Tunnetko kuntoutujaa, joka olisi kuntoutunut?

Tunnen, itseni. Kova työ tehty tuki ja liikuntaelinsairauden yllätettyä mutta kuntoutuksen jälkeen tilanne todella hyvä ja jopa paremmassa fyysisessä kunnossa kun ennen. Nyt tietää miten toimia jotta kroppakin pysyy kunnossa. En koskaan luopunut ajatuksesta etteikö tästäkin nousta ja periksi en antanutkaan. En silloinkaan kun jalat meni alta.

Otti aikaa kuntoutua mutta selvisin.

Uudet haasteet nyt edessä kun työllistyminen huomattavan vaikeaa kuntoutumisen jälkeen. Mutta en siltikään luovuta!

en. päinvastoin. kuntoutuvassa olen ravannut monen monet kerrat ja koskaan ei ole auttanut on vain ahdistanut yhä enemmän ja enemmän. sairaseläkettä haettu monesti mutta en pääse. oma elämä on sen suhteen kunnossa että liikun kodin ulkpuolella ja on rutiineja ja teen ruokaa ja siivoan yms mutta pääkoppa ja traumat painaa ja estää työelämän ja kuntouttavassakaan ei ole auttanut mikään.

Onhan heitä, on fyysisistä vammoista kuntoutuneita ja on huumehlvetistä kuntoutuneita, ja niin edespäin. On jopa vankilasta kuntoutuneita, eikö se yks uskovaiseksi ryhtynyt jengipomokin ole sellainen. Se lierosti hymyilevä... yökötys!

Kuntouttamiseen pitäisi ryhtyä silloin kun henkilö itse sitä haluaa ei silloin kun henkilö ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Kuntouttamiseen pitäisi ryhtyä silloin kun henkilö itse sitä haluaa ei silloin kun henkilö ei halua.

Pikemminkin silloin, kun henkilö voi siitä oikeasti hyötyä.

Kuntoutuminen on mahdollista silloin, kun kyseessä on periaatteessa ohimenevä tila (tai mahdollisesti ohimenevä tila), kuten vamma/vaurio, riippuvuus, masennus, trauma tai vastaava. Paha mennä kuntouttamaan vaikka etenevään Parkinsonin tautiin sairastunutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän niitä on, useitakin nähnyt. Mikä vaihtoehto? Luovuttaa?

Sairauseläkkeelle.

Itse pystyn tekemään muutaman tunnin silloin tällöin töitä, mutta en edes osa-aikasesti. Kyntoutustuella 10 v.

Lääkärit ovat jo muutaman vuoden ajan kertoneet, että mun kroppa on niin työn rikkoma, etten täsät enää kuntoudu työkykyisekssi, mutta eläkeyhtiö on toista mieltä. On väärät diagnoosit.

Viitisen vuotta roikutaan vielä työkkärissä sairaana työkyvyttömänä työnhakijana, jonka jälkeen mahdollisuus eläkkeelle. 

Minä olen noussut kotona makaavasta tukien nostajasta päivätyöläiseksi.

Valmistuin työttömäksi ja aika meni kavereiden kanssa lorviessa ja juomaa nautiskellessa. Sitten ne töiden hakemukset unohtui ja sairastuin vakavaan masennukseen. Psyk polillakin diagnosoivat kaksisuuntaisen.

Aloitin kelan kuntoutuksella, joskaan en joutunut sellaiseen kuntoutuspajaan. Paikka oli hoitamiseen liittyvä ja sieltä hyvän palautteen kanssa hain lähihoitaja kouluun. Suoritin opintoja 4 vuotta omaan tahtiin ja työllistyin.

Nyt pyyhkii hyvin ja työt maistuu. Kiva kun jaksaa harrastaa ja huonokin palkka on parempi kun ei palkkaa.

En oo kuullu. Kaikki jotka hoitoon on päätyny ei oo ikinä kuntoutunu. Ehkä hiukan huonompaa voinu vaa mennä. Vuosikymmeniä hoidos olleit