämisellä, eli seurustelu oli lopulta melkoista työleiriä. Huhhuh.
Tottakai olisi halunnut muuttaa yhteen sun kanssa, koska olisi saanut itselleen palvelijan. Huomasi kuinka kätevä emäntä olit, kun huushollasit, vaikka ette edes asuneet yhdessä. Miehelle yhdessä asumisesta on enemmän hyötyä kuin naiselle.
Itse olen tehnyt päätöksen pysyä yksineläjänä. Ei kiinnosta olla palvelijana kenellekään. Eikä muuten tulisi mieleenkään huushollata toisen kodissa. Riittää jo oman kodin kunnossa pitäminen.
Vierailija kirjoitti:
Täysin samat fiilikset täällä, tosin en tiedä haluaisinko jatkaa suhdetta edes eri asunnoissa. Toisaalta eri asunnoissa asuminen voisi poistaa monta ristiriitaa. Meillä ongelmana mm se että mies touhuaa täysin omiaan eikä suostu noudattamaan mitään yhteisiä huushollin sääntöjä, ei siivoa jälkiään ja hänellä myös on muista perheen jäsenistä täysin poikkeavaa vuorokausirytmi. Kukkuu illat kittaamassa kaljaa, nukkuu päiväuniä töiden jälkeen. Viikonloput menee pitkälti sohvalla torkkuessa tai pelatessa. Mitään ei tehdä yhdessä, mutta joudun kuitenkin sovittamaan oman olemiseni ja elämäni riippakiven ympärille. Vtuttaa koko ukko.
Siis sullahan on siellä oikein perinteinen sohvalla kollareissa makaava, kaljaa ryystävä vätys. Hakkaa vähän pleikkaa kun ei juo tai nuku. 👌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. Mua ärsyttää eniten, kun hänen päivärytminsä on paljon myöhäisempi kuin minun ja joudun odottelemaan häntä joka päivä. Siis perusasioista: milloin syödään, milloin lähdetään ulos jne. Tällä viikolla heräsin aamu kahdelta siihen kun mies kolisteli keittiössä ja sitten rapisteli sipsipussia.
Piti katsoa, minä vuonna tämä oli, että olenko kirjoittanut tämän. Mies ei suostunut kahteen asuntoon. Ollaan siis nyt erottu.
Hyvä, toivottavasti mies löytänyt onnen.
Joku jätetty nysvä triggeröityi? Vai kenties peräkammarin pääsiäisnoita?
Vierailija kirjoitti:
Kiertoon tollaset muijat.
Sinun luota muijat taatusti lähtee ERITTÄIN mielellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat fiilikset. Mua ärsyttää eniten, kun hänen päivärytminsä on paljon myöhäisempi kuin minun ja joudun odottelemaan häntä joka päivä. Siis perusasioista: milloin syödään, milloin lähdetään ulos jne. Tällä viikolla heräsin aamu kahdelta siihen kun mies kolisteli keittiössä ja sitten rapisteli sipsipussia.
Piti katsoa, minä vuonna tämä oli, että olenko kirjoittanut tämän. Mies ei suostunut kahteen asuntoon. Ollaan siis nyt erottu.
Hyvä, toivottavasti mies löytänyt onnen.
Sinä et ilmeisesti löytänyt, kun sinusta tuli noin saakelin katkera. 😉
Kuulostaa siltä, että ap:lla on ääniyliherkkyys, mikä saa pahalle päälle, jos samassa asunnossa asuu meluaja. Yleinen ongelma.
Hommatkaa paritalo, ja osapuolet pitää huolta omista puolistaan. Mutta eipä se mies tuohon suostu, kun joutuisi siivoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me olemme asuneet eri asunnoissa vuosikausia. Emme tosin ole naimisissa eikä meillä ole aikomusta mennäkään koska se ei ole nykyaikaa. Olemme kuitenkin sitoutuneita toisiimme ja suhde toimii loistavasti. Olemme aina yhdessä kun se kummallekin sopii ja elämä on hyvin helppoa. Yritimme alussa asua samassa asunnossa mutta huomasimme pian että kummallakin oli eri tavat ja aikataulut joten näin on parempi.
Aplla on lapsi. Tommonen järjestely sopii vain lapsettomille pareille.
Kuulostaa ihan hyvälle. Minun ja exäni suhteen olisi aikoinaan pelastanut se jos olisi asuttu erillään. Hän tarvitsee jatkuvasti ihmisiä ympärilleen ja minulta sekoaa mieli( sekosikin) jos en saa olla yksin. Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan hyvälle. Minun ja exäni suhteen olisi aikoinaan pelastanut se jos olisi asuttu erillään. Hän tarvitsee jatkuvasti ihmisiä ympärilleen ja minulta sekoaa mieli( sekosikin) jos en saa olla yksin. Suosittelen.
Mun exä tykkäsi kyläillä ja tavata kavereita kotonaan, minä taas ajattelin, että koti on oma turvasatamani, jossa saan halutessani olla muilta rauhassa. Painajaismainen ajatus, että tulen väsyneenä töistä ja kotona on vieraita. Tottakai miehen pitää saada kutsua vieraita kotiinsa silloin kun hänestä siltä tuntuu, mutta se ei voi silloin olla meidän yhteinen kotimme. Silloin kun vieraita ei ollut, oli miehellä päällä radio tai muu, josta kuului ihmisääntä. Hän tarvitsisi sitä ihmisvilinää, minä taas en sietänyt sitä.
Mä olen tosi introvertti, kaipaan hirveän paljon omaa aikaa. Molemmat tehdään etätöitä, ollaan siis koko ajan saman katon alla. Kyllä ahdistaa. Minäkin asuisin mieluiten omissa asunnoissa, mutta luojan kiitos mies ymmärtää minua ja antaa tarpeeksi omaa aikaa. Sen verran että selviän. Muuten on normaali parisuhde, mies osallistuu yhteiseen elämään eikä vain röhnötä sohvalla. Nyt on 3 kk ollut jo kittaamatta kaljaakin kun se jatkuva öinen sohvalle sammuilu oli mulle liikaa (ei ole lapsia) ja laitoin asunnon hakuun.
Omiin makuuhuoneisiin muutettiin tuossa asunnonhakuvaiheessa, ja varmaan jätetään se pysyväksi. Molemmat nukkuu paremmin kun toinen ei kuorsaa ja kieriskele siinä vieressä. Muutenkin aikataulut erilaiset, häiritään vähemmän toistemme unta kun nukutaan eri huoneissa.
Mielestäni hyvä ajatus. Ihmiset on tapoineen ja rytmeineen erilaisia. En jaksa enää asua kenenkään kanssa. Senverran ääniherkkä olen ja haluan omaa rauhaa ja tilaa myös.
Pieni etäisyys pitää enemmän kipinää yllä ja yhdessä vietetty aika on laadukkaampaa, kun ei ole niitä tiskiriitoja tms.
Suhde voi olla onnellinen ja hyvä erillään asuessa. Älä liikaa mieti mitä muut ajattelee. Ota asia miehesi kanssa puheeksi. Hänkin saattaa suhtautua siihen myönteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Täysin samat fiilikset täällä, tosin en tiedä haluaisinko jatkaa suhdetta edes eri asunnoissa. Toisaalta eri asunnoissa asuminen voisi poistaa monta ristiriitaa. Meillä ongelmana mm se että mies touhuaa täysin omiaan eikä suostu noudattamaan mitään yhteisiä huushollin sääntöjä, ei siivoa jälkiään ja hänellä myös on muista perheen jäsenistä täysin poikkeavaa vuorokausirytmi. Kukkuu illat kittaamassa kaljaa, nukkuu päiväuniä töiden jälkeen. Viikonloput menee pitkälti sohvalla torkkuessa tai pelatessa. Mitään ei tehdä yhdessä, mutta joudun kuitenkin sovittamaan oman olemiseni ja elämäni riippakiven ympärille. Vtuttaa koko ukko.
Nyt on pakko kysyä, että kuka nämä perheen yhteiset säännöt on luoneet? Sinä vai mies vai yhdessä? Aika usein naisilla tuppaa unohtumaan, että se mitä he tekevät ja ovat aina tehneet ja tulevat aina tekemään ei ole mitään yhteistä sääntöä, se on se mitä sinä teet ja kasvatat lapset myös tekemään. Mieheltä saatetaan kysyä, mutta silti jyrätään oma mielipide ja pidetään sitä keskusteluna ja sopimisena. Jos et itse huomaa niin miehesi elää omaa elämäänsä, koska olet näillä sun säännöilläsi ajanut hänet siihen ja mies on ihan yhtä pätevä elämään omaa elämäänsä ja järjestelemään asioita. Tasapainoisessa parisuhteessa ei tarvita edes mitään sääntöjä. Tai ainakaan mä en ole tarvinnut yhdessäkään parisuhteessani. Jos häntä nukuttaa töiden jälkeen niin mitä sitten? Kyllä minäkin nukun mieheni kanssa päikkäreitä ihan koska väsyttää. Viikonloppuisin joko eletään villisti tai sitten nukutaan. Välillä lapsi könyää meidän väliin nukkumaan tai isänsä kainaloon nukkumaan, välillä leikkii leikkejään. Välillä mies jättää kokkailun jälkeen siivoamatta, välillä minä. Mitä sitten jos ne tavarat on siinä pöydällä jonkun aikaa? Meillä on periaatteena, että se siivoaa jota ärsyttää.
Alue: Aihe vapaa
Täysin samat fiilikset täällä, tosin en tiedä haluaisinko jatkaa suhdetta edes eri asunnoissa. Toisaalta eri asunnoissa asuminen voisi poistaa monta ristiriitaa. Meillä ongelmana mm se että mies touhuaa täysin omiaan eikä suostu noudattamaan mitään yhteisiä huushollin sääntöjä, ei siivoa jälkiään ja hänellä myös on muista perheen jäsenistä täysin poikkeavaa vuorokausirytmi. Kukkuu illat kittaamassa kaljaa, nukkuu päiväuniä töiden jälkeen. Viikonloput menee pitkälti sohvalla torkkuessa tai pelatessa. Mitään ei tehdä yhdessä, mutta joudun kuitenkin sovittamaan oman olemiseni ja elämäni riippakiven ympärille. Vtuttaa koko ukko.