Jos puoliso ei koskaan muista syntymäpäivänä, pitäisikö itsekin lopettaa hänen muistamisensa?

Kyllä vois joskus kokeilla. Jättää täysin muistamatta ja katsoo, miten käy.

Kysy häneltä.

Jos sanoo ei muista sun, ihmettele eikö hänellä ole puhelimessa kalenteria.

Mä aikoinaan sain samanlaisia vastauksia silloiselta poikaystävältä.

Kun tavattiin, oli heti mun synttärit, ei mitään. Hänen synttäreille tuli lista lahjoista.

Mun synttärit ohitti ei muista.

Käytiin hänen vanhemmilla ja kysyivät mitä sain.

Olin ihmeissään. Vanhemmat muistaa, mutta poika unohti. Olisiko dementiaa.

Seuraaville synttäreille tuli taas listaa, silloin suutuin tosi paljon

Itse lopetin muistamiset, koska minuakaan ei edes onniteltu.

Ehkä miehelle syntymäpäivämuistamiset eivät merkitse niin paljon kuin sinulle?

Meillä mies liiton alkuaikoina oletti, että huolehdin synttärimuistamiset (ja joululahjat) hänen sukulaisilleen ja kummilapsilleen.

Pitää

Odotat ja odotat, että hän viimeinkin muuttuisi, että saat suhteelta sen minkä haluat?

Mun mies ei myöskään muista mun syntymäpäivää ja viimeksi kun asiasta keskusteltiin niin päätin, että en minäkään muista miehen. Onneksi syntymäpäiväni on ennen miehen syntymäpäivää niin näen, että muistaako vai ei. Jos ei niin se on sitten tämän parisuhteen normaali ja tietää jatkossa ettei tarvitse stressailla tuollaisia.

Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

Me lyödään ns synttäri, joulu, yms lahjarahat yhteen kassaan ja tehdään jotain kivaa yhdessä.

Juu, kyllä. Mä en muista mun miestä ja aina se narisee, ettei saanut mitään lahjaa. Tämä muistelu loppui siihen, kun herra itse ei viitsinyt muistaa, milloin täytin pyöreät 40 v.

No joo saatan herkuilla tai kakulla muistaa tai ostaa jonkun jota on sanonut jossain vaiheessa tarvitsevansa. Mutta eihän tuolle osaa ostaa mitään, kun kuuntelee vaan musiikkia ja kaikki paikat täynnä levyjä ja Musiikkitaloonkin on jo kausikortti, kirjat hakee kirjastosta. Jos joatin noihin liittyvää ostaisin, niin moittis kuitenkin, että olen maksanut siitä ihan liikaa.

Mielestäni kukin tehköön tavallaan eikä ota stressiä, jos toisella on toiset tavat.

Jos pidät lahjojen antamisesta, niin jatka toki. Jos se on sinulle väkinäistä, niin lopeta. Ei siihen toisen tapojen pitäisi antaa vaikuttaa millään tavoin. Tai jos se toisen lahjojen antamattomuus tekee sinullekin lahjojen antamisesta väkinäistä, niin sen kun lopetat. Ei siitä tarvitse numeroa tehdä.

Toinen voi toki loukkaantua, jos muutat tapojasi, ainakin siinä tapauksessa jos on pitänyt tavastasi antaa lahjoja. Voi olla myös helpottunut, koska ei koe enää painetta muuttaa omaa antamatonta tapaansa.

Mistäpä näitä tietää, mutta turha stressata ja tehdä numeroa.

Siis eikö tuo ole aika lapsellista. Lapsille pitää olla jotain lahjaa ja herkkua, mutta herranen aika, jos aikuinen ihminen.....

Kun ei ne miesten muistamiset kuitenkaan ole mieluisia, jos muistaa, niin  tänne tullaan itkemään, miten huono muistaminen oli,

Vierailija kirjoitti:

Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

Kuule kun kaikesta ei vaan viitsi enää aikuisen kanssa keskustella. Ne keskustelut kuuluu lapsuuteen kun mietitään miten ollaan kivoja kanssaihmisille. Ei puolisot ole toistensa äitejä ja isejä.

Meillä ei vietetä syntymäpäiviä, ei haittaa pätkääkään ettei muista.

Minkä ihmeen takia te roikutte pskoissa parisuhteissa - jättäkää ne siat.

Jos haluatte syntymäpäivämuistamusia ja pyynnöstä huolimatta niitä ei tule, kannattaa tehdä omat johtopäätökset siitä mitä merkitsette sialle.

Harkitsisin eroa, surullista että sinun pitäisi olla hänen tärkein ihminen mutta ei edes syntymäpäivää muisteta. Hän varmaan myös laiskottelee muilla elämän osa-alueilla. Etkö halua, että puolisosi arvostaa sinua?

Näissä tilanteissa tasapuolisuuden nimissä myöskään miehen syntymäpäivää ei huomioida mitenkään. Itse suosittelen eroa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?

Keskustelemalla se tosiaan selviää. Me tulemme kaikki erilaisista perheistä ja meillä ei enää minun lapsuudessa muistettu edes lapsia kun nämä siirtyi yläasteelle.

Ja nyt lapsiperheenä me aikuiset jäämme vähän jalkoihin.🤣

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö tuo ole aika lapsellista. Lapsille pitää olla jotain lahjaa ja herkkua, mutta herranen aika, jos aikuinen ihminen.....

Kun ei ne miesten muistamiset kuitenkaan ole mieluisia, jos muistaa, niin  tänne tullaan itkemään, miten huono muistaminen oli,

Niin, eikö se olekin lapsellista, että aikuinen toivoo itselleen hyvää mieltä. Kyllä aikuisen elämän pitää olla vain työtä ja arkea ja raadantaa ja rahojen laskemista.

Ostaisin itselleni ukon synttärinä jotain kivaa, jos ei muistaisi mun synttäreitä. Meillä tehdään jotain kivaa synttärinä. Ei mitään suurta tai kallista. Onnittelusuukko ja kahvi sänkyyn ja joskus paikkakunnan pikku ravintolaan syömään (vähän parempi kuin pizzapaikka). Tämä milemminpuolisesti muistaen. Meillä synttäripäivät helpostimyidtettavat eikä harrasteta mitään kilpavarustelua muistamisissa.