Mikä sinua auttoi estämään itsemurhan?

Jeesus, lapset, äiti, psykoterapia, lääkitys, ystävät, rakkaus, läsnäolo, kuuntelu, käytännön apu.

uppppppp

En olisi tehnyt sitä varmaan. Mutta nuorena olin hyvin epätoivoinen ja ahdistunut. Ja aikuistenkin kiusaama, ja heikko taloudellinen asema. Kun pelimies oli kiusaajana, yksi kiva komea mies lähetti viestin "älä tee mitään itsellesi" ja jotain lohduttavaa. Mielestäni se jo sai aivot järkeen ja helpotti vähän. Joku toivoi hyvää, välitti. Oli aito. Ei ollut mitään keinotekoista. Hyvä aie karkottaa jonkun sisäiset tunnedemonit pois osaksi. Joskus myös fyysisesti kipeänä ollessa onkin alkanut parantua, kun joku tuo apteekista ja kaupasta jotain toiveen mukaan, jonka teho auttaa elimistöä paranemaan. Hyvät teot ja aikeet voivat todella tuoda paranemista.

uuuuuuu

Karman pelko. Että itsemurhalla vain siirtäisin itseni toisiin, yhtä huonoihin olosuhteisiin, koska kärsimykseni johtuu karmasta, jonka on tarkoitus opettaa jotain. En voi paeta karmaa, joten pitää elää vain läpi vaikeatkin ajat ja oppia niistä.

Keksin mustaa huumoria itsemurhasta. Esim. "laita itsemurha to-do-listan loppuun, et takuulla saa tehtyä". 

Mielikuvittelu. Kuvittelin tekeväni. Se jo helpotti. 

Oman pään toiminnan ymmärtäminen. Välillä epätoivo tulee, sitten se taas pois menee. Sellaista on toisilla meistä neurologia ja kun sen tietää, sitä ei ota liian vakavasti. 

Kokeilin keittiöveitsen terävyyttä, lähdin juna-asemalle miettien otanko enää avaimia mukaan. Katsoin mistä kohtaa joki on sula...

Lääkkeet ei auttanu. Ect pelasti henkeni.

Mikä esti? Kerran kaverit, kerran poliisi, kerran satunnainen ohikulkija. Lopulta auttoi päihteiden vaihto oikeanlaiseen lääkitykseen ja terapiaan. Ei ole mitään taikasanaa. Ole läsnä ja järjissäsi ja auta hakemaan ammattiapua. 

Minulla kostui silmät kun luin näitä tekstejä. Olen itsekin muutamana yliryöppyävän epätoivon aikana pohtinut itsemurhaa tosissani. On tämä ihmiselo aikamoista rämpimistä, varmaan suurimmalle osalle meistä. Olkaamme lempeitä toisillemme. Ulospäin ei aina näy mitä toinen käy läpi. Mukava sana, hymy. Ei meistä kukaan ole täydellinen, tehdään tämä elo hieman kevyemmäksi kanssakulkijoillemme kun vain mahdollista.

Kiitos, että jaoitte oman kokemuksenne. Hyvä välillä taas todeta, että ei ole tosiaankaan ainoa, joka pitää tätä elämistä välillä liian haastavana ja itseään liian riittämättömänä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kostui silmät kun luin näitä tekstejä. Olen itsekin muutamana yliryöppyävän epätoivon aikana pohtinut itsemurhaa tosissani. On tämä ihmiselo aikamoista rämpimistä, varmaan suurimmalle osalle meistä. Olkaamme lempeitä toisillemme. Ulospäin ei aina näy mitä toinen käy läpi. Mukava sana, hymy. Ei meistä kukaan ole täydellinen, tehdään tämä elo hieman kevyemmäksi kanssakulkijoillemme kun vain mahdollista.

Kiitos, että jaoitte oman kokemuksenne. Hyvä välillä taas todeta, että ei ole tosiaankaan ainoa, joka pitää tätä elämistä välillä liian haastavana ja itseään liian riittämättömänä.

Kiitos itsellesi. Ei kukaan luvannutkaan, että elämä olisi helppo. Ei ole. Ja jotkut on heikompia kuin toiset. Ei huonompia.

Iso sydän

Vain pelko epäonnistumisesta. Onneksi edes se. Olen äiti. 

A-ha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla kostui silmät kun luin näitä tekstejä. Olen itsekin muutamana yliryöppyävän epätoivon aikana pohtinut itsemurhaa tosissani. On tämä ihmiselo aikamoista rämpimistä, varmaan suurimmalle osalle meistä. Olkaamme lempeitä toisillemme. Ulospäin ei aina näy mitä toinen käy läpi. Mukava sana, hymy. Ei meistä kukaan ole täydellinen, tehdään tämä elo hieman kevyemmäksi kanssakulkijoillemme kun vain mahdollista.

Kiitos, että jaoitte oman kokemuksenne. Hyvä välillä taas todeta, että ei ole tosiaankaan ainoa, joka pitää tätä elämistä välillä liian haastavana ja itseään liian riittämättömänä.

Kiitos itsellesi. Ei kukaan luvannutkaan, että elämä olisi helppo. Ei ole. Ja jotkut on heikompia kuin toiset. Ei huonompia.

Iso sydän

Ihmisten heikkous tai vahvuus on niin kovin suhteellinen asia. Eikä kaikilla ole samanlaatuisia haasteitakaan elämässään. Se joka joskus on vaikuttanut heikolta voikin olla se vahva myöhemmässä elämänvaiheessa ja se vahvakin tulla omaa heikkouttaan vastaan. 

Mutta aivan totta, heikkous itsessään ei tee ihmisestä huonoa.

Up

Soitin kriisipuhelimeen ja myöhemmin soittaessani sain ajan itsemurhan ehkäisyyn perustuvaan yksikköön.

Kävin myös psyk.polilla. Päivystyksestä usein käännytettiin, mikä on todellla vastenmielistä ( Liukkonen ja se näyttelijägiltsi ). Jokainen itsetuhoinen, myös päihteissä, tarvitsee asiallisen hoidon.

Kummilapseni, joka on veljenpoikani. Ollessani itse lapsi, isänpuoleinen täti joka oli myös veljeni kummi, teki itsemurhan. Jos itse tekisin itsemurhan, historia toistaisi itseään, ja kummipoikani kokisi saman kauhean menetyksen mitä oma isänsäkin lapsena; isänpuoleinen täti joka myös oma kummi, tekee itsemurhan. Itselläni ei ole lapsia. Lisäksi tämä lapsuudessani suvussa ollut itsemurha on hyvin raa'asti saanut minut näkemään ja kokemaan omakohtaisestikin, miten kamalaa itsemurha on sukulaisille ja vastaaville.

Jos ajattelen puhtaasti vain itsekkäästi itseäni, minulla ei ole mitään syytä elää; kaikki terapiat ja lääkkeet kokeiltu, eikä niistä ole ollut mitään apua, ja joistain lääkkeistä on jäänyt pysyviäkin haittoja. Vakava masennus vaan on ja pysyy ja aiheuttaa toimintakyvyttömyyttä ja kärsimystä. 

Lapseni.

En hslua satuttaa heitä.

Äitini. Hän oli kymmenen, kun isänsä teki oitsemurhan, en halua, että hän kokee oman lapsensa itsemurhaa.

Kävin kuitenkin n. 10v sitten tosi syvällä ja turvauduin ammattiapuun. N. puoli vuotta kävin psyk. sh:n juttusilla.

Nyt taas vetää mieltä synkäksi.

Vierailija kirjoitti:

Soitin kriisipuhelimeen ja myöhemmin soittaessani sain ajan itsemurhan ehkäisyyn perustuvaan yksikköön.

Kävin myös psyk.polilla. Päivystyksestä usein käännytettiin, mikä on todellla vastenmielistä ( Liukkonen ja se näyttelijägiltsi ). Jokainen itsetuhoinen, myös päihteissä, tarvitsee asiallisen hoidon.

Itse olen käynyt itsetuhoisena samassa paikassa josta Liukkonen ja Voutilainen käännytettiin/kotiutettiin ilman että oli olisi otettu osastolle, eli HUS Meilahden yhteispäivystyksessä (olin tullut ambulanssilla toisen ihmisen soittamana, kun olin yrittänyt kuristautua sähköjohtoon). Ensin psyk hoitaja kuunteli minun monologiani hievahtamattakaan. Sitten kysyi, kuulenko harhoja, mikä päivä tänään on jne. Sain sitten nestemäistä rauhoittavaa, ja pian pääsin psykiatrille, joka sanoi "mee kotiis". Sinänsä lääke auttoikin hetkellisesti pahimpaan oloon, mutta sain ko. käynnistä vaikutelman hoitajan ulosannin perusteella, että heidän mielenkiinto kohdistuu lähinnä psykoosin ja sekavuuden poissulkuun, itsetuhoisuus ei merkinnyt heille mitään. 

Näiden kahden julkkiksen kohdalla on spekuloitu, että heidän päihtymystilansa olisivat johtaneet epäasialliseen hoitoon. Minut puhallutettiin nollatuloksella jo ambulanssiin astuessa, enkä saanut silti sen parempaa hoitoa kuin hekään.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni.

En hslua satuttaa heitä.

Äitini. Hän oli kymmenen, kun isänsä teki oitsemurhan, en halua, että hän kokee oman lapsensa itsemurhaa.

Kävin kuitenkin n. 10v sitten tosi syvällä ja turvauduin ammattiapuun. N. puoli vuotta kävin psyk. sh:n juttusilla.

 

Nyt taas vetää mieltä synkäksi.

 

Jatkan... Olen aina ollut jotenkin ulkopuolinen.

Ei olut ystäviä koulussa, ala-asteen olin kiusattu, yläasteen sain olla rauhassa, mutta yksin, ammattiopinnoissa 2 viimeistä vuotta jouduin kiusatuksi.

Olin silloin erittäin lähellä itsetuhoa, mutta eräät positiiviset kokemukset vastakkaisen sukupuolen kanssa nostivat täysin romuttunutta itsetuntoa.

          Löysin parisuhteen, töitä, harrastuksia...

          En kuitenkaan ole koskaan tuntenut kuuluvani           mihinkään,    aina vaivaa jonkinlainen         ulkopuolisuus.

Löysin puolison ja sain perheen. Minulla ei ole perheen ulkopuolisia ystäviä, työkavereista ei ole tullut ystäviä, vaikka minista ilmeisesti pidettiin.  Nykyään työskentelen yksinyrittävjänä.   

Synkkyys ja itseinho toisinaan saavat miettimään itsensä lopettamista.

T: keski-ikäinen mies

En usko, että toinen ihminen välttämättä voi auttaa asiaa jos joku päättää tappaa itsensä. Älä siis ota liian raskasta vastuuta toisesta ihmisestä.

Itse en vain uskalla tappaa itseäni, pelkään kipua ja epäonnistumista ym. Lisäksi olen itselleni keksinyt kaikkea mikä pitää tehdä ennen kuin tapan itseni, esim pitää tehdä testamentti. Sitten olen vitkutellut enkä tee testamenttia. Mietin vain sitä sisältöä, mutta en laita paperille enkä varsinkaan hanki todistajia ym.

up