Köyhistä oloista menestykseen ponnistaneet on aina sitä mieltä että menestys on asenteesta kiinni

Vierailija kirjoitti:

Hyvän tuurin todennäköisyys nousee, kun näkee vaivaa koulutuksen ja työn osalta. Molempia toki tarvitaan menestymiseen. 

Tämä juuri. Kummalakohan on todennäköisemmin parempi 'tuuri' työelämässä ja palkan suhteen: Ainoastaan peruskoulun käyneellä vai dippainssillä? 

menestys ON omasta yrittelijäisyydestä ja sinnikkyydestä kiinni. Alisuorittajat eivät tietysti voi hyväksyä tätä. Ihminen voi voittaa haasteet sinnikkyydellään.

Tuuri on sitä, että jaksaa nousta alhosta ja yrittää, epäonnistumisista huolimatta.

Moni näkee vaan sen menestyneen ihmisen hyvät hetket ja se mitä ajatellaan onnenkantaimoiseksi on yleensä yhdistelmä yömyöhään opiskelemista, kieltäytymistä hauskoista illanvietoista, satoja hyljättyjä työhakemuksia jne. Sitten on viimeinkin se juttu mikä alkaa tuottamaan näkyvää tulosta ja tässä vaiheessa ne muut yleensä tulevat samomaan, että voi kun sulla kävi hyvä tuuri.

En ole koskaan nähnyt tervettä ja yritteliästä ihmistä joka olisi köyhä. Olen nähnyt lukemattomia terveitä, köyhiä ja laiskoja jotka syyttävät huonoa tuuria heidän köyhyydestään. 

Tosin tällä palstalla 99% köyhistä on ainakin viisi eri vakavaa sairautta, jotka haittaavat työntekoa. Muuten ne sairaudet eivät vapaa-aikaa haittaa. Älkää loukkaantuko vaan ottakaa ennemmin opiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se mitään tuuria ole.Positiivinen ihminen vetää puoleensa hyviä,haluamiaan asioita.Pessimisti saa aina pettyä,sitä hän odottaa ja sitä hän saa.

Eli asenne ratkaisee.Jokaisella on mahdollisuus menestyä.

Elämässä hallitsee vetovoimanlaki. Miksi ette usko, vaikka kaikki (viisaammat) sitä ovat opettaneet.Niin Jeesus kuin Buddhakin ym.

Eli kaikki paha ja epäonni tapahtuu pessimisteille? Pieni lapsi joka elämänsä alkutaipaleella saa syövän ja kuolee, oli ankea ikävä luonne? Tai ensimmäisessä kesätyöpaikassa nuori, joka tulee kaltoinkohdelluksi, oli liian pessimisti? Outo logiikka sulla, me ajatellaan kyllä ihan eri tavalla. Sinä kaadat syyn uhrin niskaan. Näin menestyneet taitaa ajatella ja korostaa omaa "erinomaisuuttaan".

Ei se positiivisuus tarkoita sitä etteikä ikäviä juttuja sattuisi vaan se tarkoittaa miten niistä ikävistä jutuista selvitään Tämä tarkoittaa miten se henkilö suhtautuu niihin vastoinkäymisiin. Lannistuuko se nuori kaltoinkohtelusta vai yrittääkö entistä enemmän ja tulee vahvemmaksi.

Itsekuri ei kyllä ole mikään avain menestymiseen, päinvastoin, este. Menestymiseen tarvitaan myös röyhkeyttä.  

Vierailija kirjoitti:

Itsekuri ei kyllä ole mikään avain menestymiseen, päinvastoin, este. Menestymiseen tarvitaan myös röyhkeyttä.  

Nykyään kyllä trendi on aivan toisenlaisen ja ihmiset ovat alkaneet suosia eettisiä yhtiöitä, jotka vastaavat heidän omaa arvomaailmaansa.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan nähnyt tervettä ja yritteliästä ihmistä joka olisi köyhä. Olen nähnyt lukemattomia terveitä, köyhiä ja laiskoja jotka syyttävät huonoa tuuria heidän köyhyydestään. 

Tosin tällä palstalla 99% köyhistä on ainakin viisi eri vakavaa sairautta, jotka haittaavat työntekoa. Muuten ne sairaudet eivät vapaa-aikaa haittaa. Älkää loukkaantuko vaan ottakaa ennemmin opiksi.

Köyhä voi olla myös oikeasti sairas.

Eikä äo 80 omaavasta ole DI:ksi, lääkäriksi tai menestysyrittäjäksi. 

Mautonta haukkua sellaisia ihmisiä laiskoiksi, joilla on heikot kortit elämässään. Ehdottomasti tarvitsisivat vähän tuuria. 

Suomessa on helppo sanoa että omalla ahkeruudella menestynyt.. Totuus on kuitenkin että hyvinvointivaltio, ilmainen terveys- ja koulutusjärjestelmä ovat monien edellisten sukupolvien ja sotaveteraanien työllä ja uhrauksilla rakennettu. Kokeileppa intiasta ponnistaa menestykseen...

Vierailija kirjoitti:

menestys ON omasta yrittelijäisyydestä ja sinnikkyydestä kiinni. Alisuorittajat eivät tietysti voi hyväksyä tätä. Ihminen voi voittaa haasteet sinnikkyydellään.

Ihmiset jotka ovat hyvästä perhetaustasta ja aina eläneet helppoa elämää, ilman terveysongelmia ovat aina haukkumassa paljon vaikeammista olosuhteista, siis takamatkalta ponnistavia alisuoriutujiksi. Ovat täysin kyvyttömiä näkemään oman kuplansa ulkopuolelle. 

Yritteliäisyyden ja sinnikkyyden lisäksi ihmisillä on erilaisia kykyjä. Toiset ovat lahjakkaampia ja älykkäämpiä kuin toiset. Näitä eroja lahjakkuudessa ja älykkyydessä on vaikeaa kuroa kiinni pelkällä yritteliäisyydellä ja sinnikkyydellä. Heikoista oloista menestykseen ponnistaneet puolestaan ovat kykenemättömiä näkemään ettei kaikilla samasta taustasta tulevilla ole heidän kykyjään. Ei se ole alisuoriutumista. 

Tottakai vaaditaan positiivisuutta että jaksaa yrittää ihan helkutisti omiin lähtökohtiin nähden. Mutta näillä onnistujilla jotenkin hämärtyy se, että jokaista onnistujaa kohden on monta, jotka yrittivät yhtä paljon, mutta jokin sattuma kampitti heidät. Yleisin syy on sairaus tai läheisen sairastuminen, kuolema tai vaikka rikoksen uhriksi joutuminen, joka kaataa pakan.

Kaikki ei ole VAIN itsestä kiinni. Ei vaikka olisi äo 200, olisi hyvä ulkonäkö ja tekisit töitä 14 tuntia päivässä.

Kyllä asenteesta kiinni on siinä mielessä että ilman sitä homma ei onnistu, mutta yleensä vaaditaan muutakin siihen oheen. Monet eivät tee mitään sen eteen että niitä tilaisuuksia tulisi, vaan haluavat ns. menestystä ihan eteen kannettuna. Eli vaikka myös onnea tarvitaan, niin silti voidaan sanoa että menestys on omalla työllä ansaittu koska he ovat aktiivisuudellaan luoneet sen mahdollisuuden, koska onni nyt vain on satunnaien ilmiö joka saattaa tulla vastaan kun yrittää monenlaisia asioita.

Tietysti pitää muistaa sekin että mitään onnea ja menestystä ei lopulta ole olemassa ilman toisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

On niitä, jotka uskovat itsekuriin ja tekemiseen ja sitten on niitä, jotka uskovat tuuriin ja suhteilla etenemiseen. Minä laitoin toivoni itsekuriin, kun ajattelin että onnenpotkuja odotellessa voisi tulla aika pitkäksi. Ihan hyvä strategia se oli ainakin mulle.

Näen varhaiskasvatuksen opettajana sekä äitinä paljon lapsia. He kaikki ovat kovin erilaisia. On herkkiä, älykkätä, tunnollisia, vähemmän älykkäitä, kilttejä, rohkeita, arkoja, empaattisia, vähemmän empaattisia jne. Näen, että elämä on paljon myös sitä, millaiseksi olet syntynyt. Jos otan esimerkin ihan omista lapsistani, niin yksi heistä on todella kiltti ja empaattinen, hänestä ei ole tähän maailmaan sellaiseksi, joka esim pystyisi toimimaan yhtään itsekkäästi työelämässä. Hän aina, aina ajattelee ensisijaisesti oikeudenmukaisesti ja sitä, mitä muut ajattelevat hänestä. Yksi lapsistani on täysin päinvastainen. Vaikka hän on hyvä ihminen ja kiltti, hän ei lainkaan välitä muiden mielipiteistä, eikä hän ole yhtä empaattinen ja herkkä kuin tämä toinen lapsistani. 

Pointtini siis on, että olet paljon myös geneettisen perimäsi tuotos. Kyse ei ole pelkästään siitä, mtiä itse päätät ajatella ja toimia. Kyse on siitä, mihin _pystyt_ geneettisten ominaisuuksiesi pohjalta. 

Varhaiskasvatuksen opettajan joskus tuntuu, että näen jo päältäpäin mahdollisesti ne lapset, jotka pärjäävät elämässä ja ne, jotka ehkä kohtaavat enemmän vastoinkäymisiä ja haasteita oman perimänsä vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai vaaditaan positiivisuutta että jaksaa yrittää ihan helkutisti omiin lähtökohtiin nähden. Mutta näillä onnistujilla jotenkin hämärtyy se, että jokaista onnistujaa kohden on monta, jotka yrittivät yhtä paljon, mutta jokin sattuma kampitti heidät. Yleisin syy on sairaus tai läheisen sairastuminen, kuolema tai vaikka rikoksen uhriksi joutuminen, joka kaataa pakan.

Kaikki ei ole VAIN itsestä kiinni. Ei vaikka olisi äo 200, olisi hyvä ulkonäkö ja tekisit töitä 14 tuntia päivässä.

Useampi on tässä keskustelussa sanonut, että sairastuminen ja vaikeat traumat on toki asia erikseen, mutta jo puhutaan nyt suurinpiirtein samoista lähtökohdista ponnistavia normaaliälyllä varustetuista ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Ja siitä vapaa-ajasta pitää pikkuisen olla valmis tinkimään. sen aikana satsata tulevaan, esim. tehdä sivutöitä omalla riskillä, hankkia lisäpätevyyksiä. Ei myöskään pyöri päällimmäisenä mielessä, että miten valtio tukee tätä tai mitä minulle kuuluu. Just. Meitä on moneen junaan. Joitakin rupesi varmasti jo ärsyttämään.

Minäkin ajattelin joskus menneisyydessä noin. Olin köyhistä oloista kovalla työllä lähtenyt opiskelemaan " järkevää tulevaisuuden alaa". En ymmärtänyt miksi kaikki muut eivät viitsineet. Olin nuori ja ymmärtämätön ja siksi päädyin kehittämään kovat arvot.

Elämä kuitenkin opetti paljon nopeammin kuin olisin voinut koskaan edes kuvitella. Sairastuin vaikeaan, etenevään, invalidisoivan sairauteen kesken opintojen.

En koskaan kyennyt niihin rahakkaisiin töihin, joihin minun piti valmistua. Pääsin kuitenkin avustaviin tehtäviin omalle alalleni, enkä joudu kärsimään köyhyyttä vaikka työskentelen vain 2-3 päivänä viikossa.

Tämä kaikki on ollut erittäin opettavaista. Ymmärrän nykyään miksi kaikki eivät "viitsi yrittää". Tajuan miksi tuet ovat oikeasti tärkeitä ja millä tavalla ne pitävät huono-osaisia kiinni yhteiskunnassa ja estävät syrjäytymistä.

Vierailija kirjoitti:

On teillä köyhistä oloista ponnistaneet ollut resurseja mitä ette edes ymmärrä

Niitä on voinut olla hyvä perhe, tuki koulutehtävissä korona, vanhemman malli esim akateeminen pohja, kannustus, hyvä minäpystyvyyden tunne, se ettei ole mt-ongelmia, syntyminen valtioon jossa köyhempikin voi onnistua, hyvä opettaja ja laadukas opetus, se että ette ole tulleet kiusatuksi niin että se on murskannut itsrtunnon, esim. hyvä ulkonäkö, se että ette ole liian ujoja tai kärsi sosiaalisesta ahdistuksesta, se että olette hakeutuneet alalle joka oikeasti työllistääkin, se että olette terveitä, se että teillä on joskus käynyt tuurikin esim ekan työpaikan ovet on auenneet helpommin ettekä ole jääneet kierteeseeg missä nollatyökokemuksella ei pääse töihin.

Hyvä kommentti. Olen huippuälykäs, nuorena olin ihan hyvännäköinenkin. Mutta moni noista luetelluista asioista jäi puuttumaan, ja lisäksi olen melko pahasti neuroepätyypillinen, minkä tajusin vasta yli nelikymppisenä(!). Ura ei oikein nuorenakaan lähtenyt käyntiin, sabotoin itse itseäni ajautumalla huonoihin suhteisiin ja sitten sairastuin vakavasti. Se oli siinä sitten.

Usein köyhyydestä nousseet päin vastoin ymmärtää tosi asiat. 

Isin firmaan töihin menneet ex-Kokoomusnuoret on just näitä asenne ratkaisee mulkvisteja. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tarkoittavat, että eivät he olisi menestyneet elleivät olisi sinnikkäästi yrittäneet. Näin päin tämä varmaan on tottakin. Sen sijaan se, että yrittää ei vielä tarkoita, että menestyy.

Se, ettei edes yritä, tarkoittaa ettei menesty, mikä on palstamammoille varmaan ihan tuttuakin.

Vierailija kirjoitti:

Moni näkee vaan sen menestyneen ihmisen hyvät hetket ja se mitä ajatellaan onnenkantaimoiseksi on yleensä yhdistelmä yömyöhään opiskelemista, kieltäytymistä hauskoista illanvietoista, satoja hyljättyjä työhakemuksia jne. Sitten on viimeinkin se juttu mikä alkaa tuottamaan näkyvää tulosta ja tässä vaiheessa ne muut yleensä tulevat samomaan, että voi kun sulla kävi hyvä tuuri.

 

Se on just näin. Sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä tarvitaan.