Jos puoliso ei koskaan muista syntymäpäivänä, pitäisikö itsekin lopettaa hänen muistamisensa?

Jos ostat lahjan vain siksi, että itsekin saisit niin lopetat. Se on vähän väärä motivaatio hankkia lahjoja. Kuten sekin, että ostaa lahjan vain siksi, että niin kuuluu tehdä.

Aloin juhlia kissan syntymäpäivää, kun miehen synttäreiden juhlimisesta tuli vain epämääräinen paha mieli. Kisua on helpompi juhlia, koska siltä ei odota vastavuoroisuutta:)

Tee hänelle MMSE -testi. Jos tuloksissa ei ole vikaa, niin ehkä hän on jo niin "kypsä" sinuun ja toiminnan ohjauksessa on häiriö siinä kohdassa, että saisi aikaiseksi erota. Voi olla myös, että hän ei näe mitään järkeä juhlia, että olet vieläkin hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Aloin juhlia kissan syntymäpäivää, kun miehen synttäreiden juhlimisesta tuli vain epämääräinen paha mieli. Kisua on helpompi juhlia, koska siltä ei odota vastavuoroisuutta:)

Miksi sitten odotat mieheltäsi vastavuoroisuutta? Eikö lahjan antaminen hänelle tuota hyvää oloa ja olet tehnyt sitä vain vastapalveluksen toivossa? Silloin toki olet antanut lahjoja vääristä syistä.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä miehelle syntymäpäivämuistamiset eivät merkitse niin paljon kuin sinulle?

Meillä mies liiton alkuaikoina oletti, että huolehdin synttärimuistamiset (ja joululahjat) hänen sukulaisilleen ja kummilapsilleen.

Miehet ja miesten olettamiset. Miksi moni mies luulee, että riittää kun käy töissä, muuten elämä pyörii itsestään heidän ympärillä? Tiedoksi, ei pyöri, jos vaimosi lopettaa kaiken suunnittelun ja arjen pyörittämisen, niin elämä suorastaan romahtaa kun kaikki ei enää pelaakaan kuin itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä miehelle syntymäpäivämuistamiset eivät merkitse niin paljon kuin sinulle?

Meillä mies liiton alkuaikoina oletti, että huolehdin synttärimuistamiset (ja joululahjat) hänen sukulaisilleen ja kummilapsilleen.

Miehet ja miesten olettamiset. Miksi moni mies luulee, että riittää kun käy töissä, muuten elämä pyörii itsestään heidän ympärillä? Tiedoksi, ei pyöri, jos vaimosi lopettaa kaiken suunnittelun ja arjen pyörittämisen, niin elämä suorastaan romahtaa kun kaikki ei enää pelaakaan kuin itsestään.

Tästä syystä kannattaakin se miehen paapominen lopettaa heti alkuunsa.

Ostan lahjan miehelleni, koska haluan ostaa. Itse en ole lahjoja vailla, koska osaan ostaa ne itsekin ja saan varmasti toivomani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin juhlia kissan syntymäpäivää, kun miehen synttäreiden juhlimisesta tuli vain epämääräinen paha mieli. Kisua on helpompi juhlia, koska siltä ei odota vastavuoroisuutta:)

Miksi sitten odotat mieheltäsi vastavuoroisuutta? Eikö lahjan antaminen hänelle tuota hyvää oloa ja olet tehnyt sitä vain vastapalveluksen toivossa? Silloin toki olet antanut lahjoja vääristä syistä.

Pieni juhla piristää, mutta jos itse jää aina ilman, niin eipä se toimi pitkässä juoksussa. Aika myrkyllistä, jos toisen pitää nauttia siitä että antaa ja toisella on pelkkä oikeus nauttia siitä mitä saa. Kokeilepa nauttia siitä vaikkapa 5, 10, 20 vuotta. Ilman parjattua vastavuoroisuutta! Vähemmästäkin ilo latistuu.

Nykyään juhlin itseäni ja kissaa.

Kaikkia ei vaan kiinnosta syntymäpäivät, nimipäivät tai muut vastaavat. Minä en ole saanut enkä ostanut lahjoja kymmeniin vuosiin, enkä ole niitä myöskään olettanut saavani. Puolison syntymäpäivän yleensä muistan ja saatan lähettää onnitteluviestin, mutta usein omani unohdan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloin juhlia kissan syntymäpäivää, kun miehen synttäreiden juhlimisesta tuli vain epämääräinen paha mieli. Kisua on helpompi juhlia, koska siltä ei odota vastavuoroisuutta:)

Miksi sitten odotat mieheltäsi vastavuoroisuutta? Eikö lahjan antaminen hänelle tuota hyvää oloa ja olet tehnyt sitä vain vastapalveluksen toivossa? Silloin toki olet antanut lahjoja vääristä syistä.

Aika moni ihminen sortuu tämän tyyliseen käyttäytymiseen. Itse annan lahjoja ja onnittelen läheisiäni, mutta en välitä jos itse en saa lahjoja. Ainoa asia mikä minua ärsyttää on se, että jos minua ei edes onnitella. Kiiressä on helppo unohtaa ja ymmärrän sen täysin, koska itse unohdan välillä onnitella ja edes tajuta mikä päivä on, mutta aina annan tai lähetän myöhäiset onnittelut ja pahoittelut unohduksesta.

Joten lahjoja ei kannata ostaa jos päälimmäisenä ajatuksena on että itse saa jotain, mutta onnittelut olisi kohteliasta.

Aikoinaan kun aloitimme seurustelun, tein selväksi että olen tottunut siihen että merkkipäivät muistetaan. Syntymäpäivänä aamupala sänkyyn laulun kera, samoin äitien- ja isänpäivänä. Ja jos näin ei tapahdu, helvetti on irti. Meni jakeluun, ihan älykäs mies kuitenkin. Rakastan myös ostaa tuliaisia ja yllätyksiä tms. arjessa. Mies sitten osallistuu paljon arkeen tekemällä, pyytämättä. Toimii meillä. Tehkää selväksi mitä toivotte. Jos ei mies älyä, laittakaa kiertoon. Turha väheksyä omia toiveita ja alistua, siitä seuraa vain katkeruutta.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan kun aloitimme seurustelun, tein selväksi että olen tottunut siihen että merkkipäivät muistetaan. Syntymäpäivänä aamupala sänkyyn laulun kera, samoin äitien- ja isänpäivänä. Ja jos näin ei tapahdu, helvetti on irti. Meni jakeluun, ihan älykäs mies kuitenkin. Rakastan myös ostaa tuliaisia ja yllätyksiä tms. arjessa. Mies sitten osallistuu paljon arkeen tekemällä, pyytämättä. Toimii meillä. Tehkää selväksi mitä toivotte. Jos ei mies älyä, laittakaa kiertoon. Turha väheksyä omia toiveita ja alistua, siitä seuraa vain katkeruutta.

Tuo viimeisin lause on niin tärkeä. Olisinpa oppinut jo kotona tuon niin olisin välttynyt huonoilta ihmissuhteilta joissa olen kynnysmaton roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä miehelle syntymäpäivämuistamiset eivät merkitse niin paljon kuin sinulle?

Meillä mies liiton alkuaikoina oletti, että huolehdin synttärimuistamiset (ja joululahjat) hänen sukulaisilleen ja kummilapsilleen.

Miehet ja miesten olettamiset. Miksi moni mies luulee, että riittää kun käy töissä, muuten elämä pyörii itsestään heidän ympärillä? Tiedoksi, ei pyöri, jos vaimosi lopettaa kaiken suunnittelun ja arjen pyörittämisen, niin elämä suorastaan romahtaa kun kaikki ei enää pelaakaan kuin itsestään.

Onkohan tässä nyt voimaannuttu vähän liikaa? Elämä ei romahda siihen jos ei ole vaimoa hoitamassa asioita ja höösäämässä ja sähläämässä siinä vieressä. Aika moni mies on sanonut, että on itseasiassa paljon parempi kun ei ole sitä vaimoa sähläämässä ja määräämässä mitä pitää tehdä. Elämä on rennompaa ja varsinkin nykyään asiat voi tehdä 247 niin mitä sitä stressiä ottamaan?

Mä en ainakaan ole edes sanonut miehelle, että mitä pitää tehdä tai missä järjestyksessä pitää tehdä tai mitään muutakaan ohjaile hänen elämäänsä. Hän ei ohjaile mun ja olemme hyvinkin onnellisia. Lapset menee elämän ohessa. Ei meidän arkea tarvitse pyörittää. Jokainen hoitaa asiansa kuten on parasta ja ilman stressiä. Toki meillä joku aikataulu saattaa arjessa olla tai sitten on täysin onnen kantamoinen, että on esimerkiksi nälkä siinä joskus kello 18 aikaan ja istutaan perheen kanssa pöydässä juttelemassa ja syömässä. Ei me silti siitä mitään painetta oteta. Jos ei keretä pyykkiä jonain viikkona pesemään niin sitten ei keretä. Jos ei lapsi muista sanoa lääkäriajastaan niin sitten ei muista. Laitamme lapsien vastuulle aika paljon heidän oman elämän pyörittämisestä eli esimerkiksi noi lääkäriaikojen muistamiset on jonkun verran heidän vastuullaan. Päiväkoti-ikäisenä toki vietiin tarhaan kun oli aika, mutta mitäpä sitäkään stressaamaan. Joskus oltiin jo klo 7 tarhassa pirteänä ja joskus kun oikein nukutti niin oltiin siellä vasta klo 9. Haettiin pois toisinaan aikaisemmin ja toisinaan myöhemmin. 

Ja kyllä, mä olen tehnyt miehelle selväksi, että mulle on juhlat tärkeitä ja haluan jonkun sanallisen muistamisen päivästä. Vietämme erilaisia päiviä ja viimeksi oli pihvi ja suikkaripäivä ja silloin juhlittiin sitä niin. Mies toi naistenpäivänä mulle nallen. Näin pääsiäisenä tehdään oikein kunnon ruokia ja juhlitaan pääsiäistä. Synttäreillä saatetaan käydä syömässä tai sitten muistetaan edes toivottaa hyvää syntymäpäivää. Pääasiassa siis edes toivotetaan toisillemme hyvää kyseistä päivää. 

Minusta on vaan helpompaa, kun ei odota mitää väkipakolla ostettua. En minäkään osta lahjaa, jos ei tule mieleen mitään sellaista, josta olisi iloa toiselle. Sitten onkin mukava yllätys, kun saakin jotain ajatuksella ostettua.