Lue keskustelun säännöt.
Nuoret äidit työntämässä lastenkärryjä kuulokkeet päässä ja lapsi puhuu..
02.04.2023 |
Mitä on nää nuoret äidit jotka ei kuuntele lastaan vaan musiikkia/podcastiä/äänikirjaa??
Kommentit (79)
Pidän usein lapsen kanssa kävellessä vastamelukuulokkeita ambient sound-asetuksella, joka häivyttää ympäristön ääniä, mutta voimistaa puhetta eli kuulen kyllä lapsen puheet ja vastailen niihin tai nimeän esim. koiria, busseja, työkoneita yms. Tollasen 1v8kk kanssa ei vielä niin monimutkaisia yleensä ole keskustelut, etten pystyisi samaan aikaan kuuntelemaan vaikka podcastia.
Läheskään aina ei kuulokkeet oo edes mukana ja jos mennään jonnekin, esim. julkisiin, puistoon tai kauppaan niin otan kuulokkeet pois päästä. Meillä kyllä puhutaan lapselle muuten päivät pitkät, kun lapsi ei ole päiväkodissa ja siellä päiväkodissakin on aika sosiaalista, niin ei se lapsikaan jaksa koko ajan vuorovaikuttaa ja sen kyllä huomaa, jos yritän jutella tai kysellä jotain eikä lasta oikein kiinnosta. Eli tilanteen mukaan mennään. Lapsi toistaa melkein kaiken mitä sanotaan ja puhuu jo pitkiäkin lauseita niin en ainakaan kovin pahasti oo pilannu sitä näin toimimalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itseni välillä ihan omituiseksi kun minä puhun taaperolleni. En lässytä suureen ääneen, mutta selostan lapselle mitä olemme tekemässä ja esimerkiksi kaupassa nimeän asioita mitä olemme ostamassa. 1,5-vuotiaalla onkin jo iso sanavarasto. Olen viettänyt paljon aikaa samanikäisten lasten vanhempien kanssa, ja ihmettelen miksi he ovat niin hiljaa? Tiedän kyllä että kehitys on hyvin yksilöllistä, mutta ennen kuin aletaan miettiä puheterapiaa niin pitäisikö niiden vanhempien yrittää opettaa lastansa puhumaan?
Minäkin puhun, mutta en tunne itseäni mitenkään omituiseksi. Paljon tunnen vanhempia, jotka myös puhuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Ja jos ei kuulokkeita, niin puhelin suun edessä puhutaan tai luetaan puhelinta. Ei minkäänlaista vuorovaikutusta lapsen kanssa. Lapsi istuu kirjaimellisesti yksin, vanhempi omassa kuplassaan.
Pahalta tuntuu, kun lapsi yrittää hakea kontaktia vierailta ihmisiltä.
Ei tuossa mitään uutta ole.
"Vanhoina hyvinä aikoina, silloin kun lapsia vielä osattiin kasvattaa", lapset komennettiin ulos aikuisia häiritsemästä. Vauvakin tuupattiin rattaissa leikki-ikäisten matkaan. Ulkona ne sitten haahuilivat pitkin pihoja ja peltoja. Onnettomuuksia sattui ja lapsikuolleisuus oli korkeaa.
Omassa lapsuudessani 70-luvulla lapset eivät enää yhtä yleisesti hoitaneet nuorempiansa. Aina ei tarvinnut edes mennä ulos. Joskus riitti se, että lapset ymmärsivät olla hiljaa. "Silloin pitää olla hiljaa kun aikuiset puhuu." Se oli tiukka komento, jonka sai usein kuulla.
Meillä ei ollut noin 70-luvulla. Ei käsketty olemaan hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, tehkää lasu kerran tiedätte mitä tapahtuu 24/7.
Jotain voi ehkä päätellä siitä, että erilaiset diagnoosit ja häiriökäyttäytyminen sekä oppimisen ongelmat ovat yleistyneet räjähdysmäisesti. Ilmiselvästi on todella yleistä, että lasten sosiaalisiin tarpeisiin todella jätetään vastaamatta kärjistetysti 24/7.
Korrelaatio ei implikoi kausaliteettia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tavallista.Eräskin lapsi pyysi isäänsä vastaamaan mikä alue oli kun olimme raitsikassa. Isä otti kuulokkeet kun aloin selittää lapselle ja isä oli poissaoleva.Sanoin että lapsesi kysyy asioita, minä vastaan koska sinulla ei ole aikaa.
Hienoa kun vastailit ! Tämä on todella tärkeää . Lasten puheenoppiminenkin monilla viivästyy kun ei enää lueta lapsille kirjoja kuten ennen .
Vain namu-sedät puhuvat lapsille, ilman vanhempien suostumusta.
Uskon että ongelma on olemassa. Joissain tilanteissa tuo kuitenkin voi olla ihan aiheellista, esim. jos tarkoituksena on että lapsi nukahtaa, tilanne on arvioitu siihen sopivaksi ja tämä on lapselle viestitty, niin sen jälkeen sen lapsen jokaiseen aloitteeseen ei voi tarttua jos on puheliaampi mukula. Meillä esim. toisella "loppuu jutut" kun alkaa väsyttää, mutta toinen kyllä pitää itsensä käynnissä loputtomalla touhuamisella ja höpöttämisellä ellei tätä varsin napakasti rajata. Vielä kouluikäisellekin sanon illalla että "nyt mä alan kuunnella äänikirjaa" jolloin lapsi tietää että enää ei hyödytä huudella jokaista mieleen juolahtanutta ajatusta (ja että oikeasti tärkeät ja akuutit asiat saa tietysti tulla kertomaan) - tätä edeltävästi on juteltu kuulumisia iltapalapöydässä, luettu molemmille erikseen iltasadut juuri siksi että siinäkin on tilaa juttelulle, peitelty ja vaihdettu pari sanaa vielä sängyn laidalta ja vastattu muutamaan "äiti millaista ääntä mureenat pitää" ja "arvaa mitä Jiro sanoi tänään kun jalispelissä pallo osui sen munille" huuteluun että "muruseni, sinä olet jo nukkumassa, jutellaan lisää huomenna".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän näitä näe muut kuin vauvapalstan kalevit.
On taas ilkeä vastaus.Minä näen useinkin kun äidit juttelevet ja selaavat kännykkää ja lapsi parkuu .
Näin on, jos äiti kehtaa jutella jonkun muun kuin oman lapsensa kanssa niin huono vanhempi on. Lapsihan voisi vaikka oppia, että joskus pitää osata odottaa vuoroaan!
Mulla ei ole lapsia joten en tietenkään mistään mitään tiedä, mutta kyllä mua häiritsee jos jonkun kaverin lapsi yrittää saada vanhempansa huomiota ja se vaan täysin ignoorataan. Eikö voisi sanoa että "odota pieni hetki, meillä on tässä tärkeä juttu kesken" tai jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheaa katsottavaa kuulokepäiset vanhemmat :((
Vierailija kirjoitti:
Ei se mitään. Puheterapeutit, psykoterapeutit, varhaiskasvatuksen ja koulun henkilöstö, poliisi, sosiaaliviranomaiset ynnä muut korjaavat sitten vahinkoja kyllä seuraavat 30 vuotta.
Nimenomaan näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi nykyään yleensä lapsi istuu rattaissa kasvot menosuuntaan?
Aiemmin (esim +-10 vuotta sitten) enemmän selkä menosuuntaan, mielestäni turvallisempaa lapselle. Siinä näkee vanhempansa /hänet joka työntää lastenrattaita. Muutenkin ei näkisi heti kaikkea vastaantulevaa.
Omat lapseni on kulkeneet rattaissa aina selkä menosuuntaan. Nuorin on 6v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Ja jos ei kuulokkeita, niin puhelin suun edessä puhutaan tai luetaan puhelinta. Ei minkäänlaista vuorovaikutusta lapsen kanssa. Lapsi istuu kirjaimellisesti yksin, vanhempi omassa kuplassaan.
Pahalta tuntuu, kun lapsi yrittää hakea kontaktia vierailta ihmisiltä.
Ei tuossa mitään uutta ole.
"Vanhoina hyvinä aikoina, silloin kun lapsia vielä osattiin kasvattaa", lapset komennettiin ulos aikuisia häiritsemästä. Vauvakin tuupattiin rattaissa leikki-ikäisten matkaan. Ulkona ne sitten haahuilivat pitkin pihoja ja peltoja. Onnettomuuksia sattui ja lapsikuolleisuus oli korkeaa.
Omassa lapsuudessani 70-luvulla lapset eivät enää yhtä yleisesti hoitaneet nuorempiansa. Aina ei tarvinnut edes mennä ulos. Joskus riitti se, että lapset ymmärsivät olla hiljaa. "Silloin pitää olla hiljaa kun aikuiset puhuu." Se oli tiukka komento, jonka sai usein kuulla.
Meillä ei ollut noin 70-luvulla. Ei käsketty olemaan hiljaa.
Eikä me 70-luvulla oltu ainokaisia, vaan yleensä isommasta perheestä. Puhetta kuuli ympärillään, vaikka aikuiset eivät olisikaan paljon olleet mukana. Nyt ainokaiset kököttävät rattaissaan kasvot menosuuntaan ja aikuiset selän takana puhelimellaan. Vähän eri kuvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään yleensä lapsi istuu rattaissa kasvot menosuuntaan?
Aiemmin (esim +-10 vuotta sitten) enemmän selkä menosuuntaan, mielestäni turvallisempaa lapselle. Siinä näkee vanhempansa /hänet joka työntää lastenrattaita. Muutenkin ei näkisi heti kaikkea vastaantulevaa.
Omat lapseni on kulkeneet rattaissa aina selkä menosuuntaan. Nuorin on 6v.
Ihmettelen tätä myös, tosi pienet jo kasvot menosuuntaan. Oma lapseni halusi olla kasvot minuun päin oikeastaan niin kauan kuin rattaissa istui. Tai no, loppuvaiheessa etsimällä etsin sellaiset rattaat, joissa saa sen istuinosan käännettyä, koska välillä lapsi halusi olla jo kasvot maailmaan päin mutta silti esimerkiksi väsyneenä halusikin nähdä minut ja saada kunnon kontaktin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nykyään yleensä lapsi istuu rattaissa kasvot menosuuntaan?
Aiemmin (esim +-10 vuotta sitten) enemmän selkä menosuuntaan, mielestäni turvallisempaa lapselle. Siinä näkee vanhempansa /hänet joka työntää lastenrattaita. Muutenkin ei näkisi heti kaikkea vastaantulevaa.
Omat lapseni on kulkeneet rattaissa aina selkä menosuuntaan. Nuorin on 6v.
Ehkä haluaa nähdä maisemia?
Oma nuorempi lapseni puhui rattaissa ihan taukoamatta. Tai ennemmin kyseli, koko ajan kuului miksi - miksi - miksi. Jouduin koko ajan vastaamaan samoihin kysymyksiin. Välillä kävi mielessä, että saisipa joskus olla edes viisi minuuttia omissa ajatuksissa. Koko ajan toisten vaatimuksiin vastaaminen on rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Oma nuorempi lapseni puhui rattaissa ihan taukoamatta. Tai ennemmin kyseli, koko ajan kuului miksi - miksi - miksi. Jouduin koko ajan vastaamaan samoihin kysymyksiin. Välillä kävi mielessä, että saisipa joskus olla edes viisi minuuttia omissa ajatuksissa. Koko ajan toisten vaatimuksiin vastaaminen on rasittavaa.
Mulla myös on tällainen moottoriturpa. Nyt se on jo 10v ja meno on edelleen sama. Toisinaan tosi rasittavaa, mutta yritän ajatella että ehkä se sitten teininäkin jaksaa jutella muuta kuin murahduksia.
Istuin metrossa ja vieressä istui nuori äiti joka selaili taukoamatta kännykkäänsä. Noin yksi vuotias lapsi mukana rattaissa jolla oli myssy valunut lähes silmien peitoksi. Äiti ei kertaakaan nostanut katsettaan ylös puhelimesta. Mitäköhän noista lapsista kasvaa..
Minä en ole erityisen nuori enää, mutta en vanhakaan. Suurperheen äiti kyllä, vanhin lapsi 12 ja nuorin vauva, minulla ikää 36. Olin kolmen nuorimman lapseni kanssa ulkona, he siis alle kouluikäisiä. Emme asu pk-seudulla, mutta Pirkanmaalla. Laskin taajama-alueella mäenrinteeseen tehtyä liukumäkeä lasten kanssa, kun siihen tuli viereisen päiväkodin pieni porukka laskemaan. Opettaja/hoitaja alkoi sitten jutella siinä kanssani ja oikein moneen kertaan kehui, miten upeasti heittäydyn lasteni kanssa leikkimään ja juttelen. Kiitin kohteliaisuudesta, mutta samalla se tuntui hassulta jotenkin. Ihan normaalia mielestäni peuhata lasten mukana. Toki täytyy myöntää, että aika harvoin näkyy muita vanhempia muiden kuin ihan pienten vauvojen kanssa vaunuttelemassa.