Näinhän siinä kävi ettei miestä vasektomia kiinnosta

Et ymmärrä? Ymmärrys ei liene vahvinta osaamistasi? Jos sinä et halua elämääsi lapsia, miksi se on miehen tehtävä käydä sterilisaatiossa, kun hän tietää, ettei suhteet kestä ikuisesti, kun hän tietää, että mieli muuttuu, kun hän osaa ajatella elämässä eteenkinpäin, eikä vaan vouhota menemään sen hetkisen tunteen vallassa? Jos et halua elämääsi lapsia, niin käy itse sterilisaatiossa, ongelma poistuu. Sitten et voi syyttää kuin itseäsi, kun mieli muuttuu, ja se on sinulle täysin oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua. 

Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.

Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?

Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.

Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.

Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa. 

Ap

Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.

Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.

En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.

Olen kahden lapsen äiti.

Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?

Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?

No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.

Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.

Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.

Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.

No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.

Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.

Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.

Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?

No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.

Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.

En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.

Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?

Ap

Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.

En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?

Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.

Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?

Ap

Joko olet jutellut "miehesi" kanssa?

En.

Ap

Mutta sonkötät edelleen samaa paskaa kolmatta päivää. Miksi kysyt neuvoja jos sinulla ei ole aikomustakaan noudattaa niitä? Halusitko kasata rinkirunkkuketjun? Olet viikon ykkönen, onneksi olkoon!

Hän ilmeisesti halusi pohtia asiaa mahdollisesti vertaisihmisten kanssa. Tai muiden, joilla saattais olla jotain viisautta tilanteeseen. Sinä et kuulu heihin.

Mitä pohdittavaa on väitteessä että miehet säännönmukaisesti muuttavat mielensä lisääntymisasiassa ja vieläpä valehtelevat?

No jos sinulla ei ole tähän mitään sanottavaa, älä sano. Ole hiljaa tai mieluiten vaihda ketjua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mee ite pistämään putket poikki. Mitä valitat?

Helpommalla ap tosiaan pääsee näin kuin että etsii miehiä jotka haluavat kastroitavaksi.

Mutta mies on sanonut olevansa vela, miksi hän haluaa että hänen spermassaan on silti siittiöitä? Mitään muuta eroa vasektomian jälkeen ei ole. Nainen on hoitanut ehkäisyn ja kärsinyt sivuvaikutukset ja stressin tähän asti. Yli kymmenen vuoden ajan.

Niin kauan kun nainen on yksin se joka päättää, että syntyykö lapsi vai ei, niin nainen saa kärsiäkin ne sivuvaikutukset ja stressin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mee ite pistämään putket poikki. Mitä valitat?

Helpommalla ap tosiaan pääsee näin kuin että etsii miehiä jotka haluavat kastroitavaksi.

Mutta mies on sanonut olevansa vela, miksi hän haluaa että hänen spermassaan on silti siittiöitä? Mitään muuta eroa vasektomian jälkeen ei ole. Nainen on hoitanut ehkäisyn ja kärsinyt sivuvaikutukset ja stressin tähän asti. Yli kymmenen vuoden ajan.

Moni mies oikeasti pelkää, että vasektomia vie miehuuden ja että se on sama kuin koiran kastrointi. Pelkäävät että joutuvat pissaamaan istualteen ym todella tyhmää. Käy ap itse vaan sterkassa. Mies on hedelmällinen vuosikymmeniä ja voi haluta kuitenkin perustaa perheen jonkun muun kanssa myöhemmin.

Meillä minä olin se joka kävi sterilisaatiossa ihan juuri siitä syystä koska minä olin meistä se 100% varma etten halua lapsia. Miehellä on mahdollisuus vielä lisääntyä jos meille tulee joskus ero tai vaikka kuolen. Nyt ollaan oltu yhdessä kohta 20 vuotta, mutta mies ei ole vauvakuumeillut kertaakaan vaikkei aikoinaan suostunut vasektomiaan.

Minä kaipaan tässä miestä joka on lapsettomuudestaan varma. Sterkassa voin totta kai käydä itsekin, mutta ei se ratkaise tätä parisuhdeongelmaa.

Ap

Nyt en ymmärrä yhtään ap:n logiikkaa. Mitä parisuhdeongelmaa se ei ratkaise jos sinä käyt sterilisaatiossa? Vai onko sulla joku fantasia että miesten pitää laittaa piuhat poikki? Pelko että mies sinusta erottuaan muuttaakin mielensä?

Jos itse olet lapsettomuudesta varma niin tietysti se olet sinä joka käy steriloitavana eikä mies. Itselleni ei tulisi mieleenkään vaatia keneltäkään tuollaista. Menisin itse jos en lapsia haluaisi. Elämästä ei ikinä tiedä eli tuo on se syy miksi en vaatisi muilta tuollaista lopullista päätöstä. Mies voi tulla isäksi vielä pappaiässäkin eli hänellä on aikaa muuttaa mieltään kauemmin kuin naisella. Aplla on siis jo kolmas mies kierroksessa jolta vaatii sterilointia? Se että menet itse on ihan sama asia lopputuloksen kannalta kuin jos miehesi menisi. Eipä tarvitse enää jännittää saako seuraavan miehen streriiliksi kun itse jo on eli lapsia ei tule.

On tää ihmeellistä, et tämä sama kankutus vaan toistuu ja toistuu. Ettekö oikeasti lue aiempia kommentteja??

Miten se, eträ ap menee steriin poistaa sen ongelman, jos miehensä haluaakin lapsia? Jos on muuttanut mielensä, se parisuhde ei enää jatku. Ymmärrätkö? Se on se juttu. JOS mies on mielensä muuttanut. Sitä ei vielä tiedä. Siihen ei tule vastausta sillä, meneekö ap vai eikö ap mene steriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua. 

Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.

Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?

Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.

Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.

Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa. 

Ap

Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.

Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.

En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.

Olen kahden lapsen äiti.

Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?

Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?

No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.

Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.

Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.

Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.

No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.

No tämä nyt ei ole tavanomaista. Jos haluatte väittää sen tavanomaisen mallin olevan ajelehtimista tai päättämättömyyttä, siitä vaan. Ei se todeksi sillä muutu.

Niin, se meidän tyyli, eli selkeys, rehellisyys ja avoimuus heti suhteen alusta asti ei todellakaan ole tavanomaista teille monille muille, huomattu on, ikävä kyllä.

Tuossa nyt tarkoitettiin sitä tilannetta ettei ole asiaa varmaksi päättänyt, mutta saathan sä henkseleitäsi paukutella, jos se sun oloa helpottaa.

Tarkoitit että on tavanomaista että ei tiedä haluaako lapsia? Tavanomaista että jättää ehkäisyn pois ja on että "ihan sama jos teen nyt uutta elämää tälle planeetalle, elämää joka elää hyvällä lykyllä monia monia vuosikymmeniä ja lisääntyy myös itse, ihan sama jos nyt elämäni muuttuu lopullisesti ja peruuttamattomasti, tai jos niin ei käy niin sit ei käy, iha sama"?

Kyllä, on tavanomaista ettei tee päätöstä lasten hankinnasta nuorena tai edes alle kolmikymppisenä. Sulla on selvästi ympäristöahdistusta, ymmärrän sen, sekään ole kuitenkaan mitenkään yleistä.

Näinpä. Vaikeaa on, jos ihmissuhteet on rajannut noin vahvasti, mutta toki niin saa tehdä. Ajdistuminen toisen ajatuksista sit on melko väistämätöntä.

Ai että ketä ahdistaa ja on "rajannut ihmissuhteet noin vahvasti", mitä sillä edes tarkoitat? Tuo lause tuntuu aika irtonaiselta eikä viittaa mihinkään mitä olen sanonut.

Ilmeisesti teitä ahdistaa se että jotkut meistä tiedetään mitä me elämältä ja ihmissuhteilta halutaan, ja ettei kaivata teidänlaisia parisuhteisiin.

Et kuulosta siltä että olet ihan sinut ajatustesi kanssa kun sun täytyy noin hyökätä. Minäkin tiedän mitä elämältäni ja parisuhteiltani haluan, lapsen teon suhteen en todellakaan päätöstä tehnyt heti suhteen alussa. En sitä toiseltakaan odottanut. Enkä sen kautta suhdettani rakentanut. Sitä tarkoittaa tiukka rajaaminen että et suhteeseen lähde vaikka kuinka rakastuisit, jos toinen ei ole vela.

Ihan saat ajatella noin, on lapsellista lähteä arvostelemaan muita.

Nämä ekoilla treffeillä velaksi julistautuvat on ihan pimeitä. Luuletvat olevansa avoimia ja rehellisiä kun ovat vain ja ainoastaan naurettavia.

Jos joku sanoo ekoilla treffeillä, että haluaa lähivuosina lapsia, onko hänkin naurettava?

On. Ihan yhtä naurettava.

Lapsista ei saa siis keskustella.

Ihan ymmärrettävää, että joku 18v ei ota asiaa ihan ensimmäiseksi puheeksi, jos ei ole asiasta varma. Joku kolmekymppinen voi ottaakin, koska se on ajankohtaista hänelle joko niin, että haluaa perustaa perheen tai niin, että tietää olevansa ikänsä puolesta siinä kohtaa, että oletetaan perhettä perustavan, mutta ei sitä kuitenkaan halua. Tavoitteena kummallakin löytää samoja asioita haluava kumppani ja haluaa olla avoin asiassa. Ehkä ihan ekat treffit ovat vähän aikaista asian käsittelyyn. Toisaalta, onhan monella asiaa koskeva maininta deittisivuilla.

Keskustella saa joo, ihan kuten muistakin asioista, mutta kyllä siitä keskustellaan sit kun ollaan yhdessä, ei silloin kun vasta tapaillaan.

Sitten kun ollaan yhdessä, on jo vähän myöhäistä, on jo syvempiä tunteita ja eroaminen sattuu enemmän, jos näkemykset siis poikkeavat. Vielä hankalampi, jos on vaikka muutettu jo yhteen. Tosin luulisi että siinä vaiheessa viimeistään asiasta olisi jo puhuttu. Tapailuvaiheessa asia on parempi selvittää, niin voi lopettaa sen tapailun tarvittaessa, vähemmän surua ja kenenkään aikaa ei mene hukkaan. Sitä vartenhan tapailu on, että tutustuu toiseen ja miettii onko tässä sopiva kumppani, jonka kanssa haluaa vakavan suhteen, jos siis toivoo ja etsii pitkää suhdetta ja sitoutumista. Samalla tavoin se toinenkin miettii ja arvioi, tuleeko tapailusta suhde ja onko toinen sopiva.

Ja useammalla tällä sopivuuslistalla ei ne lapset ole.

Tämä keskustelu on vaarassa mennä molemminpuoliseksi jankuttamiseksi.

Siis, osaako joku sanoa, että sellainen ihminen, jonka sopivuuslistalla lapset eivät ole millään tavalla, olisi valmis ja iloinen sitoutuessaan suhteeseen velan kanssa, tietäen, että niitä lapsia ei koskaan siinä suhteessa tule?

Kyllä, on sanottu ja ihan ymmärrettävää, ettei voi vaatia toista olemaan hamaan maailman tappiin asti samaa mieltä jostakin asiasta. Heh, eihän ne avioliitotkaan ole ikuisia, vaikka luvataan. Monogamisessa suhteessa kuitenkin vaaditaan kummaltakin osapuolelta uskollisuutta ja pettäminen usein lopettaa suhteen. Tästä aasinsilta ja verrannollisuus lapsettomuuspäätökseen.

Vakavasti ajatellen, jos sopivuuslistalla ei ole lapsia, niin silloinhan menee kai sen kumppanin toiveiden mukaan ja kunnioittaa niitä, jos siis omia suuria haluja ei ole erityisesti mihinkään suuntaan tuossa asiassa.

Ja suurimmalla osalla ei ole. Suurin osa ei elä elämäänsä sen mukaan haluaako lapsia vai ei.

Tätä mietin just yksi päivä kun kuuntelin yhden velan tilitystä että missä vaiheessa ihmisen elämän ainoaksi sisällöksi tuli se että hän ei lapsia koskaan tee.

Onko todella niin että nykyään ei kannata elää ihmissuhteissa ollenkaan jos se ei johda joko lapseen tai sit yhteistuumin steriin?

Onneksi minä olen elänyt elämäni ilman tarvetta laittaa leimaa loppuelämäksi lapsisopimukseen.

Eipä se elämän ainoa sisältö ole, mutta jos haluaa parisuhdetta, niin se on kumppanin etsinnässä erittäin tärkeä seikka. Muulloin siitä harvemmin tarvitsee puhua, ellei utelijoita lasketa. Ehkei ihan käsi kädessä steriin, ennemminkin käsi kädessä kahdestaan auringonlaskuun.

Joillekin tuntuu olevan kumppanin etsinnässä tärkeä seikka niin. Tuntuu oudolta, mutta nähtävästi tämä nyt sit on jonkun muun mielestä ok.

Ne ihmiset, joilla on lastenhankinnasta erittäin voimakas mielipide jo valmiiksi suuntaan tai toiseen, haluavat löytää kumppanikseen samaa mieltä olevan. Heille kumppanin etsintään liittyy tavoite: joko se perhe-elämä tai lapseton elämä muutenkin sopivan ja kivan kumppanin kanssa. Kyllä, se on mustavalkoista ajattelua ja harmaata välitilaa ei ole. He tietävät mitä haluavat ja mitä eivät halua ja pitävät siitä kiinni.

Ne joilla mielipide asiaan ei ole niin vakiintunut, toimivat sitten todennäköisesti eri tavalla etsiessään kumppania.

Minusta se on surullista ettei voi ihmissuhdettaan rakentaa ihmisen persoonan ja luonteen kautta vaan sen perusteella onko lapsi-asiasta samaa mieltä. Se kun on vain yksi asia ihmisessä. Mutta saahan sitä noin toimia.

Eiköhän nekin ole sillä arvopohjalistalla. Eihän kukaan halua lapsia epäsopivan puolison kanssa. Mikä tässä nyt näin paljon hiertää? Miksi on vaikea hyväksyä, että toiset haluavat puolison, joklla on samat selkeät haaveet tulevasta, lapsien kera tai ilman? Monet haluavat myös hoikan, urheilullisen, komean, kauniin ym. ym. Eikä kelpaa läsi luuseri, vaikka muuten ihana oliskin. 

Ilmeisesti on olemassa suurehko joukko ihmisiä, jotka ihastuvat, rakastuvat ja hyppäävät kelkkaan katsoen minne se päätyy, ajattelematta ja pohtimatta tätä asiaa tai muutakaan kovin paljoa tai ollenkaan. Onhan täällä esitetty, ettei tapailuvaiheessa kuuluisi puhua lastenhankinnan kannasta ollenkaan.

Kyllä, niin on, koska se on se yleisin tapa luoda ihmissuhteita. Sit on pieni joukko ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä että lapsi asia pitää olla tiedossa tai ei kannata edes olla yhdessä. Saahan se harmittaa ettei näitä ihmisiä ole enempää, mutta ihan on oma valinta asettaa tämä asia muiden edelle.

Onhan se vähemmistön sisällä vaikea löytää kumppania. Ei auta juu itku markkinoilla, jos haluaa yrittää minimoida sen riskin, että päätyy yhteen lapsia haluavan ihmisen kanssa ja sitten eroaa sen takia. Varsinkin jos niin on jo käynyt aiemmin niin on asiassa varovainen ja tarkka.

Kukaan ei ole ap:lta noita kieltämässä. Mutta miksi ulisette palstalla miesvihaanne?

Jälleen kerran, vain sinä sitä levität.

Jälleen kerran, ketju ei ole minun aloittamani.

Miksi sitten levität täällä sitä vihaasi?? Anna apn purkaa mieltänsä ja anna meidän keskustella hänen aloituksestaan. Levitä sinä tuota omaa agendaasi muualla.

Keskustelen hänen aloituksestaan. Toistaiseksi taidan olla ainoa joka hänen kysymyksiin on vastannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mee ite pistämään putket poikki. Mitä valitat?

Helpommalla ap tosiaan pääsee näin kuin että etsii miehiä jotka haluavat kastroitavaksi.

Kastraatiota en odota keltään vaan vasektomiaa. Siitäkin voin tinkiä jos voisin oikeasti muuten olla varma että mies ei niitä lapsia halua.

Ap

Mielestäni tuo on henkistä väkivaltaa.

Voit toki sanella haluatko itse lapsia tai haluatko niitä teidän suhteeseen, mutta tuo on peruuttamaton asia miehen kehossa. Mies voi olla ihan varma, että haluaa just tätä mitä on nyt, mutta elämässä voi sattua kaikenlaista.

Omat piuhat poikki ja lopeta se muilta vaatiminen. Et voi olettaa suhteessa, että omistat toisen ihmisen!

Mikähän tässä tapauksessa on henkistä väkivaltaa? Ap ei ole asiaa vaatinut mieheltä. Mies on itse sen halunnut. Ap purkaa turhaumaaansa palstalla, ei miehelleen. Ap pohtii, onkohan mies muuttanut mielensä ja jos, miksi. Se on nyt se kynnyskysymys. Jos mies onkin epävarma veloudestaan, on se se juttu. Hän on täysin vapaa tekemään omat ratkaisut. Kukaan ei pakota häntä mihinkään. Mitään väkivaltaa ei siis ole.

Eikö ole vaatinut?

Kastraatiota en odota keltään vaan vasektomiaa. Hän siis odottaa vasektomiaa mieheltä. Siitäkin voin tinkiä jos voisin oikeasti muuten olla varma että mies ei niitä lapsia halua. Sitten vähän ehtoja joilla hän voisi vaatimuksestaan joustaa.

Niin, edellytys suhteen jatkumiselle on, ettei mies halua lapsia. Siitä koko aloitus. Tätäkö tässä nyt pitää kerrata, vaikka monta kymmentä sivua asiaa jo jankattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mee ite pistämään putket poikki. Mitä valitat?

Helpommalla ap tosiaan pääsee näin kuin että etsii miehiä jotka haluavat kastroitavaksi.

Mutta mies on sanonut olevansa vela, miksi hän haluaa että hänen spermassaan on silti siittiöitä? Mitään muuta eroa vasektomian jälkeen ei ole. Nainen on hoitanut ehkäisyn ja kärsinyt sivuvaikutukset ja stressin tähän asti. Yli kymmenen vuoden ajan.

Moni mies oikeasti pelkää, että vasektomia vie miehuuden ja että se on sama kuin koiran kastrointi. Pelkäävät että joutuvat pissaamaan istualteen ym todella tyhmää. Käy ap itse vaan sterkassa. Mies on hedelmällinen vuosikymmeniä ja voi haluta kuitenkin perustaa perheen jonkun muun kanssa myöhemmin.

Meillä minä olin se joka kävi sterilisaatiossa ihan juuri siitä syystä koska minä olin meistä se 100% varma etten halua lapsia. Miehellä on mahdollisuus vielä lisääntyä jos meille tulee joskus ero tai vaikka kuolen. Nyt ollaan oltu yhdessä kohta 20 vuotta, mutta mies ei ole vauvakuumeillut kertaakaan vaikkei aikoinaan suostunut vasektomiaan.

Minä kaipaan tässä miestä joka on lapsettomuudestaan varma. Sterkassa voin totta kai käydä itsekin, mutta ei se ratkaise tätä parisuhdeongelmaa.

Ap

Nyt en ymmärrä yhtään ap:n logiikkaa. Mitä parisuhdeongelmaa se ei ratkaise jos sinä käyt sterilisaatiossa? Vai onko sulla joku fantasia että miesten pitää laittaa piuhat poikki? Pelko että mies sinusta erottuaan muuttaakin mielensä?

Jos itse olet lapsettomuudesta varma niin tietysti se olet sinä joka käy steriloitavana eikä mies. Itselleni ei tulisi mieleenkään vaatia keneltäkään tuollaista. Menisin itse jos en lapsia haluaisi. Elämästä ei ikinä tiedä eli tuo on se syy miksi en vaatisi muilta tuollaista lopullista päätöstä. Mies voi tulla isäksi vielä pappaiässäkin eli hänellä on aikaa muuttaa mieltään kauemmin kuin naisella. Aplla on siis jo kolmas mies kierroksessa jolta vaatii sterilointia? Se että menet itse on ihan sama asia lopputuloksen kannalta kuin jos miehesi menisi. Eipä tarvitse enää jännittää saako seuraavan miehen streriiliksi kun itse jo on eli lapsia ei tule.

On tää ihmeellistä, et tämä sama kankutus vaan toistuu ja toistuu. Ettekö oikeasti lue aiempia kommentteja??

Miten se, eträ ap menee steriin poistaa sen ongelman, jos miehensä haluaakin lapsia? Jos on muuttanut mielensä, se parisuhde ei enää jatku. Ymmärrätkö? Se on se juttu. JOS mies on mielensä muuttanut. Sitä ei vielä tiedä. Siihen ei tule vastausta sillä, meneekö ap vai eikö ap mene steriin.

Miksi jossitella? Ettekö osaa ottaa selvää asioista? Muutenkin mies voi jossitella ihan samaa. Jos nainen ei kerran ole mennyt steriin niin sehän voi muuttaa mielensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mee ite pistämään putket poikki. Mitä valitat?

Helpommalla ap tosiaan pääsee näin kuin että etsii miehiä jotka haluavat kastroitavaksi.

Kastraatiota en odota keltään vaan vasektomiaa. Siitäkin voin tinkiä jos voisin oikeasti muuten olla varma että mies ei niitä lapsia halua.

Ap

Mielestäni tuo on henkistä väkivaltaa.

Voit toki sanella haluatko itse lapsia tai haluatko niitä teidän suhteeseen, mutta tuo on peruuttamaton asia miehen kehossa. Mies voi olla ihan varma, että haluaa just tätä mitä on nyt, mutta elämässä voi sattua kaikenlaista.

Omat piuhat poikki ja lopeta se muilta vaatiminen. Et voi olettaa suhteessa, että omistat toisen ihmisen!

Mikähän tässä tapauksessa on henkistä väkivaltaa? Ap ei ole asiaa vaatinut mieheltä. Mies on itse sen halunnut. Ap purkaa turhaumaaansa palstalla, ei miehelleen. Ap pohtii, onkohan mies muuttanut mielensä ja jos, miksi. Se on nyt se kynnyskysymys. Jos mies onkin epävarma veloudestaan, on se se juttu. Hän on täysin vapaa tekemään omat ratkaisut. Kukaan ei pakota häntä mihinkään. Mitään väkivaltaa ei siis ole.

Eikö ole vaatinut?

Kastraatiota en odota keltään vaan vasektomiaa. Hän siis odottaa vasektomiaa mieheltä. Siitäkin voin tinkiä jos voisin oikeasti muuten olla varma että mies ei niitä lapsia halua. Sitten vähän ehtoja joilla hän voisi vaatimuksestaan joustaa.

Niin, edellytys suhteen jatkumiselle on, ettei mies halua lapsia. Siitä koko aloitus. Tätäkö tässä nyt pitää kerrata, vaikka monta kymmentä sivua asiaa jo jankattu?

Edellytys de facto on vasektomia.

Nainen voisi itse ratkaista asian menemällä sterilisaatioon. Hän ei vain ole varma asiastaan. Jos olisi, se olisi jo hoidettu koska hän on miestä vanhempi. Nyt vain tulee epämääräisiä tekosyitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitä miestäs nakitat. Mene   hel vetti  itte sterilisaatioon jollet kakaroita halua. Ootko vajaa ???

Menee ap steriin tai ei, se ei poista sitä ongelmaa, mitä hän nyt pähkii. Jos olisit lukenut kejua ja ymmärtänyt lukemasi, tietäisit tämän. Vai ootko sinä vajaa??

Ongelmana tuntuu olevan se, että hänen väitteen mukaan miehet säännönmukaisesti muuttavat mielensä tai valehtelevat. Sehän ei pidä paikkaansa joten ongelmaa ei ole.

Oli kysymyksen muodossa. Silloin se ei ole väite.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua. 

Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.

Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?

Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.

Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.

Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa. 

Ap

Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.

Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.

En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.

Olen kahden lapsen äiti.

Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?

Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?

No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.

Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.

Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.

Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.

No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.

Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.

Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.

Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?

No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.

Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.

En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.

Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?

Ap

Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.

En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?

Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.

Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?

Ap

Joko olet jutellut "miehesi" kanssa?

En.

Ap

Mutta sonkötät edelleen samaa paskaa kolmatta päivää. Miksi kysyt neuvoja jos sinulla ei ole aikomustakaan noudattaa niitä? Halusitko kasata rinkirunkkuketjun? Olet viikon ykkönen, onneksi olkoon!

Hän ilmeisesti halusi pohtia asiaa mahdollisesti vertaisihmisten kanssa. Tai muiden, joilla saattais olla jotain viisautta tilanteeseen. Sinä et kuulu heihin.

Mitä pohdittavaa on väitteessä että miehet säännönmukaisesti muuttavat mielensä lisääntymisasiassa ja vieläpä valehtelevat?

No jos sinulla ei ole tähän mitään sanottavaa, älä sano. Ole hiljaa tai mieluiten vaihda ketjua.

Vastasin siihen jo, kiinnostaa sinunkin mielipiteesi ap:n kysymyksiin. Ovatko kaikki miehet valehtelevia paskoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitä miestäs nakitat. Mene   hel vetti  itte sterilisaatioon jollet kakaroita halua. Ootko vajaa ???

Menee ap steriin tai ei, se ei poista sitä ongelmaa, mitä hän nyt pähkii. Jos olisit lukenut kejua ja ymmärtänyt lukemasi, tietäisit tämän. Vai ootko sinä vajaa??

Ongelmana tuntuu olevan se, että hänen väitteen mukaan miehet säännönmukaisesti muuttavat mielensä tai valehtelevat. Sehän ei pidä paikkaansa joten ongelmaa ei ole.

Oli kysymyksen muodossa. Silloin se ei ole väite.

Joko olet lakannut hakkaamasta miestäsi? Kyllä vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitä miestäs nakitat. Mene   hel vetti  itte sterilisaatioon jollet kakaroita halua. Ootko vajaa ???

Menee ap steriin tai ei, se ei poista sitä ongelmaa, mitä hän nyt pähkii. Jos olisit lukenut kejua ja ymmärtänyt lukemasi, tietäisit tämän. Vai ootko sinä vajaa??

Ongelmana tuntuu olevan se, että hänen väitteen mukaan miehet säännönmukaisesti muuttavat mielensä tai valehtelevat. Sehän ei pidä paikkaansa joten ongelmaa ei ole.

Oli kysymyksen muodossa. Silloin se ei ole väite.

Miksi kaikki naiset pettävät miehiään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mee ite pistämään putket poikki. Mitä valitat?

Helpommalla ap tosiaan pääsee näin kuin että etsii miehiä jotka haluavat kastroitavaksi.

Kastraatiota en odota keltään vaan vasektomiaa. Siitäkin voin tinkiä jos voisin oikeasti muuten olla varma että mies ei niitä lapsia halua.

Ap

Mielestäni tuo on henkistä väkivaltaa.

Voit toki sanella haluatko itse lapsia tai haluatko niitä teidän suhteeseen, mutta tuo on peruuttamaton asia miehen kehossa. Mies voi olla ihan varma, että haluaa just tätä mitä on nyt, mutta elämässä voi sattua kaikenlaista.

Omat piuhat poikki ja lopeta se muilta vaatiminen. Et voi olettaa suhteessa, että omistat toisen ihmisen!

Mikähän tässä tapauksessa on henkistä väkivaltaa? Ap ei ole asiaa vaatinut mieheltä. Mies on itse sen halunnut. Ap purkaa turhaumaaansa palstalla, ei miehelleen. Ap pohtii, onkohan mies muuttanut mielensä ja jos, miksi. Se on nyt se kynnyskysymys. Jos mies onkin epävarma veloudestaan, on se se juttu. Hän on täysin vapaa tekemään omat ratkaisut. Kukaan ei pakota häntä mihinkään. Mitään väkivaltaa ei siis ole.

Ei ole siis taloudellista väkivaltaa koska naiset voivat koska vain pakata kamansa. Kukaan ei pakota naisia asumaan miesten kanssa.

Niin, miehille myös vapaaehtoista asua naisten kanssa. Mitä sitten? Mikä ihmeen taloudellinen väkivalta?? Ei ole ketjun aiheena nyt.

Uppis kirjoitti:

Et ymmärrä? Ymmärrys ei liene vahvinta osaamistasi? Jos sinä et halua elämääsi lapsia, miksi se on miehen tehtävä käydä sterilisaatiossa, kun hän tietää, ettei suhteet kestä ikuisesti, kun hän tietää, että mieli muuttuu, kun hän osaa ajatella elämässä eteenkinpäin, eikä vaan vouhota menemään sen hetkisen tunteen vallassa? Jos et halua elämääsi lapsia, niin käy itse sterilisaatiossa, ongelma poistuu. Sitten et voi syyttää kuin itseäsi, kun mieli muuttuu, ja se on sinulle täysin oikein. 

Kyllä täällä saa yksinkertaista asiaa jankata pitkään. Ap ei halua miestä, joka ajattelee ehkä jatkossa haluavansa lapsia. Siksi Ap:n oma sterilisaatio ei ratkaise ongelmaa, vaan ainoastaan ostaa miehelle lisäaikaa vedätyksen jatkamiseen. Jos päätös pitäisi tehdä nyt, ja mies joutuisi myöntämään haluavansa ehkä kuitenkin niitä lapsia, niin Ap:n ei tarvitsisi tuhlata vuosia aikaa tähän mieheen vaan vapautuisi etsimään aitoa velamiestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsettomuus on itsellesi suhteessa kynnyskysymys ja kumppanille ei, olette tienhaarassa. Kumppanisi on voinut vuosia olla 100% lapsettomuuden kannalla, mutta nyt kun tilanteen pitäisi konkretisoitua, mielipide on voinut muuttua. 

Ajatusta siitä, että mennyt elämä menettäisi arvonsa, nykyhetken vuoksi en allekirjoita. Olette rakastaneet ja välittäneet toisistanne, panostaneet suhteeseen omilla tavoillanne ja nuo asiat säilyvät, vaikka ette jatkaisikaan yhdessä.

Ja kuka oikeasti eroaa jos toisella olisikin pieni epäilys lapsettomuudesta?

Tottakai silloin pitää erota. Parisuhteessa on henkilö, joka on ihan varma, että ei halua lapsia ja henkilö, joka ei ole ihan varma haluaako lapsia vai ei. Lapsia haluamaton joutuu koko ajan odottamaan, että toinen tekee päätöksensä suuntaan tai toiseen. Lapsia haluava voi myöhemmin syyttää toista, että sinun takia jäin lapsettomaksi vaikka niitä halusin. Ei tuollainen ole kunnon parisuhde.

Niin se toinen voi syyttää ihan mistä vaan jos sellaiseen on taipumusta. Lapsi-asia on asia muiden joukossa eikä mikään kynnyskysymys kyllä yleensä. Ap toki on hyvin ehdoton raivovela, jonka tulee olla yksin. Kun hän on vela, muidenkin pitää olla.

Kenenkään ei tarvitse olla vela siksi että minä olen, tai muustakaan syystä. Minä kuitenkin haluan itselleni velamiehen, jos jonkun miehen ylipäätään. Lapsiasia ei missään tapauksessa ole asia muiden joukossa, sillä se on suuri joko-tai-kysymys suhteessa. Lapsia joko on tai ei, kompromissia ei ole olemassa. 

Ap

Ei se liity suhteeseen mitenkään. Kyllä se on ihan samanlainen asia kuin se harrastaako molemmat golfia vai vain toinen.

Sinun on pakko olla mies ja nimenomaan lapseton mies, jos kuvittelet, että lasta ja golfia voi verrata toisiinsa. Niinhän osa isistä tekee, viettää hetken aikaa lapsen kanssa ja muuten touhuaa omiaan. Se golfkentän omistaja ja hoitaja näkee golfin eri kantilta kuin satunnainen pelaaja.

En verrannut lasta ja golfia vaan golfin harrastamisesta päättämistä lasten hankinnasta päättämiseen. Kaksi täysin samaa asiaa. En ymmärrä miksi yksinkertaisesta asiasta täytyy tehdä vaikea miettimällä lapsen hoidosta potkukelkkaan taas kaikki. Jos lapsia haluaa tehdä ja tekee, ne hoitaa, mutta se ei liity enää mitenkään siihen haluan lapsia-toteamukseen.

Olen kahden lapsen äiti.

Et todellakaan ole yhdenkään lapsen äiti. Tai sitten olet, mutta etä-äiti, joka tapaa lastaan satunnaisesti silloin, jos sattuu huvittamaan. Jätitkö lapsesi niiden isälle vai annoitko valtion huolehtia lapsista?

Ihan saman miehen kanssa kaksi lasta, ydinperheenä eletään. Ihan ihme ajatuksenjuoksu sulla. Onko jotenkin ihmeellistä ettei kaikki äidit ajattele että itse tai puolison olisi pitänyt suhteen alussa jo määritellä lapsilukunsa?

No tämä! Me alettiin seurustella mieheni kanssa 16-vuotiaina eikä todellakaan puhuttu siitä halutaanko me lapsia vielä 20-vuotiainakaan. Opiskelujen jälkeen sit jätettiin ehkäisy muutoin pois mutta mentiin varmoilla päivillä, koska kumpikaan ei määritellyt lapsi asiaa edelleenkään. Sit kolmikymppisinä ajatus oli tasoa saa tulla, jos on tullakseen ja sit niitä lapsia siunaantuikin kaksi.

Täysin vieras ajatus että asia tulisi päättää heti suhteen alussa tai parikymppisenä.

Kun on vela niin sen yleensä tietää jo hyvin nuorena ja se on vahva tunne, joten sen ottaa puheeksi jokaisessa parisuhteessa ihan niistä ensimmäisistä teiniseukkailuista lähtien.

Mutta ymmärrän että jos on tuollainen ajelehtija jolla ei ole vahvoja mielipiteitä (tulee lapset jos on tullakseen, ihan miten vaan) tai oma tahto on samaa kuin valtaväestöllä ja on enemmän tai vähemmän oletus että kaikkihan lapsia jonain päivänä haluaa, niin voi kokea että asiasta ei tarvitse edes puhua.

No tämä. Itse olen tiennyt jo lapsesta asti etten halua lapsia ja olen asian ottanut puheeksi joka ikisessä suhteessa ja tapailussa jo heti alussa. Jos näkemykset eivät kohtaa, olen lopettanut sen suhteen siihen. Jos asiasta ei puhuisi, olisi aika kurja yllätys sitten aikojen päästä, jos toinen haluaa lapsia. Kurja yllätys se on myös myötäilijöiden ja valehtelijoiden kanssa, mutta ainakin olen tehnyt sen mitä kuuluu ja ollut rehellinen, enempää ei oikein omalta puoleltaan voi tehdä.

Sama. Tiesin 6-vuotiaana, etten halua lapsia. En edelleenkään halua lapsia 42-vuotiaana. Yksi suhde kaatui siihen, että mies odotti minun kuitenkin muuttavan mieltäni jossain vaiheessa ja haluavan sen asunto-farmariauto-3 lasta-paketin, mistä itse haaveili. Tiesi kyllä hyvin aikaisessa vaiheessa jo, etten ole hankkimassa lapsia, en hänen enkä kenenkään toisen kanssa enkä itsellisesti. Ilmeisesti hänellä oli valikoiva kuulo, joka oli mystisesti minun vikani.

Tuollaisessa suhteessahan tuhlataan vain molempien aikaa, kun kumpikin voisi kuluttaa nekin parisuhdevuodet sopivamman kumppanin kanssa.

Millä tavalla sopivamman? Ja miten tuhlata?

No sellaisen joka on lastenhankinnasta samaa mieltä alusta asti, kerran aikaisessa vaiheessa asiasta jo keskulteltu. Lapsia haluava tuhlaa aikaansa velan kanssa ja vela tuhlaa aikaansa lapsia haluavan kanssa. Sen ajan olisi voinut olla onnellinen sellaisen kumppanin kanssa, joka haluaa samoja asioita.

Mä en tunne yhtäkään ihmistä, jolla ne lapset määrittelisi sen parisuhteen sopivuuden. Kun ihminen pariutuu, ne lapsihaaveet joko syntyy tai ei, ei toisinpäin. Musta tuntuu että koko lapsiasia on saanut ihan liian suuret mittasuhteet. Tottakai ihminen on onnellinen hyvässä suhteessa, ei silloin arvoteta itseä tai toista sen mukaan haluaako lapsia vai ei.

En tajua näitä kommenttejasi ollenkaan. Miten se käytännössä toimii että suhteeseen eivät lapset liity mitenkään? Mistä ne lapset tupsahtavat siihen suhteeseen jossa kumpikaan ei halua lapsia, tai toinen ei halua? En tiedä miten olet lapsesi saanut, mutta minun käsitykseni mukaan siinä tarvitaan useimmiten kahta ihmistä ja niiden yhteinen päätös.

Tämä ei kertakaikkiaan aukea. Ensin rakastutaan, ostetaan talo, hommataan lemmikki ja kesämökki ja sitten toinen sanoo että no niin, nyt saa lapsi tulla. Toinen on sitä mieltä että ei saa tulla nyt eikä jatkossa. Miten tässä tilanteessa se parisuhde on parisuhde lapsiin liittymättä?

Ap

Miten se ihminen ja elämä pyyhkiytyy pois todsa sun tilanteessasi? Eihän niitä taloa, lemmikkejä ja mökkiä lasten teon vuoksi ole hankittu? Parisuhde on parisuhde, toisilla sen parisuhteen lisäksi sit on lapsia, toisilla ei.

En minä ole sanonut että se pyyhkiytyy pois, mitä ihmettä?

Mutta ymmärrät varmaan että on järkevämpää luoda tuo elämä ihmisen kanssa jonka kanssa on tarkoitus pysyä yhdessä, eikä ihmisen kanssa jonka kanssa ero on väistämätön tulevaisuudessa. Olisihan se nyt hassua ostaa mökki yhdeksi kesäksi tietäen jo valmiiksi että se myydään syksyllä, kun toinen lähtee lisääntymään ja toinen etsimään lapsetonta kumppania.

Ei niitä lapsia siinä suhteessa tule elleivät molemmat niitä halua. En edelleenkään tajua; puhut aivan kuin niitä lapsia vaan ilmestyisi jostain ihan tuurilla suhteisiin. Että on suhde ja sitten on ehkä lapsia tai ei, mutta suhde on kuitenkin. Mistä ne lapset tulevat suhteeseen?

Ap

Joko olet jutellut "miehesi" kanssa?

En.

Ap

Mutta sonkötät edelleen samaa paskaa kolmatta päivää. Miksi kysyt neuvoja jos sinulla ei ole aikomustakaan noudattaa niitä? Halusitko kasata rinkirunkkuketjun? Olet viikon ykkönen, onneksi olkoon!

Lainaatko kommenttia jossa kysyn neuvoja? Sinä lussutat samaa sontaa ketjussa kolmatta päivää ja se selvästi nostaa verenpainettasi entisestään. Sivun oikeassa kulmassa on lista josta voit klikata vaihtaaksesi keskustelua.

Ap

Mielelläni, sinun aloituksestasi:

Muuttavatko miehet oikeasti ihan säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, vai onko minua taas kerran huijattu? Tämä on kolmas suhde joka uhkaa nyt kaatua siihen että miehen "ei missään nimessä ikinä lapsia"-kertomus muuttuukin "ehdottomasti lapsia joskus, aika piankin mieluiten"-höpinäksi. Tosin tästä tapauksesta en ole vielä varma, mutta huonolta näyttää.

Mistä olette löytäneet velamiehiä? Miten aidon velamiehen tunnistaa? 

Minun mielestä ap ei kysy neuvoja vaan kokemuksia muilta vastaavassa tilanteessa olleilta. Neuvon kysyminen on "pitääkö minun erota vai ei". Minäkään en ymmärrä, että ensin mennään naimisiin ja sitten ostetaan talo ja vasta sitten ruvetaan kysymään toiselta, että haluatko lapsia vai ei. En usko, että lapsia haluava on ihan jees kun kuulee, että puoliso ei lapsia haluakaan. Ihan järjetöntä verrata noin isoa asiaa johonkin työttömyyteen, joka saattaa tulla jossain vaiheessa. Ne lapset on ja pysyy elämässä oman elämän loppuun asti ja vaikuttaa ihan kaikkeen elämässä.

Missä vastaavassa tilanteessa? Miesvihakiimassa kuvittelee asioita kumppanistaan kun ei kykene keskusteluun hänen kanssaan kuten aikuiset? Hän siis todellakin vain haluaa heitellä "faktoja" miehistä.

Kiitos.

Mitähän faktoja miehistä? Mitään ilkeää tai vihamielistä hän ei ole sanonut, toisin kuin sinä. Sun mielenmaisema on niin likanen, et varmasti paha olo. Ja keneenpä sitä pahaa oloaan purkais, kuin naisiin. Lapset kiikuttelee äidilleen. Sinulla ilmeisesti äidin korvikkeena toimii vauvapalsta. So sad.

Hän väittää että kaikki miehet muuttavat mielensä lapsiin liittyvissä asioissa ja valehtelevat. Hän hakee väitteilleen komppausta teiltä nartuilta. Eikö se ole sinusta vihamielistä? Sama kun kyselisi että miksi kaikki naiset haluavat tappaa vauvansa.

Sinulle vastaaminen on kuon vastatuuleen kusis. Ei siis kovin fiksua. Edelleen, ainoa vihamielinen olet sinä. Ja tietty saatat herättää vihamielisyyttä joissakin ihmisissä, jolloin negatiivisia tunteita herää sinua kohtaan, ei miessukupuolta kohtaan kokonaisuudessaan.

Teksti on ap:n aloituksesta, ei minun mielikuvituksestani. Ikävää jos miesvihan näkyville nostaminen on sulle kova paikka. Rasistit varmaan tuntevat samoin kun niille kertoo mitä ne on.

Et ole nostanut esiin muuta, kuin oman nai svihan. Mitään muuta vihaa ei tässä ketjussa ole. Riippumatta siitä, kuin paljon asiasta jankkaat. Ja ihan vaan muistutukseksi: kysymys ei ole väite. Se on kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mee ite pistämään putket poikki. Mitä valitat?

Helpommalla ap tosiaan pääsee näin kuin että etsii miehiä jotka haluavat kastroitavaksi.

Kastraatiota en odota keltään vaan vasektomiaa. Siitäkin voin tinkiä jos voisin oikeasti muuten olla varma että mies ei niitä lapsia halua.

Ap

Mielestäni tuo on henkistä väkivaltaa.

Voit toki sanella haluatko itse lapsia tai haluatko niitä teidän suhteeseen, mutta tuo on peruuttamaton asia miehen kehossa. Mies voi olla ihan varma, että haluaa just tätä mitä on nyt, mutta elämässä voi sattua kaikenlaista.

Omat piuhat poikki ja lopeta se muilta vaatiminen. Et voi olettaa suhteessa, että omistat toisen ihmisen!

Kastraatiota en odota keltään vaan vasektomiaa. Siitäkin voin tinkiä jos voisin oikeasti muuten olla varma että mies ei niitä lapsia halua.

Kiitos tämän nostosta. Ap nimittäin väitti tuossa ettei hän ole mitään mieheltä vaatimassa. Mikähän tuo on jollei vaatimus?

Vaatimus, ettei mies halua lapsia. Jos haluaa, suhde loppuu. Ja mitä sitten? Tästä on koko ajan ollut kyse! Nytkö sen vasta hokasit??

Hän vaatii vasektomiaa. Hän myös raivopäisenä ulísee kuinka miehet muuttavat mielensä ja valehtelevat. Se ettet näe asiaa ei ole minun ongelmani.

Raivopäiset ulinat tulee nyt muualta, kuin aplta. Vilaseppa peiliin!

Kaksi miestä on muuttanut mielensä, tai valehdelleet. Hänen elämässään. Nyt ehkä kolmas. Miten tämä kolahtaa sinuun noin kovasti? Oletko joku heistä? Vai toiminut samoin? Se koira älähtää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesvihaketju viikon tykätyimpänä.

Miksi en ole yllättynyt.

Oot ainoa miesvihaihminen. Kukaan muu ei ole sitä levittänyt. Voit olla ylpeä ainutlaatuisuudestasi.

Paitsi aloitus jossa on 500+ tykkäystä.

Eikä siinäkään ole mitään vihamielistä. Se kaikki on vain sinuun päässäsi.

Hän esittää kysymykseksi verhotun väitteen jonka mukaan miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, tai valehtelvat. Mitä se on jollei miesvihaa?

No, jos hänelle on näin käynyt jokaisessa parisuhteessa, niin tottakai siitä tulee epäily, et näin se aina vaan menee. Kuin moni nainen petti sinut, ennenkuin katkeroiduit ja aloit nai*vihamieliseksi?

Montako lasta olet tappanut ja olivatko ne kaikki käenpoikasia?

Joku on todella satuttanut sinua. Minä, tai muut naiset tällä palstalla emme ole siihen syyllisiä, eli osoita kiukkusi sinne, minne se kuuluu. Noilla jutuillas saat ennenpitkää bannit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesvihaketju viikon tykätyimpänä.

Miksi en ole yllättynyt.

Oot ainoa miesvihaihminen. Kukaan muu ei ole sitä levittänyt. Voit olla ylpeä ainutlaatuisuudestasi.

Paitsi aloitus jossa on 500+ tykkäystä.

Eikä siinäkään ole mitään vihamielistä. Se kaikki on vain sinuun päässäsi.

Hän esittää kysymykseksi verhotun väitteen jonka mukaan miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, tai valehtelvat. Mitä se on jollei miesvihaa?

No, jos hänelle on näin käynyt jokaisessa parisuhteessa, niin tottakai siitä tulee epäily, et näin se aina vaan menee. Kuin moni nainen petti sinut, ennenkuin katkeroiduit ja aloit nai*vihamieliseksi?

Ja kuinka moni palstan miehiä vihaava narttu on kertonut hänelle ettei hänen ajatuksensa pidä paikkaansa?

Nolla. Se antaa osviittaa että olette samaa mieltä. 

Miksi vihaat miehiä? Oliko enosi liian läheinen kun olit kahdeksan?

Oot aika lailla dominoinut tätä"keskustelua" ja siten saanut karkoitettua muut täältä. Joten eipä täällä ole ketään oikein sanomassa mitään. Se tietty on myös tarkoituksesi, joten hienosti oot onnistunut!!

Kukaan ei ole sanonut, että miehet aina valehtelevat. Mutta tottakai miehet myös valehtelevat. Sitä me emme tiedä, valehteleeko hänen miehensä. Mutta jopa sinä valehtelet. Se kuuluu ihmisyyteen. Me naiset myös valehtelemme.

Sillä ei ole mitään merkitystä sinulle, mitä kukaan täällä kirjoittaa. Ei sinua kiinnosta kenenkään ajatukset tai uskomukset. Olet täysin oman vihasi sokaisema. Tai sitten et ole terve. En tiedä, kummasta on kyse. Erikoista on, että jankkaat näitä sairaita juttujas ihan joka ketjussa, oli aihe mikä hyvänsä. Ikävää tietty, jos muuta elämää ei ole.

Uppis kirjoitti:

Et ymmärrä? Ymmärrys ei liene vahvinta osaamistasi? Jos sinä et halua elämääsi lapsia, miksi se on miehen tehtävä käydä sterilisaatiossa, kun hän tietää, ettei suhteet kestä ikuisesti, kun hän tietää, että mieli muuttuu, kun hän osaa ajatella elämässä eteenkinpäin, eikä vaan vouhota menemään sen hetkisen tunteen vallassa? Jos et halua elämääsi lapsia, niin käy itse sterilisaatiossa, ongelma poistuu. Sitten et voi syyttää kuin itseäsi, kun mieli muuttuu, ja se on sinulle täysin oikein. 

Ap ei ole epävarma oman mielen muutoksesta vaan miehensä. Se on tässä se ydinjuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesvihaketju viikon tykätyimpänä.

Miksi en ole yllättynyt.

Oot ainoa miesvihaihminen. Kukaan muu ei ole sitä levittänyt. Voit olla ylpeä ainutlaatuisuudestasi.

Paitsi aloitus jossa on 500+ tykkäystä.

Eikä siinäkään ole mitään vihamielistä. Se kaikki on vain sinuun päässäsi.

Hän esittää kysymykseksi verhotun väitteen jonka mukaan miehet muuttavat säännönmukaisesti mielensä lisääntymisasiassa, tai valehtelvat. Mitä se on jollei miesvihaa?

No, jos hänelle on näin käynyt jokaisessa parisuhteessa, niin tottakai siitä tulee epäily, et näin se aina vaan menee. Kuin moni nainen petti sinut, ennenkuin katkeroiduit ja aloit nai*vihamieliseksi?

Ja kuinka moni palstan miehiä vihaava narttu on kertonut hänelle ettei hänen ajatuksensa pidä paikkaansa?

Nolla. Se antaa osviittaa että olette samaa mieltä. 

Miksi vihaat miehiä? Oliko enosi liian läheinen kun olit kahdeksan?

Oot aika lailla dominoinut tätä"keskustelua" ja siten saanut karkoitettua muut täältä. Joten eipä täällä ole ketään oikein sanomassa mitään. Se tietty on myös tarkoituksesi, joten hienosti oot onnistunut!!

Kukaan ei ole sanonut, että miehet aina valehtelevat. Mutta tottakai miehet myös valehtelevat. Sitä me emme tiedä, valehteleeko hänen miehensä. Mutta jopa sinä valehtelet. Se kuuluu ihmisyyteen. Me naiset myös valehtelemme.

Sillä ei ole mitään merkitystä sinulle, mitä kukaan täällä kirjoittaa. Ei sinua kiinnosta kenenkään ajatukset tai uskomukset. Olet täysin oman vihasi sokaisema. Tai sitten et ole terve. En tiedä, kummasta on kyse. Erikoista on, että jankkaat näitä sairaita juttujas ihan joka ketjussa, oli aihe mikä hyvänsä. Ikävää tietty, jos muuta elämää ei ole.

Sairas hän on. Ei näitä tekstejä terveen miehen päästä tule. Ja se iänikuinen jankutus. Hän tuntuu kaivavan tämän ketjun esiin ihan vain päästäkseen jankuttamaan asiasta, joka ei häntä taida edes millään lailla koskea.