Nepsylapsi, hankalat aamut ja tukitoimet. Kuuntelen tässä kun nuori perhetyöntekijä selittää sängyn alle ryömineelle pojalle että nyt kuule ...

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan se on nykyään. Ennen se kersa puettiin ja potkaistiin pihalle, että nyt kouluun.

Oot väärässä. Autistiset laitettiin "ennen" laitoksiin, kun koulua eivät pystyneet käymään niin pidettiin liian tyhminä normaaliin elämään. 

Kasarilla autistiset  kävivät ns apukoulua tai tarkkailuluokkaa. 

Vasta tänä päivänä on tullut tämä ajatus, että autistin pitää käytännössä pystyä samaan kuin muiden, koska inkluusio, koska kuuluu käydä koulua muiden kanssa samassa ryhmässä, koska v****n p*******n inkluusio. 

Ap:lle en voi muuta kuin toivottaa jaksamista. Ehkä lapsi voisi käydä vähennetyillä tunneilla koulua? Riippuu ihan teidän erkkaopettajasta, miten näkee tilanteen ja onko valmis joustamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sijaishuollossa on paljon näitä nepsyjä. Päätyvät tänne, kun vanhempi ei saa huolehdittua, että lapsi käy koulua, syö terveellisesti, pukeutuu sään mukaisesti jne. Pääsääntöisesti koulussa käydään. Aamuisin herätellään ja katsotaan, että nuori lähtee kouluun. Jos ei jostain syystä onnistu, tehdään osastolla koulua. Ei anneta pelikoneita tai anneta maata sängyssä. Huolehditaan siitä, että yöllä nukutaan eikä olla esim. pelikoneella. Nuoria pyritään saamaan myös liikkumaan, ulkoilemaan. Saavat paremmin yöllä unta ja kouluunlähtö helpottuu. Ihan perushoivaa ja huolenpitoa siis. Nepsy tarvitsee tätä enemmän kuin normilapsi, mutta ei se mitään taikatemppuja ole. 

Käyttekö te muualla töissä samaan aikaan myös? Usein vanhemmilla on ihan oma päivätyö, ja silloin ei normaaleille ihmisille ole mahdollista vetää ruokailua ja kotikoulua samaan aikaan kotona. Lisäksi on eri asia olla vetämässä tuota hommaa työvuoro, mutta kun kotona vedät sitä 24/7, ja mahdollsesti useamman lapsen kanssa, rajaa tulee vastaan. Töissä on pakko käydä, koska toimeentulo.

Sen takiahan se nepsy asuu laitoksessa, kun sen kotihoito ei onnistu. 

Tässä on mainio esimerkki koko ketjun verran taas sitä yhteiskunnan myötätuntoa erityislapsia ja tulevia erityisaikuisia kohtaan. Kun menin, siis ihan kehtasin mennä sanomaan, että meidän perheessä valmistaudutaan siihen, että ihan ilman yhteiskunnan apua joutunee vammaista lastaan sitten sen aikuisena ollessa hoitamaan, niin heti oli sosiaalidemokratiaan uskova kukkahattu kauhistelemassa, kuinka en ansaitse lapsia, kun olen niin sairas mieleltäni. Tästä ketjusta voi lukea, mitä sitä anonyymisti sitten sanotaan, kun joku uupunut erityislapsen vanhempi tarvitsisi apua ja se apu on sitten mitä sattuu, niin kuin usein on. Itse osaat tietysti paremmin, kun vuosia olet sen muksusi jo skutsannut hirmuaamuinakin kouluun, mutta kun et jaksa, niin homma menee lähinnä vitsiksi. Suurin teistä oikeasti vain vihaa vammaisia, sairaita ja tukea tarvitsevia ja heidän perheitään ja lukee näitä ketjuja vain tunteakseen ylimielisyyttä ja päästäkseen anonyymisti vapaasti pilkkaamaan. Mitään ette asiasta tajua ja itse ette pärjäisi ko. lapsen kanssa viittä minuuttiakaan, mutta sitten voi aina heittää, että mikset abortoinut sitä lastas!

Erityislasten vanhemmille suosittelen oikeasti asiasta jtn tajuavien vertaisketjuja, facessa on paljon, ovat myös suljettuja ryhmiä niin nämä veemäiset kultapossut ja eutanasianatsit harvemmin niissä mellastavat. Solidaarisuutta ja neuvoja löytyy sieltä, ei täältä näiden tavallisten, hyvien ihmisten seasta.

Ja ap: Ehkä on hyvä, että näkevät miten vaikeaa se on oikeasti. ADHDn kanssa ehdottomasti lääkitys kuntoon, jos ei ole. Lepää ap nyt hetki ja sitten taas jatkat sitä taistelua, kun olet paremmassa jamassa. Meitä elää tosi monta aamut on aina pahimpia -elämää. Ehkä sille joskus voi vanhana sitten nauraakin. Kaikkea hyvää teille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ottaisin kännykän pois lapsen nukkuessa ja tämä hoitaja veisi sen kouluun.Sitten lapsen herättyä sanoisin että kännykkä on mennyt jo kouluun oppimaan uusia sovelluksia.Lapsi lähtisi mielellään kouluun kun ystävä on jo siellä.Opettaja veisi kännykän pulpettiin,josta sen löytäisi ja näin lapsi voisi ajatella että koulu onkin mukava asia.Narraamalla niinkuin ennenvanhaan,tai no sosiaalitätejä jalasta kiskomaan sängyn alta ja jumalattomalla huutamisella ja mekkalalla sitten,tai antaa olla ja syrjäytyä sitten.Mitäpä se mulle kuuluu.   

Tiedätkö edes miten nepsy toimii?

Nepsy kaipaa rutiineja. Arvaa, mikä paniikki nousee, kun puhelin vietiin?

Nepsy saattaa ahdistua hälinästä ukopuolella, ja silloin puhelin on elintärkeä. Moni nepsy kuuntelee musiikkia koko ajan kuulokkeilla, se auttaa sietämään ulkomaailman hälinää. Jos "narraat" puhelimen nepsyltä pois, aiheutat niin hirvittävän ison kaaoksen nepsylle, että hän menee vielä enemmän lukkoon ja sekaisin.

Että miten meni niin kuin omasta mielestä?

Osalle nepsyjä rutiinit taas ovat vaatimuksia, ja he ahdistuva silloin. Näin on esim. pda-tyyppisillä autisteilla. Eli et voi neuvoa toista tuntamatta tapausta todella tarkkaan.

Sitten kun samaan perheeseen sattuu useampi nepsy, joiden tarpeet ovat päinvastaiset, niin siinä ei ole helppoa toimia. Perhetyöntekijä on usein määrätty vain yhdelle lapselle ja sitten homma räjähtääkin, kun neuvoo tätä kuormittaen samalla muita.

Moni ei tajua millaista on nepsylapsen kanssa. Minun pitää 15vuotias huolehtia aamulla liikkeelle tai muuten jää haahuilemaan ja haaveilemaan, myöhästyy bussista ja unohtaa repun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole jumalauta todellista. Yhteiskunta maksaa perhetyöntekijän pukemaan pentua kouluun ja äiti istuu vieressä ja vielä kehtaa arvostella? Eikö sulla ole mitään häpyä?

Eihän ap tainnut tuota itse tilata kotiinsa. 

Ei ole pakko ottaa vastaan, jos ei halua. Näin perheohjaajan näkökulmasta voin sanoa, että 98 prosenttia vanhemmista ottaa tuen mielellään aamuisin vastaan. Vanhemmat voivat halutessaan laittaa avun poikki koska tahansa, jos ei jostain syystä huvita.

Tässä tapauksessa kun perhetyö on tullut viranomaistahon lastensuojeluilmoituksen kautta, se kannattaa ottaa vastaan ja käyttää loppuun. Muuten vanhemmat tulkitaan lastensuojelussa yhteistyökyvyttömiksi jne ja sieltä voi tulla kovempia toimia eli suomeksi sanottuna lapsen sijoitus/huostaanotto. Tai koko perhe asumaan perhekotiin todistelemaan että pärjäävät lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Itellä on ADD ja kyllähän se oli niin, että lapsena pelko selkäsaunasta sai sitten viimeisessä vaiheessa minut toimimaan, mikäli mikään muu ei auttanut. Ikinä en saanut selkään, mutta pelkkä se uhka selkäsaunasta oli riittävän motivaation lähde.

Ihmisiä on vuosituhansia johdettu pelolla. Vasta viimeisen kahden kymmenen vuoden aikana se on riisuttu keinovalikoimasta pois ja se näkyy.

Missä näkyy ja miksi pelko olisi hyvä keino? Meilläkin on nepsy ja hänen kanssaan käyty pitkä sekä mutkainen tie . Kasvatettu ja etsitty keinoja. Mutta miksi ihmeessä oltas uhkailtu satuttamisella? Hän on kasvanut hienoksi teiniksi oikealla tuella, ulkopuolistenkin ja tasan tietää että vanhemmat ovat auktoriteetti eivätkä satuta tai uhkaile sillä.

Ap:lle ja varsinkin sille perhetyöntekijälle vinkki HUS lastenpsykiatrian somesta; 

https://www.facebook.com/huslastenpsykiatria/

Siellä on oikeasti paljon ihan konkreettisia keinoja toimia nepsyn kanssa. Ei pelkästään voivottelua tai vertaisia vaan konkreettisia toimintakeinoja. Kannattaa tutustua. 

Ja kuten edellä sanottiin, lyhennettyä koulupäivää. Jos kuormittuu niin kuormittuu. Tuo lähtötilanne kotoa on ihan tyypillinen kuormittuminen, eikä siitä pääse yli ennen kuin hermosto tasaantuu. Se ottaa sen ajan mitä ottaa, ja hoputtaminen päinvastoin vain pidentää sitä tasaantumista. 

Yksi hyvä keino kuormitustilanteisiin, meltdowniin, on se että aikuinen menee vierelle, lattialle makaamaan vierelle, on vaan hiljaa, ehkä ottaa kädestä kiinni jos lapsi sallii. "Maadoittaa" sen lapsen. Voi miettiä itse, jos on 100% hermostunut niin että on kuin shokissa, romahtaa, niin mikä auttaa sen tason hermostumiseen, paniikkiin. -> siihen auttaa rauhallinen läsnäoleva ihminen.

Ei neuvominen, ei käskyttäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sille lapselle pitäisi sitten mielestäsi tehdä? Pitäisikö sen tuki-ihmisen huutaa että nyt saatanan kakara lähdet kouluun?

Kyllä. Tarvittaessa pitää korottaa ääntä. Sen lisäksi tosiaan vaikka vetää pois sängyn alta ja taluttaa autoon. Menkööt yökkärissä jos ei pukeminen maistu. Eiköhän pukemienkin siinä kohtaa ala kiinnostaa. Lapsilla on oppivelvollisuus ja siitä ei kiukuttelemalla lintsata. Kerran kun annat periksi kiukuttelulle, se toistuu joka ikinen kerta kun lasta väsyttää ja ei huvita lähteä kouluun. Se ei ole hupikysymys tai neuvottelun paikka. Se on yhteiskunnan määräämä velvollisuus, että opiskelu pitää hoitaa.

Sen lisäksi älylaitteet jäähylle tai jokin muu mukava asia. Mitään ns. ylimääräisiä huvituksia ei kuulu saada jos ei hoida ensin asiallisesti velvollisuuksia.

Alapeukkujahan tähän kohta satelee näiltä loputtomilta ymmärtäjä-äideiltä. Sanoittakaa te vaan vuorokauden ympäri niitä tunteita, mutta edestänne löydätte teinin, joka ei ole koskaan tottunut siihen, että joku laittaa rajat.

Henkinen väkivalta. Fyysinen väkivalta. Ruumiillinen kurittaminen. Pakottaminen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä nyt vuoden verran käynyt kanssa työntekijä. Ollaan sikäli todella onnellisessa asemassa että meidän teini pääsi etäopetukseen, mutta...

Vuosi takana. Edistymistä ei ole tapahtunut juuri ollenkaan, teiniä ei saa kouluun lähiopetukseen (ja ihan oikeasti neropatit, ei tuommoista 70kg/180 lasta noin vain "pueta ja heitetä" kouluun, vähän eri asia kun joku uhmaikäinen taapero), ei mitään mitä en olisi itsekin saanut tehtyä. Ja joudun kuitenkin aamulla herättämään teinin ja avaamaan oven ja lohduttamaan "tukihenkilöä" kun on ollut taas vähän huono aamu...

Sen jälkeen pitää vahtia että teini osallistuu tunneille eikä harhaannu muuhun tekemiseen jne. Siihen päälle omat työt, menee monesti iltaan asti että saa tunnit tehtyä.

Olen. Aivan. Loppu.

Mutta. Itsellä oli vastaava vaihe teininä, yläasteen pääsin ihmeellä läpi (enemmän poissa kun läsnä), opinnot jäi silloin siihen, käytännössä olin sängyssä pari vuotta. Mitään apua/ tukea tms. en saanut. Lopulta pätkätöiden ja kurssien kautta vakituinen työpaikka ja opinnot siinä sivussa, eli ihan yhteisskuntakelpoinen minusta tuli. Ja omat ADHD+ asberger piirteet diagnoosit sain vasta kun olin jo oppinut elämään näiden kanssa.

Jotenkin vain kuvittelin että jos apua saa jo ajoissa niin menisi tuo vaihe helpommalla? Ehkä sitten ei, mutta on ainakin yritetty. Itselle nämä "tukitoimet" nyt vaan aiheuttaa enemmän rasitetta kuin apua.

Adhd ja Asperger on vahvasti perinnöllisiä. Et ilmeisesti miettinyt asiaa ennen lapsen hankintaa.

Itse varmaan antaisin 70kg jässikälle kaksi vaihtoehtoa. Joko lähdet laitokseen tai alat pukea aamuisin. Laitoksessa kyllä saadaan lääkitys kuntoon että pystyy sen isommankin ihmisen pukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä näille nepsylapsille tapahtui vaikkapa 40v sitten? Ryömikö avustaja tai äiti maanittelemassa lasta sängyn alta?

Inkluusio on aiheuttanut sen, että erityis lapsilta vaaditaan samoja asioita kuin tavallisilta.

Ennen ei vaadittu. Se on stressaavaa lapselle ja vanhemmalle kun vaaditaan . Ihan karmeaa autistin kannalta pakottaa suoriutumaan yhteiskunnasta kuten muut. Täysin vieraassa maailmassa.

Meillä lapsella adhd lievin autistisin piirtein. Tuntuu väärältä se, miten raskasta koulunkäynti on hänelle. Tuntuu väärältä se että hänen täytyy muka jaksaa samalla tavalla. Kokoajan tulee viestiä koulusta mitä lapsi tällä kertaa teki väärin. Tai miten unohti läksyt, unohti läksyt, unohti läksyt.. kun ei hän osaa kirjoittaa niitä ylös koska se asia ei vaan jää hänelle päähän. Jossain erityisluokassa tai erityiskoulussa hän saisi vähän kuin päivähoitoa ja oppimista siinä sivussa. Mutta sellaisia ei enää ole. Suorittajaksi pakotetaan ja vanhemmat vahdittava vieressä että mitään tapahtuu. Kun jokainen normaalilla järjellä varustettu ihminen näkee, ettei lapsi tule pysymään kelkassa ellei yhteiskunta muutu. Minulla on adhd ja vaikeuksista huolimatta selvisin työelämään. Omalla lapsella huomattavasti vaikeampaa kuin minulla oli 90-luvun koulussa. Ei hänellä ole käytännössä mitään mahdollisuuksia pärjätä . Lapsella olisi älykkyyttä vaikka mihin mutta ei hän pääse käyttämään potentiaaliaan koska koko nyky koulutus ja työelämä on niin raskasta. Aiomme yrittää ohjata lapsen fyysisen työn pariin peruskoulun jälkeen, ammattiopintoihin ja työpaikkaan jossa sanotaan mitä pitää tehdä. Varmaan täytyy lahjomalla joku yritys saada lapsi työelämään. Ellei sukulainen ota firmaansa (lahjuksia tarvitaan sinnekin) .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sijaishuollossa on paljon näitä nepsyjä. Päätyvät tänne, kun vanhempi ei saa huolehdittua, että lapsi käy koulua, syö terveellisesti, pukeutuu sään mukaisesti jne. Pääsääntöisesti koulussa käydään. Aamuisin herätellään ja katsotaan, että nuori lähtee kouluun. Jos ei jostain syystä onnistu, tehdään osastolla koulua. Ei anneta pelikoneita tai anneta maata sängyssä. Huolehditaan siitä, että yöllä nukutaan eikä olla esim. pelikoneella. Nuoria pyritään saamaan myös liikkumaan, ulkoilemaan. Saavat paremmin yöllä unta ja kouluunlähtö helpottuu. Ihan perushoivaa ja huolenpitoa siis. Nepsy tarvitsee tätä enemmän kuin normilapsi, mutta ei se mitään taikatemppuja ole. 

Käyttekö te muualla töissä samaan aikaan myös? Usein vanhemmilla on ihan oma päivätyö, ja silloin ei normaaleille ihmisille ole mahdollista vetää ruokailua ja kotikoulua samaan aikaan kotona. Lisäksi on eri asia olla vetämässä tuota hommaa työvuoro, mutta kun kotona vedät sitä 24/7, ja mahdollsesti useamman lapsen kanssa, rajaa tulee vastaan. Töissä on pakko käydä, koska toimeentulo.

Silloin kun elää arkea tunti kerrallaan sen vaativan nepsyn kanssa, ei jaksa etsiä muita keinoja tilanteeseen. Omaishoitajuutta ja (korotettua) vammaistukea ei välttämättä kaikki hae. Ei tiedetä omista oikeuksista, tai että omaishoitaja voi olla myös vaikka käy töissä. Samoin kunnan vammaispalvelut. Niitä tyrkytetään keva-lapsille, mutta nepsy jää helposti ilman, vaikka voi olla jopa paljon avuttomampi pärjäämään kuin lievä keva. 

Ja kotikoulu. Sitä ei todellakaan tarvitse käydä klo 9-15 arkisin. Sen voi perhe järjestää ihan miten pystyy. Vaikka tunti illassa, ja viikonloput. Kunhan tarvitut asiat oppii.  

Jos ei siis pysty kumpikaan vanhempi jäämään töistä pois edes osittain.

Kotikoulua käytetään Suomessa tosi vähän ja suurimmaksi osaksi syynä on ennakkoluulo, että silloin vaaditaan vanhemmalta kotiin jäämistä. 

Ei vaadita. Ei kukaan vaadi. Jos lapsi on sellainen että uskaltaa jättää kuitenkin työpäivän ajaksi tekemään omiaan kotona, niin kotikoulua voi käydä kun vanhempi tulee töistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä näille nepsylapsille tapahtui vaikkapa 40v sitten? Ryömikö avustaja tai äiti maanittelemassa lasta sängyn alta?

No mä olen 1974 syntynyt, aikuisena vasta diagnosoitu nepsy (autismi + add). Olin koulussa ekasta luokasta asti hankala, kohelsin, tein kepposia ja tihutöitä, en keskittynyt mihinkään. Ongelmat paheni iän myötä, jolloin minut laitettiin tarkkailuluokalle. Siellä oli muitakin kaltaisiani. Sitten oli vielä erikseen apukoulu niille, joiden haasteet oli pääosin älyllisestä kapasiteetista johtuvia esim. kehitysvamma. Käytännössä meitä tarkkislaisia pidettiin huviksemme perseilevinä, kun taas apukoululaisten kohdalla oli ymmärrystä enemmän, että heillä ei vaan riitä kapasiteetti eikä he sille mitään voi. Luulen, että suuri osa tarkkiksenkin oppilaista olisi nykyään saanut ihan oikean nepsy-diagnoosin, eikä ollut vaan hankala perseilevä kakara.

Teini-ikä oli mulla pirun vaikea, löysin jo 13-vuotiaana alkoholin ja röökin, ja aloin roikkua epämääräisten miesten kanssa. Karkailin kotoa, lintsasin koulusta. Vanhemmat yritti olla kovia, mutta ei minuun mikään auttanut, kun ei teiniä voi patteriinkaan kahlita vaan se pitää päästää esim. kouluun (joka on aina mahdollisus karata). Samaan aikaan mulla oli 2 veljeä, joilla ei ollut mitään ongelmia, eli tuskin oli kasvatuksesta kiinni mun ongelmat. Peruskoulun jälkeen olin muutaman vuoden pelkästään päihde-elämässä, roikuin vanhempien alkoholistien kanssa. Sittemmin ryhdistäydyin sen verran, että menin tehtaaseen töihin. Olen ollut sentään pääosan elämästäni töissä, koulutusta vaatimattomissa sellaisissa, kuten elektroniikkatehdas, elintarviketehtaan pakkaamo, kaupan kassa ja myyjä. Mutta harmittaa vähän se, että ei sitten tullut mitään koulutuksia hankittua kun mulle ei osattu antaa ajoissa apua, koska tutkimusten mukaan älykkyysosamääräni on kuitenkin varsin korkea ja olisi voinut olla kapasiteettia muuhunkin.

Kirjoitat todella hyvin ja oikein. Hyvä kielellinen osaaminen selvästi!

Mitä te vanhemmat haluatte, jotka ette ymmärrä miksi teidän nepsyt pitäisi saada kouluun? Haluatteko te, että heistä tulee ikuisia laitosasukkeja? Ei edes yritystä selvitä omillaan aikuisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sille lapselle pitäisi sitten mielestäsi tehdä? Pitäisikö sen tuki-ihmisen huutaa että nyt saatanan kakara lähdet kouluun?

Kyllä. Tarvittaessa pitää korottaa ääntä. Sen lisäksi tosiaan vaikka vetää pois sängyn alta ja taluttaa autoon. Menkööt yökkärissä jos ei pukeminen maistu. Eiköhän pukemienkin siinä kohtaa ala kiinnostaa. Lapsilla on oppivelvollisuus ja siitä ei kiukuttelemalla lintsata. Kerran kun annat periksi kiukuttelulle, se toistuu joka ikinen kerta kun lasta väsyttää ja ei huvita lähteä kouluun. Se ei ole hupikysymys tai neuvottelun paikka. Se on yhteiskunnan määräämä velvollisuus, että opiskelu pitää hoitaa.

Sen lisäksi älylaitteet jäähylle tai jokin muu mukava asia. Mitään ns. ylimääräisiä huvituksia ei kuulu saada jos ei hoida ensin asiallisesti velvollisuuksia.

Alapeukkujahan tähän kohta satelee näiltä loputtomilta ymmärtäjä-äideiltä. Sanoittakaa te vaan vuorokauden ympäri niitä tunteita, mutta edestänne löydätte teinin, joka ei ole koskaan tottunut siihen, että joku laittaa rajat.

Oppivelvollisuus ei ole kouluvelvollisuus. Mikään pakko ei ole lasta työntää koulunpenkille. On olemassa vaihtoehto.

Perehdy asiaan, ennen kuin alat neuvomaan muita.

.... no muutenkin tuo että vertaat autismia "kiukutteluun", olet kuule ihan väärässä ketjussa pätemässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelujen perusteella yksi suuri syy Nepsy lapseen on paljon töitä tekevä ja joustamaton isä. Yhdessäkään keskustelussa isä ei voi joustaa mitenkään, vaan kaikki vastuu lapsesta jää aina ja kaikissa olosuhteissa äideille.

Ilmeisesti oma ystäväpiiriin on jotenkin valikoitunutta. On erilaisia lapsia ja kaikissa perheissä myös isät osallistuu.

Ei pidä paikkaansa. Mulla kaksi autistia. Lasten isä oli juoppo, joka osallistui vain silloin kun sitä huvitti. Ei isät todellakaan osallistu jokaisessa perheessä eikä syy todellakaan ole liikaa töitä tekevä isä. Näkee, ettei sulla ole mitään käryä todellisuudesta.

Hienoa työtä olet tehnyt lastesi isää valitessa! 

ja olihan se selvää, että noin loisteliaat geenit piti saada eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Syntyykö nepsylapsia (?) Nykyään enemmän, vai diagnosoidaanko heitä enemmän, itse en muista heitä lapsena tavanneeni missään?

He olivat niitä tyhmäksi haukuttuja, hankaluuksiin joutuvia ja tarkkailuluokille pistettyjä häirikköjä. Ei ymmärretty.

Vierailija kirjoitti:

Mitä te vanhemmat haluatte, jotka ette ymmärrä miksi teidän nepsyt pitäisi saada kouluun? Haluatteko te, että heistä tulee ikuisia laitosasukkeja? Ei edes yritystä selvitä omillaan aikuisena?

Luuletko että nepsylasten vanhemmat ei vaan yritä tarpeeksi???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä te vanhemmat haluatte, jotka ette ymmärrä miksi teidän nepsyt pitäisi saada kouluun? Haluatteko te, että heistä tulee ikuisia laitosasukkeja? Ei edes yritystä selvitä omillaan aikuisena?

Luuletko että nepsylasten vanhemmat ei vaan yritä tarpeeksi???

Niin, mitä vaihtoehtoja sinulla on? Joko se lapsesi käy koulua, hankkii aikuisena ammatin ja kykenee asumaan itsekseen. Tai sitten ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelujen perusteella yksi suuri syy Nepsy lapseen on paljon töitä tekevä ja joustamaton isä. Yhdessäkään keskustelussa isä ei voi joustaa mitenkään, vaan kaikki vastuu lapsesta jää aina ja kaikissa olosuhteissa äideille.

Ilmeisesti oma ystäväpiiriin on jotenkin valikoitunutta. On erilaisia lapsia ja kaikissa perheissä myös isät osallistuu.

Ei pidä paikkaansa. Mulla kaksi autistia. Lasten isä oli juoppo, joka osallistui vain silloin kun sitä huvitti. Ei isät todellakaan osallistu jokaisessa perheessä eikä syy todellakaan ole liikaa töitä tekevä isä. Näkee, ettei sulla ole mitään käryä todellisuudesta.

Hienoa työtä olet tehnyt lastesi isää valitessa! 

ja olihan se selvää, että noin loisteliaat geenit piti saada eteenpäin. 

Mistä päättelit että lapset ovat tuon kirjoittajan biologisesti omia lapsia? Täällä kirjoittelee muitakin kuin bio-äitejä. Itse esim olen sijaisäiti ja meillä on nepsylapsia. Olisipa mainiota kuulla että minähän se olen isän näille väärin valinnut.