Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ymmärtääkö joku Pink Floydin musiikkia?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pink Floydin musiikkia ymmärtää parhaiten sellainen, joka itsekin on muusikko. Sama koskee kyllä muutakin musiikkia.
Jos tuo pitäisi paikkansa, kuvataiteesta voisi nauttia vain kuvataiteilija, kirjallisuudesta kirjailija, tanssiteoksista ammattitanssija ja elokuvista elokuvaohjaaja.
Ei, älä vääristele sitä, jota siteeraat. Hänhän sanoi "musiikkia ymmärtää parhaiten", mutta sinä väännät sen muotoon "voisi nauttia vain".
On eri asia ymmärtää taidetta ja nauttia taiteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten musiikkia voi ymmärtää?
Musiikki tekee eri ihmisiin eri vaikutuksen, ja ei se, että Pink Floyd ärsyttää ap:tä tee siitä paskaa.
Hän saattaa kuunnella räppiä, mikä saa taas minut pahalle päälle.
Musiikin tehtävä on aiheuttaa tunnetiloja.Musiikki on muiden asioiden muassa teoreettinen asia. Musiikin rytmiikkaan ja harmoniaan sekä muodollisiin rakenteisiin liittyy paljonkin ymmärrettävää ja tiedettävää. Sellainen, joka niitä ymmärtää, saa musiikista enemmän irti kuin pelkkiä tunnetiloja. Ja sellainen, joka itsekin soittaa, saa sitäkin enemmän irti.
Veikkaan, että musiikki on teoreettinen asia hyvin pienelle vähemmistölle. Osa varmasti analysoi koko ajan kuunnellessaan, mutta suurin osa kuuntelee musiikkia vain koska siitä tulee hyvä olo. Tai joskus halutaan, että siitä tulee huono olo. Ihan kuten jotkut haluavat pelätä, ja katsovat siksi kauhua.
Melkeinpä jokaisesta asiasta voi sanoa, että vain hyvin pieni vähemmistö ymmärtää sitä kunnolla. Useimmat autoilijat eivät ymmärrä autonsa toiminnasta juuri mitään. Useimmat ruokailijat eivät ymmärrä ruoan ravintoarvoista. Useimmat tupakoitsijat eivät ymmärrä, millaisia kemiallisia yhdisteitä keuhkoonsa vetävät.
Musiikin kohdalla on samoin. Useimmat kuuntelijat eivät ymmärrä sitä, mitä kuuntelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin se "I wish you were here" kappaleen alku on...karmaiseva tai siis vie ajatukset joihinkin juttuihin. Oliko se tuo kappale missä joku kuuntelee "rikkinäistä" radioasemaa "what is it" "im not sure"
Wish you were here on toinen niistä kappaleista jossa viitataan bändin jättäneeseen syd barretiin. Barret sekosi jostain syystä aikanaan joko huumeiden vuoksi tai muusta syystä eikä enää kyennyt tekemään bändin kanssa työtä kun eleli jossain omissa maailmoissaan.
Toinen on shine on you crazy diamond.
On arveltu, että Barrettin skitsofrenian laukaisi liialliset LSD tripit, samoin kävi loistavalle kitaristille Peter Greenille.
Dark side of the moon on maailman kovin levy.
Vierailija kirjoitti:
Dark side of the moon on maailman kovin levy.
Voisi ollakin. Ainakin se on yksi kovimmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ei kuuntele Pink Floydia on wasurihompo tai lespo muutenkin voi olla sekaisin mutta jauhojengiläiset yleensä kuuntelee ammaa ja rappipaskaa
Öh, ihan perus rokkia se enimmäkseen on siinä missä joku led zeppelin, ei hirveästi ymmärtämistä? Kuuntele vaikka dog:sta pelkät kitaraosuudet, jos et koko 17 minuuttia jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loista hullu timantti kuuluu suosikkeihini.
Sama. Kuulostaa yhäkin hyvälle vaikka on tehty vuosikymmeniä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten musiikkia voi ymmärtää?
Musiikki tekee eri ihmisiin eri vaikutuksen, ja ei se, että Pink Floyd ärsyttää ap:tä tee siitä paskaa.
Hän saattaa kuunnella räppiä, mikä saa taas minut pahalle päälle.
Musiikin tehtävä on aiheuttaa tunnetiloja.Musiikki on muiden asioiden muassa teoreettinen asia. Musiikin rytmiikkaan ja harmoniaan sekä muodollisiin rakenteisiin liittyy paljonkin ymmärrettävää ja tiedettävää. Sellainen, joka niitä ymmärtää, saa musiikista enemmän irti kuin pelkkiä tunnetiloja. Ja sellainen, joka itsekin soittaa, saa sitäkin enemmän irti.
Veikkaan, että musiikki on teoreettinen asia hyvin pienelle vähemmistölle. Osa varmasti analysoi koko ajan kuunnellessaan, mutta suurin osa kuuntelee musiikkia vain koska siitä tulee hyvä olo. Tai joskus halutaan, että siitä tulee huono olo. Ihan kuten jotkut haluavat pelätä, ja katsovat siksi kauhua.
Melkeinpä jokaisesta asiasta voi sanoa, että vain hyvin pieni vähemmistö ymmärtää sitä kunnolla. Useimmat autoilijat eivät ymmärrä autonsa toiminnasta juuri mitään. Useimmat ruokailijat eivät ymmärrä ruoan ravintoarvoista. Useimmat tupakoitsijat eivät ymmärrä, millaisia kemiallisia yhdisteitä keuhkoonsa vetävät.
Musiikin kohdalla on samoin. Useimmat kuuntelijat eivät ymmärrä sitä, mitä kuuntelevat.
Yksi muusikkotuttu kiinnittää ainakin kappaleissa huomiota asioihin joihin minä en kun en soita itse. Eli tuo kuuntelee kappaleita hieman (soitto/sävellys) teknisemmältä kannalta. Onko tuo sitten se ainoa oikea tapa kuunnella musiikkia? En todellakaan usko. Toiset myös kiinnittää huomiota sanoihin huomattavan paljon eikä itse musiikkiin juurikaan, toisin kuin vaikkapa minä. Kumpi sitten on oikea tapa kuunnella musiikkia, en lähde arvioimaan.
Liekö tuostakin jotain havaintopsykologian teorioita olemassa. En lähde arvailemaan kun tuosta en tiedä yhtään mitään :D
Joka tapauksessa ihmiset näyttää havainnoivan samaa yksittäistä asiaa (eli musiikkiesitystä) hyvin eri tavoin ja saavan siitä itselleen hyvin erilaisia kuvia keskenään. Veikkaisin että tää on yleistettävissä moneenkin asiaan. Mitä tuosta voisi oppia, en osaa sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'On the turning away' on ollut mun lemppari kasvubiisi. Silloin kun on ollut luopumisia ja kriisejä niin tuo biisi on antanut voimaa ja lohtua.
Ihmeen ajattoman kuuloista musiikkia vaikka on tehty 70-luvulla.
Muhun ei oikein kolahda Pink Floyd. On niitä paljon parempiakin rock-bändejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia ei liity Pink Floydiin mutta on pakko kysyä että miten jotkut voi tykätä Bon jovista ja Motley Cruesta?
Vierailija kirjoitti:
'On the turning away' on ollut mun lemppari kasvubiisi. Silloin kun on ollut luopumisia ja kriisejä niin tuo biisi on antanut voimaa ja lohtua.
Ihmeen ajattoman kuuloista musiikkia vaikka on tehty 70-luvulla.
On the turning away on vuodelta 1987.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muhun ei oikein kolahda Pink Floyd. On niitä paljon parempiakin rock-bändejä.
Eihän se ole edes rokkia. Jotain hidasta poppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pink Floydin musiikkia ymmärtää parhaiten sellainen, joka itsekin on muusikko. Sama koskee kyllä muutakin musiikkia.
Jos tuo pitäisi paikkansa, kuvataiteesta voisi nauttia vain kuvataiteilija, kirjallisuudesta kirjailija, tanssiteoksista ammattitanssija ja elokuvista elokuvaohjaaja.
Ei, älä vääristele sitä, jota siteeraat. Hänhän sanoi "musiikkia ymmärtää parhaiten", mutta sinä väännät sen muotoon "voisi nauttia vain".
On eri asia ymmärtää taidetta ja nauttia taiteesta.
Ei välttämättä. Taidetta voi vain älyllistää, siitä voi vain nauttia, tai voi sekä älyllistää että nauttia. Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pink Floydin musiikkia ymmärtää parhaiten sellainen, joka itsekin on muusikko. Sama koskee kyllä muutakin musiikkia.
Jos tuo pitäisi paikkansa, kuvataiteesta voisi nauttia vain kuvataiteilija, kirjallisuudesta kirjailija, tanssiteoksista ammattitanssija ja elokuvista elokuvaohjaaja.
Ei, älä vääristele sitä, jota siteeraat. Hänhän sanoi "musiikkia ymmärtää parhaiten", mutta sinä väännät sen muotoon "voisi nauttia vain".
On eri asia ymmärtää taidetta ja nauttia taiteesta.
Ei välttämättä. Taidetta voi vain älyllistää, siitä voi vain nauttia, tai voi sekä älyllistää että nauttia. Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia.
Tietenkin taidetta voi lähestyä sekä älyllisesti että tunteen ja kokemuksen vinkkelistä. Mikäs uutinen tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Onko Pink sukua Pink Floydille?
Joo. Se on Pink Floydin serkun velipuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musiikki on ihan ok, mutta sitä leffaa en ymmärrä.
Joku jätkä istuu läpi leffan nojatuolissa telkkaria katsomassa, muistelee lapsuuttaan ja välillä riehuu. Tekee toki kaikkea muutakin höpsöä, kokoaa tavaroitaan psykoottisesti, kelluu uima-altaassa ja sitten toimitetaan hoitoon.
Ihastuin tuota miestä näytelleeseen Bob Geldofiin. Paljon myöhemmin kuin ettei hän peseydy vaan haisee. Se oli pettymys.
Ootko haistellut?
Minusta tuo on söpö.
Alue: Aihe vapaa
Veikkaan, että musiikki on teoreettinen asia hyvin pienelle vähemmistölle. Osa varmasti analysoi koko ajan kuunnellessaan, mutta suurin osa kuuntelee musiikkia vain koska siitä tulee hyvä olo. Tai joskus halutaan, että siitä tulee huono olo. Ihan kuten jotkut haluavat pelätä, ja katsovat siksi kauhua.