Naiset, lähtekää ajoissa väkivaltaisesta suhteesta! Taas yksi surullinen tapaus Ruotsissa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain kohtaa menee hermot, kun tarpeeksi provosoidaan.

Eli olet lyönyt vaimoasi ja pistänyt sen hänen "provosoinnin" piikkiin?

Tämä. Eihän kukaan normaali ihminen ajattele että esim "nalkuttaminen" oikeuttaisi automaattisesti lyömisen/muun väkivallan. Noilla miehillä on itsellään vinoutunut naiskuva ja vahvasti väkivaltaisia taipumuksia. Moni varmasti kotona joutunut katselemaan kun isä lyö äitiä ja omaksuneet sieltä mallin että väkivallalla ratkaistaan suhteen ongelmat

Ei näitä voi niputtaa samaan. Uskoisin, että on eri juttu, onko kyseessä miehen eka lyönti vai 3 edellistä naista hakannut. Spekuloin kyllä, mutta olisiko nainen hengissä ekan rikosilmoituksen jälkeen, mikäli lopettanut suhteen / mennyt turvakotiin ym

Vierailija kirjoitti:

Wanhatalo tuomittiin murhan lisäksi lapsen kohteluun liittyvästä rikoksesta. Pariskunnan noin puolivuotias lapsi oli kotona murhan aikaan ja hän oli myös mukana autossa, kun Wanhatalo kävi upottamassa ruumiin mereen.

Ennen murhaa Wanhatalo oli ollut kolme kertaa poliisin tutkinnassa lähisuhdeväkivallasta. Jokaisella kerralla vaimo oli vetänyt rikosilmoituksen pois.

Pariskunta ehti olla naimisissa viisi vuotta.

Tuksu oli muuten tänään ruotsissa oikeudessa ihan samanlaiseen syytteeseen vastaamassa lapsirauhan rikkomisesta kun mätki omaa äitiään lapsensa läsnäollessa.

Onko meillä suomessa edes olemassa tuollaista vastaavaa syytettä/rikosta? Jos ei, niin sellainen kyllä pitäisi saada, koska niin paljon täällä(kin) lapset joutuu vanhempiensa tappelua sivusta seuraamaan. (ruotsiksi tuo on siis barnfridsbrott)

Vierailija kirjoitti:

Jossain kohtaa menee hermot, kun tarpeeksi provosoidaan.

Ensinnäkin hankkiudu terapiaan ja opettele olemaan provosoitumatta. Toisekseen lähde kävelemään kun tunnistat, että itselläsi alkaa keittämään. Kolmanneksi poistu seurasta, jossa mielestäsi joku provosoi sinua. Meillä kaikilla menee joskus hermo, mutta me emme ala väkivaltaisiksi.

Taas yksi muistutus siitä että sinkkuna on yleensä turvallisempaa ja parisuhde on aina riski naisille. Valitettavaa mutta totta, tänäkin päivänä

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä kommentteja, että naisen olisi pitänyt tajuta lähteä pois.

Hitto, sehän oli perunut kolme kertaa ilmoitukset väkivallasta vaikka varmasti todisteita oli ollut. Eli pelännyt miestä ja kuten nähtiin, syystä!

Suojelun pitäisi olla parempaa. Jos joku hakkaa vaimonsa 3 kertaa niin ei niitä ilmoituksia silloin sovitella ja peruta vaan mies eristykseen kun on vaaraksi muille.'

Ja kyllä, jos hakkaaja on nainen niin nainen koppiin myös, tottakai. 

Nää hakkaajat pitäis kyllä pistää lukkojen taakse loppuelämäkseen. Sekin josta onneksi pääsin hengissä eroon, on tällä hetkellä naimisissa naisen kanssa, jolla 2 kouluikäistä lasta. Koskahan tuolla tapahtuu?

Se on jännä että moniakin meistä on provosoitu joskus mutta emme silti ole alkaneet lyömään eli se ei ole automaatio. Väkivalta on aina tekijän vastuulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapahtuu ihan Suomessakin.

https://www.seiska.fi/Kotimaa/Verinen-kuva-Sonja-Aiello-loi-Williamia-k…

Pätee tietysti miehiinkin. Heti pois suhteesta jos kumppanissa tulee ilmi hälyttäviä merkkejä.

Jos jotain positiivista tästä linkittämästäsi jutusta niin onneksi Ville selvisi hengissä.

Miten nuo itseään hyvinvointivalmentajiksi tituleeraavat vaikuttaa voivan enemmänkin pahoin ja kylvävän ympärilleen hyvinvoinnin sijaan enemmänkin väkivaltaa?

Olisi kyllä aika mielenkiintoista kuulla, että miten jonkun mielestä esimerkiksi eron harkitsemisen voi tulkita niin provosoivaksi toiminnaksi, että edes tulee mieleen alkaa väkivaltaiseksi ja tappaa vaimo. Saati sitten siinä lisänä oma lapsi.

Biologiselta "isältä" en kysy, mutta ehkäpä joku täällä osaisi kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Naisen ei pidä provosoida miestä lyömään" minulle opetettiin pienenä, isäni toimesta. On kyllä järkyttävää että vieläkin tytöille opetetaan että väkivalta on sen naisen syytä ja että pitää kävellä tyyliin varpaisillaan kotona ettei vain "provosoi" vahingossakaan...

Eihän se väkivalta ole naisen syytä, mutta provosointi on naisen syytä. Naiset ovat verbaalisesti taitavampia kuin miehet ja erittäin hyviä loukkaamaan miehiä henkisesti, mikä on tutkitusti pahempaa kuin fyysinen väkivalta.

Höpö höpö.

Ei kenenkään tarvi kävellä varpaillaan toisen seurassa vain siksi ettei toinen pimahda jostain ja ala väkivaltaiseksi.

Mikään henkinen loukkaaminen ei oikeuta fyysistä väkivaltaa eikä sillä siten voi myöskään sitä puolustella.

Ollos hyvä ja muuta lakia. Laissahan sanotaan, että pienemmän tuomion saa jos akka mäkättää. Eipä naisviisikko tuotakaan jäännettä korjannut.

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi muistutus siitä että sinkkuna on yleensä turvallisempaa ja parisuhde on aina riski naisille. Valitettavaa mutta totta, tänäkin päivänä

Tämä. En haluaisi pelätä miehiä mutta...

Vierailija kirjoitti:

Suurin riski naisella on joutua henkirikoksen uhriksi silloin, kun hän on eroamassa miehestään. Eli turhaan ap viisastelee.

Eli pitäisi jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, koska henki voi lähteä erotessa? Saattaa se henki lähteä joku kerta muutenkin pahoinpitelyn yhteydessä, sillä väkivallalla on tapana eskaloitua ajan kuluessa. Mutta ero tulee tehdä tarkoin, mielellään niin ettei puhu mitään etukäteen. Ottaa vain tavaransa ja lapset ja lähtee, johonkin turvalliseen paikkaan ja lähestymiskiellot päälle. Toki tämäkään ei aina riitä, jos kunnon kilarimies kyseessä.

rasistinen uutinen jossa kohdennetaan rasimia valkoihoiseen ja vieläpä suomalaiseen  jos uutinen olisi ollut ibrahm jusuf mohammed muuhamedista  tämä olisi poistettu jo aikapäiviä sitten

Täytyy olla päässä vikaa naisella joka ei lähde väkivaltaisesta suhteesta. En ole ikinä ymmärtänyt miksi siihen suhteeseen pitää jäädä, varsinkin jos on lapsia kuvioissa myös.

Typeriä akkoja jotka antavat kohdella itseään miten sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Biologinen "isäni" tappoi vaimonsa ja pikkusisarukseni koska vaimonsa oli mahdollisesti aikeissa erota.

Hänen mielestään hän oli tilanteen uhri, eikä nähnyt mitään väärää toiminnassaan.

Tällaisten ihmisten ja tekojen puolustelu kuvottaa minua.

Ja yleensä he ovat psykopaatteja, ei järkeen tai tunteisiin vedoten heille ei voi selittää, että heidän ajatusmallinsa on sairas. He eivät opi näkemään viallisuuttaan, vaikka siitä tekisi elokuvan.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla päässä vikaa naisella joka ei lähde väkivaltaisesta suhteesta. En ole ikinä ymmärtänyt miksi siihen suhteeseen pitää jäädä, varsinkin jos on lapsia kuvioissa myös.

Typeriä akkoja jotka antavat kohdella itseään miten sattuu.

Kokoomuksen tavoitteet leikata asumistukia jne. eivät ainakaan tee lähtöä helpommaksi.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla päässä vikaa naisella joka ei lähde väkivaltaisesta suhteesta. En ole ikinä ymmärtänyt miksi siihen suhteeseen pitää jäädä, varsinkin jos on lapsia kuvioissa myös.

Typeriä akkoja jotka antavat kohdella itseään miten sattuu.

Et ole näemmän koskaan tutustunut parisuhdeväkivallan dynamiikkaan. Luuletko että kukaan oikeasti nauttii olla hakattavanan ja jatkuvasta pelosta? Jos mies uhkaa tappaa sut ja lapset mikäli otat eron niin voin kertoa että aika vaikea siinä lähteä koska pelko on kertakaikkiaan lamaannuttava

Minun mies sanoi, että en tule pääsemään hänestä eroon ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä aika mielenkiintoista kuulla, että miten jonkun mielestä esimerkiksi eron harkitsemisen voi tulkita niin provosoivaksi toiminnaksi, että edes tulee mieleen alkaa väkivaltaiseksi ja tappaa vaimo. Saati sitten siinä lisänä oma lapsi.

Biologiselta "isältä" en kysy, mutta ehkäpä joku täällä osaisi kertoa.

Eivät ne osaa kertoa eivätkä ajatella tuollaista. Ne osaavat vaan hokea, ettei nainen saa provosoida...

Ketään en todellakaan puolustele väkivaltaisuudestaan, mutta tuollaiselle altistaa omakohtaisen kokemukseni mukaan sellaiseen paljon puhuttuun "tyytymissuhteeseen" tyytyminen.

Eli pariudutaan sen ainoan kanssa joka on tarjolla vaikka ei nyt oikein natsaa mikään ja takaraivossa on kokoajan ajatus, että kyllä mä paremmankin saisin (ja etenkin ansaitsisin), mutta kun ei sellaista tunnu eteen tulevan kaikesta hakemista huolimatta.

Pahimmassa tapauksessa yhteen päätyy kaksi tällaista tyytyjää, jotka tietenkin osaa olla hyvinkin sinnikkäitä sekä suhteensa suhteen että supermustiksia siitä puolisosta, jota ei kuitenkaan oikeasti itsekään haluaisi, mutta ei se kyllä ketään muutakaan saa löytää. Eikä ainakaan olla onnellisempi yksin kuin tässä suhteessa. 

Mitä pidempään tuollaisessa suhteessa kiristetään kummankin pinnaa, niin sitä varmemmin se jatkuva nillitys ja natkutus vaihtuu jossain vaiheessa molemminpuoliseen väkivaltaan. Etenkin kun sitä omaa pahaa oloa vielä lääkitään alkoholilla.

Tuollaiseen "emmämuitakaansaa" suhteeseen ei pitäisi kenenkään suostua eikä tyytyä ikinä. Ihan suotta ei sanota, että yksinolo voittaa pskan parisuhteen. Ja tuollainen tyytymissuhde on nimenomaan ihan superpska suhde.