Miehen käytös
Alan olemaan aivan loppu.
Meillä on 3 lasta , tämä viimeisin oli vähän yllätys, mies ei ollut lainkaan innoissaan . Välttelee lapsen hoitoa , menee miten sattuu ja käyttäytyy ikävästi.
Olen ollut pari vuotta kotiäiti ja nyt teen 60 prosenttia työaikaa. Kun olin kotona, tietysti minulle kuului lasten eskariin ja hoitoon viennit, mutta nyt kun käyn tasavertaisesti töissä , mies ei tee silti mitään hoitoon viemisen eteen, vaikka hänen työaika on liukuva.
Kaikki tehdään aina niin miten mies määrää.
Hoidan yleensä lasten iltatoimetkin yksin. Mies istuu koneella tai puhelimella eikä tee mitään, vaikka pyytäisin. Nyt kun olin iltavuorossa eilen, mies laittoi minulle viestiä, kuinka minun ei pitäisi tehdä iltatöitä.
Lisäksi miehellä kireä olemus, vaikka hänen ei tarvitse tehdä kotona mitään siivouksen tai ruoanlaiton eteen. Alan jo epäillä onko miehellä jotakin salattavaa, kun käyttäytyy niin epäasiallisesti.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En katselisi tuollaista ukkoa. Jos molemmat käy töissä, vastuu lapsista on yhteinen niin iltatoimien kun vientien ja hakujen kanssa. Nainen alistuu.
Tämä just. Ei menisi meillä läpi.
Ja vaikka nainen olisi "vain kotona" , voi mies silti olla osallistuva isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei siivoa, eikä laita ruokaa? Kuka ne sitten hoitaa? Älä vaan sano, että sinä.
En muuten usko, että kukaan jo lapsen saanut ja kuukautiskiertonsa tunteva nainen tulee vahingossa raskaaksi. Kyllä se on suunniteltu juttu, sillä sinä olet niin halunnut.
Minä laitan ruoan, siivoan, kuskaan lapset harrastuksiin.
Mies käy vain omissa töissään ja lisäksi viettää paljon enemmän omaa aikaa kuin minä.
Siis miksi teet??? Ihan oikeasti! Äläkä sano, ettei kukaan sitten tekisi... Lasu tuollaisesta miehestä, jos ei lapsille laita ruokaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En katselisi tuollaista ukkoa. Jos molemmat käy töissä, vastuu lapsista on yhteinen niin iltatoimien kun vientien ja hakujen kanssa. Nainen alistuu.
Tämä just. Ei menisi meillä läpi.
Ja vaikka nainen olisi "vain kotona" , voi mies silti olla osallistuva isä.
No, kyllä ja kuuluukin olla! Isä on isä, vaikka kuinka kävisi töissä. Ei ne lapset ole mihinkään kadonneet työpäivän aikana ja ne odottaa siellä kotona, kun töistä tullaan.
Näen tuossa monta asiaa, jotka vaikuttaa negatiivisesti. Se, että vain yksi perheessä päättää miten asiat tehdään , mutta silti se on toinen joka oikeasti fyysisesti tekee kaiken. Mikä se toinen on määräämään jos ei itse osallistu?
Ja ehkäisyn kanssa pitäisi kyllä saada jotakin sovittua.
Olen samoilla linjoilla siinä, että mikäli jompi kumpi vähemmän haluaa, pitäisi ehkäistä. Mutta ihan oikeasti se, että toinen sanoo selvästi ettei halua lapsia enää ja toinen niitä haluaa hankkia.
Voiko tuossa olla kovin onnellinen lopputulos? Onko oikeat ihmiset silloin edes yhdessä?
Millaisen isäsuhteen lapsi saa, jos isänsä välttelee lapsen hoitoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei siivoa, eikä laita ruokaa? Kuka ne sitten hoitaa? Älä vaan sano, että sinä.
En muuten usko, että kukaan jo lapsen saanut ja kuukautiskiertonsa tunteva nainen tulee vahingossa raskaaksi. Kyllä se on suunniteltu juttu, sillä sinä olet niin halunnut.
Minä laitan ruoan, siivoan, kuskaan lapset harrastuksiin.
Mies käy vain omissa töissään ja lisäksi viettää paljon enemmän omaa aikaa kuin minä.
Siis miksi teet??? Ihan oikeasti! Äläkä sano, ettei kukaan sitten tekisi... Lasu tuollaisesta miehestä, jos ei lapsille laita ruokaa!
Monessa perheessä ne roolit jää päälle hoitovapaan jäljiltä. Me aikanaan kävimme isoa keskustelua siitä, kun tuntui, että itselle tuli kaikki kotityöt niskaan vaikka kävin myös töissä. Nykyään mies tekee onneksi. Tiskaa, laittaa ruokaa, pyykkää, siivoaa...
Millaisen mallin kyseinen mies saanut kotoa? Mies käy töissä ja vaimo hoitaa lapset ja talon?
Vierailija kirjoitti:
Mies tuosta tuskin ihan heti muuttaa käytöstään. Ero tai sitten pitää kestää
Miten niin? Totta kai ihmiset muuttavat käytöstään, kun käydään läpi se, mikä tunteita nostaa. Aapee voi ottaa myöntääkseen, ettei hän ole osannut riittävästi ottaa miehen näkökulmaa huomioon. Samalla hän voi tähdentää miehelle, ettei hän ymmärtänyt miten vakavissaan mies on abortin suhteen, kun tämä kerran ei ole pidättäytynyt yhdynnästä ilman ehkäisyä. Ja siitä olisi myös syytä kysyä, miksi naisella ei ehkäisyä ollut, eli oliko tämä hänen puoleltaan tarkoitettu vahinko.
Kaikkien miesten on syytä keskustella etukäteen, miten puoliso suhtautuu aborttiin. Moni saattaa hyväksyä sen teoriassa, muttei itse siihen pysty. Eikä jälkiehkäisypilleri ole pikkujuttu, johon voi ilman muuta olettaa parisuhteessa toisen suostuvan ilman muuta.
Pakko todeta, että tässä pariskunnassa kaksi haahuilijaa on mennyt yhteen. Ei siinä mitään kummallista ole koska valtaosa ihmisistä haahuilee, mutta kumpikaan ei voi nyt syyttää toista vaan molemmissa on vikaa. Joten voi vain pyytää anteeksi omaa osuuttaan ja toivoa, että toinen ainakin vähitellen ymmärtää omansa ja pääsee asiasta yli. Onneksi se usein auttaa jo paljon, että ymmärtää loukanneensa toista ja osaa näyttää olevansa siitä pahoillaan ja haluavansa löytää ratkaisuja tilanteen helpottamiseen.
Kaiken kaikkiaan, ihmiset suhtautuvat aivan liian rennosti lisälapsen hankkimiseen. Ei pitäisi, se saattaa olla viimeinen niitti koko perheelle. Olemme optimistinen laji, joskus kannattaa olla pessimisti edes laskelmia tehdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei ikinä syötä pienimmälle aamupuuroa vaikka minulla on kahden muun lapsen kanssa aamutoimet kesken. Hän saa syödä aamiaisen rauhassa , kuulemma tämä on minun työni katsoa, että lapset pääsee hoitoon ja eskariin.
Mies ei puhu tunteistaan, usein kysyn mikä on vialla. Kerran hän sanoi, että olen raivostuttavat. Miksi hän sitten tässä enää pyörii?
Kyllä sinä olet kanssa ihmeellinen pystyyn nostettu lahna. Mitä helvettiä varten suhtaudut noin yliolkaisesti sekä puolisoosi että siihen, mikä on reilua? Teet vain kaikki toisenkin hommat ja ilmeisesti halveksit häntä siitä, sen sijaan että kohtaisit hänet ihmisenä, vaatisit häntä olemaan reilu ja kantamaan edes sen aiemman oman osansa kahden lapsen isänä.
Jos olen puolison mielestä raivostuttava, kyllä minä tiedän todella tarkkaan, miksi. Koska kysyn sitä häneltä, ja yritän korjata sen mikä häntä pännii. Samalla hän myös joutuu itse kuulemaan sen, mikä minua hänessä pännii, enkä hyväksy sitä jos hän ei yritä korjata ongelmaa. Tätä sanotaan parisuhteeksi. Teillä sen sijaan vain siedetään toisiaan. Välittäkää nyt hyvät ihmiset toisistanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
.... kirjoitti:
Niin ja olivatkohan kaksi aikaisempaakaan molempien " suostumuksella" tehty??? Jos nainen ilman miehen suostumusta hankkiutuu raskaaksi, niin olkoot tyytyväinen siihen että mies ylipäätään pysyy suhteessa eli ns kantaa vastuun vaikka ei voi " vaimoonsa" edes luottaa. . En arvosta tuollaisia naisia lainkaan:(
Niin että ap olisi tehnyt jopa kolme lasta "ilman miehen suostumusta"? Voi helvetti. Millainen miesvässykkä antaisi tehdä itselleen noin? Mies on kuule se, joka sen kaman ruiskii, eli voihan sitä käyttää kondomiakin, eikö? Ja kun noin nyt tilanne on, niin onko oikein kostaa tuolle lapselle?
Eli nimenomaan mies on aiheuttanut tilanteen itse ja näin ollen kostaa lapselle
Ainoastaan sun mustavalkoisen ajattelun maailmassa.
Kaksi touhuaa, molemmat kantaa vastuun, eikö? Jos kerran ilman ehkäisyä puuhastellaan ja syntyy lapsi, niin sehän on molempien yhteinen projekti silloin, vai? Mies on tyytymätön, joten miksi ei ehkäissyt? Ap:lle on lapsi rakas ja halusi hänet, joten mieshän tässä nyt toimii edesvastuuttomasti lapsen suhteen.
Nyt mies sitten kaiken hekuman jälkeen vetäytyykin vastuustaan, vaikka olisi OMASTA PUOLESTAAN voinut pitää huolen, ettei joudu kyseiseen itselleen epämiellyttävään tilanteeseen.
Ilmeisesti on keskusteltu abortoinnista, joten siellä on nyt oltu aika holtittomiakin. Jos näin, niin ei rutista enää silloin, kun on jo pökäle housuissa ja vauva pinniksessä.
Eli nainen on halunnut, mies ei. Nainen ei käytä ehkäisyä, eikä mieskään, koska ei tykkää kondomista. Ei tykännyt kuitenkaan yllätysraskaudestakaan, vaikka eihän se yllätys ole jos päästää sisään.
Mua kyllä tällaisissa tapauksissa aina mietityttää, että mitä siellä on taustalla, että näin edes pääsee tapahtumaan? Jotenkin elämänhallinta ei tunnu olevan kaikilta osin kunnossa, jos ei ymmärrä miten lapsi saa alkunsa.
Eikö parisuhteessa pitäisi pystyä tuo asia avaamaan, tuossahan on ristiriita
Tilanne kokonaisuudessaan on paha ristiriita. Ja pitäisi pystyä asia avaamaan, eli keskustella se selväksi ja sopia jatkosta. Lapsen takia nyt ihan aluksi.
Joillain on tuollainen "mulle nyt vaan tapahtuu kaikenlaisia asioita, ei voi mitään" -asenne ja elämäntapa, ja heitetään vastuu pois omilta harteilta. On kuitenkin niin helppoa syytellä universumia ja riidellä heittäen pallo toiselle osapuolelle, kun maailma on epäoikeudenmukainen paikka jne.
Pahinta on tuo suhtautuminen lapseen. Vastuuta ei oteta omasta mokasta, mutta ei edes viisastuta erehdyksestä, vaikka nyt on viaton osapuolikin kärsimässä. Itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mies ei halunnut tätä lasta. Kun sinä päätit että haluat sen kuitenkin pitää niin ajattelitko lainkaan että se ei ehkä olisi ollut miehen päätös joten hänen halunsa hoitaa lasta on todennäköisesti pienempi?
Nyt ei olla missään eläinmaailmassa missä vieroksutaan muiden munia tai pentuja, vaan on kyse lasten isästä, jonka pitäisi olla turvallinen, rakastava ja huolehtiva. Ne ovat hänen lapsiaan, eivät edes toisen miehen, mikä hieman selittäisi vieroksumista.
Kun tuohon tilanteeseen päädytään lapsiluvun kanssa, olkoon se sitten vahinko tai mitä tahansa, kannetaan siitä vastuu. Se ei nyt ole pelkästään ap, joka tuossa kärsii, vaan lapsi. Ja jokainen heistä, kun eriarvoisuus alkaa näkyä yhä selvemmin isän suhtautumisessa heihin.
Mies nyt vaan keskustelemaan asiasta ja kertomaan tunteensa. Asiaan on saatava ratkaisu, tuo ei ole mikään pikkujuttu, vaan sillä on kauaskantoiset seuraukset. Koko perhe on onneton ja oirehtii.
Vastuuta voi kantaa mutta omia tunteitaan ei voi muuttaa. Jos on joutunut vastentahtoisesti vanhemmaksi niin ei se asia siitä mihinkään muutu sillä että "kantaa vastuun". Yleensä vastuunkannolla tunnutaan tarkoittavan myös sitä että pitäisi äkkiä tykätä asiasta josta ei oikeasti tykkää.
Vastuun kantaminen olisi nyt sitä, että yhdessä puhutaan ja selvitetään mitä tehdään. Mies pakenee vastuutaan tuolla käytöksellään, mistä ap kirjoittaa ja sitä ihmettelee. Ei ole suoraselkäinen isä.
Ensin on huolimaton ja holtiton, ja lapsi saa alkunsa ja sama linja jatkuu vaan, ei ota itseään niskasta kiinni ollenkaan.
Vastuun kantoa on myös laittaa lapsi itsensä edelle ja järjestää tämän elämä kuntoon niin, että lapsi voi tuntea olevansa toivottu ja rakastettu. Tilanne pahenee vaan koko ajan.
En näe valoisaa tulevaisuutta. Perheterapia?
Lapsi on kuitenkin syntynyt jo, siinä kohtaa pitäisi isän ryhdistäytyä ja kantaa vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tuosta tuskin ihan heti muuttaa käytöstään. Ero tai sitten pitää kestää
Miten niin? Totta kai ihmiset muuttavat käytöstään, kun käydään läpi se, mikä tunteita nostaa. Aapee voi ottaa myöntääkseen, ettei hän ole osannut riittävästi ottaa miehen näkökulmaa huomioon. Samalla hän voi tähdentää miehelle, ettei hän ymmärtänyt miten vakavissaan mies on abortin suhteen, kun tämä kerran ei ole pidättäytynyt yhdynnästä ilman ehkäisyä. Ja siitä olisi myös syytä kysyä, miksi naisella ei ehkäisyä ollut, eli oliko tämä hänen puoleltaan tarkoitettu vahinko.
Kaikkien miesten on syytä keskustella etukäteen, miten puoliso suhtautuu aborttiin. Moni saattaa hyväksyä sen teoriassa, muttei itse siihen pysty. Eikä jälkiehkäisypilleri ole pikkujuttu, johon voi ilman muuta olettaa parisuhteessa toisen suostuvan ilman muuta.
Pakko todeta, että tässä pariskunnassa kaksi haahuilijaa on mennyt yhteen. Ei siinä mitään kummallista ole koska valtaosa ihmisistä haahuilee, mutta kumpikaan ei voi nyt syyttää toista vaan molemmissa on vikaa. Joten voi vain pyytää anteeksi omaa osuuttaan ja toivoa, että toinen ainakin vähitellen ymmärtää omansa ja pääsee asiasta yli. Onneksi se usein auttaa jo paljon, että ymmärtää loukanneensa toista ja osaa näyttää olevansa siitä pahoillaan ja haluavansa löytää ratkaisuja tilanteen helpottamiseen.
Kaiken kaikkiaan, ihmiset suhtautuvat aivan liian rennosti lisälapsen hankkimiseen. Ei pitäisi, se saattaa olla viimeinen niitti koko perheelle. Olemme optimistinen laji, joskus kannattaa olla pessimisti edes laskelmia tehdessä.
Tiedän monia naisia, jotka haluaa aina sen yhden vielä. On niin ihanaa olla raskaana, kaikki on ihanaa. Mutta kun se elämä onkin sellaista, jota toinen ei halua niin kummasti nainen on yksin lasten kanssa.
Mikä pikatesti? Mikä pilleri sen jälkeen sitten otetaan?
Näkyy olevan moni asia kierossa. Mies saattaa olla äreä , koska ei vain oikeasti jaksa arkea. Kenties pohtii mielessään , olisiko parempi hankkia poikamiesboxi
Taitaa olla monta ongelmaa suhteessa. Onko keskusteluyhteyttä?
Syntymä on kuolemantuomio :(
Kukaan ei hillitse sikiämistään.
Noista asioista täytyisi pystyä puhumaan. Jos perheenlisäystä ei yhdessä molemmat halua , ehkäisy kuntoon
Minä laitan ruoan, siivoan, kuskaan lapset harrastuksiin.
Mies käy vain omissa töissään ja lisäksi viettää paljon enemmän omaa aikaa kuin minä.