Lue keskustelun säännöt.
Nepsylapsi, hankalat aamut ja tukitoimet. Kuuntelen tässä kun nuori perhetyöntekijä selittää sängyn alle ryömineelle pojalle että nyt kuule ...
04.04.2023 |
Tässäkö se apu nyt on?
Olen käytännössä yh (mies ajaa rekkaa) ja meillä on austistinen adhd lapsi jolle siirtymätilanteet ovat tosi vaikeita ja aamu pahimpia. Kun romahdin koululääkärillä, meistä tehtiin lasu.
Luvattiin että joku tulee aamuisin auttamaan ja kertomaan miten pitää toimia, no tuo tyttö ei sitä ainakaan tee!
Mä en jaksa .(
Kommentit (567)
Vierailija kirjoitti:
Keskustelujen perusteella yksi suuri syy Nepsy lapseen on paljon töitä tekevä ja joustamaton isä. Yhdessäkään keskustelussa isä ei voi joustaa mitenkään, vaan kaikki vastuu lapsesta jää aina ja kaikissa olosuhteissa äideille.
Ilmeisesti oma ystäväpiiriin on jotenkin valikoitunutta. On erilaisia lapsia ja kaikissa perheissä myös isät osallistuu.
Se joustamaton ja töihinsä pakeneva isä on itsekin nepsy.
Useimmiten diagnosoimaton, itse uskoo olevansa täysin normaali ja usein uskoo lapsensakin olevan, jolloin saattaa vastustaa tutkimuksia ja tukitoimia.
Vastuu ja kaikki työ kaatuu äidille, koska nepsy-puoliso ei pysty/osaa/halua vastuuta kantaa.
Toisinaan taas, vaikka haluaisikin ottaa vastuuta ei todellisuudessa siihen pysty ja säätämisellään ja sekoilullaan vain pahentaa perheen tilannetta, jolloin perheen äiti joutuu rajaamaan isää perheessä.
Eroamisesta taas tulisi sellainen soppa, että siihen lähtemistä joutuu harkitsemaan pitkään ja hartaasti.
Usein perheet, jossa on nepsyjä, olivatpa sitten aikuisia tai lapsia, ovat jaksamisensa äärirajoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sille lapselle pitäisi sitten mielestäsi tehdä? Pitäisikö sen tuki-ihmisen huutaa että nyt saatanan kakara lähdet kouluun?
Kyllä. Tarvittaessa pitää korottaa ääntä. Sen lisäksi tosiaan vaikka vetää pois sängyn alta ja taluttaa autoon. Menkööt yökkärissä jos ei pukeminen maistu. Eiköhän pukemienkin siinä kohtaa ala kiinnostaa. Lapsilla on oppivelvollisuus ja siitä ei kiukuttelemalla lintsata. Kerran kun annat periksi kiukuttelulle, se toistuu joka ikinen kerta kun lasta väsyttää ja ei huvita lähteä kouluun. Se ei ole hupikysymys tai neuvottelun paikka. Se on yhteiskunnan määräämä velvollisuus, että opiskelu pitää hoitaa.
Sen lisäksi älylaitteet jäähylle tai jokin muu mukava asia. Mitään ns. ylimääräisiä huvituksia ei kuulu saada jos ei hoida ensin asiallisesti velvollisuuksia.
Alapeukkujahan tähän kohta satelee näiltä loputtomilta ymmärtäjä-äideiltä. Sanoittakaa te vaan vuorokauden ympäri niitä tunteita, mutta edestänne löydätte teinin, joka ei ole koskaan tottunut siihen, että joku laittaa rajat.
Aikamoista ableismia. Jos sinä ja sun lapset pystyy, niin kaikki ei silti pysty. Ja ei, ei mekään tätä tiedetty kun alettiin lapsia tehdä, että teini voi olla tuollainen, kun itse ei oltu.
Naapurissamme oli 7 autismin kirjolla olevaa lasta. Kaikki ovat olleet mukana työelämässä, nyt jo suuri osa eläkkeellä, yksi ei jaksanut elämää ja yksi menehtyi syöpään, alkoholi ongelmana(?) kolmella. Heillä oli hyvin kaavamainen tapa toimia lapsina ja se sai koulunkäynnin onnistumaan. Kaavamaisuudesta on apua, vaikka pohdin yöllä toisessa yhteydessä, että vahvistaako äiti tarkalla minuuttiaikataululla lapsen autistisia piirteitä. Tässä perheessä ongelmana on enemmänkin äidin juuttuminen kuin lapsen ongelmat. Paras tapa toimia on mietittävä tapauskohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole jumalauta todellista. Yhteiskunta maksaa perhetyöntekijän pukemaan pentua kouluun ja äiti istuu vieressä ja vielä kehtaa arvostella? Eikö sulla ole mitään häpyä?
Veikkaan että pointti oli siinä että lapsen tilanteessa tuskin kyse on siitä että äiti ei olisi osannut kertoa lapselle että pitää tulla pois sängyn alta ja lähteä kouluun :D
Mulla on itsellä jo aikuinen nepsylapsi, ja "hauskinta" mitä sai kuulla usein oli se että sille pitää sanoa että nyt syödään/juodaan/ puetaan/lähdetään/mitätahansa.
En vieläkään oikein tiedä miten tyhmä pitää tuollaisia "neuvoja" viljelevän ihmisen olla.
No ite oon nepsyaikuinen ja auttaa kyllä jos puoliso ehdottaa noita asioita. Toiminnanohjaus kun ei toimi, niin on helpompaa, jos joku joka pystyy palastelemaan vaiheet, tekee sen. Juuri ei siten että "nyt liikettä", vaan miettii mitä vaiheita lähteminen edellyttää, mitä täytyy tapahtua ensin että itse lähtö onnistuu ja sitten tekee ne yksi kerrallaan. Aikuisena lääkityksen avustuksella toki pystyn näitä itsekin hallitsemaan paremmin, mutta tämä on se periaate. Joskus sakkaa päässä, jos on väsymystä ja stressiä, ja toiminnanohjaus vaan katoaa. Sitten täytyy taas miettiä tuolleen rautalangan kautta, mitä täytyy tehdä, missä järjestyksessä, keskity. Ainakaan itsellä aivot ei tuota niitä vaiheita luontaisesti, en näe "matkaa" lähtemiseen ja täten en osaa aloittaa toimintaa. Tiedän, että tavoitteeseen pääseminen edellyttää jotain, mutten "mitä". Olen "vaihesokea", en näe niitä jonona yksi kerrallaan, vaan ne ovat leijuva sekalainen soppa, ei tiedä mistä aloittaa ja usein unohtaa jonkin vaiheen kokonaan. Rutiinit ja ikäänkuin keinotekoisesti opetellut rakenteet auttavat. Siihen tarvitsee lapsi sen tuen, niiden rakentamiseen.
Pointti ei siis ole vain sanominen, vaan toiminnanohjauksen tukeminen ja harjoittelu. Palastelu, suunnittelu ja lapsella kyllä, muistuttelu. Kaikki edelliset ovat vaikeita/mahdottomia jos on toiminnanohjauksen ongelmia. Se on parempi vain uskoa.
En siis tarkoita sinulle vastatessani sanoa, ettet näitä tietäisi. Mutta ajattelin tuoda kokemuksellisen näkökulman tuohon toiminnasta sanomiseen, että se pitää kyllä ihan paikkansa. Ehkä vain hieman eri tavoin kuin muut sen kokevat. Patistelu ja vaatiminen itsessään ei auta, mutta toiminnan ohjaaminen ja sanoittaminen auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä näille nepsylapsille tapahtui vaikkapa 40v sitten? Ryömikö avustaja tai äiti maanittelemassa lasta sängyn alta?
Sanottiin, että kouluun siitä. Että joko menet, tai itket ja menet. Ei ollut vaihtoehtona piiloutua sängyn alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syntyykö nepsylapsia (?) Nykyään enemmän, vai diagnosoidaanko heitä enemmän, itse en muista heitä lapsena tavanneeni missään?
Hyvän provon teit. Paljon asiallisia vastauksia, mutta olisit päättänyt nyt edes kumpi se on tyttö vai poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syntyykö nepsylapsia (?) Nykyään enemmän, vai diagnosoidaanko heitä enemmän, itse en muista heitä lapsena tavanneeni missään?
Ei niitä vaan tunnistettu aikaisemmin. Uukkelot on aina olleet kuitenkin joukossamme. Ne tyypit, jotka ei katso silmiin ja jumittaa jossain ilman kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Tää palsta on kyllä parasta ehkäisyvalistusta. Jos ei tuubit olis jo poikki niin kohta olis kun tätä lueskelee
Vietät aikaasi v^ttuilemalla vauvapalstalla? Käy nyt vielä TM:n palstalla kertomassa, että onnex ei oo autoa 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvän provon teit. Paljon asiallisia vastauksia, mutta olisit päättänyt nyt edes kumpi se on tyttö vai poika.
Lapsi on poika. Se tyttö on se tukihenkilö, toki varmaankin nuori nainen kuitenkin. Nämä selviää ap:n viesteistä.
Vierailija kirjoitti:
Syntyykö nepsylapsia (?) Nykyään enemmän, vai diagnosoidaanko heitä enemmän, itse en muista heitä lapsena tavanneeni missään?
Meinaatko että meidän otsassa lukee autismin kirjo?
T. N 52v, jonka mies 57
v myös autistinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pitäisi koskaan lukea näitä ketjuja kun tietää jo etukäteen kommenttien tason.
Kyllä, aivan varmasti löytyy niitä vanhempia jotka eivät ole laittaneet rajoja eivätkä ymmärrä että nepsy tarvii selkeän ja johdonmukaisen ohjauksen niihin hyvin tärkeisiin rutiineihin. Varmasti löytyy vanhempia jotka omalla toiminnallaan haittaavat lapsen kehitystä ja pahentavat oireita. Varmasti löytyy vanhempia joita ei vaan kiinnosta.
Mutta. Meillä minä ja isä ohjasimme ja vaadimme lapselta niin "normaalia" käytöstä että diagnoosin nuori sai vasta teininä kun MIKÄÄN ei enää toiminut. Ei oikeasti auta rutiinit ja ohjaus ja jämäkkyys kun ei vain auta! Ei sitä aikuisen kokoista oikeasti voi ottaa kainaloon ja pukea tai kuvitella että teini pysyy koulussa jos sen vaan sinne rahaa yöpuku päällä (oikeasti joku tätä ehdotti??!!!)... Eikä auta huutaminen. On pari kertaa loppunut jaksaminen ja olen naama punaisena karjunut. Nepsy meni siitä aivan lukkoon. Ei todellakaan ryhdistäytynyt ja painellut kouluun. Nyt on onneksi omat hermot hallinnassa.
Tämä nepsy kävi itsenäisesti (niiden hyvin opeteltujen rutiinien ja muistutuksien avulla) normaalisti koulussa luokat 1-7, sitten kaikki loppui ihan seinään. Siis kaikki. Mikään ei toimi. Ei herää, ei pue, ei syö, ei kohta varmaan edes hengitä ilman tukea!
Ensin juostiin lääkärissä etsimässä jotain fyysistä syytä (on harvinaisen terve, löytyi vain pari lievää allergiaa), sitten psykologi kehiin. Löytyi sitten Asberger vahvana ja ADD. Mutta kun aikaisemmin noi piirteet olin minä tyhmä kädetön äiti yhtä tyhmän kädettömän isän kanssa saanut "ohjattua piiloon".
"Kännykkä pois illalla.", "Vaatteet valmiiksi aamua varten.", "Toiminnan jakaminen pienempiin osiin." tyyliset ohjeet on täysin turhia kun ne on olleet käytössä jo ajat sitten!
Meillä onneksi molemmilla vuorotyöt, niin pystymme hoitamaan vuoroviikoin sen mitä nyt pystyy hoitamaan. Ja pääsee välillä töihin lepäämään.
Tee itse asiat paremmin, kerta se perhetyöntekijä ei osaa. Saisi joku muu tuon avun, joka oikeasti arvostaisi apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä näille nepsylapsille tapahtui vaikkapa 40v sitten? Ryömikö avustaja tai äiti maanittelemassa lasta sängyn alta?
Sanottiin, että kouluun siitä. Että joko menet, tai itket ja menet. Ei ollut vaihtoehtona piiloutua sängyn alle.
Siksipä nämä silloiset nepsylapset, nykyiset vanhemmat, eivät osaa rakentavasti huomioida haasteitaan. Eivätkä ole omaksuneet hyvin yksinkertaisia ja tehokkaita keinoja vähentää stressiä, kuormitusta ja haittoja. Kun joutuu vain selviytymään, sen sijaan että auttaisi itseään, on tottakai ihan hirveää ja dysfunktionaalista ja sekavaa ja itselääkintää mitä moninaisimmin muodoin. Tunteidenkäsittelystä ei tietoakaan. Siitä ne sukupolvittain lähtee kehimään.
Ymmärrys haasteista ja niiden helpottamisen keinoista, miten paljon helpompaa ja mukavampaa voisi kaikilla olla. Ei ehkä täydellistä, mutta hyvin hyvin paljon helpompaa. Asiat eivät juuri helpotu sillä, että todelliset asiat sivuutetaan ja yritetään vääntää neliön muotoinen palikka väkivalloin ympyrän muotoisesta kolosta. Ehkä se menee, mutta ei juuri helpommin, eikä ainakaan ehjänä. Yhtä hyödyllistä kuin poistaa sokealta silmämunat, jos se vaikka auttaisi näkemään? Tai jos vaan leikitään että se näkee ja nauretaan kun törmää seinään. Tai sitten täytyy todeta tilanne, hyväksyä se ja katsoa mitenkähän sitä sitä sokeuden kanssa pärjätään. Ei siinäkään mikään kovistelu juuri eroa tee.
Vierailija kirjoitti:
Syntyykö nepsylapsia (?) Nykyään enemmän, vai diagnosoidaanko heitä enemmän, itse en muista heitä lapsena tavanneeni missään?
Eikö ollut ketään lapsia, joiden käytöstä ihmettelit/et ymmärtänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntyykö nepsylapsia (?) Nykyään enemmän, vai diagnosoidaanko heitä enemmän, itse en muista heitä lapsena tavanneeni missään?
Meinaatko että meidän otsassa lukee autismin kirjo?
T. N 52v, jonka mies 57
v myös autistinen
Hitaammat ei tajua, ennen kuin osoitetaan heille sormella. Nepsyjä on olemassa kun sanotaan että heitä on, ei ole jos kukaan ei kerro. Nämä oivaltavat, itsenäisen päättelyn mestarit haukkuvat muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sille lapselle pitäisi sitten mielestäsi tehdä? Pitäisikö sen tuki-ihmisen huutaa että nyt saatanan kakara lähdet kouluun?
Kyllä. Tarvittaessa pitää korottaa ääntä. Sen lisäksi tosiaan vaikka vetää pois sängyn alta ja taluttaa autoon. Menkööt yökkärissä jos ei pukeminen maistu. Eiköhän pukemienkin siinä kohtaa ala kiinnostaa. Lapsilla on oppivelvollisuus ja siitä ei kiukuttelemalla lintsata. Kerran kun annat periksi kiukuttelulle, se toistuu joka ikinen kerta kun lasta väsyttää ja ei huvita lähteä kouluun. Se ei ole hupikysymys tai neuvottelun paikka. Se on yhteiskunnan määräämä velvollisuus, että opiskelu pitää hoitaa.
Sen lisäksi älylaitteet jäähylle tai jokin muu mukava asia. Mitään ns. ylimääräisiä huvituksia ei kuulu saada jos ei hoida ensin asiallisesti velvollisuuksia.
Alapeukkujahan tähän kohta satelee näiltä loputtomilta ymmärtäjä-äideiltä. Sanoittakaa te vaan vuorokauden ympäri niitä tunteita, mutta edestänne löydätte teinin, joka ei ole koskaan tottunut siihen, että joku laittaa rajat.
Kun toimit näin, huudat ja vedät lapsen sängyn alta pois, talutat autoon ja lapsi lähtee yökkäreissä kouluun, saat itsellesi lasun.
Voi ap, kunpa voisinkin tarjota neuvoja mutta voin antaa vain sympatiaa ja sanoa että TIEDÄN TUNTEEN.
11v, adhd + laaja-alainen kehitysviivästymä + mahdollinen lievä kehitysvamma (kehitysvamma oli se jota epäiltiin ensin). Enimmäkseen iloinen, omatoiminen tyttö mutta aamut, ne aamut..
Vaikka vaatteet on varattu illalla tuolille, silti kävelee ohi kuin ei näkisi niitä. Aamupala jää keittiön pöydälle. Ja herramunjee mikä räjähdys seuraa kun ystävälliseen sävyyn muistuttaa että nyt pitäisi syödä koska kohta täytyy lähteä, huutaa kurkku putkella että ÄLÄ VALITA MULLE TYHMÄ MEEEE POISSS! ja paiskoo ovia, saattaa myös ryömiä sängyn alle tai kaappiin. Ja lopulta usein pillahtaa lohduttomaan itkuun jankuttaen miten vihaan häntä. En ymmärrä miten kehotus pukea sukat tai syödä leipä voi kenenkään päässä kääntyä niin, että tuo ihminen vihaa minua. Ei kertakaikkiaan vain osaa eikä halua ottaa ohjeita vastaan. Ja jos en sano mitään, niin istuu koko loppupäivän yöpuvussa huoneessaan.
Uskon että helpottaisi jos oppisi tuntemaan kellon, mutta ei halua edes opetella.
Joistakin olen curling vanhempi, vastaan että tulkaa kokeilemaan arkea meille ja sanokaa vasta sitten!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä sille lapselle pitäisi sitten mielestäsi tehdä? Pitäisikö sen tuki-ihmisen huutaa että nyt saatanan kakara lähdet kouluun?
Kyllä. Tarvittaessa pitää korottaa ääntä. Sen lisäksi tosiaan vaikka vetää pois sängyn alta ja taluttaa autoon. Menkööt yökkärissä jos ei pukeminen maistu. Eiköhän pukemienkin siinä kohtaa ala kiinnostaa. Lapsilla on oppivelvollisuus ja siitä ei kiukuttelemalla lintsata. Kerran kun annat periksi kiukuttelulle, se toistuu joka ikinen kerta kun lasta väsyttää ja ei huvita lähteä kouluun. Se ei ole hupikysymys tai neuvottelun paikka. Se on yhteiskunnan määräämä velvollisuus, että opiskelu pitää hoitaa.
Sen lisäksi älylaitteet jäähylle tai jokin muu mukava asia. Mitään ns. ylimääräisiä huvituksia ei kuulu saada jos ei hoida ensin asiallisesti velvollisuuksia.
Alapeukkujahan tähän kohta satelee näiltä loputtomilta ymmärtäjä-äideiltä. Sanoittakaa te vaan vuorokauden ympäri niitä tunteita, mutta edestänne löydätte teinin, joka ei ole koskaan tottunut siihen, että joku laittaa rajat.
Kun toimit näin, huudat ja vedät lapsen sängyn alta pois, talutat autoon ja lapsi lähtee yökkäreissä kouluun, saat itsellesi lasun.
Äitini käski viedä lapsen pikkuhousuissa pakkaseen, kun ei suostunut pukemaan. Sellainen ollut ilmeisesti minullekin.
Niinhän se rytmi lähtee jo lapsuudesta näilläkin nepsyillä. Meillä on päiväkodissa 3v autistinen lapsi joka ei päivässä halua lähteä hoitoon, lähteä ulos ja palata sisään, mennä ruokapöytään ja vessaan. Ainoa asia on päivälepo jonne itse haluaa ja menee. Silti joka ainoa päivä hänkin tekee samat asiat kun ryhmä. Aikuisilta vaatii hirveästi kasvattaa ja opettaa tällaista lasta ja vaatii lapselta pärjätä sääntömaailmassa. Ei ole mahdollista hänelle eriyttää eikä antaa vaihtoehtoja. Mutta sitä niska persaus -otetta ei näe mitenkään fiksuna, jäkittää kahta kauheammin nepsylapsi jos aikuinen yrittää vain jyrätä ja pakottaa. En näe hyödyllisenä myöskään ap:n lapsen kohdalla sellaista mallia.