Lue keskustelun säännöt.
Miksi aikuiset lapset kiukuttelevat vanhemmilleen?
03.04.2023 |
Täältä olen lukenut suoranaista vihaa. Itsekin kyllä pientä taantumaa huomaan heissä kun ovat käymässä, puhelimessa puhellaan aikuisina. Mulla ei ole kykyä eikä rahaa hössöttää heidän töistään ( esimiesasemassa kaikki) eikä rahaa tukea rahallisesti ja lastenkasvatuksestakin olen hiljaa.
Kommentit (32)
Jotkut vanhemmat eivät tosiaan ymmärrä tai hyväksy sitä, että lapset kasvavat ja heille muodostuu ihan oma tapansa ajatella ja olla.
Eihän muinoin lapsilla ollut paljon mitään vaihtoehtoja tehdä omia valintoja.
Oli jo melkein ennen syntymää päätetty mikä lapsesta tulee ( ja tämäkin yleensä poikien kohdalla), kenen kanssa menee naimisiin yms.
Vaikka nykyään on toisin, joillekin vanhemmille on jäänyt jotain ajatusmaailmaa siitä miten pitäisi toimia.
Pitäisi olla vähintään kumppani ja perhe, että olisi "normaali".
Ei vaan kyetä näkemään, että ihmiset ja maailma ovat muuttuneet.
Eikä varsinkaan ymmärretä syitä sen taustalla, miksi jotkut joko jäävät tai haluavat jäädä perheettömiksi.
Tai ilman kumppania.
Koska ihan totta on, että maailmasta on tullut todella monimutkainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kiukuttele kuin silloin, jos yrittävät hallita elämääni. Meillä dynamiikkaan vaikuttaa varmasti sekin, että minulla on alaikäisiä sisaruksia ja vanhemmatkin vielä sellaisessa "alaikäisten kasvattaja"-moodissa. Myös yleinen meininki ja tunnelma lapsuudenkodissa olisi varmaan "aikuismaisempi", jos siellä ei olisi ala-asteikäisiä ja teini-ikäisiä lapsia (ehkä).
En mikään älytön kiukuttelija ole, mutta joskus lipsahtaa.
Siis tommosesta on puhuttu äitien kanssa kun nelikymppiset +- tulevat pariksi yöksi yksin tai perheineen sitten äyskitään ruuasta, huonekaluista, pitääks meiän nukkua tässä muka, ei viitsittäis mitään tehdä vaikka näkisivät äidin terveyden tai syyttävät marttyroinnista jos äiskä mainitsee lonkastaan. Heittäsitte pois jo nuo.... Mitä se nyt onkin. Vaihtasitte jo astiat, nää on ollut aina. Mitä varten jo kahdeksalta kolisette keittiössä.
Naa narsistilaulut ja äiti kyselee, ne on niin kaluttuja juttuja.
Äideillä ei tavallaan ole ihmisoikeuksia, nää kommentit kertovat siitä.
Kun lapset on pieniä, on äiti 100 % kiinni. Sitten tulee teini-iän mä lähen kyllä kotoa-vaiheet, itsenäistymisvaiheen temputtelut, jos äiti/ vanhemmat jotain neuvoo tms. Se on paha.
Mutta että jos viiskymppiset on vielä samalla tasolla: miellytä, miellytä, varo joka sanasi, ole just sopivasti kiinnostunut.
Se on taiteilua joissain perheissä varmaankin nuo tapaamiset aikuiset lapset/ vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän muutaman kiukuttelevan lapsen, joka ei anna lastensa tavata mummoaan. Olen onneton mummon puolesta sillä hän on tosi kiva ihminen ja suree asiaa. Mutta olen onneton myös siitä, että tämän kiukuttelevan lapsen lapset eivät saa tutustua mummoonsa. Aikamoista väkivaltaa omia lapsia kohtaan tältä kiukuttelijalta. Olisko kyse mustasukkaisuudesta. Että lapset tykkäisi mummostaan.
Sä tuskin tiedät mitä asiassa on takana. Mun vanhempia moni kehuu ihaniksi ihmisiksi, eivät he tiedä henkisestä väkivallasta heidän suhteessa ja painostavasta riitaisasta ilmapiiristä joka heidän kotonaan vallitsee - jopa lastenlasten vieraillessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äideillä ei tavallaan ole ihmisoikeuksia, nää kommentit kertovat siitä.
Kun lapset on pieniä, on äiti 100 % kiinni. Sitten tulee teini-iän mä lähen kyllä kotoa-vaiheet, itsenäistymisvaiheen temputtelut, jos äiti/ vanhemmat jotain neuvoo tms. Se on paha.
Mutta että jos viiskymppiset on vielä samalla tasolla: miellytä, miellytä, varo joka sanasi, ole just sopivasti kiinnostunut.
Se on taiteilua joissain perheissä varmaankin nuo tapaamiset aikuiset lapset/ vanhemmat.
Mun äitini oli aina poissaoleva. Ei hänelle mitään voi ut kertoa tai muutenkaan.
Ja hän kuvittelee voivansa määräillä ja ohjailla kaiken ja kaikesta.
En kiukuttele hänelle koska en ole ollut vuosiin missään tekemisissä.
Olen aloittaja. Näköjään on paljon perheitä jossa on välit poikki kokonsan. En tarkoittanut sellaista kiukuttelua enkä mt-ongelmia.
Mietin vaan tavallisia toisiaan tapaavia perheitä jossa aikuisiin lapsiin iskee lapsuuskodissa käydessä mä tahon, mä tahon, mä en tykkää tosta ja älä laita sitä radio suomea.
Ehkä olen toisaalta se kaukainen äiti koska en heidän asioihinsa ole puuttunut kun ovat itsenäistyneet. Parisuhteita en arvostele ja sinkkua en kiusaa koska hänellä syöpäsairaus muutti aikoinaan aikuisena elämän. Mitään koska sitä jonkun tuot näytille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äideillä ei tavallaan ole ihmisoikeuksia, nää kommentit kertovat siitä.
Kun lapset on pieniä, on äiti 100 % kiinni. Sitten tulee teini-iän mä lähen kyllä kotoa-vaiheet, itsenäistymisvaiheen temputtelut, jos äiti/ vanhemmat jotain neuvoo tms. Se on paha.
Mutta että jos viiskymppiset on vielä samalla tasolla: miellytä, miellytä, varo joka sanasi, ole just sopivasti kiinnostunut.
Se on taiteilua joissain perheissä varmaankin nuo tapaamiset aikuiset lapset/ vanhemmat.
Riippuu kyllä täysin äidistä.
Ja lapsesta.
Ihan kaikesta.
Sitten on myös se, että kyllä äiti tai kuka tahansa vanhempi voi tosiaan syyllistää niitä lapsia.
Esim. "Ethän sinä mitään osaa/ Juu, kiitos vaan. / Asiat pitäisi tehdä sen vanhemman mallin/ tavan mukaan.
Mikään muuhan ei missään nimessä käy...
Ja jos yrittää pistää vanhemmalle vastaan, syyllistys siitä että kehtaakin kyseenalaistaa.
Tämähän on vallankäyttöä.
Nähdään just, että on jotenkin epäonnistunut kasvattajana.
Mutta se lapsi ei tähän maailmaan ole pyytänyt syntyä ja yrittää vain löytää oman tapansa olla ja elää.
Omana persoonanaan, jonka epätoivoisesti haluaisi tulla hyväksytyksi ja rakastetetuksi sellaisena kuin on.
Tutustu häneen, hän ei ole sinä tai sinun jatkeesi.
Vierailija kirjoitti:
Minua syytettiin myös kiukuttelusta, kun viimeinkin uskalsin vaatia asiallista käytöstä vanhemmiltani ja aloin pitämään omia rajojani.
Tämä oli vanhemmilleni todellinen punainen vaate ja syntipukkilapsen halu irrottautua lokasankon roolista nelikymppisenä tulkittiin lapselliseksi kiukutteluksi.
Välit katkesivat sitten kokonaan, en voinut enää jatkaa siinä minulle annetussa roolissa syyllisenä ja syyllistettävänä, vastuutettuna ihan kaikesta päivän säästä sisarusteni avioliiton tilaan saakka. Olen sitten kiukutteleva ja teiniksi taantunut ja kuulemma vielä olin paljon mukavampi lapsena, niin varmaan.
Nämä mielipiteet eivät minua enää haittaa mitenkään, mitään kiukuttelua ei ole puolin eikä toisin, kun yhteydet ovat katkenneet.
Kuin äitini suusta... Te ( minä & veljeni) olitte niiiiiiin kilttejä lapsina.
Äiti, sinä et ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äideillä ei tavallaan ole ihmisoikeuksia, nää kommentit kertovat siitä.
Kun lapset on pieniä, on äiti 100 % kiinni. Sitten tulee teini-iän mä lähen kyllä kotoa-vaiheet, itsenäistymisvaiheen temputtelut, jos äiti/ vanhemmat jotain neuvoo tms. Se on paha.
Mutta että jos viiskymppiset on vielä samalla tasolla: miellytä, miellytä, varo joka sanasi, ole just sopivasti kiinnostunut.
Se on taiteilua joissain perheissä varmaankin nuo tapaamiset aikuiset lapset/ vanhemmat.Riippuu kyllä täysin äidistä.
Ja lapsesta.
Ihan kaikesta.
Sitten on myös se, että kyllä äiti tai kuka tahansa vanhempi voi tosiaan syyllistää niitä lapsia.
Esim. "Ethän sinä mitään osaa/ Juu, kiitos vaan. / Asiat pitäisi tehdä sen vanhemman mallin/ tavan mukaan.
Mikään muuhan ei missään nimessä käy...
Ja jos yrittää pistää vanhemmalle vastaan, syyllistys siitä että kehtaakin kyseenalaistaa.
Tämähän on vallankäyttöä.
Nähdään just, että on jotenkin epäonnistunut kasvattajana.
Mutta se lapsi ei tähän maailmaan ole pyytänyt syntyä ja yrittää vain löytää oman tapansa olla ja elää.
Omana persoonanaan, jonka epätoivoisesti haluaisi tulla hyväksytyksi ja rakastetetuksi sellaisena kuin on.
Tutustu häneen, hän ei ole sinä tai sinun jatkeesi.
Mutta eikö viiskymppisen pidä olla jo.oman elämänsä herra ja mahdollisesti, siis jo pystyä ohittamaan jos äiti tekee toisin kuin itse tekee?
Ei mun tulis mieleen mennä neuvomaan 30 vuotta aikuisen elämää eläneitä lapsia
Muun muassa siksi ettei vanhempi ymmärrä, ettei ole hänen asiansa enää käyttäytyä niin, kuin alaikäistä kohtaan ja yrittää edelleen leikkiä holhoavaa vanhempaa. Myös se ettei vanhemmalla ole ymmärrystä, että tytär on erillinen hänestä eikä nauti samoista asioista, kuin hän tai tahdo samalle uralle, kuin hän. Nämä ovat pari syytä miksi vanhemmalle kiukutellaan ellei viesti mene perille lempeämmällä ja asiallisemmalla sävyllä.
Minua syytettiin myös kiukuttelusta, kun viimeinkin uskalsin vaatia asiallista käytöstä vanhemmiltani ja aloin pitämään omia rajojani.
Tämä oli vanhemmilleni todellinen punainen vaate ja syntipukkilapsen halu irrottautua lokasankon roolista nelikymppisenä tulkittiin lapselliseksi kiukutteluksi.
Välit katkesivat sitten kokonaan, en voinut enää jatkaa siinä minulle annetussa roolissa syyllisenä ja syyllistettävänä, vastuutettuna ihan kaikesta päivän säästä sisarusteni avioliiton tilaan saakka. Olen sitten kiukutteleva ja teiniksi taantunut ja kuulemma vielä olin paljon mukavampi lapsena, niin varmaan.
Nämä mielipiteet eivät minua enää haittaa mitenkään, mitään kiukuttelua ei ole puolin eikä toisin, kun yhteydet ovat katkenneet.