Tiedättekö kun joidenkin kanssa vaan tuntee kemiaa? Miten usein teille tulee sellainen olo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan huomannut mitään tuollaista. Ja silti olen onnellisesti parisuhteessa.

Olet jäänyt paljosta paitsi.

NO KYLLÄ!! Siitä että hyppää jonkun dill3n kanssa punkkaan koska jalkovälissä vähän kipinöi, pukkaa samoissa huuruissa pari lasta ja sitten ihmettelee kun puoliso on ihan täysi kus1pää ja kuinka sitä ei tullutkaan aikaisemmin huomattua ja ei se tee muuta kun makaa, käyttää rahaa, juoksee kavereiden kanssa ja pettää ja voi kun itkettääää!!!

Kyseessähän ei ole mikään heti punkkaan hyppääminen ja välitön pariutuminen. Ihan itse keksit tuon.

Mulle on tullut sellaista kemiaa, että en usko todeksi, vaan kahden miehen kanssa. Ihastunut olen vähän useammin mutta en päässyt ainakaan niin pitkälle. Seksikumppaneitakin on useampi. 🙈

ensimmäinen tällainen kemitapaus (rakastuminen) oli teini-ikäisenä. Päättyi ensimmäiseen riitaan vaikka ei siinä mitään asiatonta ollut, mutta sen ikäisenä veti aika nopeat johtopäätökset toisen tungeista yhden riidan perusteella...

Seurustelin välissä pidempään miehen kanssa, jonka kanssa kemia puuttui ja oli sellainen ystävyyssuhde, seksi oli kuitenkin nautinnollista vaikka se kemia puuttui, mutta einollut vastenmielinen mies. Lapsiakin saatiin. Tämä avioliitto sitten päättyi miehen taloudelliseen epärehellisyyteen ja yritti sitten jättää minut ja lapset puille paljaille, kavalsi omaisuutta (ei omaansa) eikä mitään olisi tahtonut maksaa... siis oli ihan prseestä, yritti siten pakottaa palaamaan luokseen.

Toinen kemiatapaus osui kohdalle kolmekymppisenä ihan heti tuosta erosta täysin yllättäen. Olikohan kolmannet tinder-treffit 🙈🙉🙊 ja menin ihan sekaisin sen miehen läheisyydestä. Rakastuin ihan siinä muutaman kuukauden saatossa. Päättyi kuitenkin siihen, että minulla ei ollut tarpeeksi aikaa hänelle ja tilanne tuntui epäreilulta miehelle. Aika pienestä ehkä kiinni, mutta toisaalta ei sitä sillä hetkellä pystynyt ratkaisemaan molempien mielestä hyvin. Parempi erota kun ollaan plussan puolella eikä kun ollaan kaulaa myöten miinuksella.. niin olen ainakin avioeron jälkeen vaikka onneksi sentään sain lapset suhteessa ja ex-mies ei ole ihan surkein isä. (Tosin avioeron jälkeen olen vasta tajunnutbkuinka paljon mun piti sitä miehenkin vanhemmuutta kannatella ja tukea miehen ja lasten suhdetta. Oma-aloitteisesti ei ajattele lasten parasta eikä näe niin paljon kuin väitti erotessa. Ihan kunnon kakkapää.)

Mutta nyt olen taas sinkku ja luulen, että treffeillä lähden käymään taas kevään tullessa. En usko, että kemiaa tulee ihan heti vastaan vaikka varmasti kivoja ja kiinnostaviakin miehiä. Sellaista kokemusta mulla ei kyllä ole, että olisin tuntenut älyttömän voimakasta seksuaalista vetoa eli sitä kemiaa myöhemmin, jos en heti alussa. Eli treffimies voi olla minua miellyttävä ja kiinnostavakin, mutta ei vain sytytä niitä tunteita sen enempää. Enää en kyllä ala suhteeseen ilman romanttista rakkautta. Jollekin kenties toimii, se kumppanuus ja ystävyys, varsinkin jos se seuraa sitä rakastumista... mutta uskoisin, että edelleen silloin kokee enemmän vetoa toiseen kuin jos rakastumista ei tapahtunut? Ja omat tunteeni ovat kuitenkin ohjanneet luotettavan, tasa-arvoisen ja vastuullisen miehen luo, järkeni taas itsekkään ja epäluotettavan miehen luo... eli aion jatkossa uskoa tunteitani koko matkan.

Onneksi yksipuolisesta rakastumisesta ei ole kokemusta. Toki nuo molemmat rakastumiset oli sellaisia, että suhteen päättyessä piti yksinään niistä edetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kemia on aina molemminpuolista. Minulla on joitakin ihastuksia, joissa olen tuntenut vahvaa kemiaa ja ne ovat aina olleet molemminpuolisia. Minulle on jotenkin ollut selvä, että molemmat ovat tunteessa mukana. Kyllähän sen tuntee, vaikkei mitään olisi tapahtunut.

Sitten on ihmissuhteita (esim pitkä parisuhde, nyt jo edesmenneen lasteni isän, kanssa), jossa ei ollut mitään huimaa kemiaa, mutta ajansaatossa kehittyi kiintymystä ja halu olla yhdessä.

Onko se todella näin? Kun tulee sellainen kutkuttava erilainen tunne, niin onko tunne aina molemminpuoleinen?

No ei todellakaan ole. Jokainen hyvännäköinen ihminen tietää tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kemia on aina molemminpuolista. Minulla on joitakin ihastuksia, joissa olen tuntenut vahvaa kemiaa ja ne ovat aina olleet molemminpuolisia. Minulle on jotenkin ollut selvä, että molemmat ovat tunteessa mukana. Kyllähän sen tuntee, vaikkei mitään olisi tapahtunut.

Sitten on ihmissuhteita (esim pitkä parisuhde, nyt jo edesmenneen lasteni isän, kanssa), jossa ei ollut mitään huimaa kemiaa, mutta ajansaatossa kehittyi kiintymystä ja halu olla yhdessä.

Onko se todella näin? Kun tulee sellainen kutkuttava erilainen tunne, niin onko tunne aina molemminpuoleinen?

No ei todellakaan ole. Jokainen hyvännäköinen ihminen tietää tämän.

Totta tämäkin. Mutta ainahan tämä ei liity ulkonäköön. Itse ihastun sellaisiin tietynlaisesti liikkuviin ja puhutuin miehiin. Hieman levottomiin ja puheliaisiin. Itse olen rauhallinen ja introvertti. Olen myös huomannut että vedän tietynlaisia miehiä puoleeni.. Vastakohdat vetoaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tullut sellaista kemiaa, että en usko todeksi, vaan kahden miehen kanssa. Ihastunut olen vähän useammin mutta en päässyt ainakaan niin pitkälle. Seksikumppaneitakin on useampi. 🙈

ensimmäinen tällainen kemitapaus (rakastuminen) oli teini-ikäisenä. Päättyi ensimmäiseen riitaan vaikka ei siinä mitään asiatonta ollut, mutta sen ikäisenä veti aika nopeat johtopäätökset toisen tungeista yhden riidan perusteella...

Seurustelin välissä pidempään miehen kanssa, jonka kanssa kemia puuttui ja oli sellainen ystävyyssuhde, seksi oli kuitenkin nautinnollista vaikka se kemia puuttui, mutta einollut vastenmielinen mies. Lapsiakin saatiin. Tämä avioliitto sitten päättyi miehen taloudelliseen epärehellisyyteen ja yritti sitten jättää minut ja lapset puille paljaille, kavalsi omaisuutta (ei omaansa) eikä mitään olisi tahtonut maksaa... siis oli ihan prseestä, yritti siten pakottaa palaamaan luokseen.

Toinen kemiatapaus osui kohdalle kolmekymppisenä ihan heti tuosta erosta täysin yllättäen. Olikohan kolmannet tinder-treffit 🙈🙉🙊 ja menin ihan sekaisin sen miehen läheisyydestä. Rakastuin ihan siinä muutaman kuukauden saatossa. Päättyi kuitenkin siihen, että minulla ei ollut tarpeeksi aikaa hänelle ja tilanne tuntui epäreilulta miehelle. Aika pienestä ehkä kiinni, mutta toisaalta ei sitä sillä hetkellä pystynyt ratkaisemaan molempien mielestä hyvin. Parempi erota kun ollaan plussan puolella eikä kun ollaan kaulaa myöten miinuksella.. niin olen ainakin avioeron jälkeen vaikka onneksi sentään sain lapset suhteessa ja ex-mies ei ole ihan surkein isä. (Tosin avioeron jälkeen olen vasta tajunnutbkuinka paljon mun piti sitä miehenkin vanhemmuutta kannatella ja tukea miehen ja lasten suhdetta. Oma-aloitteisesti ei ajattele lasten parasta eikä näe niin paljon kuin väitti erotessa. Ihan kunnon kakkapää.)

Mutta nyt olen taas sinkku ja luulen, että treffeillä lähden käymään taas kevään tullessa. En usko, että kemiaa tulee ihan heti vastaan vaikka varmasti kivoja ja kiinnostaviakin miehiä. Sellaista kokemusta mulla ei kyllä ole, että olisin tuntenut älyttömän voimakasta seksuaalista vetoa eli sitä kemiaa myöhemmin, jos en heti alussa. Eli treffimies voi olla minua miellyttävä ja kiinnostavakin, mutta ei vain sytytä niitä tunteita sen enempää. Enää en kyllä ala suhteeseen ilman romanttista rakkautta. Jollekin kenties toimii, se kumppanuus ja ystävyys, varsinkin jos se seuraa sitä rakastumista... mutta uskoisin, että edelleen silloin kokee enemmän vetoa toiseen kuin jos rakastumista ei tapahtunut? Ja omat tunteeni ovat kuitenkin ohjanneet luotettavan, tasa-arvoisen ja vastuullisen miehen luo, järkeni taas itsekkään ja epäluotettavan miehen luo... eli aion jatkossa uskoa tunteitani koko matkan.

Onneksi yksipuolisesta rakastumisesta ei ole kokemusta. Toki nuo molemmat rakastumiset oli sellaisia, että suhteen päättyessä piti yksinään niistä edetä.

Minä taas olen joskus kokenut voimakasta kemiaa ihmisen kanssa, joka on aluksi ollut pelkkä kaveri. Elämäni toistaiseksi vahvin kemia iski vuosien ystävyyden jälkeen. Valitettavasti toinen varattu eikä aio erota. Seuraavaksi vahvin taas alkoi niin, etten alkuun ollut kiinnostunut tyypistä ollenkaan vaan haikailin jotain ihan muuta. Parissa kuukaudessa se kuitenkin roihahti ihan mielettömäksi. Huonosti päättyi kyllä sekin ja taas sinkku.

Olen jotenkin hirmu skeptinen sen suhteen, että enää koskaan tuntisin voimakasta molemminpuolista kemiaa. Jotenkin tuntuu, että sen aika on ohi, minun saumani rakkauteen loppuun käytetty. Ja ilman kemiaa en suhteeseen ryhdy.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on tullut sellaista kemiaa, että en usko todeksi, vaan kahden miehen kanssa. Ihastunut olen vähän useammin mutta en päässyt ainakaan niin pitkälle. Seksikumppaneitakin on useampi. 🙈

ensimmäinen tällainen kemitapaus (rakastuminen) oli teini-ikäisenä. Päättyi ensimmäiseen riitaan vaikka ei siinä mitään asiatonta ollut, mutta sen ikäisenä veti aika nopeat johtopäätökset toisen tungeista yhden riidan perusteella...

Seurustelin välissä pidempään miehen kanssa, jonka kanssa kemia puuttui ja oli sellainen ystävyyssuhde, seksi oli kuitenkin nautinnollista vaikka se kemia puuttui, mutta einollut vastenmielinen mies. Lapsiakin saatiin. Tämä avioliitto sitten päättyi miehen taloudelliseen epärehellisyyteen ja yritti sitten jättää minut ja lapset puille paljaille, kavalsi omaisuutta (ei omaansa) eikä mitään olisi tahtonut maksaa... siis oli ihan prseestä, yritti siten pakottaa palaamaan luokseen.

Toinen kemiatapaus osui kohdalle kolmekymppisenä ihan heti tuosta erosta täysin yllättäen. Olikohan kolmannet tinder-treffit 🙈🙉🙊 ja menin ihan sekaisin sen miehen läheisyydestä. Rakastuin ihan siinä muutaman kuukauden saatossa. Päättyi kuitenkin siihen, että minulla ei ollut tarpeeksi aikaa hänelle ja tilanne tuntui epäreilulta miehelle. Aika pienestä ehkä kiinni, mutta toisaalta ei sitä sillä hetkellä pystynyt ratkaisemaan molempien mielestä hyvin. Parempi erota kun ollaan plussan puolella eikä kun ollaan kaulaa myöten miinuksella.. niin olen ainakin avioeron jälkeen vaikka onneksi sentään sain lapset suhteessa ja ex-mies ei ole ihan surkein isä. (Tosin avioeron jälkeen olen vasta tajunnutbkuinka paljon mun piti sitä miehenkin vanhemmuutta kannatella ja tukea miehen ja lasten suhdetta. Oma-aloitteisesti ei ajattele lasten parasta eikä näe niin paljon kuin väitti erotessa. Ihan kunnon kakkapää.)

Mutta nyt olen taas sinkku ja luulen, että treffeillä lähden käymään taas kevään tullessa. En usko, että kemiaa tulee ihan heti vastaan vaikka varmasti kivoja ja kiinnostaviakin miehiä. Sellaista kokemusta mulla ei kyllä ole, että olisin tuntenut älyttömän voimakasta seksuaalista vetoa eli sitä kemiaa myöhemmin, jos en heti alussa. Eli treffimies voi olla minua miellyttävä ja kiinnostavakin, mutta ei vain sytytä niitä tunteita sen enempää. Enää en kyllä ala suhteeseen ilman romanttista rakkautta. Jollekin kenties toimii, se kumppanuus ja ystävyys, varsinkin jos se seuraa sitä rakastumista... mutta uskoisin, että edelleen silloin kokee enemmän vetoa toiseen kuin jos rakastumista ei tapahtunut? Ja omat tunteeni ovat kuitenkin ohjanneet luotettavan, tasa-arvoisen ja vastuullisen miehen luo, järkeni taas itsekkään ja epäluotettavan miehen luo... eli aion jatkossa uskoa tunteitani koko matkan.

Onneksi yksipuolisesta rakastumisesta ei ole kokemusta. Toki nuo molemmat rakastumiset oli sellaisia, että suhteen päättyessä piti yksinään niistä edetä.

Ota yhteyttä siihen tinder mieheen, kehen oli sitä kemiaa muttta ei aikaa. Ehkä se on vielä vapaana.

Ei todellakaan ole kemian tuntu tae sen molemminpuolisuudesta. Ihmiset kokevat tuntevansa mun kanssa jatkuvasti kemioita, mutta itse en tunne sitä koskaan kenenkään kanssa. Toki olen ihastunut, pari kertaa oikein voimakkaastikin, mutta silti sellainen suuri klikkaus ja varsinainen ymmärretyksi tulemisen tunne on aina jäänyt joiltakin osin puuttumaan. Ja sama ystävyyssuhteissa, joku voi olla tosi mukava ja pidän hänestä paljonkin, mutta en silti koe, että ymmärtäisi mua ollenkaan.

Joskus kuitenkin aika yllättävätkin ihmiset äityvät selittämään, kuinka kokevat meidät niin samankaltaisiksi - kuinka niin tajutaan toisiamme ja kuinka meidän välillä on niin vahva kemia. No, mikäs siinä, en mä sitä nyt tietty oikaisemaankaan ala.

Vierailija kirjoitti:

Kohtalo. Se on kohtaloa jos tuntee tuollaista jotain henkilöä kohtaan.

Olen tuntenut kerran mutta en usko että oli molemminpuolista:( ikävöin häntä vieläkin

Olen pari kertaa tuntenut todella voimakasta kemiaa miestä kohtaan. Kummassakaan tapauksessa se mies ei ollut minusta kiinnostunut yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Olen pari kertaa tuntenut todella voimakasta kemiaa miestä kohtaan. Kummassakaan tapauksessa se mies ei ollut minusta kiinnostunut yhtään.

Mistä tällainen sitten johtuu? Puhutaan feromoneista ym, mutta jos kemian kokeminen on yksipuolista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pari kertaa tuntenut todella voimakasta kemiaa miestä kohtaan. Kummassakaan tapauksessa se mies ei ollut minusta kiinnostunut yhtään.

Mistä tällainen sitten johtuu? Puhutaan feromoneista ym, mutta jos kemian kokeminen on yksipuolista?

Tämä kiinnostaa. Olen kokenut elämäni ensimmäistä kertaa erittäin vahvasti jotain sellaista, jota voisin kutsua "kemiaksi". En ole koskaan oikein ymmärtänyt, mitä tarkoittaa, kun joku sanoo, että ihmissuhteessa on kemiaa. Nyt luulen ehkä jotain ymmärtäväni siitä, vaikkei kyse minulla ole ihmissuhteesta.

Mitään ihmissuhdetta en tästä voi edes toivoa, mutta olen kokenut erittäin vahvasti erään miehen läheisyydessä "jotain". Olen elämäni (50+) aikana ihastunut ehkä satoja kertoja, mutta ennen en ole kokenut näin. Tämän miehen olen tavannut vain muutamia kertoja viimeisten vuosien aikana, ja tunne vahvistuu joka kerta. Olen luullut sitä ihastumiseksi, mutta jotain outoa tässä on, sellaista, mitä en ennen ole kokenut. Fyysisempää.

Tosiaankin: feromoneja?

En uskalla edes ajatella tätä molemminpuoliseksi, joten olen vain tärissyt itsekseni ja päättänyt olla ihan hiljaa.

En tiedä. En ole koskaan tuntenut mitään "kemiaa" tai "kipinää" kenenkään kanssa.

Joidenkin tyyppien kanssa vaan hyvin nopeasti tuntuu kotoisalta. Asia erikseen jos mukana vielä eroottista kemiaa. Joskus molempia. Harvoin näitä kuitenkin tulee elämässä vastaan. Tällä hetkellä mua riivaa henkilö, joka tuntuu niin tutulta, että aivan kuin oltais samaa perhettä ja tunnettu aina. Melko vapautunut tunnelma aina tavatessa.