Miten saada mies kertomaan mikä on vialla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahat loppu ja hautoo itsemurhaa masennuksissaan. Aika monen miehen ajankuva tällä hetkellä, ikävä kyllä.

Kyllä . Me ollaan keskiluokkainen perhe ja on käynyt mielessä useasti. Tulossa yt neuvottelut ja olen aivan loppu, mutten vaimolle ole puhunut mitään.

Mutta voitko sanoa sen vapaasti mamma-palstalla jonka tunnuslause on JÄTÄ SE SIKA! Ja otan osaa yt-neuvoteluista. 

Ammattina katsastusmies. 

Otappa kainaloon ja tarjoa läheisyyttä, hellyyttä ja empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään sain lapset pois kotoa, kun vein heidät äidilleni, jotta saisimme miehen kanssa puhuttua.

Edelleenkään mies ei avaa mikä häntä ärsyttää/hiertää. Laittaa joka ikisen asian minun syyksi ja nyt sanoi , että hän on miettinyt yhdeksi ratkaisuksi eroa. Siis eroa? Miksi? Tätä hän ei kerro kun kysyn miksi?

Eikö ero ole sellainen asia, että sitä miettii mielessään aika kauan , ennen kuin tekee päätöksen.

Ap

Olen tosi pahoillani puolestasi, ap. Olen se tuolta ekalta sivulta, jonka ex heittäytyi yht'äkkiä etäiseksi eikö suostunut kertomaan syytä ja jouduin tekemään vasten tahtoani eropäätöksen. Tietämättä edes, miksi erotaan, ja mitä tapahtui. Toivon sydämestäni, ettei teille käy niin. Tuo epätietoisuus jossa elät on jotain aivan hirveää. Ja kun ei voi edes yrittää korjata kun ei tiedä mitä pitäisi korjata. Aivan valtavan epäreilua mieheltä.

Kyllä nuo miehen puheet edelleen mielessä vaivaa. Hän pitää eroa vaihtoehtona, mutta ei esitä mitä muita vaihtoehtoja olisi. Olen ilmoittanut lähteväni tänään lasten kanssa sukuloimaan, en tiedä tuleeko mies mukaan. Toivoin rehellistä keskustelua, missä nyt mennään.

Vaikutat ihmiseltä, joka hyväksyy vain omanlaisensa vastaukset. Mies haluaa eron ja sinä olet sitä mieltä, että ei mies voi eroa haluta!

Muita vaihtoehtoja on vaikka sellainen, että ei erota.

Mitä enemmän intät, sitä varmemmin ja nopeammin mies lähtee etkä koskaan saa tietää, miksi et kelpaa.

Niin. Että jos toinen sanoo haluavansa erota, niin sen vain pitäisi riittää? Jos minulle yhtäkkiä sanotaan, että halutaan erota, niin kyllä minä haluan asiasta vähän kattavampaa keskustelua ihan jo lastenkin takia.

Valitettavasti niin se menee, ei eroa tarvitse selittää varsinkaan ulkopuolisille, mutta ei sille siipallekaan, jos ei kiinnosta. Sinä saat haluta mitä haluat, mutta ei toisen tarvitse vastata.

Kyllä pitkän suhteen jälkeen on ihan äärimmäisen itsekeskeistä ja julmaakin heilutella erokorttia tai erota kertomatta mistä tällainen ratkaisu johtuu. Eikä ole mitään inttämistä puolisolta kysyä näin tärkeää asiaa. Kyllähän sitä erota saa ihan yksipuoisella pätöksellä tietenkin. Mutta jos vähääkään arvostaa kumppaniaan, niin silloin kuitenkin kertoo rehellisesti myös omat syynsä, miksi päätyi eron kannalle tai harkitsee sellaista ratkaisua.

Toki jos tarkoitus on satuttaa kumppaniaan erityisen paljon, sekä hidastaa hänen eron käsittelyään ja siitä toipumista, niin siinä tapauksessa eroa haluava puoliso toimii kuvatulla tavalla. Noin toimiva ei taida kauheasti arvostaa sellaisia arvoja kuin esim. empaattisuus tai läheisten huomioon ottaminen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahat loppu ja hautoo itsemurhaa masennuksissaan. Aika monen miehen ajankuva tällä hetkellä, ikävä kyllä.

Kyllä . Me ollaan keskiluokkainen perhe ja on käynyt mielessä useasti. Tulossa yt neuvottelut ja olen aivan loppu, mutten vaimolle ole puhunut mitään.

Mikset? 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla toista, että rupeaa ärsyttämään läheisyyslähentelyt, kun vituttaa. Itselläkin kun on pinna kireällä, niin vähiten siinä kaipaa, että nainen tulee kiehnäämään ja halailemaan. Siinä on aina räjähdys herkässä. Siinä tilassa vaan ei ole sisäistä energiaa moiseen.

"Kun vituttaa"? Eikö tuota voisi sitten sanoa sille puoisolle, tyyliin: "Nyt ottaa päähän -mikä nyt sitten "vituttaakin" - haluun olla jonkin aikaa rauhassa. Jos ei halua läheisyyttä tuollaisella hetkellä?

Ja onpa kertakaikkiaan ylipäätään kamalaa, kun puoliso tulee halaamaan ja pussaamaan. Mikä teitä oikein vaivaa? Pitäiskö opetella jotain vitutuksen purkukeinoja, ja  puheopetusta, niin ei tarvis puolison päälle pahaa oloa purkaa huonoilla tavoilla..

ps. Moni oikeasti tykkää halaamisesta ja pussaamisesta kun huono päivä tms., että saa vaikka ikävät työasiat mielestä ja lievitettyä stressiä. Että kannattaa kertoa toiselle, jos tuollaista ei toivo, eikä kiukutella ja näyttää vaan nurjaa naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse olla toista, että rupeaa ärsyttämään läheisyyslähentelyt, kun vituttaa. Itselläkin kun on pinna kireällä, niin vähiten siinä kaipaa, että nainen tulee kiehnäämään ja halailemaan. Siinä on aina räjähdys herkässä. Siinä tilassa vaan ei ole sisäistä energiaa moiseen.

Ja tämän vuoksi voisit vaikka erota?

No v i t t u ei, mutta antakaa miehelle oma tila ja reviiri, kun häntä vituttaa. Sitä hän tarvitsee silloin eniten, ei mitään silittelijää tai halijaa.

Kuule kun toiset tykkää siitä halaamisesta ja läheisyydestä silloin kun vituttaa. Kaikki miehetkään ei ole samasta muotista. Opettele puhumaan ja kertomaan mistä sinä pidät ja mitä haluat, niin ei tarvi perseillä toiselle, joka yrittää vaan parantaa fiilistä.

Neanderthalensis kirjoitti:

Akka-lauma .... ihan oikeesti! Mitä se teidän hysterianne parantaa?

Mikäs hysteriahullu tämä on? Elää vielä 1800-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Otappa kainaloon ja tarjoa läheisyyttä, hellyyttä ja empatiaa.

Ja sitten jos puoliso lyö ja potkii, niin on suositeltavaa pyytää anteeksi, että ärsytti häntä olemassaolollaan ja leipoa hänelle hyvitykseksi täytekakku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työstressi

Tämä. Moni täällä asiaa epäilee, mutta he eivät ole ikinä kokeneet todellista työstressiä. Se vie elämäniloa työajan ulkopuolellakin ja tekee kiukkuiseksija lyhytpinnaiseksi. Kokemusta todellakin on.

Tämän varmaan voisi sanoa ääneen? Työstressi ei varmaan ole syy erota?

On se, koska kun puoliso lisää taakkaa urkkimalla ja utelemalla, mutta töissä on käytävä, niin helpompi sanoa heipat vaimolle kuin työlle.

Urkkimala ja utelemalla? Etkö itse haluaisi tietää syytä, jos puolisosi käytös muuttuisi äkeäksi ja tympeäksi? Kovin tärkeältä puoliso ei kuulosta, jos sille ei halua mitään tärkeääkään kertoa ja on valmis jopa eroon, ettei tarvisi mitään sanoa. Ei edes sitä, että on työstessiä ja tarvii omaa rauhaa ja lepoa. Ja työ menee ilmeisesti kaiken edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin tänään lasten kanssa omilta vanhemmiltani. Olin sanonut, että sillä välin mies saa olla kotona rauhassa ja miettiä ratkaisujaan.

No, kun saimme lapset nukkuun, hän onkin ollut minua kohtaan nyt todella mukava. Tuli halaamaan ja pyytelemään anteeksi. Kysyin mistä hän pyytää anteeksi. Kuulemma siitä, että hän on ollut kiukkuinen. Kysyin suoraan , haluatko erota? Hän ei antanut vastausta!!! Tuntuu, että sekoan kohta. Sanoin, että haluan vain yhden vastauksen, onko hän tosissaan eron kanssa sain taas vastauksen, että hän on ajatellut sitä vaihtoehdoksi "tilanteeseemme". Kun ei edes kerro syytä mikä hiertää.. -ap

Siis ihanko oikeasti sinulle pitää kertoa joku yksittäinen syy, kun koko avioliitto hiertää. Ja mitä teet, jos mies sanoo syyksi, että sinun ammattisi. Vaihdatko ammattia vai mitä teet?

No ihan oikeasti pitää kertoa. Oli sitten syitä yksi tai iso vyyhti. Harvemmin on vain yksi syy. On todella, todella outoa, jos ei ollenkaan osaa kertoa mitkä asiat ovat johtaneet ratkaisuun. Ja jos ei ole halua niitä syitä kertoa toiselle, niin se on todella kylmää ja satuttavaa, eikä silloin arvosta kumppaniaan lainkaan ja on äärimmäisen itsekäs.

Ap huhuu?

Sinua alkaisin varjostushommiin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ihan samanlainen silloin kun töissä on stressiä ja sen takia nukun huonosti. Ahdistaa ja suututtaa kun mies tuntuu koko ajan vaativan  jotain - läheisyyttä, hellyyttä, keskustelemista ja mitä kaikkea muuta. Antaisi olla rauhassa kun näkee, että en ole sillä tuulella. Mies tietää hyvin, että työni on joskus pelkkää helvettiä mutta hän ei anna rauhaa vaan koko ajan pitäisi keskustella. 

No oletko hänelle kertonut että tuollaisessa tilanteessa tarvitset omaa rauhaa ja tilaa? Selittänyt tämän asian kunnolla jollain ihan hyvällä hetkellä? Vai vaan kiukkuillut epämääräisesti tms? Ei ihmiset ole ajatuksenlukijoita, ja kumppani voi olla itse hyvinkin  eriainen ja toivoa eriaisia asioita stressantuneena kuin sinä. Pitää osata kertoa mitä itse toivoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahat loppu ja hautoo itsemurhaa masennuksissaan. Aika monen miehen ajankuva tällä hetkellä, ikävä kyllä.

Kyllä . Me ollaan keskiluokkainen perhe ja on käynyt mielessä useasti. Tulossa yt neuvottelut ja olen aivan loppu, mutten vaimolle ole puhunut mitään.

Vastaavaa ylläriä haudotaan täällä lähes joka päivä. Hyvätuloinen mies ja sh vaimo. Rahat loppuu kesän jälkeen näillä kuluilla, sitten lunastetaan OP henkivakuutus 340K€. Lahja lapsille ja vaimolle josta ne ei tiedä.

ap???

Itseäni ärsyttää jos toinen tulee lähelle ja inttää , mikä vaivaa, jos on oma työveetutus tai muu henkilökohtainen stressi menossa. Ja olen siis nainen , jolla on eri läheisyystaso vaatimukset kuin miehellä. En edes lapsena ole koskaan pitänyt halauksista tai yli-empatiasta. Corona-etäisyydet oli meikäläisille ihan kultaa. Mies tietää tämän ja on vuosien varrella oppinut, milloin  tarvitsen omaa tilaa. Siksi olemme vielä yhdessä kun kumpikin kunnioittaa toisen tarpeita. Mutta siihen on tarvittu tosiaankin sen asian ääneen puhumista ja muutamat kiukkukohtaukset, tosin päinvastaisessa järjestyksessä. Me ihmiset kun olemme kovin erilaisia, ja ajatuksenlukijat ovat harvassa.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni ärsyttää jos toinen tulee lähelle ja inttää , mikä vaivaa, jos on oma työveetutus tai muu henkilökohtainen stressi menossa. Ja olen siis nainen , jolla on eri läheisyystaso vaatimukset kuin miehellä. En edes lapsena ole koskaan pitänyt halauksista tai yli-empatiasta. Corona-etäisyydet oli meikäläisille ihan kultaa. Mies tietää tämän ja on vuosien varrella oppinut, milloin  tarvitsen omaa tilaa. Siksi olemme vielä yhdessä kun kumpikin kunnioittaa toisen tarpeita. Mutta siihen on tarvittu tosiaankin sen asian ääneen puhumista ja muutamat kiukkukohtaukset, tosin päinvastaisessa järjestyksessä. Me ihmiset kun olemme kovin erilaisia, ja ajatuksenlukijat ovat harvassa.

Oletko myös tällaisessa tilanteessa sanonut miehellesi, että haluat avioeron ja itse asiassa olet miettinyt avioeroa jo pitkään?

Onko sinulla myös salamyhkäisiä lisääntyneitä menoja kodin ulkopuolella ja olet kännykässä jatkuvasti kiinni?

Kyllä eroakin on huudettu (omasta puolestani muutamaankin otteeseen)  ja olenkin sitä  miettinyt lähinnä sen vuoksi että ajattelen että puoliso  ansaitsisi leppoisamman kumppanin, koska  tiedän olevani vaikea luonne ja siksi viihdynkin parhaiten itsekseni.  Mies on kuitenkin kärsivällistä sorttia, ja muutoinkin arvot ja harrastukset samoilla asteikoilla.  Salamyhkäisiä menoja ei ole mutta somessa ollaan kyllä molemmat liikaakin. Syrjähypyt on jo aikoinaan eletty puolin ja toisin, mutta jo kypsässä keski-iässä ei nekään enää jaksa kiinnostaa, kun eihän se ruoho sen vihreämmäksi nyt yleensäkään  muutu kun se arki koittaa.. Niinkuin se aina koittaa. Kyllähän sitä nuorena tuli draamailtua noistakin  asioista, mutta kun nuorena kaikenlaista kokeilee,niin vanhempana voi sitten jo asettua.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä eroakin on huudettu (omasta puolestani muutamaankin otteeseen)  ja olenkin sitä  miettinyt lähinnä sen vuoksi että ajattelen että puoliso  ansaitsisi leppoisamman kumppanin, koska  tiedän olevani vaikea luonne ja siksi viihdynkin parhaiten itsekseni.  Mies on kuitenkin kärsivällistä sorttia, ja muutoinkin arvot ja harrastukset samoilla asteikoilla.  Salamyhkäisiä menoja ei ole mutta somessa ollaan kyllä molemmat liikaakin. Syrjähypyt on jo aikoinaan eletty puolin ja toisin, mutta jo kypsässä keski-iässä ei nekään enää jaksa kiinnostaa, kun eihän se ruoho sen vihreämmäksi nyt yleensäkään  muutu kun se arki koittaa.. Niinkuin se aina koittaa. Kyllähän sitä nuorena tuli draamailtua noistakin  asioista, mutta kun nuorena kaikenlaista kokeilee,niin vanhempana voi sitten jo asettua.

Siis oletteko aikoinaan pettäneet toisianne puolin ja toisin?

Ootteko nyt 40 + ikäisiä?

Vierailija kirjoitti:

Neanderthalensis kirjoitti:

Onko se nyt päätetty, että toinen nainen on olemassa? Kyllä minulla on itseläni ollut pahoja kausia ja olen karkoitanut naiseni pois, kun nainen HALUAA YMMÄRTÄÄ JA MYÖTÄELÄÄ ja minä haluaisin itse yksin seilata sen karikon läpi. Nainen ei ole ratkaisu kaikkeen! 

Ei sitten muuta kuin hyviä tuulia ja autuasta yksinpurjehdusta, kun nainen ei haluakaan YMMÄRTÄÄ ja MYÖTÄELÄÄ.

Arvaan, että siinä kuitenkin on sinkkukämpässä suu mutrullaan, että mitens tässä näin.

Juu, se on kyllä kaamea kohtao, kun puoliso haluaa ymmärtää ja myötäelää. HUi kauhistus  ja Voi taivas. Millaisen enkelin kanssa tuo edellinen sankari onkaan seurustellut, kun huonoina puolina on ollut halu ymmärtää ja myötäelää vaikeuksissa... kun sen takia suhde on ajanut karille (ja oma käytös tuolloin oli....?) Villi veikkaus, ettei varmaankaan tämä sankari ole edes sanonut tuolle empaattiselle naiselleen, että kaipaa olla enemmän yksin ja käsitellä itsekseen asioita... Kuinka pajon vittuilit, satutit ja loukkasit?