Tiedättekö kun joidenkin kanssa vaan tuntee kemiaa? Miten usein teille tulee sellainen olo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli yhden miehen kanssa, ollaan molemmat varattuja. Tai no, hän on enää, minä erosin. Silti tämä toinen mies on mielessä usein ja tunnen kaipuuta häntä kohtaan. Kerran aikaisemmin olen tuntenut näin ja se oli tuon edellisen miehen kanssa, oltiin 10 vuotta kimpassa.

Oliko kemia molemmin puolista?

Jos häntä on uskominen, niin kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli yhden miehen kanssa, ollaan molemmat varattuja. Tai no, hän on enää, minä erosin. Silti tämä toinen mies on mielessä usein ja tunnen kaipuuta häntä kohtaan. Kerran aikaisemmin olen tuntenut näin ja se oli tuon edellisen miehen kanssa, oltiin 10 vuotta kimpassa.

Oliko kemia molemmin puolista?

Jos häntä on uskominen, niin kyllä.

Laita hänelle viestiä.

Kohtalo. Se on kohtaloa jos tuntee tuollaista jotain henkilöä kohtaan.

Kahdesti kokenut tuon. Toisella kerralla oli äärettömän voimakas ja odotan.

Millaisia nähdä henkilöt ovat?

Vierailija kirjoitti:

Millaisia nähdä henkilöt ovat?

Jumalallisia olentoja. Enkä edes vitsaile.

Lika barn leka bäst ja noin. Joistakin vain tulee tunne että ovat tuttuja. Esim. yksi oli kotoisin samalta alueelta kuin minä ja samaa ikäluokkaa. Katsoin moneeen kertaan, että enkö tosiaan tunne tota ennestään. Tuli myös jotenkin sellainen yhteenkuuluvuuden tunne ja heräsi sympatiat. Etenkin kun on ehtinhyt jo nähdä paljon maailmaa ja asua kauan pois lapsuuden seuduilta tietäen, ettei tule sinne koskaan palaamaan.  Lomalla voisi olla hauska käydä ja kukapa sen kivempaa seuraa silloin olisi kuin sellainen, joka on myös samalta seudulta lähtöisin.

Minkä ikäisiä olette?

En ole koskaan huomannut mitään tuollaista. Ja silti olen onnellisesti parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Lika barn leka bäst ja noin. Joistakin vain tulee tunne että ovat tuttuja. Esim. yksi oli kotoisin samalta alueelta kuin minä ja samaa ikäluokkaa. Katsoin moneeen kertaan, että enkö tosiaan tunne tota ennestään. Tuli myös jotenkin sellainen yhteenkuuluvuuden tunne ja heräsi sympatiat. Etenkin kun on ehtinhyt jo nähdä paljon maailmaa ja asua kauan pois lapsuuden seuduilta tietäen, ettei tule sinne koskaan palaamaan.  Lomalla voisi olla hauska käydä ja kukapa sen kivempaa seuraa silloin olisi kuin sellainen, joka on myös samalta seudulta lähtöisin.

Ehkä olemme tietämättäni sukua. Mitä serkumpi sen herkumpi.

Minusta kemia on aina molemminpuolista. Minulla on joitakin ihastuksia, joissa olen tuntenut vahvaa kemiaa ja ne ovat aina olleet molemminpuolisia. Minulle on jotenkin ollut selvä, että molemmat ovat tunteessa mukana. Kyllähän sen tuntee, vaikkei mitään olisi tapahtunut.

Sitten on ihmissuhteita (esim pitkä parisuhde, nyt jo edesmenneen lasteni isän, kanssa), jossa ei ollut mitään huimaa kemiaa, mutta ajansaatossa kehittyi kiintymystä ja halu olla yhdessä.

Kaksi kertaa. Tuntuu kuin olisi kotona tuollaisen ihmisen kanssa. Rakkautta ensisilmäyksellä.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan huomannut mitään tuollaista. Ja silti olen onnellisesti parisuhteessa.

Olet jäänyt paljosta paitsi.

Se kemia on sitä että sua vaan panettaa. Käy vetämässä oikeun kunnon nusut niin pääset tosta pakkomielteestäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan huomannut mitään tuollaista. Ja silti olen onnellisesti parisuhteessa.

Olet jäänyt paljosta paitsi.

NO KYLLÄ!! Siitä että hyppää jonkun dill3n kanssa punkkaan koska jalkovälissä vähän kipinöi, pukkaa samoissa huuruissa pari lasta ja sitten ihmettelee kun puoliso on ihan täysi kus1pää ja kuinka sitä ei tullutkaan aikaisemmin huomattua ja ei se tee muuta kun makaa, käyttää rahaa, juoksee kavereiden kanssa ja pettää ja voi kun itkettääää!!!

Vierailija kirjoitti:

Minusta kemia on aina molemminpuolista. Minulla on joitakin ihastuksia, joissa olen tuntenut vahvaa kemiaa ja ne ovat aina olleet molemminpuolisia. Minulle on jotenkin ollut selvä, että molemmat ovat tunteessa mukana. Kyllähän sen tuntee, vaikkei mitään olisi tapahtunut.

Sitten on ihmissuhteita (esim pitkä parisuhde, nyt jo edesmenneen lasteni isän, kanssa), jossa ei ollut mitään huimaa kemiaa, mutta ajansaatossa kehittyi kiintymystä ja halu olla yhdessä.

Onko se todella näin? Kun tulee sellainen kutkuttava erilainen tunne, niin onko tunne aina molemminpuoleinen?

Äh, mulla tuli tuollainen olo yhden asiakkaan kanssa vastikään. Ihastun yleensä tosi huonosti, enkä koe isoa osaa miehistä ollenkaan viehättävänä edes. Jotain oli mielestäni ilmassa siinä tapaamisessa, ja jotenkin aistin miehestä että hänkin tunsi jotain.

Minulla on itsetunto niin murskana, että ihastun jos joku vastapuoli vähänkin osoittaa perusystävällisyyttä (siis toki toisessa on oltava jotain minua miellyttävää). Avioliitossa menee huonosti ja kaipaan että joku näkisi minut naisena.

Peiliin kun katsoo, niin en ihmettele että ei näe.

Seksuaalista kemiaa olen tuntenut tasan kerran, ja silloinkin olin humalassa. Tilanne ei ole toistunut sen jälkeen, joten jotain siinä oli.

Kerran näin kassajonossa miehen, joka tuntui etäisesti tutulta, mutta en vieläkään osaa yhdistää häntä mihinkään. En, vaikka minulla on todella hyvä kasvomuisti. Hän katsoi minua niin kuin olisi tuntenut, ja minulle tuli olo että hän on tuttu ja hyvä ihminen ja lämmin ja - uskokaa tai älkää - myös rakas. Emme puhuneet toisillemme mitään, tilanne kesti alle minuutin. Silti muistan hänet vieläkin.

Mitä tulee muihin ohi meneviin ihastuksiini, niin kukaan ei ole osoittanut mitään merkkiä kiinnostuksesta (enkä minäkään, tietenkään). Kunhan olen omassa päässäni huomannut että tuo on kiva ja sen kanssa on kiva jutella ja sitten tämä ihminen tulee uniini kummittelemaan.

Jos ihastuu helposti, liittyykö se huonoon itsetuntoon?

Olen aina ihastunut tosi huonosti. Ihan muutamia kertoja koko elämäni aikana. Nyt ihastuin, kun suhteessa menee huonosti. On mennyt jo vuosia. En oikeastaan koskaan ole mieheltä saanut sellaista mielestäni parisuhteeseen kuuluvaa läsnäoloa ja huomaavaisuutta.

Olen kokenut kyllä sellaista aiemmissa seurustelusuhteissa joten tiedän että sellaista voi olla muuallakin kuin romanttisissa elokuvissa. Mies voi oikeasti joskus laittaa naistaan varten jotain parempaa ruokaa, hän voi olla varta vasten ostanut jonkun lahjan, hän voi joskus keksiä jotain romanttista yhteistä tekemistä. Oma mieheni ei ole koskaan tehnyt yhtäkään näistä, vaikka olemme vuosia olleet yhdessä ja olen kyllä esittänyt toiveita. Silti ei vaan katso tarpeelliseksi.

Nyt ihastuin vahingossa erääseen mieheen, joka vaikuttaa tosi huomaavaiselta ja aikaansaavalta. Hänessä paljon sellaisia piirteitä joita omassa miehessäni ei ole. Hän myös vaikuttaa kiinnostuneen minusta.. Toki voin olla väärässäkin. On itse naimisissa, tosin eroamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kemia on aina molemminpuolista. Minulla on joitakin ihastuksia, joissa olen tuntenut vahvaa kemiaa ja ne ovat aina olleet molemminpuolisia. Minulle on jotenkin ollut selvä, että molemmat ovat tunteessa mukana. Kyllähän sen tuntee, vaikkei mitään olisi tapahtunut.

Sitten on ihmissuhteita (esim pitkä parisuhde, nyt jo edesmenneen lasteni isän, kanssa), jossa ei ollut mitään huimaa kemiaa, mutta ajansaatossa kehittyi kiintymystä ja halu olla yhdessä.

Onko se todella näin? Kun tulee sellainen kutkuttava erilainen tunne, niin onko tunne aina molemminpuoleinen?

Ei ole.