Köyhistä oloista menestykseen ponnistaneet on aina sitä mieltä että menestys on asenteesta kiinni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tehnyt eläimellisesti töitä, uhrannut asioita ja katsonut vierestä lapsena miten toiset saa kaiken helpommalla, ei välttämättä kasva kovin paljon empatiaa. Ja kun menestystä tulee, ei jaksa mitään vinkumisia. 

Entäs kun käy se huono tuuri ja tulee sairaus tai konkurssi? Eikun eihän niitä tule jos on oikea asenne, hups.

Tiettyyn rajaan asti niihinkin voi vaikuttaa. Esimerkiksi monet elintasosairaudet voi suureksi osaksi välttää terveillä elämäntavoilla. Konkurssin todennäköisyys pienenee kun rakentaa vakavaraisen yrityksen eikä ota typeriä riskejä.

Se raja on aika ohut, eikä siihen voi vaikuttaa. Millään määrällä oikeita valintoja ei voi estää esim. MS-taudin tai ALS:n (tai jonkun muun vaikean sairauden) puhkeamista. Oirekuvaa voi ehkä jossain määrin helpottaa jos tauti etenee rauhallisesti tai on lieväoireinen. Mutta eteneminen ja oirekuva ovat kyllä tuurista kiinni.

Sekään ei varmasti ole mikään mahtava kokemus jos sattuu syntymään savant-autistiksi. Älykkyyttä saattaa olla vaikka kuinka, mutta kommunikoiminen kehon ulkopuolelle ei onnistu. 

Omalle kohdalle sattui MS.

V.tutti kyllä aika raskaasti kun olin ensin ponnistanut heikoista lähtökohdista ja sitten meni terveys ennenkuin ehdin edes valmistua opinnoistani. Vähän aikaa ehdin uraa luomaan, mutta aika nopeasti kaikki pysähtyi. Tuli mahalasku ja elämä romahti. Empatiakykyä se kyllä opetti.

Sinun kohdallasi menestys ehkä mitataankin enemmän sillä, että miten nouset pystyyn mahalaskustasi ja teet uudenlaisesta elämästä itsellesi mielekkään. Jos uravaihtoehto A ei enää tule kuuloon, niin uusi menestyksen tavoite voi olla vaikka se että löydät jotain mielekästä työtä jota pystyt tekemään esim. kolme tuntia päivässä. Ei kaikille menestys tarkoita rahaa ja rikkauksia.

Ne ylimieliset rikkaaseen perheeseen syntyneet herrantertut, joiden lapsilisät oli laitettu säästöön ja tuottamaan, jolloin 18v saivat sitten ainakin kymmenien tuhansien markkojen rahat tuhlattavaksi, kehtasivat sitten keljuilla köyhempään perheeseen syntyneelle että missäs sun rahat on, vituttaako köyhä, minkäs uuden auton sinä aiot ostaa... ai eikö ole rahaa, hähähähähähähä

Tällainen ala-arvoinen käytös on kyllä omiaan nostattamaan vihaa varakkaita vastaan...

Köyhistä oloista ei ponnisteta menestykseen se on yksi niitä valheita mitä levitetään... pääosin menestys ja rahakas työpaikka perustuu esim. rikkaaseen perheeseen tai muuten eliittiin kuulumiseen valmiiksi; kaikki toimii suhdeverkostolla, sinne ei mennä köyhistä piireistä... sitten ns. näön vuoksi kerrotaan välillä valtamediassa miten köyhästä voi tulla menestynyt mutta se on käytännössä yhtä suurta huijausta, yksi kolmesta miljoonasta voi näin menestyä, maksimissaan...

Vierailija kirjoitti:

Ne ylimieliset rikkaaseen perheeseen syntyneet herrantertut, joiden lapsilisät oli laitettu säästöön ja tuottamaan, jolloin 18v saivat sitten ainakin kymmenien tuhansien markkojen rahat tuhlattavaksi, kehtasivat sitten keljuilla köyhempään perheeseen syntyneelle että missäs sun rahat on, vituttaako köyhä, minkäs uuden auton sinä aiot ostaa... ai eikö ole rahaa, hähähähähähähä

Tällainen ala-arvoinen käytös on kyllä omiaan nostattamaan vihaa varakkaita vastaan...

Onko tuo menestystä, että voi ostaa auton parikymppisenä? Sanoisin, että oikeasti menestyvät käyttäisivät ne rahat johonkin fiksumpaan.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä tuntuu olevan paljon porukkaa, jotka ovat sitä mieltä, että ihminen ei voi itse mitenkään vaikuttaa omaan elämäänsä ja omilla valinnoilla ei ole juuri vaikutusta. Ihan vaan kannattaa istua ja odottaa, mitä elämä eteen tuo, mutta liikaa ei kannata nähdä vaivaa minkään eteen.

Aikamoista. Onnea vaan valitsemallanne polulla.

Niin se vaan on. Tarvitaan paljon pienipalkkaista väkeä, että jotkut voivat menestyä ja maksaa vielä palkattomien viulut. Eivät kaikki voi olla menestyjiä, kuka tahansa toki voi yrittää.

Ei köyhät tietenkää halua uskoa tai kuulla, että se köyhyys on oma vika. Tai että myös menestyminen on omaa ansiota.

Siksi on köyhiä ja menestyneitä.

Minä näen asian toisaalta niinkin (omiin tuttaviin perustuvien havaintojen perusteella), että kyllä ne kaiken vähän helpommalla saaneet (=varakkaasta perheestä, isoja perintöjä, perheyrityksestä taattu toimeentulo jo nuorena, yms) ovat usein juuri sitä mieltä, että se on "vain itsestä kiinni". He eivät osaa huomioida lähtökohtien vaikutusta, vaan kuvittelevat että heiltä vain nyt onnistuu nämä hommat vähän paremmin kuin toisilta. Helppohan se on sanoa, kun on itse saanut kaiken helpolla, eikä ole tarvinnut rakentaa sitä kaikkea hartiavoimin nollasta. Kun taas tuntemani menestyneet ihmiset, jotka ovat lähteneet nollasta, eivät koskaan kehu itseään tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tehnyt eläimellisesti töitä, uhrannut asioita ja katsonut vierestä lapsena miten toiset saa kaiken helpommalla, ei välttämättä kasva kovin paljon empatiaa. Ja kun menestystä tulee, ei jaksa mitään vinkumisia. 

Entäs kun käy se huono tuuri ja tulee sairaus tai konkurssi? Eikun eihän niitä tule jos on oikea asenne, hups.

Niin tai entä jos jää auton alle. Ei siis kannata ikinä edes yrittää tehdä mitään koska huomenna voi olla kuollut.

Kannattaahan sitä tehdä juu, mutta joku miljoonaperintö tai varma pääjohtajan paikka suvun suuryrityksessä ei todellakaan ole mitään omaa ansiota, vaan 100% hyvää tuuria.

Huonoa tuuria on se kun omin pikku kätösin (ei ukin) perustettu firma on juuri iskenyt kultasuoneen ja fyrkkaa alkaa tulla ovista ja ikkunoista, kunnes sitten seuraavalla viikolla putoaa tiiliskivi päähän ja TJ joutuu viettämään loppuelämänsä kuolaavana "vajokkina" ja kuuntelemaan miljoonaperijöiden viisastelua että kannattaisi korjata vähän asennetta niin voisi menestyä.

Tai miksipä ei muisteltaisi 80-luvun yrittäjiä jotka ottivat valuuttalainaa, joka koitui lopuksi monen kohtaloksi. Ihan fyysisestikin. Jälkikäteen toki "kaikki" näkivät laman ja valuuttalainojen vaarat jo vuosia ennen, mutta fakta on että kukaan ei sitä tiennyt etukäteen. Tuuria on monenlaista.

Eli toiset sai kaiken ilman omaa ansiotaan ja toiset menetti kaiken ilman omaa syytään.

Ketjussa puhutaan köyhistä oloista ponnistaneista, niin miten heillä miljoonaperintö olisi? Pysy aiheessa.

Se on vaan sellainen tapa esittää nöyrää, mutta samalla korostaa itseään. Halutaan tavallaan tehdä pesäeroa vielä rikkaampiin, jotka eivät ole ansainneet rahojaan protestanttisella työnteolla.

Itsekehun määrä on mittaamaton, mitä tulee menestykseen. Jos kaikki romahtaa, on se toisten vika.

Vierailija kirjoitti:

Ei köyhät tietenkää halua uskoa tai kuulla, että se köyhyys on oma vika. Tai että myös menestyminen on omaa ansiota.

Siksi on köyhiä ja menestyneitä.

Jep, sitten voi tuudittautua siihen että kun nämä kortit on jaettu niin mitään ei voi tehdä eikä kannata edes yrittää.

Mitä on menestys? Se, että on paljon rahaa vai se, että on ihmisenä aivan loistava ja jättää paljon hyvää jälkeensä elämällään?

Minulle menestys on tuota jälkimmäistä.

Sitähän on ihan tutkittu että rikkaat (omilla ansioillaan) jotka menettävät kaiken, keräävätkin pikkuhiljaa taas itselleen omaisuuden. Eiköhän siinä ole ihan muut luonteenpiirteet pelissä kun joku tuuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei köyhät tietenkää halua uskoa tai kuulla, että se köyhyys on oma vika. Tai että myös menestyminen on omaa ansiota.

Siksi on köyhiä ja menestyneitä.

Jep, sitten voi tuudittautua siihen että kun nämä kortit on jaettu niin mitään ei voi tehdä eikä kannata edes yrittää.

Ero on yleensä siinä, että osattomiksi jäävät keksivät tekosyitä siinä missä menestyjät ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki elämässä on loppupeleissä tuurista kiinni. Voit kouluttautua ja hankkia hyvän ammatin mutta sitten tuleekin tapaturma tai sairaus ja kaikki menee. Tai voit lyödä kaikki läskikisi ja voittaa lotossa.

Minult meni kaikki, vaikka onkin hyvä koulutus ja erinomainen ammattitaito. Yrittäjänä putosin kaikkien suojaverkkojen ohi. Kun mätkähdin maahan, oli jo myöhäistä.

Kriisivuosien aikana oli monta jos-hetkeä, jotka olisivat voineen muuttaa loppuelämäni kokonaan. Isoin "jos" oli muutaman viikon aikaikkunassa löytyvä vakituinen, kuukausipalkkainen työpaikka. Ei löytynyt, eikä uusia jos-hetkiä enää tule. Mikään ahkeruus ei enää pelasta. Olen kyllä lotonnut.

Itse sairastuin jo 13-vuotiaana kroonisesti (vakavat mt-ongelmat) joten aika paha tässä on ollut menestykseen ponnistaa...Mielelläni olisin ns tuottava yhteiskunnan jäsen, sen sijaan olen eläkkeellä alle 40v  ja loppuikäni köyhä. Ystäviä ei juuri ole eikä puhettakaan parisuhteesta.

Menestyminen vaatii ainakin kohtalaisen terveyden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä tuntuu olevan paljon porukkaa, jotka ovat sitä mieltä, että ihminen ei voi itse mitenkään vaikuttaa omaan elämäänsä ja omilla valinnoilla ei ole juuri vaikutusta. Ihan vaan kannattaa istua ja odottaa, mitä elämä eteen tuo, mutta liikaa ei kannata nähdä vaivaa minkään eteen.

Aikamoista. Onnea vaan valitsemallanne polulla.

Niin se vaan on. Tarvitaan paljon pienipalkkaista väkeä, että jotkut voivat menestyä ja maksaa vielä palkattomien viulut. Eivät kaikki voi olla menestyjiä, kuka tahansa toki voi yrittää.

Tämä on kyllä mielenkiintoista. Ja selittää osaltaan, miksei Suomen bkt ole kasvanut samaan tahtiin muiden pohjoismaiden kanssa. Meillä on paljon ihmisiä, joilta puuttuu usko itseensä, eivätkä edes yritä tavoitella korkeampaa elintasoa vaikka opiskelemalla. Samalla kokevat, että heillä ei ole itsellä vastuuta omista valinnoistaan tai elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri asenteesta se on kiinni.

Ulkopuolisen silmin se näyttää hyvältä tuurilta. He eivät tiedä mitään kovasta työstä ja valinnoista, joita menestyjä tekee.

Mutta kun se menestys ei tule kaikille kovan työn tekijöille. Jos tulisi, maailma olisi täynnä menestyjiä. En arvosta yhtäkään sikarikasta, koska se on varma merkki liiasta palkinnosta uhrauksiin nähden.

Ei tietenkään tule kaikille.

Muttei se tule niillekään, jotka itkevät kotisohvalla kuinka epäreilua elämä on ja arvostelevat pahoja ja ahneita rikkaita vain siksi että he ovat rikkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei köyhät tietenkää halua uskoa tai kuulla, että se köyhyys on oma vika. Tai että myös menestyminen on omaa ansiota.

Siksi on köyhiä ja menestyneitä.

Jep, sitten voi tuudittautua siihen että kun nämä kortit on jaettu niin mitään ei voi tehdä eikä kannata edes yrittää.

Ero on yleensä siinä, että osattomiksi jäävät keksivät tekosyitä siinä missä menestyjät ratkaisuja.

Sairastu ensin kroonisesti ja peruuttamattomasti alle 20-vuotiaana niin kokeillaan, vieläkö jaksat lässyttää tuota p a s k a a

Mä olen saanut vanhenmilta takauksen asuntolainaan. Sitten ostin toisen, kolmannen jbe. Tokaan vanhemnat takasi, kolmanteen laitettiin vanhempien kesämökki.

Tämä on vaatinut heiltä käynnin pankissa ja papereiden allekirjoituksen, ei muuta.

Mutta jos ei ole mitämpantata.

Ekan asunnon ostin 95, tokan 97, 99 ja 2000 ostin monta. Tämän jälkeen ei ole vanhempia tarvittu