Nepsylapsi, hankalat aamut ja tukitoimet. Kuuntelen tässä kun nuori perhetyöntekijä selittää sängyn alle ryömineelle pojalle että nyt kuule ...

Lasta melko varmasti kiusataan koulussa. Selvittäkääpä asia kunnolla.

Äiti istuu sohvalla puhelin kädessä, kun joku vieras tyttö yrittää saada lasta lähtemään kouluun. Onko nykyajan äideille tullut mieleen, että kun niitä lapsia tekee niin heidän kanssaan voisi myös olla. Vai onko se puhelin niin paljon tärkeämpi? No, sellaiset lapset kun vanhemmatkin. Kotona illat istutaan kännykät kädessä, lapset ja vanhemmat.

Keskustelujen perusteella yksi suuri syy Nepsy lapseen on paljon töitä tekevä ja joustamaton isä. Yhdessäkään keskustelussa isä ei voi joustaa mitenkään, vaan kaikki vastuu lapsesta jää aina ja kaikissa olosuhteissa äideille.

Ilmeisesti oma ystäväpiiriin on jotenkin valikoitunutta. On erilaisia lapsia ja kaikissa perheissä myös isät osallistuu.

Ap.Puhelin pois nyt. Viimeistään.

Ennen vanhaan muksu potkittiin ulos ja kouluun, nyt käydään neuvotteluja siitä lähteekö hän kouluun vai ei??

Aiotko sitten repiä tytön sitten 38++ vetenä sitten sieltä sängyn alta töihin? Ai niin sori yhteiskunta ostaa tähän myös ammatillisen tukihenkilön! Ei ihme että Kokoomus voitti vaalit

Anna sen työntekijän epäonnistua rauhassa. Ei ne mitään osaa koska eivät ymmärrä nepsyjä. Meillä vanhin lapsi lopulta palautettiin huostastakin kun sanoivat, että ei he oikeasti osaa olla tämän kanssa eikä pärjää :D

Vierailija kirjoitti:

Jaksamista ap ja kumppanit! 

Omani ovat jo isoja, mutta muistan oikein hyvin, miten väsynyt olin ns. virallisen tahon kyttäämiseen: jos reagoit tunteella, siitä sanottiin. Jos muutuit robotiksi, siitäkin sanottiin! Kerran puin raivoavaa autistia eteisessä, jutellen samalla monotonisesti hänelle. Perhetyöntekijä koki tämän suorastaan hälyttävänä, ja osoituksena väsymyksestäni (ihanko totta). Kerroin tälle, että autistien kanssa on ihan turha vääntää tai ruveta keskustelemaan, koska vaatteet on nyt pakko pukea eikä hän tule rauhoittumaan ennen kuin tilanne on ohi, mutta eipä tuntunut tajuavan. 

Psykiatrisella puolella oltiin kovasti sitä mieltä, että jos autisti valvoo puoli yötä, niin tulee minunkin. Kuulemma voin istua makuuhuoneen lattialla seurana hiljaa. Kysyin, että missä vaiheessa minä nukun, kun päivälläkin pitäisi jaksaa? Kuulemma mies voi auttaa. No sepä kiva; mies oli päivät työssä. Pitäisi kuulemma miettiä sitä uusiksi. :D Joo ei mietitty- miten ihmeessä parantaa perheen hyvinvointia tuollainen, että mies ottaa loparit, jotta äiti voi istua pimeässä makkarissa seurana valvovalle lapselleen? 

Tämä oletus, että kukaan ei muutenkaan käy töissä, tuli vastaan muulloinkin. Kerran harkinnassa oli viikkotolkulla kestävä perhekuntoutusjakso, 8-16 suunnilleen arkisin sairaalan päiväosastolla viisi tai kuusi viikkoa. Kaatui siihen että mies kävi töissä ja että minä en kokenut realistiseksi kolmella eri bussilla reissaamista kahdesti päivässä muutenkaan. Uhkailtiin lasulla sitten. 

On yleensä kahden tyyppisiä avohuollon/lastensuojelun piirissä olevia vanhempia:

- Vanhemmat, jotka ottavat apua vastaan ja haluavat tehdä kaikkensa, jotta lapsi pystyy elämään vanhempien kanssa kotona. Vanhemmat toimivat yhteistyössä viranomaisten kanssa ja ovat kiinnostuneita lastensa asioista ja laittavat lapset etusijalle. Tällaiset vanhemmat osaavat yleensä keskustella ja käyttäytyä normaalin ihmisen lailla esimerkiksi perheohjaajien kanssa (jotka eivät ole syyllisiä perheenne tilanteeseen, eivätkä varmasti, takaan sen, ole auttamassa teidän perhettä rahan takia). Yleensä näiden perheiden lapset pystyvät elämään kotona ilman avohuollon sijoituksia saatika huostaanottoa.

- Vanhemmat, jotka syyttävät kaikkia ulkopuolisia tahoja perheensä tilanteesta. Ympärillä olevat ihmiset ovat havainneet haasteita ja ongelmia vanhemmuudessa jo synnytysosastolta saakka, mutta mikään ei mene vanhempien päähän. Vanhemmat eivät näitä usko, vaan kitisevät, että muut ovat ongelma tähän: sosiaalityöntekijät ja erityisesti se avustavaa työtä tekevät pienipalkkaiset ohjaajat: lastensuojelulaitoksen työntekijät ja erilaiset avohuollon työntekijät. Yleensä näiden perheiden lapset eivät pysty elämään kotona 18 ikävuoteen saakka. Tämän lisäksi tehtaillaan muka fiksuina valituksia aviin ja kaikkin mahdollisiin instituutioihin, ja käyttädytään ylimielisesti koko maailmaa kohtaan.

Ehkä sille perhetyöntekijälle kannattaa antaa useampi aamu ennen kuin alkaa tuomitsemaan menetelmiä. Itekin sanot että lapsesi inhoaa siirtymiä. Varmaan jos perhetyöntekijä saa hänet orientoitumaan kouluun lähtöön eri tavalla, niin siitä on enemmän hyötyä jatkossa kuin siitä että sinne just tänä aamuna ilmestyisi joku pirttihirmu joka heittää sängyn seinään, nykäsee lapsen niskavilloista ylös ja pukee väkisin.

Meillä nyt vuoden verran käynyt kanssa työntekijä. Ollaan sikäli todella onnellisessa asemassa että meidän teini pääsi etäopetukseen, mutta...

Vuosi takana. Edistymistä ei ole tapahtunut juuri ollenkaan, teiniä ei saa kouluun lähiopetukseen (ja ihan oikeasti neropatit, ei tuommoista 70kg/180 lasta noin vain "pueta ja heitetä" kouluun, vähän eri asia kun joku uhmaikäinen taapero), ei mitään mitä en olisi itsekin saanut tehtyä. Ja joudun kuitenkin aamulla herättämään teinin ja avaamaan oven ja lohduttamaan "tukihenkilöä" kun on ollut taas vähän huono aamu...

Sen jälkeen pitää vahtia että teini osallistuu tunneille eikä harhaannu muuhun tekemiseen jne. Siihen päälle omat työt, menee monesti iltaan asti että saa tunnit tehtyä.

Olen. Aivan. Loppu.

Mutta. Itsellä oli vastaava vaihe teininä, yläasteen pääsin ihmeellä läpi (enemmän poissa kun läsnä), opinnot jäi silloin siihen, käytännössä olin sängyssä pari vuotta. Mitään apua/ tukea tms. en saanut. Lopulta pätkätöiden ja kurssien kautta vakituinen työpaikka ja opinnot siinä sivussa, eli ihan yhteisskuntakelpoinen minusta tuli. Ja omat ADHD+ asberger piirteet diagnoosit sain vasta kun olin jo oppinut elämään näiden kanssa.

Jotenkin vain kuvittelin että jos apua saa jo ajoissa niin menisi tuo vaihe helpommalla? Ehkä sitten ei, mutta on ainakin yritetty. Itselle nämä "tukitoimet" nyt vaan aiheuttaa enemmän rasitetta kuin apua.

Vierailija kirjoitti:

Äiti istuu sohvalla puhelin kädessä, kun joku vieras tyttö yrittää saada lasta lähtemään kouluun. Onko nykyajan äideille tullut mieleen, että kun niitä lapsia tekee niin heidän kanssaan voisi myös olla. Vai onko se puhelin niin paljon tärkeämpi? No, sellaiset lapset kun vanhemmatkin. Kotona illat istutaan kännykät kädessä, lapset ja vanhemmat.

Silloin kun lasusta tullaan sanomaan, että he osaa kaiken ja tietää kaiken niin niiden pitää antaa rauhassa todeta se miten osaamattomia tumpeloita ne on. Oikein tuntea se miten ne ei osaa työtään millään tavalla. Sitten voi mennä itse näyttämään miten iisisti hommat sujuu kun puhuu samaa kieltä lapsen kanssa. 

Hyvä että saatte apua, vaikka siitä ei näytä oikeasti olevan paljon hyötyä. Pitäisikö sinun ottaa lapsi vaikka kotikouluun?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sille perhetyöntekijälle kannattaa antaa useampi aamu ennen kuin alkaa tuomitsemaan menetelmiä. Itekin sanot että lapsesi inhoaa siirtymiä. Varmaan jos perhetyöntekijä saa hänet orientoitumaan kouluun lähtöön eri tavalla, niin siitä on enemmän hyötyä jatkossa kuin siitä että sinne just tänä aamuna ilmestyisi joku pirttihirmu joka heittää sängyn seinään, nykäsee lapsen niskavilloista ylös ja pukee väkisin.

Jos vaikkapa pikkoisi sen siirtymän niin, että ei tarvitsisi siirtyä kokonaan vaan osissa niin sekin voisi auttaa.  Lapsi saattaa jähmettyä vain siksi, että tehtävä kokonaisuus on liian laaja käsiteltäväksi yhdellä kertaa ja se aiheuttaa sen, että koko pääkoppa menee jumiin ja ahdistuvat.

Lapsi/ perhe tarvitsee autismiohjausta. Perhetyöntekijällä harvoin on kokemustassiitä, mikä on oikea toimintatapa autistisen "jumissa olevan" lapsen kanssa.

Ensinnäkin, täytyy selvittää onko koulussa tapahtunut jotain, mikä tämän laukaisi. Onko koulu/ luokka lapselle sopiva.

Toiseksi, autistin kanssa ei neuvotella, vaan asian lyhyen ja konkreettisen selittämisen jälk aikuinen ottaa ohjat. Kuvat, sosiaalinen tarina, selkeä aamustruktuuri opetetaan ja näytetään lapselle yksinkertaistettuna, ja siitä pidetään kiinni. Kaikki ylimääräinen karsitaan pois aamuista.

Jumissa oleva autistinen lapsi täytyy valitettavasti pakottaa rakastavalla lujalla otteella noihin välttämättömiin rutiineihin jo pienenä. Kun hän on kouluiässä/ teini/ aikuinen, alkaa olla jo myöhäistä. Kun lapsi on sen ikäinen, että hänet voi pukea väkisin, huom. rakastaen eikä suutuspäissään, hän oppii että turvallinen aikuinen määrää.

Oma autistinen lapseni on mm. pienenä pelännyt wc-pönttöä ja makuuhuonetta. Ei ollut vaihtoehto, että olisin antanut hänen tehdä tarpeensa lattialle, ja nukkua sohvassa. Vaikka se kauheaa olikin, kauhusta jäykkänä huutava lapsi piti pakottaa pöntölle ja huoneeseensa. Nämä jumit menivätkin viikossa-parissa ohi, kun ei annettu vaihtoehtoja. Nyt hän on aikuinen, ja tiedämme mitkä jumit voimme ohittaa, ja missä voimme antaa periksi. Lapsena autisti kehittää loputtomasti jumeja, jos niitä ei kontrolloida.

Minkälaista apua/tukea odotit saavasi? Kenelläkään kun ei niitä taikatemppuja ole, joilla lapsi yhdessä yössä muuttuisi yhteistyökykyisemmäksi vaikeissa tilanteissa. Onhan tärkeää, että uusi aikuinen luo hyvän suhteen lapseen heti alkuun, jolloin lapsi alkaa luottaa. Pitkälle ei tosiaan päästä sillä, että lapsi väkisin sieltä revitään.

Huomaa, että tällä palstalla moni ei ole nepsylasten kanssa tekemisissä ollut. Ei ole ihan niin helppoa kuin luulisi.

Pikkuveljeni oli samanlainen, hänessä oli kyllä äidillemme paljon kestämistä. (Vaikka rakas hän toki on!) Kun hän päätti jotain niin ei siinä ollut kenelläkään muulla oikein mitään sanomista.

Meillä sijaishuollossa on paljon näitä nepsyjä. Päätyvät tänne, kun vanhempi ei saa huolehdittua, että lapsi käy koulua, syö terveellisesti, pukeutuu sään mukaisesti jne. Pääsääntöisesti koulussa käydään. Aamuisin herätellään ja katsotaan, että nuori lähtee kouluun. Jos ei jostain syystä onnistu, tehdään osastolla koulua. Ei anneta pelikoneita tai anneta maata sängyssä. Huolehditaan siitä, että yöllä nukutaan eikä olla esim. pelikoneella. Nuoria pyritään saamaan myös liikkumaan, ulkoilemaan. Saavat paremmin yöllä unta ja kouluunlähtö helpottuu. Ihan perushoivaa ja huolenpitoa siis. Nepsy tarvitsee tätä enemmän kuin normilapsi, mutta ei se mitään taikatemppuja ole. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sille perhetyöntekijälle kannattaa antaa useampi aamu ennen kuin alkaa tuomitsemaan menetelmiä. Itekin sanot että lapsesi inhoaa siirtymiä. Varmaan jos perhetyöntekijä saa hänet orientoitumaan kouluun lähtöön eri tavalla, niin siitä on enemmän hyötyä jatkossa kuin siitä että sinne just tänä aamuna ilmestyisi joku pirttihirmu joka heittää sängyn seinään, nykäsee lapsen niskavilloista ylös ja pukee väkisin.

En ole ap, mutta nepsyt inhoavat siirtymiä lähes poikkeuksetta. :D Tämä on sellainen ominaisuus, joista osa ns. jää kiinni, kun aletaan miettimään tutkimusten tarvetta...

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että tällä palstalla moni ei ole nepsylasten kanssa tekemisissä ollut. Ei ole ihan niin helppoa kuin luulisi.

Pikkuveljeni oli samanlainen, hänessä oli kyllä äidillemme paljon kestämistä. (Vaikka rakas hän toki on!) Kun hän päätti jotain niin ei siinä ollut kenelläkään muulla oikein mitään sanomista.

Ja ilmeisesti isää ei ollut maisemissa ensinkään?

Laittakaa lapselle selkeä aikataulu ja säännöllinen päivärytmi esimerkiksi kuvatauluilla. Riittävästi unta ja lepoa, säännölliset ruoka-ajat, kotiruokaa ja ulkoilua raittiissa ulkoilmassa. Mitä asioita teette perheenne kanssa kotona YHDESSÄ?

Laittakaa lapselle - ja lapsen mahdollisille sisaruksille - selkeät rajoitukset älylaitteiden käyttöön. Matkapuhelin, tabletti, tietokone ja pelikonsolit pois. Lapsen huoneeseen ei sijoiteta koukuttavia pelilaitteita, esimerkiksi tietokonetta, PlayStation- ja Xbox-pelikonsoleita. Jos lapsi valvoo ja roikkuu yömyöhään pelilaitteilla ja nukkuu liian vähän, niin aamulla herääminen on vaikeaa.

Esimerkiksi kaupoissa on järkyttävää katsoa, kun jo 2-3-vuotiaat piltit istutetaan ostoskärryyn ja tuupataan pienelle lapselle älylaite käteen! Jo esikouluikäisillä ja eka- ja tokaluokkalaisilla lapsilla on älypuhelimet. Miksi? Mihin pieni, 5-8-vuotias lapsi tarvitsee älypuhelinta??? Alakoululaisilla on älypuhelimet, joilla lapsi pääsee pahimmassa tapauksesssa kaikille Internet-sivuille ja väkivaltaisiin nettipeleihin.

Mikä on työnjako Teidän perheessä? Mitkä asiat ovat äidin vastuulla ja mitkä isän vastuulla? Laittakaa vastuunjako kuntoon vanhempien kesken. Jos äiti kokee itsensä yksinhuoltajaksi, niin myös isä alkaa osallistumaan perheen arkeen. Isä tulee mukaan myös koululääkärin vastaanotolle. Voiko isä tehdä muuta työtä kuin ajaa rekkaa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä sijaishuollossa on paljon näitä nepsyjä. Päätyvät tänne, kun vanhempi ei saa huolehdittua, että lapsi käy koulua, syö terveellisesti, pukeutuu sään mukaisesti jne. Pääsääntöisesti koulussa käydään. Aamuisin herätellään ja katsotaan, että nuori lähtee kouluun. Jos ei jostain syystä onnistu, tehdään osastolla koulua. Ei anneta pelikoneita tai anneta maata sängyssä. Huolehditaan siitä, että yöllä nukutaan eikä olla esim. pelikoneella. Nuoria pyritään saamaan myös liikkumaan, ulkoilemaan. Saavat paremmin yöllä unta ja kouluunlähtö helpottuu. Ihan perushoivaa ja huolenpitoa siis. Nepsy tarvitsee tätä enemmän kuin normilapsi, mutta ei se mitään taikatemppuja ole. 

Kuria ne tarvitsevat.