Tunnetko kuntoutujaa, joka olisi kuntoutunut?

Minä! Oli vakava masennus ja pershäiriö. Pitkään kesti myös psykoterapia. Olin syvästi traumatisoitunut.

Nyt olen perheen äiti, mummo ja sijaisvanhempi. Käyn myös töissä kodin ulkopuolella. Koti on seesteinen paikka, mielessä ei myllerrä. Nykyään minulla on hyvä paineensietokyky.

en tunne.

Tunnen toki.

Ehkä sinunkin kannattaisi hakeutua kuntoutukseen?

Kyllähän niitä on, useitakin nähnyt. Mikä vaihtoehto? Luovuttaa?

En tunne ja en ymmärrä että kuntoutusta maksetaan kymmeniä vuosia vaikka mitään kuntoutumista ei ole näköpiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän niitä on, useitakin nähnyt. Mikä vaihtoehto? Luovuttaa?

Sairauseläkkeelle.

Itse pystyn tekemään muutaman tunnin silloin tällöin töitä, mutta en edes osa-aikasesti. Kyntoutustuella 10 v.

Tunnen. Ammatillisen kuntoutuksen kautta uudelle uralle. Takaisin työelämään 58 v.

Vierailija kirjoitti:

Minä! Oli vakava masennus ja pershäiriö. Pitkään kesti myös psykoterapia. Olin syvästi traumatisoitunut.

Nyt olen perheen äiti, mummo ja sijaisvanhempi. Käyn myös töissä kodin ulkopuolella. Koti on seesteinen paikka, mielessä ei myllerrä. Nykyään minulla on hyvä paineensietokyky.

Sijaisvanhempi? mitä v1ttua?

En. Kuntoutukset on yhtä tyhjän kanssa. Jos olet sairas, olet sairas, ja tarvitset leikkauksia/lääkkeitä/hoitoja.

juu

En, mutta tunnen monia, jotka eivät ole saaneet tarvitsemaansa kuntoutusta vamman/sairastumisen jälkeen ja jääneet huonoon kuntoon, vaikka heidät olisi voinut kuntouttaa paremmaksi. Esim. aivoinfarkti. Kalliimmaksihan tämä tulee yhteiskunnalle, kuin ihmisten kuntouttaminen vai onko tarkoituksena, että kuolisivat mielellään mahdollisimman pian pois?

Vierailija kirjoitti:

En, mutta tunnen monia, jotka eivät ole saaneet tarvitsemaansa kuntoutusta vamman/sairastumisen jälkeen ja jääneet huonoon kuntoon, vaikka heidät olisi voinut kuntouttaa paremmaksi. Esim. aivoinfarkti. Kalliimmaksihan tämä tulee yhteiskunnalle, kuin ihmisten kuntouttaminen vai onko tarkoituksena, että kuolisivat mielellään mahdollisimman pian pois?

Sehän tässä onkin naurettavaa, että ihmiset eivät saa tarvitsemaansa apua, vaikka puhutaan kuntoutuksesta. Minun mielestäni kuntoutus tarkoittaa sitä, että tehdään niitä toimenpiteitä joilla henkilö saadaan takaisin toimintakykyiseksi. Meillä on valitettavasti valtava pula esim. kuntouttavista psykoterapeuteista, kirurgeista, kirurgisista hoitajista, osastopaikoista jne, joten ihmiset jätetään oman onnensa nojaan. Minäkin olen virunut kuntoutustuella vuosikausia. Tarvitsisin useamman leikkauksen ja kokeellista lääkehoitoa, jotta olisi toivoa paranemisesta. Mutta ei. "Sääntöjen" mukaan ei saa leikata kunnes kehonosa X on tuhoutunut Y-prosenttisesti. Ei saa määrätä lääkettä Z, koska ei uskalla/ylempi taho kieltää/säästöt/vttumainen ihmisvihaaja ylilääkäri/BYROKRATIA PELOTTAA LEKURIA jne jne jne. Passka maa meille sairaille.

Joo, itseni. Olen aina ollut ahkera ja ylpeä, yhteiskunnan armonpalat eivät kiinnosta. Paloin loppuun, nöyrryin, kävin kuntoutusprosessin sairaslomineen ja terapeutteineen. Nyt olen taas täysillä normaalissa elämässä ja luultavasti maksan AP:n edut sillä tienaan melko paljon.

Se on raakki joka toista haukkuu. :)

Tuli naurun pyrskähdys. En tunne, jos tarkoitetaan vaikkapa mt puolta. 

Tunnen monia, koska työskekentelen heidän parissaan. Kuntoutuminen on toki muutakin kuin työelämään tai opintojen pariin paluuta. Myös elämänlaadun kasvaminen voi olla kuntoutumista, aivan kaikkea ei voi laskea rahassa.

Tunnen itseni, tosin kuntoutuminen meni väärää reittiä. Minut kuntoutettiin päihdepotilaana vaikka mt-puoli olisi ollut sopivampi, mutta tartuin tähän apuun koska muuta olisi ollut vaikeampi saada. Kuntoutumispotentiaaliinkin kyllä vaikuttaa moni asia, minä olen saanut hyvät kortit vaikka todella pohjalta jouduin rämpimään ylös.

Vierailija kirjoitti:

Minä! Oli vakava masennus ja pershäiriö. Pitkään kesti myös psykoterapia. Olin syvästi traumatisoitunut.

Nyt olen perheen äiti, mummo ja sijaisvanhempi. Käyn myös töissä kodin ulkopuolella. Koti on seesteinen paikka, mielessä ei myllerrä. Nykyään minulla on hyvä paineensietokyky.

Sinullahan kävi hyvin. Minulle ei ole annettu mitään kuntoutusta koska olen liian traumatisoitunut, annettiin eläke. Minullakin on erinomainen paineensietokyky. Se kaiketi on yksi ongelmistani. 

Erosin miehestäni. Päädyin terapiaankin ja vähä vähältä sain kursittua itseni kokoon. Lähes ehjäksi.

Tunnen. Koko nuoruus oli hankalaa aikaa, mt-ongelmia, persoonallisuushäiriö, opinnot jäi kesken, oli jo käsittääkseni jo saamassa eläkepäätöksen. Opiskeli kolmekymppisenä järjestöalaa ja työskentelee siellä ja mukavasti vaikuttaa menevän.

Jokusen jotakuinkin paremman suunnan löytäneitä, tosin ne pahimmassa jamassa olevat eivät parane koskaan. Meinaan, sekin seikka vielä kertoo jotakin, että joissain Euroopan sivistysmaissa parikymppiset fyysisesti terveet ihmiset ovat saaneet luvan eutanasiaan, koska heidän psyykeänsä ei pystytä mitenkään parantamaan.