Lue keskustelun säännöt.
Nuoret äidit työntämässä lastenkärryjä kuulokkeet päässä ja lapsi puhuu..
02.04.2023 |
Mitä on nää nuoret äidit jotka ei kuuntele lastaan vaan musiikkia/podcastiä/äänikirjaa??
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Voi voi, tehkää lasu kerran tiedätte mitä tapahtuu 24/7.
Jotain voi ehkä päätellä siitä, että erilaiset diagnoosit ja häiriökäyttäytyminen sekä oppimisen ongelmat ovat yleistyneet räjähdysmäisesti. Ilmiselvästi on todella yleistä, että lasten sosiaalisiin tarpeisiin todella jätetään vastaamatta kärjistetysti 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs ne mamat, jotka laittavat vastamelukuulokkeet päähänsä bussissa heti, kun oma piltti alkaa kiljumaan?
En tiedä asunko poikkeuksellisella alueella pk-seudulla, kun täällä onneksi en ole törmännyt tähän ilmiöön! Itsellänikin pieniä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, päivän äitienhaukkumisketju taas hyvin jo tulilla.
Kalahtiko omaan nilkkaan?
Ei, jatkakaa vaan. Toivottavasti tulee hyvä mieli kun saa haukkua muita.
Tää on kyllä asia, joka on ihan syytäkin nostaa esiin. Se, että lapset ei opi puhumaan, eivätkä opi miten toisten ihmisten kanssa ylipäätään ollaan, on iso ongelma. Paitsi, että se aiheuttaa huomattavaa inhimmillistä kärsimystä lapselle, joka ei kasvaessaan onnistu luomaan ja ylläpitämään kaverisuhteita taitopuutteistaan johtuen, se aiheuttaa myös vanhemmille myöhemmin harmia ja huolta, kun mm koulusta alkaa tulla paljon huolestuttavaa palautetta lapsen käytökseen ja vaikeuksiin liittyen. Lisäksi yhteiskunnalle aiheutuu suuria menoeriä erilaisista hoidollisista interventioista ja terapioista, joilla asioita sitten jossain vaiheessa yritetään (vaihtelevalla menestyksellä) kääntää parempaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Ja jos ei kuulokkeita, niin puhelin suun edessä puhutaan tai luetaan puhelinta. Ei minkäänlaista vuorovaikutusta lapsen kanssa. Lapsi istuu kirjaimellisesti yksin, vanhempi omassa kuplassaan.
Pahalta tuntuu, kun lapsi yrittää hakea kontaktia vierailta ihmisiltä.
Ei tuossa mitään uutta ole.
"Vanhoina hyvinä aikoina, silloin kun lapsia vielä osattiin kasvattaa", lapset komennettiin ulos aikuisia häiritsemästä. Vauvakin tuupattiin rattaissa leikki-ikäisten matkaan. Ulkona ne sitten haahuilivat pitkin pihoja ja peltoja. Onnettomuuksia sattui ja lapsikuolleisuus oli korkeaa.
Omassa lapsuudessani 70-luvulla lapset eivät enää yhtä yleisesti hoitaneet nuorempiansa. Aina ei tarvinnut edes mennä ulos. Joskus riitti se, että lapset ymmärsivät olla hiljaa. "Silloin pitää olla hiljaa kun aikuiset puhuu." Se oli tiukka komento, jonka sai usein kuulla.
Mutta. Sinun lapsuudestasi ei ollut kaiken huomion vieviä kännyköitä, puhelimiakin saattoi olla yksi koko kylällä. Silloin ei seurusteltu, eikä oltu puhelimen kanssa naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pidän usein rattaita työntäessä kuulokkeen toisessa korvassa. Kuulen sekä musiikin että lasten jutut.
Eikö ihmisillä ole nykyään rohkeutta mainita asiasta vanhemmille, vaan täytyy tulla tänne valittamaan? Kuka teidät kasvatti sellaisiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon niin onnellinen siitä, etten oo koskaan halunnut lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Ja jos ei kuulokkeita, niin puhelin suun edessä puhutaan tai luetaan puhelinta. Ei minkäänlaista vuorovaikutusta lapsen kanssa. Lapsi istuu kirjaimellisesti yksin, vanhempi omassa kuplassaan.
Pahalta tuntuu, kun lapsi yrittää hakea kontaktia vierailta ihmisiltä.
Ei tuossa mitään uutta ole.
"Vanhoina hyvinä aikoina, silloin kun lapsia vielä osattiin kasvattaa", lapset komennettiin ulos aikuisia häiritsemästä. Vauvakin tuupattiin rattaissa leikki-ikäisten matkaan. Ulkona ne sitten haahuilivat pitkin pihoja ja peltoja. Onnettomuuksia sattui ja lapsikuolleisuus oli korkeaa.
Omassa lapsuudessani 70-luvulla lapset eivät enää yhtä yleisesti hoitaneet nuorempiansa. Aina ei tarvinnut edes mennä ulos. Joskus riitti se, että lapset ymmärsivät olla hiljaa. "Silloin pitää olla hiljaa kun aikuiset puhuu." Se oli tiukka komento, jonka sai usein kuulla.
Mutta. Sinun lapsuudestasi ei ollut kaiken huomion vieviä kännyköitä, puhelimiakin saattoi olla yksi koko kylällä. Silloin ei seurusteltu, eikä oltu puhelimen kanssa naimisissa.
Ei, mutta ei silti seurusteltu lasten kanssa. Oikeasti nykyvanhemmat on läsnä ja keskustelee lastensa kanssa keskimäärin paljon verrattuna vaikka siihen 70-lukuun, puhelimista ja kuulokkeista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tavallista.Eräskin lapsi pyysi isäänsä vastaamaan mikä alue oli kun olimme raitsikassa. Isä otti kuulokkeet kun aloin selittää lapselle ja isä oli poissaoleva.Sanoin että lapsesi kysyy asioita, minä vastaan koska sinulla ei ole aikaa.
Hienoa kun vastailit ! Tämä on todella tärkeää . Lasten puheenoppiminenkin monilla viivästyy kun ei enää lueta lapsille kirjoja kuten ennen .
Vierailija kirjoitti:
En tiedä asunko poikkeuksellisella alueella pk-seudulla, kun täällä onneksi en ole törmännyt tähän ilmiöön! Itsellänikin pieniä lapsia.
En minäkään ole törmännyt, vaikka kyllä lapsiperheitä näen usein. Toki jos lapsi nukkuu niin monella on kuulokkeet, mutta ei hereillä olevan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllä. Ja jos ei kuulokkeita, niin puhelin suun edessä puhutaan tai luetaan puhelinta. Ei minkäänlaista vuorovaikutusta lapsen kanssa. Lapsi istuu kirjaimellisesti yksin, vanhempi omassa kuplassaan.
Pahalta tuntuu, kun lapsi yrittää hakea kontaktia vierailta ihmisiltä.
Ei tuossa mitään uutta ole.
"Vanhoina hyvinä aikoina, silloin kun lapsia vielä osattiin kasvattaa", lapset komennettiin ulos aikuisia häiritsemästä. Vauvakin tuupattiin rattaissa leikki-ikäisten matkaan. Ulkona ne sitten haahuilivat pitkin pihoja ja peltoja. Onnettomuuksia sattui ja lapsikuolleisuus oli korkeaa.
Omassa lapsuudessani 70-luvulla lapset eivät enää yhtä yleisesti hoitaneet nuorempiansa. Aina ei tarvinnut edes mennä ulos. Joskus riitti se, että lapset ymmärsivät olla hiljaa. "Silloin pitää olla hiljaa kun aikuiset puhuu." Se oli tiukka komento, jonka sai usein kuulla.
Mutta. Sinun lapsuudestasi ei ollut kaiken huomion vieviä kännyköitä, puhelimiakin saattoi olla yksi koko kylällä. Silloin ei seurusteltu, eikä oltu puhelimen kanssa naimisissa.
Juu kännyköitä ei ollut. Silti ei puhuttu lasten kanssa.
Jos lapsi puhui niin, että aikuinen kuuli puheen, oli se huonoa käytöstä. Pahimmillaan siitä rangaistiin kurittamalla fyysisesti.
Puhelimia oli kyllä tyypillisesti lähes joka talossa. Ja niitä käytettiin paljon. Vanhemmat istuivat puhelimessa ja juorusivat ties mistä. Silloinkin lasten piti olla hiljaa että eivät häiritse puhelimessa olevaa aikuista.
Minä käyn usein lapsen kanssa pyöräilemässä, lapsi kulkee peräpyörässä ja selittää koko ajan jotain, tasainen puheenpulputus kuuluu. Varmaan olen surkea vanhempi kun en liikenteen melulta kuule mitä hän sanoo, enkä siis voi vastata. Enkä muutenkaan aina jaksaisi kuunnella kun lapsi puhuu suunnilleen taukoamatta kaiken hereilläoloaikansa, ei ainakaan ole puheentuotossa ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Espoossa näkyy ihan päivittäin isejä jotka harrastavat tätä. Latteisukkeja istuu kahviloissa selaamassa puhelinta ja lapsi istuu tylsistyneenä vieressä.
Oen huomannut että lapsille ostettu omat paddat .Jo pienenä alkavat harrastamaan pelaamista,. Ei hyvä.
Nyt mammat jätätte luurit kotiin ja juttelette niille lapsillenne ulkoillessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, päivän äitienhaukkumisketju taas hyvin jo tulilla.
Kalahtiko omaan nilkkaan?
Ei, jatkakaa vaan. Toivottavasti tulee hyvä mieli kun saa haukkua muita.
Tää on kyllä asia, joka on ihan syytäkin nostaa esiin. Se, että lapset ei opi puhumaan, eivätkä opi miten toisten ihmisten kanssa ylipäätään ollaan, on iso ongelma. Paitsi, että se aiheuttaa huomattavaa inhimmillistä kärsimystä lapselle, joka ei kasvaessaan onnistu luomaan ja ylläpitämään kaverisuhteita taitopuutteistaan johtuen, se aiheuttaa myös vanhemmille myöhemmin harmia ja huolta, kun mm koulusta alkaa tulla paljon huolestuttavaa palautetta lapsen käytökseen ja vaikeuksiin liittyen. Lisäksi yhteiskunnalle aiheutuu suuria menoeriä erilaisista hoidollisista interventioista ja terapioista, joilla asioita sitten jossain vaiheessa yritetään (vaihtelevalla menestyksellä) kääntää parempaan suuntaan.
Olen eri, mutta minä pidän välillä kuulokkeita rattaita työntäessäni ja minun lapseni on kyllä sekä kielellisesti että motorisesti nopeita kehittyjiä ja ikätovereitaan edellä. Ihan naurettavaa väittää, että äidin musiikin kuuntelu estäisi lapsia oppimasta puhumaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä käyn usein lapsen kanssa pyöräilemässä, lapsi kulkee peräpyörässä ja selittää koko ajan jotain, tasainen puheenpulputus kuuluu. Varmaan olen surkea vanhempi kun en liikenteen melulta kuule mitä hän sanoo, enkä siis voi vastata. Enkä muutenkaan aina jaksaisi kuunnella kun lapsi puhuu suunnilleen taukoamatta kaiken hereilläoloaikansa, ei ainakaan ole puheentuotossa ongelmia.
Tämä hyvänä esimerkkinä miten lapset hakevat kontaktia vanhempiin. Stimulanssia tarvivat .Antakaa lapsille aikaa, se lapsuus on niin lyhyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän näitä näe muut kuin vauvapalstan kalevit.
On taas ilkeä vastaus.Minä näen useinkin kun äidit juttelevet ja selaavat kännykkää ja lapsi parkuu .
Näin on, jos äiti kehtaa jutella jonkun muun kuin oman lapsensa kanssa niin huono vanhempi on. Lapsihan voisi vaikka oppia, että joskus pitää osata odottaa vuoroaan!
Nykypäivän vanhemmat ovat huonoja koska:
1) he puhuvat ja huomioivat lapsiaan liikaa, lapset oppivat että ovat maailman keskipiste eivätkä opi käytöstapoja
2) he eivät puhu lapsilleen tarpeeksi eivätkä lapset opi puhumaa
Ei tuossa mitään uutta ole.
"Vanhoina hyvinä aikoina, silloin kun lapsia vielä osattiin kasvattaa", lapset komennettiin ulos aikuisia häiritsemästä. Vauvakin tuupattiin rattaissa leikki-ikäisten matkaan. Ulkona ne sitten haahuilivat pitkin pihoja ja peltoja. Onnettomuuksia sattui ja lapsikuolleisuus oli korkeaa.
Omassa lapsuudessani 70-luvulla lapset eivät enää yhtä yleisesti hoitaneet nuorempiansa. Aina ei tarvinnut edes mennä ulos. Joskus riitti se, että lapset ymmärsivät olla hiljaa. "Silloin pitää olla hiljaa kun aikuiset puhuu." Se oli tiukka komento, jonka sai usein kuulla.