Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko kamala ja epäreilu kun haluaisin asua aviomieheni kanssa eri asunnoissa
08.04.2023 |
En vain halua asua hänen kanssaan enää. En halua enää joutua jonottamaan hänen takia suihkuun, en jaksa siivota hänen kokkailujen jälkiä, en jaksa kuunnella hänestä tulevaa melua, en jaksa hänen iltaista seurankaipuuta jne kymmenen vastaavaa syytä vielä lisää. Tiivistettynä haluan olla rauhassa ja elää rauhassa kotonani, päättää itse kotini asiat. Ei minulla silti ole tarvetta erota hänestä. Meillä on kuusivuotias lapsikin. Olen miettinyt ratkaisuksi, että jatkaisimme naimisissa ja yhdessä, mutta asuisimme eri asunnoissa.
Olenko kamala ja epäreilu kun haluaisin näin? En uskalla suoraan ehdottaa, pelkään että toinen loukkaantuu ikihyviksi. Vähän vihjasin idea siitä että ei olisi pakko asua koko elämää vain saman katon alla, mutta mies torjui idean täysin mahdottomana. Miten saan hänet innostumaan ideasta?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samat fiilikset täällä, tosin en tiedä haluaisinko jatkaa suhdetta edes eri asunnoissa. Toisaalta eri asunnoissa asuminen voisi poistaa monta ristiriitaa. Meillä ongelmana mm se että mies touhuaa täysin omiaan eikä suostu noudattamaan mitään yhteisiä huushollin sääntöjä, ei siivoa jälkiään ja hänellä myös on muista perheen jäsenistä täysin poikkeavaa vuorokausirytmi. Kukkuu illat kittaamassa kaljaa, nukkuu päiväuniä töiden jälkeen. Viikonloput menee pitkälti sohvalla torkkuessa tai pelatessa. Mitään ei tehdä yhdessä, mutta joudun kuitenkin sovittamaan oman olemiseni ja elämäni riippakiven ympärille. Vtuttaa koko ukko.
Nyt on pakko kysyä, että kuka nämä perheen yhteiset säännöt on luoneet? Sinä vai mies vai yhdessä? Aika usein naisilla tuppaa unohtumaan, että se mitä he tekevät ja ovat aina tehneet ja tulevat aina tekemään ei ole mitään yhteistä sääntöä, se on se mitä sinä teet ja kasvatat lapset myös tekemään. Mieheltä saatetaan kysyä, mutta silti jyrätään oma mielipide ja pidetään sitä keskusteluna ja sopimisena. Jos et itse huomaa niin miehesi elää omaa elämäänsä, koska olet näillä sun säännöilläsi ajanut hänet siihen ja mies on ihan yhtä pätevä elämään omaa elämäänsä ja järjestelemään asioita. Tasapainoisessa parisuhteessa ei tarvita edes mitään sääntöjä. Tai ainakaan mä en ole tarvinnut yhdessäkään parisuhteessani. Jos häntä nukuttaa töiden jälkeen niin mitä sitten? Kyllä minäkin nukun mieheni kanssa päikkäreitä ihan koska väsyttää. Viikonloppuisin joko eletään villisti tai sitten nukutaan. Välillä lapsi könyää meidän väliin nukkumaan tai isänsä kainaloon nukkumaan, välillä leikkii leikkejään. Välillä mies jättää kokkailun jälkeen siivoamatta, välillä minä. Mitä sitten jos ne tavarat on siinä pöydällä jonkun aikaa? Meillä on periaatteena, että se siivoaa jota ärsyttää.
Ero on se että sinä ja miehesi olette samankaltaisia, Ap ja hänen miehensä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta koko suhdetta ei kannata jatkaa ap. Sellainen ihminen joka tekee onnelliseksi, ei sellaisesta halua taukoa. Olet nyt vaan tässä huonossa suhteessa unohtanut mitä rakkaus on. Eroa ehdottomasti, aivan kuollut suhde.
Olen samaa mieltä. Helpompaa on asua eri osoitteissa, jos varaa on. Kyllähän se keski-ikäisenä tuntuu vähän läheisriippuvaisuudelta asua samassa kämpässä, kun lapsetkin on jo lähteneet maailmalle.
Ajatuksissa ollut ihan sama juttu.
Miten ihanaa olisikaan, kun olisi hiljainen kämppä ja saisi aina tehdä ihan mitä itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Samassa tilanteessa ja aion hankkia mökin jossa vietän paljon aikaa
Hyvä idea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli nyt sitten kaikki sinkut kakkosnaiset, tulkaa vaan vaimolle esiin rohkeasti, niin saatte helposti sen hyvän ukon.
Ostakaa yhdessä paritalo tai sellainen omakotitalo missä toiseen päähän tehty kaksio vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin samat fiilikset täällä, tosin en tiedä haluaisinko jatkaa suhdetta edes eri asunnoissa. Toisaalta eri asunnoissa asuminen voisi poistaa monta ristiriitaa. Meillä ongelmana mm se että mies touhuaa täysin omiaan eikä suostu noudattamaan mitään yhteisiä huushollin sääntöjä, ei siivoa jälkiään ja hänellä myös on muista perheen jäsenistä täysin poikkeavaa vuorokausirytmi. Kukkuu illat kittaamassa kaljaa, nukkuu päiväuniä töiden jälkeen. Viikonloput menee pitkälti sohvalla torkkuessa tai pelatessa. Mitään ei tehdä yhdessä, mutta joudun kuitenkin sovittamaan oman olemiseni ja elämäni riippakiven ympärille. Vtuttaa koko ukko.
Nyt on pakko kysyä, että kuka nämä perheen yhteiset säännöt on luoneet? Sinä vai mies vai yhdessä? Aika usein naisilla tuppaa unohtumaan, että se mitä he tekevät ja ovat aina tehneet ja tulevat aina tekemään ei ole mitään yhteistä sääntöä, se on se mitä sinä teet ja kasvatat lapset myös tekemään. Mieheltä saatetaan kysyä, mutta silti jyrätään oma mielipide ja pidetään sitä keskusteluna ja sopimisena. Jos et itse huomaa niin miehesi elää omaa elämäänsä, koska olet näillä sun säännöilläsi ajanut hänet siihen ja mies on ihan yhtä pätevä elämään omaa elämäänsä ja järjestelemään asioita. Tasapainoisessa parisuhteessa ei tarvita edes mitään sääntöjä. Tai ainakaan mä en ole tarvinnut yhdessäkään parisuhteessani. Jos häntä nukuttaa töiden jälkeen niin mitä sitten? Kyllä minäkin nukun mieheni kanssa päikkäreitä ihan koska väsyttää. Viikonloppuisin joko eletään villisti tai sitten nukutaan. Välillä lapsi könyää meidän väliin nukkumaan tai isänsä kainaloon nukkumaan, välillä leikkii leikkejään. Välillä mies jättää kokkailun jälkeen siivoamatta, välillä minä. Mitä sitten jos ne tavarat on siinä pöydällä jonkun aikaa? Meillä on periaatteena, että se siivoaa jota ärsyttää.
Just... tämän pääsiäisen uhrilammas.
Vierailija kirjoitti:
Eli nyt sitten kaikki sinkut kakkosnaiset, tulkaa vaan vaimolle esiin rohkeasti, niin saatte helposti sen hyvän ukon.
Hyvän ukon? Siis sen saman, jota nykyinen vaimokaan ei kestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samassa tilanteessa ja aion hankkia mökin jossa vietän paljon aikaa
Hyvä idea!
Ehdottelin kahta väliaikaista asuntoa, ehkä eri puolilta Suomea. Uutta luonnonläheistä työtä, erävaellusta. Suvun periytyvien ongelmien kartoitusta. Ei kelvannut.
Sitten mies alkoi uhota osittaisesta mökille muutosta, kun lapsi lähtee kotoa. Mikäs siinä. Minäkin viihdyn omassani.
Tulos: mies masentuneena häipyi mökkiinsä asumaan ja muutti sieltä satojen kilometrien päähän. Vaihtoi työtä ja tuttavapiiriä.
Emme ole enää tekemisissä ilman välikätenä toimivaa aikuista lasta.
Tarinan opetus: toimi ajoissa ja myönnä tosiasiat, niin tuhoisa räjähdys jää pienemmäksi.
Alue: Aihe vapaa
Samassa tilanteessa ja aion hankkia mökin jossa vietän paljon aikaa