Milloin laihdutuksella voi/kannattaa pitää herkkupäivä? Takana 2 viikkoa.
Reilu kaksi viikkoa olen syönyt terveellisesti. Se tarkoittaa minulle puhdasta ruokaa itse tehtyä ruokaa, runsaasti erilaisia kasviksia, jonkin verran marjoja ja tarpeeksi protskua sekä rasvaa nälkää pitämään.
Liikuntaa olen harrastanut kolmisen viikkoa.
Ilman alkoholia kuukauden.
Kiloja lähtenyt 5-6 kg.
Tekisi mieli herkutella välillä. En tiedä uskallanko kuitenkaan. On vähän surullinen olo tässä ja tekis mieli hakea iloa ruoasta.
Olen myös väsynyt töiden ja liikunnan aikaansaaman kuormituksen vuoksi kun keho varmaan on vaatinut paljon totuttelua.
Tiedä minne venyttäisin sen herkkupäivän. Viikon, kahden vai kuukauden päähän? Ahdistavaa kun haluaa jotain viikonloppuun mutta sitten tulee syyllinen olo jos syön jotain sokeria tai roskaruokaa.
Kommentit (95)
Mieluummin pieni jälkiruoka vaikka joka päivä kuin mitään mässäilyjä. Pysyviä tuloksia saa vain muuttamalla elintapoja. Mässypäivät ylläpitävät tapaa, että on ok repsahtaa kun maailma potkii päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa *syö mitä tekee mieli*-päivä, silloin hyvin syömisestä tulee elämäntapa eikä motivaatio lopu kesken. Näin mennyt huomaamatta kolme vuotta.
Tuolla tankkauspäivästä: http://www.funfitfash.fi/2018/02/tankkauspaiva-ja-sen-merkitys-dieetill…
Ymmärrän tuon merkityksen fitnesskulttuurissa, mutta itse olen tavallinen klävelylenkkitallaja, niin tuolle ei ole tarvetta.
Ihan samalla tavalla se tukee aineenvaihduntaa esim. aplla, joka on vetänyt hiilarit minimiin.
Lue Haylie Pomroyn kirja Nopea aineenvaihdunta. Löytyy kirjakaupoista, netistä voi tilata ja kirjastoistakin uskoisin löytyvän.
Myös youtubesta löytyy erittäin paljon videoita mikäli haluat tutustua aiheeseen mm. "fast metabolism". Myös joku suomalainen on lukenut ja vetänyt tuon läpi: https://youtu.be/zt534JxlhP0
Ostin itse vasta kirjan ja tarkoitus aloittaa pian. Saa syödä hyvin, nälkää ei tarvitse tuntea ja samalla korjaa sekaisin menneen aineenvaihdunnan. Kirja selittää erittäin tarkasti miksi mitäkin syödään ja miten se kaikki vaikuttaa ruoansulatukseen. Mistään en ole saanut aiemmin noin kattavaa selitystä aineenvaihdunnasta, kitudieettien järjettömyydestä. Myös herkuttelusta on oma osansa kirjassa. Tämä kirja kääntää kyllä päälaelleen kaiken älyttömän kieltolistalaihdutus ja laihdutustuotekulttuuriin!
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa *syö mitä tekee mieli*-päivä, silloin hyvin syömisestä tulee elämäntapa eikä motivaatio lopu kesken. Näin mennyt huomaamatta kolme vuotta.
Mitä järkeä? Suurin osa kuukaudesta syödään sitten sellaista, mitä ei tee mieli. Oletko ihan viisas?
Pari viikkoa on kuitenkin todella lyhyt aika ja ainakin itselleni ollut aina se pahin aika olla ilman jotakin.
Muutos ollut kuitenkin todella iso, että en ihmettele jos alkaa olla vaikeuksia pitäytyä siinä.
Onko viikonloput yleensäkin sulle pahoja?
Mennä touhotatko viikot ja viikonloppuisin pysähdyt ja annat itsellesi enemmän aikaa?
Entä jos alkaisit viikonloppuisin tekemään jotain herkullista ruokaa? Vähän parempaa kuin arkisin ja siihen vaikkapa vielä joku jälkkäri.
Mulla kun laihdutan, on joskus viikonloppuna kahvin kanssa pulla tai ihan pieni määrä karkkia. Ei sen enempää kuitenkaan. Jos syö yhtenä päivänä esim. karkkipussin ja jonkun raskaamman aterian, esim. hamppariaterian ja siihen perus aamiaiset ja muut ja ehkä vähän sipsejä, mitä minä ymmärrän herkuttelupäivällä, niin helposti tasoittaa koko viikon energiavajeen, eikä laihtumista tapahdu. Yksi pieni pulla tai ihan pieni määrä karkkia ei sitä kuitenkaan tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa *syö mitä tekee mieli*-päivä, silloin hyvin syömisestä tulee elämäntapa eikä motivaatio lopu kesken. Näin mennyt huomaamatta kolme vuotta.
Tuolla tankkauspäivästä: http://www.funfitfash.fi/2018/02/tankkauspaiva-ja-sen-merkitys-dieetill…
Ymmärrän tuon merkityksen fitnesskulttuurissa, mutta itse olen tavallinen klävelylenkkitallaja, niin tuolle ei ole tarvetta.
Ihan samalla tavalla se tukee aineenvaihduntaa esim. aplla, joka on vetänyt hiilarit minimiin.
Ja siis tavan tallaajahan ei syö noin paljon herkkua, eikä kyllä yleensä se fitness-tyyppikään, tuo oli överiveto. Tankkauspäivän idea on kuitenkin ihan sama. Mä käyn yleensä ravintolassa syömässä hyvin ja otan lasin punkkua ja jälkkärin. Mahdollisesti sit vielä syön hiilaripitoisen iltapalan. Siinä se. Mulla ei toki sokerikoukkua ole ollutkaan, mutta myös sellaiselle tankkauspäivä vie niitä himoja ja estää just tollasen *tekis niin mieli nyt syödä karkkia, mutta syönkin porkkanaa*-ajatukset. Ne kun on aika kuluttavia jatkuvasti iömetessään, salaatin puputud maistuu puulta ja ajatus on koko ajan syömisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa *syö mitä tekee mieli*-päivä, silloin hyvin syömisestä tulee elämäntapa eikä motivaatio lopu kesken. Näin mennyt huomaamatta kolme vuotta.
Mitä järkeä? Suurin osa kuukaudesta syödään sitten sellaista, mitä ei tee mieli. Oletko ihan viisas?
Miten niin ei tee mieli? Tekeehän, hyvää, ravitsevaa vähähiilarista perusruokaa. Syö mitä tekee mieli-päivä tarkoittaa sit vaikka niitä herkkuja tai mättöruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa *syö mitä tekee mieli*-päivä, silloin hyvin syömisestä tulee elämäntapa eikä motivaatio lopu kesken. Näin mennyt huomaamatta kolme vuotta.
Mitä järkeä? Suurin osa kuukaudesta syödään sitten sellaista, mitä ei tee mieli. Oletko ihan viisas?
Itse et taida olla ihan viisas, jos mieliteot on sulla jokapäiväisiä ja syöt niiden mukaan.
Terveellinen syöminen on ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa *syö mitä tekee mieli*-päivä, silloin hyvin syömisestä tulee elämäntapa eikä motivaatio lopu kesken. Näin mennyt huomaamatta kolme vuotta.
Mitä järkeä? Suurin osa kuukaudesta syödään sitten sellaista, mitä ei tee mieli. Oletko ihan viisas?
Nimenomaan on viisas. Sä et ole elämäntapamuutosta tehnytkään, jos tuo on susta outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ainakaan syö herkkuja suruun tai väsymykseen, sillä tavalla vain opetat kropallesi, että aina pitää mässyttää jotain epäterveellistä kun on paha mieli.
Miksi haluat pitää erillisen herkkupäivän? Ei kuulosta kovin terveeltä ruokasuhteelta, että muutoin noudatetaan pikkutarkkaa yltiöterveellistä dieettiä ja sitten kerran kahdessa viikossa mätetään kaikki mahdollinen epäterveellinen höttö kerralla ja podetaan syyllisyyttä. Kannattaa ennemmin opetella syömään herkkuja osana sitä uutta ruokavaliota. Esim. yksi suklaapatukka tai joku jälkiruoka kerran pari viikossa ei kaada dieettiä.
Ei kenties, mutta mikä järki on ottaa laihduttaessa ruokavalioon jotain makeaa extraa mitä siihen ei ole kuulunut ennen laihduttamistakaan?
Ainakaan itsellä ei ole koskaan ollut minkäänlaista himoa johonkin kämäisiin suklaapatukoihin tai jälkkärikiisseleihin vaan se ruokavalio itsessään on ollut pielessä, kun oikean ruuan sijaan on tullut syötyä liian usein pizzaa/kebabia/hampurilainen tai paistettua kotona jotain ranskiksia ja nugetteja.Herkkuna sitten on ollut sipsipussi tai joskus joku jäätelö.
Ja nämä on ne mitä mä kaipaan edelleen eikä näiden korvaaminen jollakin kurkku-/porkkanatikkujen dippailulla tai jollain vispipuurolla onnistu. Etenkin kun se kermaviilidippikin on taas ihan turhaa energiaa jota ennenkään ei syönyt.
Enkä mä näitä nyt enää edes viikoittain himoitse (tai himoitsen, mutta tiedän etten voi niin enää syödä enkä syö) mutta tuo himo ei kyllä lähde mihinkään vaikka olisi tässä ja nyt tarjolla joku suklaapatukka.
/sivusta
Voi pyhä yksinkertaisuus, sanoin nuo makeat herkut vain esimerkkinä. Yhtä hyvin ne suolaisetkin herkut voi suunnitella osaksi terveellistä ruokavaliota, kunhan niitäkin syö kohtuullisia määriä eikä joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla kun laihdutan, on joskus viikonloppuna kahvin kanssa pulla tai ihan pieni määrä karkkia. Ei sen enempää kuitenkaan. Jos syö yhtenä päivänä esim. karkkipussin ja jonkun raskaamman aterian, esim. hamppariaterian ja siihen perus aamiaiset ja muut ja ehkä vähän sipsejä, mitä minä ymmärrän herkuttelupäivällä, niin helposti tasoittaa koko viikon energiavajeen, eikä laihtumista tapahdu. Yksi pieni pulla tai ihan pieni määrä karkkia ei sitä kuitenkaan tee.
Niin noh, energiavajeinen laihdutus on eri asia kuin loppuelämäksi suunniteltu ruokavalio.
Minä pudotin painoa pysyvillä ruokavaliomuutoksilla hitaasti eli n. 2 kg kuukaudessa yhteensä n. 18 kg. Tavoitteeni saavutin jo runsas vuosi sitten ja ruokavalioni on edelleen sama kuin painoa pudottaessani kalorimäärää olen vain hieman lisännyt ja paino on pysynyt siinä mitä painoa pudottaessani saavutin. En ole pitänyt erikseen mitään herkuttelupäiviä nyt enkä painon pudotuksen aikana. Söin painon pudotuksen aikana ja yhä edelleenkin pullan päivässä, mutta nyt arkipullani on itse leivottu pullaa jossa rasva on oliiviöljyä, sokeria on puolet vähemmän kuin tavanomaisessa pullassa ja osan vehnäjauhoista olen korvannut kaurajauholla tai sitten leivon pullan kokonaan täysjyvävehnäjauhosta, välillä leivon pullan pieniksi marja- tai omenapiirakoiksi jolloin lorautan päälle muutaman tipan hunajaa. Muutamia kertoja kuukaudessa (joskus jopa kerran viikossa) käyn myös kahviloissa ja silloin en ole kursaillut vaan syön usein jonkun leivoksen tai herkkupullan. Myös tummalla suklaalla saatan joskus herkutella. Kun syö pääosin terveellisesti niin kropan pitäisi kestää kohtuullinen määrä herkkuja ja näin myös painon pudotuksen aikana.
Tuo on vähän kuin alkoholistille olisi ok vetää silloin tällöin kännit, että jaksaa taas olla selvin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa *syö mitä tekee mieli*-päivä, silloin hyvin syömisestä tulee elämäntapa eikä motivaatio lopu kesken. Näin mennyt huomaamatta kolme vuotta.
Mitä järkeä? Suurin osa kuukaudesta syödään sitten sellaista, mitä ei tee mieli. Oletko ihan viisas?
Miten niin ei tee mieli? Tekeehän, hyvää, ravitsevaa vähähiilarista perusruokaa. Syö mitä tekee mieli-päivä tarkoittaa sit vaikka niitä herkkuja tai mättöruokaa.
Kyllä mä syön ihan joka päivä juurikin sitä, mitä tekee mieli enkä vain kerran kuussa.
Mitä ihmeen herkkuja tai mättöruokaa?? Sitäkö sun tekee mieli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa *syö mitä tekee mieli*-päivä, silloin hyvin syömisestä tulee elämäntapa eikä motivaatio lopu kesken. Näin mennyt huomaamatta kolme vuotta.
Mitä järkeä? Suurin osa kuukaudesta syödään sitten sellaista, mitä ei tee mieli. Oletko ihan viisas?
Itse et taida olla ihan viisas, jos mieliteot on sulla jokapäiväisiä ja syöt niiden mukaan.
Terveellinen syöminen on ihan eri asia.
Ai terveellinen on mielestäsi sitä, mitä ei tee mieli syödä? Sinä et ole se viisas :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kuussa *syö mitä tekee mieli*-päivä, silloin hyvin syömisestä tulee elämäntapa eikä motivaatio lopu kesken. Näin mennyt huomaamatta kolme vuotta.
Mitä järkeä? Suurin osa kuukaudesta syödään sitten sellaista, mitä ei tee mieli. Oletko ihan viisas?
Miten niin ei tee mieli? Tekeehän, hyvää, ravitsevaa vähähiilarista perusruokaa. Syö mitä tekee mieli-päivä tarkoittaa sit vaikka niitä herkkuja tai mättöruokaa.
Kyllä mä syön ihan joka päivä juurikin sitä, mitä tekee mieli enkä vain kerran kuussa.
Mitä ihmeen herkkuja tai mättöruokaa?? Sitäkö sun tekee mieli?
Voi hyvän tähen. Olet ihan väärässä ketjussa, jos sulla ei ole mitään sanottavaa itse asiaan.
Kyllä, dietillä ollessa, suurin osa nimenomaan niitä herkkuja silloin tällöin haluaa, se kun on hyvinkin luontainen ihmisen hyvänolonkeskukseen vaikuttava asia.
Minulla on paino pudonnut kahdessa vuodessa 25kg.
Rakastan ruokaa ja herkkuja, joten kaikesta luopuminen olisi osaltaan pilannut elämäni. Syön viikolla terveellisesti ja n. 1500-1800kcal. Viikonloppuisin en rajoita, vaan voin syödä mitä haluan. Sillon kun painoa vielä pudotin niin arkikalorit oli 1000-1500.
Paino putosi hitaasti, mutta nyt pysynyt samassa 6kk. Tällä mennään.
Harrastan toki liikuntaa melko paljon.
Yli 500g hiilareita kerralla varastoituu rasvakudokseen.
Ymmärrän tuon merkityksen fitnesskulttuurissa, mutta itse olen tavallinen klävelylenkkitallaja, niin tuolle ei ole tarvetta.