Köyhistä oloista menestykseen ponnistaneet on aina sitä mieltä että menestys on asenteesta kiinni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni joutui lopulta jättämään opiskelun kesken niinkin arkipäiväisen syyn kuin pyörävarkauden vuoksi. Häneltä siis varastettiin polkupyörä. Hänellä oli niin pitkä matka, että uusi pyörä oli saatava - pikavipillä, koska muuta keinoa ei ollut. Ja hyvin nopeasti konkretisoitui se, että koska hänellä tai kenelläkään hänen läheisellään ei ollut riittävästi rahaa edes polkupyörän ostamiseen, ei sitä rahaa tietenkään ollut myöskään pikavipin takaisin maksamiseen. Ei auttanut muu kuin mennä töihin ja yrittää päästä syntyneestä pikavippikierteestä irti. Hän pääsikin, mutta vasta viiden vuoden jälkeen.. ja opinto-oikeus oli jo siinä vaiheessa mennyt.

 

Tuossa on niin monta tyhmää vetoa, että polkupyörävarkaus ei tuossa kuviossa ole enää relevantti.

Huonoista ja epävarmoista oloista tulevilla on suurempi amygdala. He menevät helpommin paniikkiin ja tuntevat pelkoa ja epävarmuutta eri tilanteissa. Hämmentyminen saa tekemään huonoja ratkaisuja, ihminen ei kykene ajattelemaan selvästi ja loogisesti.

Olen todella köyhästä ja ongelmallisesta kodista lähtenyt ja olen nyt hyvin toimeentuleva, enkä väitä, että olisi vain asenteesta kiinni kaikki. Hah. Naurettavaa. 

Jotta pääsin pois ko. oloista, tarvitsin ensinnäkin apua. Sain sitä vanhimmalta siskoltani, joka otti minut pariksi vuodeksi kotiinsa. Myös muut sisareni auttoivat. Ensimmäisen työpaikkani sain yhden sisareni avulla. Näin pääsin kuitenkin alkuun.

Tsemppasimme toisen sisareni kanssa lukion läpi iltakoulussa. Päivisin teimme töitä, jotta saatiin opiskelut maksettua. Tähän minut houkutteli toinen sisareni, eli hän oli esimerkki. Ja se esimerkki on tärkeää, siinä näkee että samoista oloista tullut pystyy siihen, miksen siis minäkin. Jatkoin sitten opiskelujani työn ohessa ja minulla on nyt sekä ammattikorkea- että yliopistokoulutus. 

Minulla on ollut geenilotossa erinomainen tuuri: minulla ei ole vammoja, älyni on normaali, ei ole sairauksia, olen koko elämäni ollut terve kuin pukki. 

Elin hyvinvointiyhteiskunnassa, joten minä hyödyin mm. perusterveyhoidosta, neuvoloista yms., peruskoulutuksesta, hammashoidosta, terveyskasvatuksesta, kirjastoista, YLE:n ohjelmatarjonnasta, ilmaisesta jatkokoulutuksesta. Maksan edelleen verot mukisematta. Köyhällä perheellä ei yksin olisi ollut noihin varaa. 

Asennettakin tarvitaan. Minulla sen näkee parhaiten siinä, että tiedostin jo hyvin pienenä, että minusta voi tulla samanlainen juoppo kuin useasta sukulaisestani. Ymmärsin, että olen saattanut periä addiktiot. Niinpä olen aina tarkkaillut esim. alkoholin käyttöäni. Huumeisiin en ole näillä geeneillä ja minun tuurilla edes vilkaissutkaan. Ja kuosissa on pysytty. En halunnut sitä addiktioelämää, vaikka monet niistä addikteista oli minulle rakkaita, heidän elämäntyylinsä ei.

Vierailija kirjoitti:

Moni näkee vaan sen menestyneen ihmisen hyvät hetket ja se mitä ajatellaan onnenkantaimoiseksi on yleensä yhdistelmä yömyöhään opiskelemista, kieltäytymistä hauskoista illanvietoista, satoja hyljättyjä työhakemuksia jne. Sitten on viimeinkin se juttu mikä alkaa tuottamaan näkyvää tulosta ja tässä vaiheessa ne muut yleensä tulevat samomaan, että voi kun sulla kävi hyvä tuuri.

 

Ja sinä olet aivan varma, että yksikään epäonnistunut ei ole noita uhrauksia tehnyt.

Ihan tiedoksesi, sait työpaikkasi lopulta tuurilla, suhteilla tai ulkonäöllä, sillä työttömänä on paljon sinua viisampia ja koulutetumpia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni näkee vaan sen menestyneen ihmisen hyvät hetket ja se mitä ajatellaan onnenkantaimoiseksi on yleensä yhdistelmä yömyöhään opiskelemista, kieltäytymistä hauskoista illanvietoista, satoja hyljättyjä työhakemuksia jne. Sitten on viimeinkin se juttu mikä alkaa tuottamaan näkyvää tulosta ja tässä vaiheessa ne muut yleensä tulevat samomaan, että voi kun sulla kävi hyvä tuuri.

 

Ja sinä olet aivan varma, että yksikään epäonnistunut ei ole noita uhrauksia tehnyt.

Ihan tiedoksesi, sait työpaikkasi lopulta tuurilla, suhteilla tai ulkonäöllä, sillä työttömänä on paljon sinua viisampia ja koulutetumpia ihmisiä.

Sain työpaikkani olemalla kokenut, sopiva ja pätevä. Ja tällaiseksi tulin opiskelemalla sinnikkäästi tutkinnon ja tekemällä vuosia tunnollisesati ja vastuuntuntoisesti töitä.

Työttömänä on varmasti älykkäämpiä ja koulutetumpiakin, mutta kokemus ja pätevyys puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Jos jätetään vakavat sairastumiset ja muut traumat pois kuviosta niin kyllähän se ahkeruus ja itsekuri on yleensä se tekijä mikä erottaa menestyjät ei menestyjistä.

Oikeassa elämässä ei voi vain jättää vavavia sairastumisia muita traumoja pois kuvioista. Ei kukaan suunnittele sairastuvansa tai joutuvansa onnettomuuteen. Ne vain tulevat pyytämättä, usein ilman ennakkovaroitusta, ja laittavat elämän sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksen osalta ovat oikeassa: opiskelu vaatii oikean tahtotilan ja toistaiseksi

koulutus on meillä ilmaista. Työhön pääsyyn vaikuttaa sitten muut asiat kuin

oikea tahto. Usein se on sattumaa saako opiskeluita vastaavan työpaikan.

Myös se on sattumaa, sairastuuko johonkin fyysiseen tai mielenterveydelliseen

sairauteen.

Tuo ilmaisen koulutuksen hokeminen on pelkkä puolitotuus, opintotuet ovat niin matalia että kun vuokrat ja laskut on kuitenkin täysimääräisiä, ei monellakaan ole kuitenkaan todellisia taloudellisia mahdollisuuksia opiskella!!

Se, että sanotaan koulutuksen olevan maksutonta, ei tarkoita sitä että oppilaitos maksaisi opiskelijan laskut, harrastukset, ruoat, ryyppäämisen ja auton tankkaukset. Maksuton koulutus tarkoittaa sitä, että kenenkään ei tarvitse maksaa kymmen

90-luvun alaman aikana opiskelleena tämä keskustelu huvittaa. Kaikki me vaan opiskeltiin ja valmistuttiin vaikka useimmat eivät saaneet mistään muuta kuin opintolainaa ja vuokra-asuntoja oli vaikea saada. Kälyset soluasunnot tai kommuunit rähjäisissä asunnoissa kelpasivat kun ei parempaa osattu vaatia. Mihinkään harrastuksiin ei ollut varaa paitsi oppilaitoksen puoli-ilmaiseen kuntosaliin. Opiskelijan imagoon kuuluikin olla köyhä . Suomessa oli 500 000 työtöntä, omalla alallani työttömyyprosentti oli 40%. Oma alan kesätöitä ei saanut. Niin sitten siivosin oksennuksia yhden syksyn lähikuppilan vessoista, opiskelin ja valmistuin.

Rahapula ei koskaan estänyt juhlimista. Tehtiin porukalla kotiviiniä. Hauskaa oli vaikka juoma oli kauheaa. Kukaan ei tuolloin kuvitellutkaan että opiskelijalla kuuluisi olla auto, kalliita harrastuksia tai rahaa ravintoloissa ryyppäämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asenteesta kiinni on siinä mielessä että ilman sitä homma ei onnistu, mutta yleensä vaaditaan muutakin siihen oheen. Monet eivät tee mitään sen eteen että niitä tilaisuuksia tulisi, vaan haluavat ns. menestystä ihan eteen kannettuna. Eli vaikka myös onnea tarvitaan, niin silti voidaan sanoa että menestys on omalla työllä ansaittu koska he ovat aktiivisuudellaan luoneet sen mahdollisuuden, koska onni nyt vain on satunnaien ilmiö joka saattaa tulla vastaan kun yrittää monenlaisia asioita.

 

Tietysti pitää muistaa sekin että mitään onnea ja menestystä ei lopulta ole olemassa ilman toisia ihmisiä.

Jos sulla on turvaverkot kunnossa, uskallat ottaa enemmän riskejä menestyäksesi. Köyhillä on harvoin vedenpitäviä turvaverkkoja toisin kuin hyväosaisilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jätetään vakavat sairastumiset ja muut traumat pois kuviosta niin kyllähän se ahkeruus ja itsekuri on yleensä se tekijä mikä erottaa menestyjät ei menestyjistä.

Oikeassa elämässä ei voi vain jättää vavavia sairastumisia muita traumoja pois kuvioista. Ei kukaan suunnittele sairastuvansa tai joutuvansa onnettomuuteen. Ne vain tulevat pyytämättä, usein ilman ennakkovaroitusta, ja laittavat elämän sekaisin.

Kyllä, elämässä tulee vastaan asioita joihin ei voi vaikuttaa. 

Mutta tosiasia on että kukaan ei saavuta elämässään  yhtäänmitään ilman tavoitteita, positiivista asennetta, sinnikkyyttä, uhrauksia, päättäväisyytä ja hirveää määrää työtä. Menestynyt on ansainnut palkintonsa kovalla työllä.

Yhteiskunta ei kehity eikä menesty ilman menestyviä yksilöitä ja menestyviä yrityksiä. USA on tästä oiva esimerkki. Amerikkalaiset yrityksen kasvavat ja kehittyvät huimaa vauhtia siinä missä Suomalaiset polkevat paikoillaan. Menestyneitä ihmisiä kunnioitetaan siinä missä Suomessa heitä vain kadehditaan ja tuomitaan.

Toisaalta samalla tarvitaan myös turvaverkkoja ja kohtuullisesti tuloja tasaavaa verotusta. Täysin ilman niitä eriarvoisuus lisääntyy ja yhteiskuntarauha järkkyy ja siitäkin USA on oiva esimerkki. Suomessa on moni asia hyvin, mutta tarvitsemme myös menestyneiden ihmisten arvostusta ja yrittelijäiden ihmisten kannustusta.

Asenne auttaa, kyvyt ja tuuri ratkaisee. Kaikille voi tulla eteen sairaus yms., mutta ne ovat poikkeustapauksia. Jos iso massa ihmisiä yrittää tosissaan, niin kyllä niistä isompi osa onnistuu kuin epäonnistuu ja kaikki voittaa. Suomessahan ollaan oikein iloisia, kun joku yrittää ja epäonnistuu.  

Itse olen menestynyt elämässä ihan kohtuullisesti lähtökohtiin nähden. Toki tuurilla on ollut oma osansa, mutta yhtään työpaikkaa en ole suhteilla saanut vaan aina tuntemattomaan hypännyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki elämässä on loppupeleissä tuurista kiinni. Voit kouluttautua ja hankkia hyvän ammatin mutta sitten tuleekin tapaturma tai sairaus ja kaikki menee. Tai voit lyödä kaikki läskikisi ja voittaa lotossa.

Kaikki? Sen lottovoiton saa muutama suomalainen, loput joutuu hankkimaan menestyksensä työllä. Joskus toki tuurikin näyttelee jonkinlaista roolia, mutta harvemmin elämä kokonaan siitä on kiinni.

 

Valtaosa menestyneistä on rikkaiden lapsia.

 

Tämä ei pidä paikkaansa. Suomenkaltaisessa maassa, jossa on ilmainen yliopistokoulutus, nimenomaan ON erityisen paljon kiinni itsestä ja asenteesta. Rikkaiden perheiden lapsilla saattaa oma viitseliäisyys jäädä puuttumaan, kun on tottunut saamaan asiat helpolla, ja vaikkapa yliopiston o

Ei ole olemassa mitään ilmaista koulutusta. Samat opiskelijat jotka tutkinnon suorittavat maksavat korkeilla veroillaan töihin mennessään koulutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asenteesta kiinni on siinä mielessä että ilman sitä homma ei onnistu, mutta yleensä vaaditaan muutakin siihen oheen. Monet eivät tee mitään sen eteen että niitä tilaisuuksia tulisi, vaan haluavat ns. menestystä ihan eteen kannettuna. Eli vaikka myös onnea tarvitaan, niin silti voidaan sanoa että menestys on omalla työllä ansaittu koska he ovat aktiivisuudellaan luoneet sen mahdollisuuden, koska onni nyt vain on satunnaien ilmiö joka saattaa tulla vastaan kun yrittää monenlaisia asioita.

 

Tietysti pitää muistaa sekin että mitään onnea ja menestystä ei lopulta ole olemassa ilman toisia ihmisiä.

Jos sulla on turvaverkot kunnossa, uskallat ottaa enemmän riskejä menestyäksesi. Köyhillä on harvoin vedenpitäviä turvaverkkoja toisin kuin hyväosaisilla.

Täällä yleistetään paljon. Riskinotto on kyllä ihan yksilön omista ominaisuuksista kiinni. Olennaista on voimakas halu menestyä, menestymisen nälkä. Ja  sitten päättäväisyys ja sinnikkyys. Muita ihmisiä tarvitaan, mutta turvaverkkoja voi luoda myös itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni joutui lopulta jättämään opiskelun kesken niinkin arkipäiväisen syyn kuin pyörävarkauden vuoksi. Häneltä siis varastettiin polkupyörä. Hänellä oli niin pitkä matka, että uusi pyörä oli saatava - pikavipillä, koska muuta keinoa ei ollut. Ja hyvin nopeasti konkretisoitui se, että koska hänellä tai kenelläkään hänen läheisellään ei ollut riittävästi rahaa edes polkupyörän ostamiseen, ei sitä rahaa tietenkään ollut myöskään pikavipin takaisin maksamiseen. Ei auttanut muu kuin mennä töihin ja yrittää päästä syntyneestä pikavippikierteestä irti. Hän pääsikin, mutta vasta viiden vuoden jälkeen.. ja opinto-oikeus oli jo siinä vaiheessa mennyt.

 

Tuossa on niin monta tyhmää vetoa, että polkupyörävarkaus ei tuossa kuviossa ole enää relevantti.

Huonoista ja epävarmoista oloista tulevilla on suurempi amygdala. He menevät helpommin paniikkiin ja tuntevat pelkoa ja epävarmuutta eri tilanteissa. Hämmentyminen saa tekemään huonoja ratkaisuja, ihminen ei kykene ajattelemaan selvästi ja loogisesti.

Varmasti totta, mutta tässäkin asiaan vaikuttaa se ihmisen oma asenne ja miten hän koittaa parantua noista traumoistaan. Kääntyykö henkilö alkoholin puoleen aina kun on vaikeaa vai hakeutuuko ihminen esim. terapiaan ja opettelee meditointi- ja hengitystekniikoita, jotka auttavat hillitsemään pelkotiloja. Kukaan ei voi tehdä menneisyyttä tekemättömäksi, mutta aina on eri polkuja tulevaisuutta kohti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jätetään vakavat sairastumiset ja muut traumat pois kuviosta niin kyllähän se ahkeruus ja itsekuri on yleensä se tekijä mikä erottaa menestyjät ei menestyjistä.

Oikeassa elämässä ei voi vain jättää vavavia sairastumisia muita traumoja pois kuvioista. Ei kukaan suunnittele sairastuvansa tai joutuvansa onnettomuuteen. Ne vain tulevat pyytämättä, usein ilman ennakkovaroitusta, ja laittavat elämän sekaisin.

Ei tietenkään voi, mutta jos puhutaan nyt kahdesta terveestä henkilöstä, joilla on molemmilla suurinpiirtein samanlaiset lähtökohdat ja samanlainen terveys niin mitä se menestynyt tekee eri lailla kuin se ei-menestynyt. 

Tuuri ja tuuri ja onnekkaat sattumat ja sairastumiset jne...yhyyhyyy...30v yrittäjänä itseni elättänyt ja sairaalajaksoni selättänyt, ne RIKKAIDEN PORVARIEN asuntosijoitukset nuorena tehnyt, rutiköyhästä perheestä lähtenyt. Kyse on siitä, jätätkö väliin zumbajoogahömppäjalkapäivät, tyttöjen baari-illat ja ihqut opintolaina-pariisireissut, vai teetkö töitä tulevaisuuttasi varten, näin 49vee voi lopettaa. Toki ihmisillä on sairauksia jne, mutta suurimman osan ongelma on näköalattomuus ja ei jakseta uskoa itseensä. Miksi vingut paskaduunissa, mieti, miten sen voi tehdä paremmin, perusta yritys ja tee se paremmin! Kiitos ja anteeksi. Nimim. Ei tod miljonääri, mutta pärjäävä

Eikö tuo ole ihan tutkittu asia? Kun ihminen onnistuu jossain asiassa, hän uskoo sen olevan hänen omaa ansiotaan. Kun hän epäonnistuu, hän syyttää ympäristöä ja olosuhteita.

Meidät on ohjelmoitu ajattelemaan noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni näkee vaan sen menestyneen ihmisen hyvät hetket ja se mitä ajatellaan onnenkantaimoiseksi on yleensä yhdistelmä yömyöhään opiskelemista, kieltäytymistä hauskoista illanvietoista, satoja hyljättyjä työhakemuksia jne. Sitten on viimeinkin se juttu mikä alkaa tuottamaan näkyvää tulosta ja tässä vaiheessa ne muut yleensä tulevat samomaan, että voi kun sulla kävi hyvä tuuri.

 

Ja sinä olet aivan varma, että yksikään epäonnistunut ei ole noita uhrauksia tehnyt.

Ihan tiedoksesi, sait työpaikkasi lopulta tuurilla, suhteilla tai ulkonäöllä, sillä työttömänä on paljon sinua viisampia ja koulutetumpia ihmisiä.

En ole ikinä saanut työpaikkaa suhteilla ja ulkonäköni on varsin tavallinen. Minä nousin työttömyydestä perustamalla oman (nyt varsin hyvin menestyvän) yrityksen ja se ei todellakaan tapahtunut tuurin avulla vaan opiskelemalla, sitkeydellä, intohimolla ja kovalla työllä.

Vierailija kirjoitti:

Tuuri ja tuuri ja onnekkaat sattumat ja sairastumiset jne...yhyyhyyy...30v yrittäjänä itseni elättänyt ja sairaalajaksoni selättänyt, ne RIKKAIDEN PORVARIEN asuntosijoitukset nuorena tehnyt, rutiköyhästä perheestä lähtenyt. Kyse on siitä, jätätkö väliin zumbajoogahömppäjalkapäivät, tyttöjen baari-illat ja ihqut opintolaina-pariisireissut, vai teetkö töitä tulevaisuuttasi varten, näin 49vee voi lopettaa. Toki ihmisillä on sairauksia jne, mutta suurimman osan ongelma on näköalattomuus ja ei jakseta uskoa itseensä. Miksi vingut paskaduunissa, mieti, miten sen voi tehdä paremmin, perusta yritys ja tee se paremmin! Kiitos ja anteeksi. Nimim. Ei tod miljonääri, mutta pärjäävä

Zumbaa ja joogaa ei kannata tosin jättää välistä. Terveyteen ja liikuntaan panostaminen kannattaa aina.

Etelä-Pohjanmaalla Suomen pienin työttömyys oliko 8%. Täällä tehdään töitä ja jos ei työpaikkaa löydy niin ruvetaan yrittäjäksi. Moni pohjalainen on ponnistanut miljonääriksi peruskoulu tai ammattikoulupohjalta 👍 Jos teet ahkerasti töitä ja yrität niin kyllä se palkitaan ennemmin tai myöhemmin 👍

M37

Kyllä omilla tekemisillä voi vaikuttaa vaurastumiseen. Mulla nyt 38 vuotiaana velaton rivarikaksio, 100k€ osakesalkku vaikka ihan 2500€/kk tienaava hitsari. Nuorempana tein ahkerasti ylitöitä viikonloppuisin ja sijoitin ylimääräiset rahat. Vanhempani tavallisia tallukoita duunaritöissä.

Vierailija kirjoitti:

Tuuri ja tuuri ja onnekkaat sattumat ja sairastumiset jne...yhyyhyyy...30v yrittäjänä itseni elättänyt ja sairaalajaksoni selättänyt, ne RIKKAIDEN PORVARIEN asuntosijoitukset nuorena tehnyt, rutiköyhästä perheestä lähtenyt. Kyse on siitä, jätätkö väliin zumbajoogahömppäjalkapäivät, tyttöjen baari-illat ja ihqut opintolaina-pariisireissut, vai teetkö töitä tulevaisuuttasi varten, näin 49vee voi lopettaa. Toki ihmisillä on sairauksia jne, mutta suurimman osan ongelma on näköalattomuus ja ei jakseta uskoa itseensä. Miksi vingut paskaduunissa, mieti, miten sen voi tehdä paremmin, perusta yritys ja tee se paremmin! Kiitos ja anteeksi. Nimim. Ei tod miljonääri, mutta pärjäävä

Voisin muuten ihailla sinua, mutta pari asiaa todistaa, että olet vähän kujalla muiden ihmisten asioista.

a) oletat, että ihminen menestyy, kunhan vaan jättää "tyhmimmät valinnat" tekemättä. Ei pidä paikkaansa.

b) mitkä asuntosijoitukset nuorena? En ole voinut saada asuntolainaa edes omaan asuntoon, saati ajatella asuntosijoituksia. Ei se ole ollut mikään valinta, olisin todella halunnut asunnon ja käsirahakin ollut kasassa jo 10 vuotta, mutta pankki vaatii tuloja tarpeeksi ja tasaisesti.

Puhu toki omasta puolestasi... Yrittäjäneuvoja varmaan arvostaisinkin sinulta. Ei tässä tilanteessa oikein muutakaan mahdollisuutta ole enää näköpiirissä, kun diblomia on muttei palkanmaksajaa.