Appivanhemmat osti vanhan talon maalta kaukaa
Nyt sitten appi sairastunut eikä ajokortiton anoppi pärjää siellä yksinään. Joka paikkaan pitkä matka, terveyskeskuksessa ei lääkäriä ja nyt pitäisi sännätä sinne.
Muutosta kinattiin kuukausi koska yritimme selittää että jos näin käy, anoppi on siellä nakelissa. Ei edes voi lähteä sieltä muualle, koska taloa pitää lämmittää, ettei putket jäädy.
Sinne on täältä monen tunnin matka.
Harasimme vastaan niin että otsasuonet oli haljeta mutta eihäb nämä järkeä kuunnelleet.
Suututtaa niin että pää räjähtää!
Kommentit (454)
Vierailija kirjoitti:
On kyllä taas ketju täynnä tunnekylmiä ja epäempaattisia ihmisiä. Kyllä jokaisella on oikeus asua siellä missä haluaa elämänsä loppuun asti, eikä ketään voi pakottaa betonikuutioon vasten tahtoaan. Ja jos vanhat ihmiset silloin tällöin apua pyytävät, niin onko se nyt todella niin paha juttu? Täälläkin päivät pitkät kehutaan etätöillä, niin miksei voisi muuttaa vanhempiensa lähelle näiden viimeisten elinvuosien ajaksi? Hetkeksi voisi unohtaa omat itsekkäät ajatuksensa, ja välillä ajatella muitakin, edes omia vanhempiaan...
Muuttaa vanhempien lähelle? Nykyään kun lapset hankitaan melko myöhään, niin näillä vanhuksien lapsilla on vielä teini-ikäisiä (tai jopa nuorempia) lapsia. Aivan tosissasi nyt ehdotat, että repäisen lapset pois kaveri- ja harrastuskuvioistaan ja nostan kytkintä, "koska mummu nyt vaan oikeasti haluaa asua korvessa", jossa muuten mahdollisesti ei ole edes töitä. En koe itseäni itsekkääksi sen takia, että priorisoin lapset - ja myös itseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä taas ketju täynnä tunnekylmiä ja epäempaattisia ihmisiä. Kyllä jokaisella on oikeus asua siellä missä haluaa elämänsä loppuun asti, eikä ketään voi pakottaa betonikuutioon vasten tahtoaan. Ja jos vanhat ihmiset silloin tällöin apua pyytävät, niin onko se nyt todella niin paha juttu? Täälläkin päivät pitkät kehutaan etätöillä, niin miksei voisi muuttaa vanhempiensa lähelle näiden viimeisten elinvuosien ajaksi? Hetkeksi voisi unohtaa omat itsekkäät ajatuksensa, ja välillä ajatella muitakin, edes omia vanhempiaan...
Muuttaa vanhempien lähelle? Nykyään kun lapset hankitaan melko myöhään, niin näillä vanhuksien lapsilla on vielä teini-ikäisiä (tai jopa nuorempia) lapsia. Aivan tosissasi nyt ehdotat, että repäisen lapset pois kaveri- ja harrastuskuvioistaan ja nostan kytkintä, "koska mummu nyt vaan oikeasti haluaa asua korvessa", jossa muuten mahdollisesti ei ole edes töitä. En koe itseäni itsekkääksi sen takia, että priorisoin lapset - ja myös itseni.
Ja vaikka ei olisikaan enää teini-ikäisiä tai nuorempia lapsia, kyllä silti on oikeus omaan elämään siellä, missä asuu. En kestä edes ajatusta, että pitäisi muuttaa takaisin sinne tuppukylään, josta olen aikoinaan onneksi pois päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä taas ketju täynnä tunnekylmiä ja epäempaattisia ihmisiä. Kyllä jokaisella on oikeus asua siellä missä haluaa elämänsä loppuun asti, eikä ketään voi pakottaa betonikuutioon vasten tahtoaan. Ja jos vanhat ihmiset silloin tällöin apua pyytävät, niin onko se nyt todella niin paha juttu? Täälläkin päivät pitkät kehutaan etätöillä, niin miksei voisi muuttaa vanhempiensa lähelle näiden viimeisten elinvuosien ajaksi? Hetkeksi voisi unohtaa omat itsekkäät ajatuksensa, ja välillä ajatella muitakin, edes omia vanhempiaan...
Muuttaa vanhempien lähelle? Nykyään kun lapset hankitaan melko myöhään, niin näillä vanhuksien lapsilla on vielä teini-ikäisiä (tai jopa nuorempia) lapsia. Aivan tosissasi nyt ehdotat, että repäisen lapset pois kaveri- ja harrastuskuvioistaan ja nostan kytkintä, "koska mummu nyt vaan oikeasti haluaa asua korvessa", jossa muuten mahdollisesti ei ole edes töitä. En koe itseäni itsekkääksi sen takia, että priorisoin lapset - ja myös itseni.
Amen tälle! Kyllä ihmiset ajattelee sitten kapeakatseisesti "muuta sinne!" Missä terve järki?.....Ja kun nykyvanhukset elävät kauan, niin heistä on huolta myös pitkään, ja yleensä heitä on 4 kappaletta. Olen 53-vuotias ja nuorimmaiseni on 9-vuotias ylläri, lisäksi täällä asuu 16 v. lukiolainen ja 14 v. Vanhin 22 v. on muuttanut kotoa ja hänellä on jo lapsi. Äitini on 78 vuotias ja Alzheimer, tarvitsee joka päiväistä apua ja puolisoni vanhemmat yli 80-vuotiaita, toisella juuri todettu Alzheimer myös ja toinen kulkee rollaattorin kanssa. Juoksenteleppas siellä auttamassa, puolisoni tekee yötyötä ja moni työ tässä maailmassa nyt ei vaan onnistu etätyönä. ei kaikki ole kuule toimistotyöläisiä.
Nämä jälkimmäiset asuvat 200 km päässä. Heistä olemme tehneet huoli-ilmoituksen ja haemme lisäksi puolisolleni edunvalvonta-oikeutta, koska kumpikaan ei nyt selvästi tajua omaa etuaan. Kylällä ei ole pankkia, nettitaitoja ei ole, lääkäriin vaikea päästä ilman autoa, aika hankala liikkua rollaattorin kanssa ilman omaa autoa. Me nyt vaan emme pysty muuttamaan sinne 200 km päähän monestakaan syystä, kuten puolisoni paikkatyö, asuntolaina ja minun mummoni ja äitini, lasten harrastukset, lapsenlapsen hoidossa auttamine ja monet muut asiat.
KYLLÄ NE ON NE VANHUKSET, JOTKA MUUTTAA, tai hakevat palvelutaloon, jos apua haluavat! Ihan järjetöntä vaatia lapsia muuttamaan lähelle ja ramppaamaan jatkuvaan auttamassa, kun heillä on sitoumuksia, mutta mitä sitoumuksia niillä vanhuseläkeläisillä on?? Ainakin minun mummoni muutti vanhetessaan 400 km päästä ensin vanhemmilleni ja siitä sitten vuokralle ja asuu nykyisin 3 km päässä palvelutalossa. Häntäkin auttelen siskoni kanssa, koska isäni ja veljensä ovat molemmat kuolleet 10 vuotta sitten. Ja nyt on vielä äitikin autettavana.
Ei tässä voi revetä joka paikkaan!
N53 v.
He voivat laittaa viestin paikalliseen Facebook-ryhmään ja pyydellä sieltä apuja korvausta vastaan. Ja jos pitää päästä terveyskeskukseen, niin taksit kulkevat.
Mun appivanhemmilla on ollut illuusio siitä että mieheni haluaisi ns palata juurilleen. Appikin aina etsii työpaikkoja hänelle Savosta...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä taas ketju täynnä tunnekylmiä ja epäempaattisia ihmisiä. Kyllä jokaisella on oikeus asua siellä missä haluaa elämänsä loppuun asti, eikä ketään voi pakottaa betonikuutioon vasten tahtoaan. Ja jos vanhat ihmiset silloin tällöin apua pyytävät, niin onko se nyt todella niin paha juttu? Täälläkin päivät pitkät kehutaan etätöillä, niin miksei voisi muuttaa vanhempiensa lähelle näiden viimeisten elinvuosien ajaksi? Hetkeksi voisi unohtaa omat itsekkäät ajatuksensa, ja välillä ajatella muitakin, edes omia vanhempiaan...
Muuttaa vanhempien lähelle? Nykyään kun lapset hankitaan melko myöhään, niin näillä vanhuksien lapsilla on vielä teini-ikäisiä (tai jopa nuorempia) lapsia. Aivan tosissasi nyt ehdotat, että repäisen lapset pois kaveri- ja harrastuskuvioistaan ja nostan kytkintä, "koska mummu nyt vaan oikeasti haluaa asua korvessa", jossa muuten mahdollisesti ei ole edes töitä. En koe itseäni itsekkääksi sen takia, että priorisoin lapset - ja myös itseni.
Että oikeasti aikuisen perheellisen ihmisen pitäisi vielä muuttaa vanhempiensa kanssa jonnekin skutsiin? Missä näitten vanhemmistaan huolehtivien lasten oikeus päättää oma asuinpaikkansa?
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Paljon puhutaan siitä, että ihmisten pitäisi muuttaa kauemmas kaupungeista halvemmille alueille. Harva kuitenkin puhuu niistä kuluista, joita siitä syntyy yhteiskunnalle.
Kysykääpä joskus esimerkiksi taksikuskilta Kela-kyydeistä. Ei ole halpaa hommaa veronmaksajille, kun kuskataan ihmisiä syrjäseuduilta sairaalaan saamaan hoitoja. Yhdessä kyydissä palaa helposti enemmän rahaa kuin ihminen saisi kaupungissa asumistukea.
Halvimmat asunnot taitavat tällä hetkellä löytyä ihan pikkukaupungeista, joissa saattaa olla rollaattorikävelyetäisyydellä paremmat palvelut kuin isomman kaupungin lähiössä.
Esimerkkinä joku Varkauden Kommila, josta saa yksiön kymppitonnilla ja kaksion 20 tonnilla.
Asuinalueella on omat kaupat, apteekki, muitakin peruspalveluita tarjolla, joitakin erikoisliikkeitä jopa. Varkauden 24 h päivystävä terveyskeskus (+sairaala, sosiaalipalvelut, suun terveydenhuolto) noin 300 metrin päässä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kommentoijat muistavat omat kommenttinsa sitten kun ovat itse ikäihmisiä ja ehkä tarvitsevat apua lapsiltaan tai niiltä naapureilta.
En ole ikäihminen, en edes lähellä, mutta silti asuntoa vaihtaessa ajattelin vanhuuttani. Valitsin asuntoni, jossa asunen loppuun asti, palveluiden ja julkisten kulkuyhteyksien läheltä. Asun kaupungissa ja meillä toimii naapuriapu täälläkin.
Itse autan niin naapureita, ystäviä ja sukulaisia aina kun voin, joten voin luottaa heidän apuunsa kun sitä tarvitsen.
Vanhat sanonnat taitavat päteä nykyäänkin: Sitä saa mitä tilaa ja Ympäri käydään yhteen tullaan.
Todellakin tuon stressin ja juoksutuksen kokeneet ihmiset tajuaa järjestää asiansa niin, etteivät itse joudu samanlaiseen tilanteeseen kuin vanhempansa.
Mun vanhemmat, jotka toki on vasta kuusikymppisiä, ovat kyllä suunnitelleet elämänsä niin että pärjäävät vanhanakin. Tai no, isästäni en oikein tiedä mutta onneksi hänellä on liki 20v nuorempi puoliso joka auttanee sitten jos jotain tulee... Äiti sen sijaan asuu kaupungissa ja on aina ollut sellainen joka ei halua olla vaivaksi. Hän auttaa nyt meitä paljon kun lapsemme ovat pieniä, joten toki autamme häntä parhaamme mukaan kun sen aika koittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin.
Paljon puhutaan siitä, että ihmisten pitäisi muuttaa kauemmas kaupungeista halvemmille alueille. Harva kuitenkin puhuu niistä kuluista, joita siitä syntyy yhteiskunnalle.
Kysykääpä joskus esimerkiksi taksikuskilta Kela-kyydeistä. Ei ole halpaa hommaa veronmaksajille, kun kuskataan ihmisiä syrjäseuduilta sairaalaan saamaan hoitoja. Yhdessä kyydissä palaa helposti enemmän rahaa kuin ihminen saisi kaupungissa asumistukea.
Halvimmat asunnot taitavat tällä hetkellä löytyä ihan pikkukaupungeista, joissa saattaa olla rollaattorikävelyetäisyydellä paremmat palvelut kuin isomman kaupungin lähiössä.
Esimerkkinä joku Varkauden Kommila, josta saa yksiön kymppitonnilla ja kaksion 20 tonnilla.
Asuinalueella on omat kaupat, apteekki, muitakin peruspalveluita tarjolla, joitakin erikoisliikkeitä jopa. Varkauden 24 h päivystävä terveyskeskus (+sairaala, sosiaalipalvelut, suun terveydenhuolto) noin 300 metrin päässä.
Jep. Oikeasti tuollaisessa pikkukaupungissa (joka ei kuitenkaan ole ihan kuollut "viimeinen sammuttaa valot"-kylä) on ikääntyvän ihmisen hyvä asua. Halvalla saa asunnon ihan läheltä kaikkia peruspalveluita ja jos nyt joskus tarttee käydä isommassa naapurikaupungissa sairaalassa niin sitten se kelataksi kuskaa.
Täyskorvessa asuminen ei ole halpaa, mutta maaseututaajamassa kyllä. Varsinkin jos tajuaa valita sellaisen taajaman, joka on kohtalaisen etäisyyden päässä isosta keskussairaalasta/yliopistosairaalasta.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä taas ketju täynnä tunnekylmiä ja epäempaattisia ihmisiä. Kyllä jokaisella on oikeus asua siellä missä haluaa elämänsä loppuun asti, eikä ketään voi pakottaa betonikuutioon vasten tahtoaan. Ja jos vanhat ihmiset silloin tällöin apua pyytävät, niin onko se nyt todella niin paha juttu? Täälläkin päivät pitkät kehutaan etätöillä, niin miksei voisi muuttaa vanhempiensa lähelle näiden viimeisten elinvuosien ajaksi? Hetkeksi voisi unohtaa omat itsekkäät ajatuksensa, ja välillä ajatella muitakin, edes omia vanhempiaan...
Sinä sanoit hyvin "kyllä jokaisella on oikeus asua siellä missä haluaa". Minäkin haluan asua omassa kodissani oman puolison kanssa. Eläminen kerrostalossa on helppoa, ei tarvitse tuskailla vanhan öljykattilan kanssa, ei tehdä lumitöitä, että pääsee postilaatikolle, ei kitkeä kukkapenkkejä tai kerätä viinimarjoja ja vessanpytyn vuotaessa riittää soitto huoltoyhtiöön. Omat lapsemme ovat onnekkaita.
Vierailija kirjoitti:
He voivat laittaa viestin paikalliseen Facebook-ryhmään ja pyydellä sieltä apuja korvausta vastaan. Ja jos pitää päästä terveyskeskukseen, niin taksit kulkevat.
Niin, aika harva vanha osaa Facebookia käyttää....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä maalla tunnetaan sellainen asia kuin naapuriapu eli kun naapurissa mies kuoli, niin kuskaamme ajokortitonta leskeään kaupassa kerran viikossa ja toisen kerran käy ns. kutsutaksilla. Toki vastavuoroisesti saamme itse tarvittaessa apua itsekin esim. säilöntäaikaan tai jos kiireaikaan tarvitaan lastenvahtia. Jos epäsuomalaiseen tapaan avaa suunsa ja ryhtyy puhumaan, niin elämä helpottuu.
Nämä ei tunne sieltä edes ketään, eikä meillä ole hajuakaan naapureista. En tieäd kehtaako sitä sitten pääsiäisenä alkaa kartoittaa, onko naapureita edes.
Anoppi on tosi epäsosiaalinen ja avuton luonteeltaan...
ap
Miten onnistuu ostamaan maalta talon niin, ettei tutustu prosessin aikana yhteenkään ihmiseen?
Ihan helposti. Tai tutustuuhan siinä kiinteistönvälittäjään. Mutta hänestä ei nyt taida olla apua....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kommentoijat muistavat omat kommenttinsa sitten kun ovat itse ikäihmisiä ja ehkä tarvitsevat apua lapsiltaan tai niiltä naapureilta.
En ole ikäihminen, en edes lähellä, mutta silti asuntoa vaihtaessa ajattelin vanhuuttani. Valitsin asuntoni, jossa asunen loppuun asti, palveluiden ja julkisten kulkuyhteyksien läheltä. Asun kaupungissa ja meillä toimii naapuriapu täälläkin.
Itse autan niin naapureita, ystäviä ja sukulaisia aina kun voin, joten voin luottaa heidän apuunsa kun sitä tarvitsen.
Vanhat sanonnat taitavat päteä nykyäänkin: Sitä saa mitä tilaa ja Ympäri käydään yhteen tullaan.
Miehen vanhemmat on AINA olleet jäätävän itsekkäitä kaikissa ratkaisuissaan.
Minulla ei ole mitään pelkoa siitä että itse ikinä toimisin samoin.
Ap
Mitä itsekästä he ovat tehneet? Muuttaminen hevon kuuseen on jokaisen oma päätös. Siinä ei ole itsekkyyttä. Siinäkään ei ole itsekkyyttä, kun annatte heidän siellä selviytyä itsekseen.
Aivan kaikki perhettä koskevat päätökset on tehty pelkästään vanhempia ajatellen, esimerkiksi muutettu monta kertaa niin, että lapset joutuu vaihtamaan koulua. Appi esimerkiksi vain ajautui sukset ristiin jonkun kanssa työpaikalla ja sitten mentiin.
Tällainen syöksyvä muuttaminen ei siis ole uutta heille. Eikä se että sitten taas vyörytetään se kaikki sotku lapsille, sieltähän se anoppikin nyt tauotta soittelee.
Ja talosta varmasti ilmenee vikoja vielä tän kevään aikana ja taaaaas pitäisi lasten rientää hätiin.
ap
Se hätiin rientäminen on ihan teidän käsissä. Kylmästi nyt jätätte sinne menemättä, kun on kesäkin edessä eikä pitäisi pahaa hätää olla. Yksinkertaisesti huomaavat etteivät pärjää.
Jos juoksette apuun niin homma pitkittyy, vaativat enemmän, syyllistävät ja jopa ehkä uhkailevat, jos ovat hankalia. Te päätätte miten toimitte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä maalla tunnetaan sellainen asia kuin naapuriapu eli kun naapurissa mies kuoli, niin kuskaamme ajokortitonta leskeään kaupassa kerran viikossa ja toisen kerran käy ns. kutsutaksilla. Toki vastavuoroisesti saamme itse tarvittaessa apua itsekin esim. säilöntäaikaan tai jos kiireaikaan tarvitaan lastenvahtia. Jos epäsuomalaiseen tapaan avaa suunsa ja ryhtyy puhumaan, niin elämä helpottuu.
Ei kaikkialla toimi naapuriapu. Esim Pohjois-Pohjanmaalla kun 7v asuin niin ei sellaista tunnettu. Kerran joudun kilometrin päässä olevaa isäntää pyytämään käynnistämään autoni talvipakkasella. Suostui vastentahtoisesti, kun maksoin 20€. Edes rahalla tai vastavuoroisella avulla ei niin vaan ketään auttamaan saanut.
Se on just tuota Suomen maaseudulla. Isolla rahalla saat vieraalta palveluja. Naapuriapua ei enää ole,
Javieläsudet kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä apua ne nyt tarvitsevat?
Kauppa-apua? > Ostokset saa tilattua netistä kotiovelle.
Asiointiapua? > Taksit palvelevat.
Kodinhoitoapua? > Palvelu- ja siivousyritykset, työttömien yhdistykset, jne.
AP, teidän EI tarvitse rynnätä auttamaan.
Jos on ollut varaa hankkia asunto korvesta (tai jos on jopa kuvitellut säästävänsä muuttamalla korpeen!) on kyllä varaa myös pikkuisen maksaa sellaisista palveluista, joita tarvitsee. Ei sukulaisten tehtävä ole toimia palveluautomaattina, etenkään, jos tekee itse tuollaisen virheen.
Se talo on korvessa. Siellä ei ole samoja palveluja kuin kaupungissa.
Ap
Kyllä syrjäseuduillakin taksit toimivat, ja kotiapuakin löytyy esimerkiksi työttömien yhdistysten kautta.
Mitään kauppatilauksia siellå ei kotiin toimiteta. Taksien saanti niin ja näin.
Ei se anoppi siivousapua tarvitse.
Ap
Aika metsässä he kyllä sitten asuvat.
Omat vanhempani asuvat maaseudulla, mutta eivät kovin kaukana kaupungista.
Käytännössä heidän kotikylällään on melkein samat palvelut kuin kaupungin reuna-alueen omakotitalolähiöissä, jos eivät jopa paremmat. Julkinen liikennekin kulkee aivan vierestä kylätietä, ainakin koululaisvuorot, ja reilun puolen kilometrin päässä valtatiellä kulkee busseja enemmänkin. Taksipalvelut toimivat, kauppapalvelut toimivat, kirjastoauto käy, koti- ja siivouspalveluita on valittavaksi asti. Kaupungin keskustaan on noin 6 km. Toki Wolt ei tule, mutta eivät he sitä kyllä kaipaakaan.
Siitä huolimatta olen hiukan huolissani heidän pärjäämisestään, koska äidilläni ei myöskään ole ajokorttia.
Ei 6km kaupungin keskustasta ole mitenkään korvessa, sehän on ihan kaupungin kulmalla ja tietysti siellä on palveluita. Tässä puhuttiin korvessa asumisesta, jossa lähimpään kaupungin keskustaan voi olla satoja kilometrejä.
Sehän riippuu kaupungin koosta. Pienimmissä kaupungeissa on asukkaita alle 10000 eikä siellä välttämättä ole mitään paikallisliikennettä. Koululaisia kuljettavat bussit kerran aamulla ja takaisin iltapäivällä ei riitä, kun ne kulkee vain koulupäivinä.
Ei riitä bussi ma-pe?
Kellä on asiaa joka päivä yhtään mihinkään.
Kaupunkilaisten uusavuttomuutta selitellä miksei maalla voi asua.
Ne bussit kulkee vain koulupäivinä. Sen lisäksi sinne bussipysäkille voi olla monen kilometrin matka. Varsinkin talvella se on usein mahdoton kulkea, kun lunta on satanut parikymmentä senttiä. Eikä se kauppareissu hirveän kiva ole, kun kotiinpääsyä pitää odottaa kuusi tuntia iltapäiväbussille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-Kapanteri.- kirjoitti:
Lämmitys ja vesi kirjoitti:
Meillä mummu pappa rakensi metsään talon kävivät kauppa autolla pitkä matka lopulta oli siirryttävä palvelutalon vuokra asuntoon lähemmäs terveyden hoitajaa ja alkoi siivoaminen vaikeutua kun näkö alkoi mennä ja oli helpompi peseytyä lämmin suihku kuin saunassa pihalla.
Pitäisi miettiä riittävän ajoissa ja hommata esteetön liikkuminen kunnossa ollessa ja kerrostalossa varmistaa, että pyörätuolilla pääsee hissiin.
Asun kerrostalossa jossa ei ole hissiä.Naapuri ei ole noin 2 tai 3 vuoteen poistunut asunnostaan mutta kotihoito käy päivittäin tarkistamassa tilanteen ja hoitamassa asukasta.
Noniin, tämäkö sitten on taas sitä järkevää rahankäyttöä yhteiskunnan kannalta. Kyllä näissä tapauksissa pitäisi olls joku ukaasi, että vuoden loppuun mennessä muuttaa hissilliseen taloon tai loppuu kotihoito kokonaan.
Eiköhän se ole niin että nämä joilla on kotihoito myös maksavat siitä. En ole koskaan kuullut että se olisi ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä maalla tunnetaan sellainen asia kuin naapuriapu eli kun naapurissa mies kuoli, niin kuskaamme ajokortitonta leskeään kaupassa kerran viikossa ja toisen kerran käy ns. kutsutaksilla. Toki vastavuoroisesti saamme itse tarvittaessa apua itsekin esim. säilöntäaikaan tai jos kiireaikaan tarvitaan lastenvahtia. Jos epäsuomalaiseen tapaan avaa suunsa ja ryhtyy puhumaan, niin elämä helpottuu.
Ei kaikkialla toimi naapuriapu. Esim Pohjois-Pohjanmaalla kun 7v asuin niin ei sellaista tunnettu. Kerran joudun kilometrin päässä olevaa isäntää pyytämään käynnistämään autoni talvipakkasella. Suostui vastentahtoisesti, kun maksoin 20€. Edes rahalla tai vastavuoroisella avulla ei niin vaan ketään auttamaan saanut.
Se on just tuota Suomen maaseudulla. Isolla rahalla saat vieraalta palveluja. Naapuriapua ei enää ole,
Se lähinaapuri voi asua monen kilometrin päässä ja hänelläkin on oma elämä töineen. Ei maallakaan ihmiset päivystä kotonaan kaiken varalta, josko joku tulee koputtelemaan ovelle ja pyytämään apua.
Ihan jokaisen autollisen kannattaa ostaa itselleen varavirtalähde, jolla auton akun saa käynnistettyä. Näppärä vehje, satasella saa jo tehokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He voivat laittaa viestin paikalliseen Facebook-ryhmään ja pyydellä sieltä apuja korvausta vastaan. Ja jos pitää päästä terveyskeskukseen, niin taksit kulkevat.
Niin, aika harva vanha osaa Facebookia käyttää....
Riippuu usein iästä, mutta jos ap:lla on vielä kotona asuvia lapsia, niin appivanhemmat tuskin ovat mitään 90-vuotiaita ja puolisokeita muistisairaita. Jos eivät käytä somea, heitä pitää opastaa siinä. Kyllä se sujuu vanhaltakin. Oma mummoni 87v käyttää paljon konetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He voivat laittaa viestin paikalliseen Facebook-ryhmään ja pyydellä sieltä apuja korvausta vastaan. Ja jos pitää päästä terveyskeskukseen, niin taksit kulkevat.
Niin, aika harva vanha osaa Facebookia käyttää....
Vanhukset Facebookia eniten käyttävät. Ei siellä keski-ikäiset juurikaan viihdy.
Noniin, tämäkö sitten on taas sitä järkevää rahankäyttöä yhteiskunnan kannalta. Kyllä näissä tapauksissa pitäisi olls joku ukaasi, että vuoden loppuun mennessä muuttaa hissilliseen taloon tai loppuu kotihoito kokonaan.