Mikä myytti sekin on, että toinen nainen/mies on viaton, ei voi syyttää mistään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään myytti. Parisuhteessa oleva aikuinen ihminen on täysin yksin vastuussa teoistaan ja siitä miten ne vaikuttaa puolisoon. Kukaan ei pakota aseella uhaten pettämään. Ehkä aloittajalle tulee yllätyksenä se, että puoliso pettää ihan vain sen vuoksi, koska itse haluaa pettää.

Ajatellaan tilannetta ja ihan teoreettisesti, että henkilö haluaa pettää, mutta ei kerta kaikkiaan löydä mistään yhtään ketään kenen kanssa sen pettämisen toteuttaisi. Pettääkö se silloin? Ei taida olla mahdollista. IT TAKES TWO TO TANGO! Siis vähintään kaksi. :)

Minusta tuo on sama asia kuin olisi pettänyt. En minä halua puolisoa, joka on niin ällö ettei sille kukaan muu anna, vaan sellaisen joka ottaa itse vastuun omasta uskollisuudestaan.

Parisuhteen ulkopuolista ei voi syyttää pettämisestä, koska ei ole parisuhteen osapuoli. Toista miestä/naista voi syyttää kuitenkin moraalittomasta, erittäin itsekkäästä ja epäempaattisesta käytöksestä.

Sävyeroja pettämisessä on paljon. Jos parisuhteen osapuoli aktiivisesti etsii suhteen ulkopuolista seuraa ja valehtelee ulkopuoliselle suhdestatuksestaan, ei ulkopuolista voi pitää millään tapaa moraalittomana ja vastuu on vain parisuhteessa olevalla. Jos suhteen ulkopuolinen on tietoinen toisen parisuhteesta ja alkaa tarkoituksellisesti piirittää toista ns. väsytystaktiikalla, on se jo todella moraalitonta ja itsekästä käytöstä (vaikka ei pettämistä). Rakastuminen varattuun/varattuna ollessa on myös eri, kuin oman heikon itsetunnon nostattaminen toisten ihmisten tunteiden kustannuksella.

Ap:n kuvailema tapaus on suoraan sanottuna melko kuvottava. Täällä on ilmeisesti paljon ihmisiä, joilla ei ole kokemusta mielenterveysongelmaisista/persoonallisuushäiriöisistä ihmisistä. Hyvä teille, toivottavasti ette joudukaan kokemaan täyttä välinpitämättömyyttä ja suoraa pahantahtoisuutta itseänne kohtaan.

Ap:lle sympatiat, parempi sulla ilman tollaista miestä.

Vierailija kirjoitti:

Typeryyttähän tuo on, kun varattuun sekaantuu. 

Toivon, että jokainen pettämiseen osallistunut päätyy petettäväksi. 

Vain 98,7 prosenttia heistä päätyy petettäviksi - eivät läheskään kaikki. 

Herttaista. 

Jokin äskeisessä kommentissani tarttui seulaan joten laitetaan sitten lyhyemmin uudestaan: toinen nainen joka varattua tietoisesti vonkaa ei ole yhtään sen vähemmän kuspää, vaikka varattu siinä sen pettämisen tekee. Lunttu mikä lunttu, oli sitten miespuolinen tai naispuolinen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varas on aina varas, varasti se sitten tavaraa, koiran, miehen, tai muuta.

Jos varastaa toiselta jotain, ei todellakaan ole viaton tekoonsa. Vaikka koira olisi niin hölmö että lähtee vieraan talutettavana menemään, ei se tee siitä vieraasta koiravarkaasta syytöntä. Ei todellakaan, varas on se aktiivinen toimija.

Pettäminen ei ole rikoslaissa rikos, joten mitä höpiset.

Ei siitä niin kauan ole, kun aviorikos piti myöntää eroa hakiessa. 

Minusta on kyllä omituinen kolo siinä kohtaa, miten paljon tuhoa ja pahaa toiselle ihmiselle saa ihan vapaasti huvikseen tehdä ilman, että laki ottaa kantaa lainkaan. Nämä väsytystaktiikalla riehuvat persoonallisuushäiriöiset voivat tehdä elokuvakäsikirjoituksen arvoisia juttuja, ja psykopaattisin osa saattaa myös olla vaarallisia, jos tulevat nöyryytetyksi hankkeessaan. On tiedossa, miten propaganda toimii. On aika kova vaatimus, että ihmisen pitäisi pystyä loputtomiin vastustamaan kiusausta, johon toinen panostaa viimeisen päälle. Se on ihan eri asia, että ihastutaan ja rakastutaan, sillehän ei niin paljon voi.

Minusta ihmisten olisi syytä palata hiukan korkeamman moraalin aikoihin ja todeta, että viime kädessä se on ainoa asia, joka tekee meistä ihmisiä. Joten kyllä, sitä toistakin sopii katsoa kieroon. Niinhän valtaosa ihmisistä joka tapauksessa tekee, ellei ole sotkenut päätään epärealistisilla vapaan valinnan teorioilla. On muuten tavattoman mustavalkoinen ja kylmä oppi se.  

Vierailija kirjoitti:

Jotain sairastahan tuossa on. Noista viesteistä tuli mieleen oma kokemus nuoruudesta. Yksi avomiehen luokkakaveri oli meillä tekemässä useamman illan jotain ryhmätyötä. Uskomattoman pieni toppi ja minihame päällä ja avomiehen piti lähteä saattamaan, kun huijuijui hän ei uskalla kulkea pimeässä yksin kotiin.

Sitten se mokasi. Laittoi tekstarin avokilleni, jossa sanoi suoraan, että kiinnostaa tietää, onko hänellä mahiksia saada munaa, kun hän on kiinnostunut muussakin kuin kaverimielessä. Se oli tullut tyyliin pe-la-yönä klo 03.30. Avomies näytti minulle sen viestin ja laittoi vastauksen, että hän on varattu.

En muista, miten pitkän ajan päästä tuli taas jokin yötekstari, jossa oli jo astetta rohkeammat ehdotukset. Minä tartuin puhelimeen ja oikein soitin sille ja sanoin, että nyt loppuu nuo viestit, etkö oikeasti ymmärrä, että ei tarkoittaa ei ja miten noloa tuollainen vonkaaminen on. Minun auton ikkunaan oli ilmestynyt huulipunalla viesti, jossa oli että soita niin saat p**lua ja minun puhelinnumero. Siis ihan sairas tyyppi. Kaikilla ei mielenterveys ole kunnossa.

Psykopaatin ja narsistin mielenterveydessä ei välttämättä ole mitään muuta vikaa kuin genetiikka. Toistaiseksi olemme päättäneet olla vapaata riistaa näille, vaikka kustannukset ovat tolkuttomat. 

Sitä en sano, että tämä neiti olisi kumpaakaan. Mutta persoonallisuushäiriötä ei monikaan tunnista, kun ei ole joutunut tulilinjalle ennen. Joten siinä voi oma kompassi näyttää mitä sattuu, eikä tarvitse olla kovinkaan suuria ristiriitoja kotona tai omassa päässä, kun sopivasti toinen onnistuu kutkuttamaan oikeasta kohtaa sielua. 

Voihan sitä päättää reagoida asiaan nollasta sataan, mutta kyllähän siinä menee sitten paljon suhteita lopulta aika vähästä roskiin ja lapsia jää katsomaan vanhempiensa perään. 

Minunkin miestäni alkoi eräs nainen piirittää. Mieheni teki naiselle selväksi ettei kiinnosta ja hän on onnellisesti naimisissa. Mieheni siis valitsi minut eikä sitä piirittäjää.

Tämä piirittäjä kertoi minustakin mitä mielikuvituksellisimpia juttuja miehelleni sekä muille tutuillemme miehen työpaikalla, jossa myöskin tämä piirittäjä oli töissä.

Mieheni näytti minulle näitä viestejä, jotka olivat täysin tuulesta temmattu. Aina kun tämä nainen soitti, ja jos olin paikalla, niin vastasin erittäin ystävällisesti mieheni puhelimeen. Yleensä hän katkaisi puhelun tässä vaiheessa.

Nykyään tämä nainen on eri työpaikassa ja ilmeisesti löytänyt uuden uhrin. 

Tarinan opetus oli se, että mieheni ei ole tahdoton olio, jonka joku voi viedä mennessään. Eikä ole kukaan muukaan mies, eli jos lähtee toisen mukaan, niin se on hänen oma päätöksensä.

Hyvään parisuhteeseen ei mahdu kolmatta.

Jos tiedät toisen olevan varattu ja lähdet silti leikkiin, mukaan ja omatuntosi on silti puhdas, ja voit ylpeydellä kertoa kaikille olevasi varatun kanssa. Silloin olet viaton. Mutta jos omaatuntoa soimaa tai et voi kertoa, vaikka mummollesi olevasi varatun kanssa niin oletko silloin viaton?

Vierailija kirjoitti:

Ap tapauksessasi nainen teki parhaansa vietelläkseen miehesi, mutta kuitenkin mies teki päätöksen pettämisestä. Kumpikin on osallinen pettämiseen, mutta on myös niitä tapauksia, joissa kolmas osapuoli ei tiedä olevansa tekemisissä varatun kanssa. Syyttäisitkö silloinkin huoraksi naista, joka ei edes tiennyt olevansa osallisena pettämistä?

Minä en tiennyt miehen olevan varattu.

Tapasimme kun mies tuli klinikallemme erikoistumaan. Ensikatseesta koin ilmapiirin sähköistyvän (enkä vain minä, vaan vielä vuosia myöhemmin mies sanoi "ettei ole koskaan nähnyt ketään yhtä kaunista"). Kun muutaman viikon kuluttua oli klinikamme tyky-päivä sairaalan merenrantamökillä, mies alkoi avoimesti flirttailla kaikkien työkavereidemme läsnäollessa.

Lähdimme sitten porukalla jatkoille yhden kollegamme luo, jossa päädyin suutelemaan tämän miehen kanssa - hänen aloitteestaan - oikeastaan koko loppuillaksi. Emme tainneet kumpikaan enää siinä vaiheessa huomioida ketään muita ympärillämme.

Kotiin lähdimme yhden työkaverimme kyydillä kun hänen miehensä tuli hakemaan, ja lupasi kuskata koko ison joukon kunkin koteihinsa. Vaikka asiasta ei puhuttu (ääneen), sanaton sopimuksemme tuntui olevan, että hän jää kyydistä minun kotini kohdalla.

Hämmästykseni olikin suuri, kun tämä vanhempi kyydin tarjonnut työkaverimme veti tyyliin miehen kauluksesta takaisin autoon, ja sanoi että "sinut viedään myös omaan kotiisi".

Yö oli jo pitkällä, joten en ollut pahoillani, vaan lähes liikutti ja nauratti vanhemman kollegan esiliinamainen huolenpito.

Tämä kaikki tapahtui perjantaina, aikana ennen kännyköitä.

Kun sitten maanantaina menin töihin, pää vieläkin huumaantuneena kaikista niistä sanoista mitä minulle oli sanottu, pudotukseni maanpinnalle oli vähintäänkin raju.

Ensimmäiseksi sain kuulla, että enkö todellakaan tiennyt, että mies on naimisissa, ja että vaimonsa odottaa heidän ensimmäistä lastaan?

Ei, en tiennyt.

Mutta nyt tiesin.

Olin jo nuorena teininä - tähän tapahtuma-aikaan olin alle kolmekymppinen, yhdestä pitkästä suhteesta ja kihlauksesta eronnut - järkeillyt asiat niin, että jos yksikään nainen ei koskaan suostuisi suhteeseen yhdenkään varatun miehen kanssa, niin ellei muuta, niin maailma olisi ainakin hieman parempi paikka. Vähemmän mahdollisuuksia pettämiseen, vähemmän rikottuja perheitä.

Mutta että meidän naisten pitää myös itse olla valmiita tekemään näitä edellä mainittuja päätöksiä, jotta lopulta asiat muuttuisivat ja koituisivat kaikkien, ei ainoastaan naisten, parhaaksi.

(Girl code, siitä oli kyse, näin jälkeenpäin tajuten, vaikkei ajatukselleni silloin vielä ollutkaan nimeä.)

En pystynyt heti kohtaamaan miestä, ja kertomaan miksi välttelin häntä siitä sen illan jälkeen.

Vasta seuraavassa klinikamme juhlassa, viikkojen kuluttua, kerroin hänelle periaatteestani.

Ja pidin pääni, vaikka hän olisi halunnut muuta - sanoi jättävänsä perheensä, muuttavansa vakituisesti tuohon kaupunkiin jossa asuin, tekevänsä mitä vaan haluaisin. Lupasi kaiken mitä olisin voinut toivoa.

Minä mietin vain sitä syntymätöntä lasta ja hänen raskaana olevaa äitiään.

Miten olisin voinut elää itseni kanssa, jos olisin vienyt heiltä tulevaisuuden, kaiken?

Lopputulos: meistä tuli mitä parhaimmat ystävät. Olimme koko yhteisen työhistoriamme ajan myös toistemme "cover" eli tiiviisti yhdessä kaikissa klinikan juhlissa ja reissussa, joissa oli aina vaarana ne "pienen hiprakan" varjolla surutta - meitä kumpaakin! - lähentelevät.

Olemme yhä ystäviä. Tapaamme lähinnä erikoisalamme tapahtumissa, päivillä ja konferenseissa. Vain yhden kerran hän on muiden kuullen viitannut historiaamme, esitellen minut ystävälleen "hänestä olisi pitänyt tulla lasteni äiti". En ottanut sitä imarteluna. Surin hänen ajatusmaailmaansa.

Mies on siis yhä naimisissa, vaikka hänellä on ollutkin pitkiä sivusuhteita. Hän tietää mielipiteeni niistä.

Ja seison edelleen ylpeänä periaatteeni takana.

Vierailija kirjoitti:

Asiat ei syyttelyllä miksikään muutu.

Totta kai muuttuu. Tyhjän saa pyytämättäkin. 

Viettivät viikonlopun yhdessä, saunassa käytiin mutta nukkuivat eri huoneissa? Joo ihan varmasti 🤣🤣🤣. Tai no nukkua toki saattoivat erikseen, mutta nu$$iminen kyllä tapahtui yhteisessä sängyssä. Miten ap vieläkin voi olla noin naiivi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään myytti. Parisuhteessa oleva aikuinen ihminen on täysin yksin vastuussa teoistaan ja siitä miten ne vaikuttaa puolisoon. Kukaan ei pakota aseella uhaten pettämään. Ehkä aloittajalle tulee yllätyksenä se, että puoliso pettää ihan vain sen vuoksi, koska itse haluaa pettää.

Ajatellaan tilannetta ja ihan teoreettisesti, että henkilö haluaa pettää, mutta ei kerta kaikkiaan löydä mistään yhtään ketään kenen kanssa sen pettämisen toteuttaisi. Pettääkö se silloin? Ei taida olla mahdollista. IT TAKES TWO TO TANGO! Siis vähintään kaksi. :)

No kuinka hyvä tuollainen suhde sitten on? Vaikka kaikki maailman naiset kieltäytyisivät kun mies haluaa heidän kanssaan minua pettää niin ei mulle tule siitä yhtään parempi mieli. En haluaisi siltikään jatkaa suhdetta tuon miehen kanssa vaikka hän ei nyt saanutkaan ketään houkuteltua pettämiseen. Käytännössä olisi ihan sama onko pettäminen tapahtunut vai ei, mulle riittää se että mies on sitä halunnut, yrittänyt ja ollut siihen valmis.

Vierailija kirjoitti:

Viettivät viikonlopun yhdessä, saunassa käytiin mutta nukkuivat eri huoneissa? Joo ihan varmasti 🤣🤣🤣. Tai no nukkua toki saattoivat erikseen, mutta nu$$iminen kyllä tapahtui yhteisessä sängyssä. Miten ap vieläkin voi olla noin naiivi?

Kyllä se varmaan tietåå, mitä saunominen tarkoittaa. Sä et osaa lukea rivien välistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään myytti. Parisuhteessa oleva aikuinen ihminen on täysin yksin vastuussa teoistaan ja siitä miten ne vaikuttaa puolisoon. Kukaan ei pakota aseella uhaten pettämään. Ehkä aloittajalle tulee yllätyksenä se, että puoliso pettää ihan vain sen vuoksi, koska itse haluaa pettää.

Ajatellaan tilannetta ja ihan teoreettisesti, että henkilö haluaa pettää, mutta ei kerta kaikkiaan löydä mistään yhtään ketään kenen kanssa sen pettämisen toteuttaisi. Pettääkö se silloin? Ei taida olla mahdollista. IT TAKES TWO TO TANGO! Siis vähintään kaksi. :)

No kuinka hyvä tuollainen suhde sitten on? Vaikka kaikki maailman naiset kieltäytyisivät kun mies haluaa heidän kanssaan minua pettää niin ei mulle tule siitä yhtään parempi mieli. En haluaisi siltikään jatkaa suhdetta tuon miehen kanssa vaikka hän ei nyt saanutkaan ketään houkuteltua pettämiseen. Käytännössä olisi ihan sama onko pettäminen tapahtunut vai ei, mulle riittää se että mies on sitä halunnut, yrittänyt ja ollut siihen valmis.

Silloin kun olet nuori ja lapseton, tuo on erittäin järkevää politiikkaa. Mutta entä sitten kun sinulla on lapsia hänen kanssaan, onko silloin muitakin näkökulmia mietittävä kuin sitä, millainen mieli tulee? 

Ajattelen asiaa siitä näkökulmasta että kun pettäminen on niin yleistä kuin on, niin onko se sitten lasten paras, jos valtaosa suhteista johtaa eroon, kun on niin todennäköistä että ainakin toinen pettää jossain vaiheessa? 

Vierailija kirjoitti:

Minunkin miestäni alkoi eräs nainen piirittää. Mieheni teki naiselle selväksi ettei kiinnosta ja hän on onnellisesti naimisissa. Mieheni siis valitsi minut eikä sitä piirittäjää.

Tämä piirittäjä kertoi minustakin mitä mielikuvituksellisimpia juttuja miehelleni sekä muille tutuillemme miehen työpaikalla, jossa myöskin tämä piirittäjä oli töissä.

Mieheni näytti minulle näitä viestejä, jotka olivat täysin tuulesta temmattu. Aina kun tämä nainen soitti, ja jos olin paikalla, niin vastasin erittäin ystävällisesti mieheni puhelimeen. Yleensä hän katkaisi puhelun tässä vaiheessa.

Nykyään tämä nainen on eri työpaikassa ja ilmeisesti löytänyt uuden uhrin. 

Tarinan opetus oli se, että mieheni ei ole tahdoton olio, jonka joku voi viedä mennessään. Eikä ole kukaan muukaan mies, eli jos lähtee toisen mukaan, niin se on hänen oma päätöksensä.

Hyvään parisuhteeseen ei mahdu kolmatta.

Aika moni parisuhde on vähemmän hyvä, mutta silti säilyttämisen arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minunkin miestäni alkoi eräs nainen piirittää. Mieheni teki naiselle selväksi ettei kiinnosta ja hän on onnellisesti naimisissa. Mieheni siis valitsi minut eikä sitä piirittäjää.

Tämä piirittäjä kertoi minustakin mitä mielikuvituksellisimpia juttuja miehelleni sekä muille tutuillemme miehen työpaikalla, jossa myöskin tämä piirittäjä oli töissä.

Mieheni näytti minulle näitä viestejä, jotka olivat täysin tuulesta temmattu. Aina kun tämä nainen soitti, ja jos olin paikalla, niin vastasin erittäin ystävällisesti mieheni puhelimeen. Yleensä hän katkaisi puhelun tässä vaiheessa.

Nykyään tämä nainen on eri työpaikassa ja ilmeisesti löytänyt uuden uhrin. 

Tarinan opetus oli se, että mieheni ei ole tahdoton olio, jonka joku voi viedä mennessään. Eikä ole kukaan muukaan mies, eli jos lähtee toisen mukaan, niin se on hänen oma päätöksensä.

Hyvään parisuhteeseen ei mahdu kolmatta.

Aika moni parisuhde on vähemmän hyvä, mutta silti säilyttämisen arvoinen.

Juuri näin. Olen ollut samassa suhteessa yli 25 vuotta, pidempään kuin olen elänyt. Ei aina ole ollut helppoa. Varsinkin silloin kun oli ruuhkavuodet, meille syntyi ensin esikoinen ja ehkäisystä huolimatta toinen lapsi ilmoitti tulostaan vain 4 kk esikoisen syntymästä. Lyhyellä ikäerolla 2 taaperoa. Aina jokin hässäkkä menossa. Nuhakuumeitakin oli niin usein, että en tiedä, nukuttiinko me ikinä.

Kun vähän kasvoivat, olivat joka päivä kinastelemassa. Siis tällaista, että minä ensin, minäpäs ensin, miksi tuo saa jotain ja minä en, tyhmä sisko. Jouduin taloudellisista syistä palaamaan 80-prosenttisesti töihin, kun nuorempi täytti 2 v. Samaan aikaan oli pahin uhmaikä toisella, kengät ja ulkovaatteet lenteli joka aamu, mieheni työmatka piteni yli tuntiin per suunta. Käytännössä minä taistelin 2- ja 3-vuotiaat päiväkotiin aamuisin, hain heidät työpäivän jälkeen, laitoin ruuat yms. Kun mieheni tuli kotiin noin klo 17.30, ihan rauhallista siinä vaiheessa jo oli. Viikonloppuisin hän oli päävastuussa lasten hoidosta ja minä tein kotitöitä, kävin hiihtämässä tai lenkillä yms.

Monta kertaa oli ero mielessä. Yhteistä kahdenkeskistä aikaa oli liian vähän. Miehelläni oli yksi työkaveri, joka yritti iskeä. Sanoin miehelle, että jos hän päättää erota, se on sitten niin, että hän ottaa lapset arkipäiviksi ja minusta tulee viikonloppuäiti, koska minä en jaksa yksin hoitaa työssäkäyntiä, kauppareissuja, pyykkejä, siivousta, kaikkea. Mies sanoi, että ei hän minnekään ole lähdössä. Muutaman vuoden päästä haluttiin vielä kolmaskin lapsi ja ostettiin remontoitava rintamamiestalo, jossa kaikille lapsille riitti oma huone. Se oli loistovalinta, koska oli omaa rauhaa. Meidänkin parisuhde tasaantui.

On meillä ollut muitakin kriisinpoikasia, joissa varmasti joku olisi saanut lyötyä kiilan meidän väliin! Harva parisuhde on yli 25 vuotta niin täydellinen, ettei siihen kolmas väliin pääsisi ujuttautumaan, jos oikein kovasti yrittäisi.