Mitä pitäisi tehdä, kun lapsi tekee koko ajan innostuksen vuoksi kiellettyjä asioita?

Kuulostaa siltä, että pojalla voisi olla ADHD. ADHD-pojat ovat useasti lapsena ja nuorena kunnon "rämäpäitä" ja vaaroista ei välitetä :D Tämä olisi siis selityksenä sille, miksi vanhempien neuvot ja käskyt eivät meinaa auttaa.

T. neuropsykologi

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että pojalla voisi olla ADHD. ADHD-pojat ovat useasti lapsena ja nuorena kunnon "rämäpäitä" ja vaaroista ei välitetä :D Tämä olisi siis selityksenä sille, miksi vanhempien neuvot ja käskyt eivät meinaa auttaa.

T. neuropsykologi

Olen asiaa joskus miettinyt. Mutta hänellä ei ole muita oireita ja on hyvä keskittymään kaikenlaiseen tekemiseen, missä pitää olla paikallaan pitkäänkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että pojalla voisi olla ADHD. ADHD-pojat ovat useasti lapsena ja nuorena kunnon "rämäpäitä" ja vaaroista ei välitetä :D Tämä olisi siis selityksenä sille, miksi vanhempien neuvot ja käskyt eivät meinaa auttaa.

T. neuropsykologi

Olen asiaa joskus miettinyt. Mutta hänellä ei ole muita oireita ja on hyvä keskittymään kaikenlaiseen tekemiseen, missä pitää olla paikallaan pitkäänkin.

Yksi adhd:n oireista on myös hyperkeskittyminen, eli vaikka ei muuten jaksaisi keskittyä, niin kivoja asioita voi tehdä vaikka kuinka kauan. Mä sain diagnoosin vasta aikuisiällä ja siinä tutkimusvaiheessa vähän epäilin, että ei mulla varmaan ole sitä, kun lapsenakin saatoin lukea tuntikausia putkeen. Neljännen Harry Potterin luin julkaisupäivänä, kun se oli niin hyvä. Vastaavasti videoita mä en jaksa katsoa ollenkaan. Mä ehdin kyllästyä jo jonkun minuutin mittaisen videon kohdalla, koska se vaan mataa ja on tylsää. :D

Toi hyperkeskittyminen on musta tosi huonosti tunnettu adhd-oire.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että pojalla voisi olla ADHD. ADHD-pojat ovat useasti lapsena ja nuorena kunnon "rämäpäitä" ja vaaroista ei välitetä :D Tämä olisi siis selityksenä sille, miksi vanhempien neuvot ja käskyt eivät meinaa auttaa.

T. neuropsykologi

Olen asiaa joskus miettinyt. Mutta hänellä ei ole muita oireita ja on hyvä keskittymään kaikenlaiseen tekemiseen, missä pitää olla paikallaan pitkäänkin.

ADHD:n oireet voivat olla hyvin erilaiset eri ihmisillä, joillakin oireiden kirjo voi olla kovin suppea, toisilla taas laaja. On siis täysin mahdollista, että pojalla olisi ADHD vaikka niitä "perinteisiä" keskittymisongelmia ei olisi. Omalla miehelläni esimerkiksi on myös ADHD, mutta hänellä oikeastaan ainut oire joka on selvästi havaittavissa on se, että hänellä vaihtuvat mielenkiinnon kohteet ja harrastukset parin päivän välein :) Jos siis ei ole mitään tutkimuksia tehty, voisin suositella että lähtisitte kartoittamaan ammattilaisella josko pojalla olisi ADHD.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että pojalla voisi olla ADHD. ADHD-pojat ovat useasti lapsena ja nuorena kunnon "rämäpäitä" ja vaaroista ei välitetä :D Tämä olisi siis selityksenä sille, miksi vanhempien neuvot ja käskyt eivät meinaa auttaa.

T. neuropsykologi

Olen asiaa joskus miettinyt. Mutta hänellä ei ole muita oireita ja on hyvä keskittymään kaikenlaiseen tekemiseen, missä pitää olla paikallaan pitkäänkin.

ADHD:n oireet voivat olla hyvin erilaiset eri ihmisillä, joillakin oireiden kirjo voi olla kovin suppea, toisilla taas laaja. On siis täysin mahdollista, että pojalla olisi ADHD vaikka niitä "perinteisiä" keskittymisongelmia ei olisi. Omalla miehelläni esimerkiksi on myös ADHD, mutta hänellä oikeastaan ainut oire joka on selvästi havaittavissa on se, että hänellä vaihtuvat mielenkiinnon kohteet ja harrastukset parin päivän välein :) Jos siis ei ole mitään tutkimuksia tehty, voisin suositella että lähtisitte kartoittamaan ammattilaisella josko pojalla olisi ADHD.

Jos oletetaan, että lapsella olisi adhd, niin millä tavalla häntä sitten pitäisi kasvattaa ja ohjata näis tilanteissa, joissa ajautuu innostuksen vuoksi vaaraan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että pojalla voisi olla ADHD. ADHD-pojat ovat useasti lapsena ja nuorena kunnon "rämäpäitä" ja vaaroista ei välitetä :D Tämä olisi siis selityksenä sille, miksi vanhempien neuvot ja käskyt eivät meinaa auttaa.

T. neuropsykologi

Olen asiaa joskus miettinyt. Mutta hänellä ei ole muita oireita ja on hyvä keskittymään kaikenlaiseen tekemiseen, missä pitää olla paikallaan pitkäänkin.

ADHD:n oireet voivat olla hyvin erilaiset eri ihmisillä, joillakin oireiden kirjo voi olla kovin suppea, toisilla taas laaja. On siis täysin mahdollista, että pojalla olisi ADHD vaikka niitä "perinteisiä" keskittymisongelmia ei olisi. Omalla miehelläni esimerkiksi on myös ADHD, mutta hänellä oikeastaan ainut oire joka on selvästi havaittavissa on se, että hänellä vaihtuvat mielenkiinnon kohteet ja harrastukset parin päivän välein :) Jos siis ei ole mitään tutkimuksia tehty, voisin suositella että lähtisitte kartoittamaan ammattilaisella josko pojalla olisi ADHD.

Ihana kuulla, että toisellakin on niin voimakkaasti sama oire kuin mulla. Olen tuo lukemisesta innostunut adhd-nainen, mutta parhaiten mua kuvaa juuri tuo, että mielenkiinnon kohteet ja harrastukset vaihtuu parin päivän välein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joku voisi koittaa kasvatusta, mutta en suosittele sinulle, kun siitä on vaivaa

Äläpä viitsi. Kasvatettu on, kielletty on, ohjattu on, neuvottu on, seuraamuksia on annettu, suututtukin on. Monta kertaa. Johan jo sanoin, että kaikki ne unohtuu kun innostuu.

Ahaa, jos tuon on kasvatusta, niin ei ihme, että lapsi tekee omiaan innostuksissaan. Lopeta hokeminen, neuvominen, suuttuminen jne. ja ole koko ajan lapsen vierellä ja kerro, miten tehdään oikein (lapsen ikä ei ilmennyt, mutta vaikuttaa noin 4v ikäiseltä) eli estä innostuksissaan tekemästä väärin. Ei kielto, ei uhkauksia, napakka esto ja yhä uudestaan sallitusta ja luvallisesta tekemisestä muistuttaminen.

Johan jo sanoin, että ohjattu on ja kielletty on. Monta kertaa. Juuri tuota mitä kirjoitat.

Ei, sinä et kertonut estäväsi lasta! Sinä vain kiellät ja selität, se tärkein eli tekemisen konkreettinen estäminen puuttuu kokonaan ja se on ainoa, millä nyt olisi merkitystä. Sinä annat lapsen tehdä asioita ja huutelet jostain kaukaa, että ei saa, ole varovainen, voi voi ja sitten suutut sen sijaan, että olisit aikuinen vanhempi ja vaikka koko ajan käsi kädessä siihen asti, että lapsi oppii muistamaan, miten tehdään oikein.

Toisaalta luonnonvalinta on ihan oikeasti hyvä juttu!

Ohjaamisella tarkoitin myös estämistä. Että vaikka otetaan kädestä kiinni ja estetään ja viedään oikeamman tekemiseen pariin. Tosin kun hän ajaa kovaa pyörällä, niin on mahdoton estää muuten kuin pitämällä pyörä koko ajan varastossa.

Kerro minulle, miten on mahdollista, että lapsi hyppelee kallioilla vaarallisesti, jos sinä olet vieressä estämässä. Miten lapsi voi juoksennella ympäriinsä jalkakäytävällä, jos sinä ole vieressä estämässä? Miten lapsi voi ajella sinusta etäällä, jos ei hallitse ohjaamista ja jarruttamista? Jos sinä ihan oikeasti haluaisit lapsesta yhteiskuntakelpoisen, et antaisi lapselle mahdollisuutta tuollaiseen toimintaan! Ei kukaan omista lapsistani ole pystynyt juoksemaan auton alle, kun käsi on minun kädessäni. Tosin eivätpä nuo ole moista edes yrittäneet.

Mutta kuten totesin, luonnonvalinnalla on aidosti oma merkityksensä yhteiskuntien kehittymisessä.

Kirjoitin noista kallioista liian epäselvästi varmaan. Tosiaan ne on meidän päivittäisen reitin varrella lähellä kotia, matkalla bussille ja puistoon jne kävelytien vieressä ihan, kävelytie on siis niissä kiinni aika pitkältä matkalta. Joko pidän lasta koko ajan hyvin tiukasti kädestä kiinni koko matkan aina ja koko ajan ja hyvin tiukasti tai sitten jos annan hänen kävellä yhtään itsenäisesti, niin hän meinaa mennä kallioille hyppimään, eikä siis ehkä tarkoituksella vaan loikkii siinä kävelytiellä ja ajautuu kalliolle. Kyseessä ei ole mikään metrien pudotus alas kallioilta eli ei olisi aikuisille erityisen vaarallinen paikka, mutta kuitenkin sellainen, että jos lapsi siitä vaikka liukastuu ja putoaa niin voi loukkaantua vakavastikin.

Miksi sinä siis haluat mahdollistaa tämän? Tiedät, että lapsi "ajautuu kalliolle" aivan kuin se olisi jokin väistämätön asia. Kasvatusta on se, että tuossa paikassa lapsen käsi on kädessäsi koko ajan, katsokaa sitten, ajaudutteko yhdessä vaaraan vai onko sittenkin kyseessä kyvyttömyytesi oikeasti kasvattaa.

ADHD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että pojalla voisi olla ADHD. ADHD-pojat ovat useasti lapsena ja nuorena kunnon "rämäpäitä" ja vaaroista ei välitetä :D Tämä olisi siis selityksenä sille, miksi vanhempien neuvot ja käskyt eivät meinaa auttaa.

T. neuropsykologi

Olen asiaa joskus miettinyt. Mutta hänellä ei ole muita oireita ja on hyvä keskittymään kaikenlaiseen tekemiseen, missä pitää olla paikallaan pitkäänkin.

ADHD:n oireet voivat olla hyvin erilaiset eri ihmisillä, joillakin oireiden kirjo voi olla kovin suppea, toisilla taas laaja. On siis täysin mahdollista, että pojalla olisi ADHD vaikka niitä "perinteisiä" keskittymisongelmia ei olisi. Omalla miehelläni esimerkiksi on myös ADHD, mutta hänellä oikeastaan ainut oire joka on selvästi havaittavissa on se, että hänellä vaihtuvat mielenkiinnon kohteet ja harrastukset parin päivän välein :) Jos siis ei ole mitään tutkimuksia tehty, voisin suositella että lähtisitte kartoittamaan ammattilaisella josko pojalla olisi ADHD.

Mutta lapsellani ei edes ole mitään tuollaista vaan päinvastoin hänellä on varsin pysyvät kiinnostuksen kohteet ja keskittyy ihan hyvin myös ei-kiinnostaviin asioihin.

Aloittaja siis kirjoitti tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että pojalla voisi olla ADHD. ADHD-pojat ovat useasti lapsena ja nuorena kunnon "rämäpäitä" ja vaaroista ei välitetä :D Tämä olisi siis selityksenä sille, miksi vanhempien neuvot ja käskyt eivät meinaa auttaa.

T. neuropsykologi

Olen asiaa joskus miettinyt. Mutta hänellä ei ole muita oireita ja on hyvä keskittymään kaikenlaiseen tekemiseen, missä pitää olla paikallaan pitkäänkin.

ADHD:n oireet voivat olla hyvin erilaiset eri ihmisillä, joillakin oireiden kirjo voi olla kovin suppea, toisilla taas laaja. On siis täysin mahdollista, että pojalla olisi ADHD vaikka niitä "perinteisiä" keskittymisongelmia ei olisi. Omalla miehelläni esimerkiksi on myös ADHD, mutta hänellä oikeastaan ainut oire joka on selvästi havaittavissa on se, että hänellä vaihtuvat mielenkiinnon kohteet ja harrastukset parin päivän välein :) Jos siis ei ole mitään tutkimuksia tehty, voisin suositella että lähtisitte kartoittamaan ammattilaisella josko pojalla olisi ADHD.

Jos oletetaan, että lapsella olisi adhd, niin millä tavalla häntä sitten pitäisi kasvattaa ja ohjata näis tilanteissa, joissa ajautuu innostuksen vuoksi vaaraan?

Ensimmäisenä sanottakoon, että ADHD-lapsen kasvatus voi usein olla raskasta ja vaikeaa - heidän aivonsa kun toimivat erilailla kuin muilla. Tuo riskikäytös suurelta osalta usein liittyy dopamiiniin, jota ADHD-aivot pyrkivät saamaan ja haluavat saada koko ajan ja kaikkialta. Tekemällä siis erilaisia riskikäytöksiä, he saavat dopamiinia ja tuntevat hyvää ja virittynyttä oloa. Tästä johtuen varsinkin pienten lasten kasvattaminen voi olla todella haastavaa, mutta ei mahdotonta.

Lääkitykset auttavat useita, mutta nuorille lapsille niitä ei kovinkaan helposti määrätä. Alle kouluikäisille niitä ei edes suositella. Esimerkiksi palkkioiden lupaus hyvästä (sääntöjä noudattavasta) käytöksestä voi toimia ADHD-lapselle. Samalla tavalla seuraamuksia pitää olla, jos sääntöjä ei noudateta. Säännöt pitää sanoittaa yksinkertaisesti, jotta lapsi ymmärtää, ja mieluusti saada lapsi sanomaan säännön itse ääneen, jotta tämä sisäistäisi sen paremmin. Erilaisista riskitilanteista ja -käytöksistä kannattaa myös keskustella lapsen kanssa myös ihan kotona vapaa-ajalla, eikä pelkästään itse riskikäytöksen tapahtuessa. Erilaiset behavioraaliset terapiat ja interventiot ovat yleensä melko toimivia, koska siellä ammattilainen "opettaa" ja kertoo lapselle käytöksestä vanhemman sijaan. 

Kun lapsi kasvaa, arki helpottuu, mutta "valitettavasti" lapsen ollessa nuori suurin vastuu on vanhemmalla - lapsen perään vain pitää katsoa tarkasti, muistuttaa säännöistä, miettiä lapsen puolesta mahdollisia vaaroja ja varoittaa lasta niistä. Koita välttää suuttumista ja turhautumista, opasta ja neuvo vain - ADHD-lapset eivät käyttäydy tuolla tavalla tahallaan, heidän aivonsa vain toimivat eri tavalla kuin muiden. Kasvattaa voit todella hyvin, mutta jos lapsella on ADHD kaikkea riskikäytöstä ei pysty poistamaan varmuudella, vanhempi voi tehdä vain parhaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joku voisi koittaa kasvatusta, mutta en suosittele sinulle, kun siitä on vaivaa

Äläpä viitsi. Kasvatettu on, kielletty on, ohjattu on, neuvottu on, seuraamuksia on annettu, suututtukin on. Monta kertaa. Johan jo sanoin, että kaikki ne unohtuu kun innostuu.

Ahaa, jos tuon on kasvatusta, niin ei ihme, että lapsi tekee omiaan innostuksissaan. Lopeta hokeminen, neuvominen, suuttuminen jne. ja ole koko ajan lapsen vierellä ja kerro, miten tehdään oikein (lapsen ikä ei ilmennyt, mutta vaikuttaa noin 4v ikäiseltä) eli estä innostuksissaan tekemästä väärin. Ei kielto, ei uhkauksia, napakka esto ja yhä uudestaan sallitusta ja luvallisesta tekemisestä muistuttaminen.

Johan jo sanoin, että ohjattu on ja kielletty on. Monta kertaa. Juuri tuota mitä kirjoitat.

Ei, sinä et kertonut estäväsi lasta! Sinä vain kiellät ja selität, se tärkein eli tekemisen konkreettinen estäminen puuttuu kokonaan ja se on ainoa, millä nyt olisi merkitystä. Sinä annat lapsen tehdä asioita ja huutelet jostain kaukaa, että ei saa, ole varovainen, voi voi ja sitten suutut sen sijaan, että olisit aikuinen vanhempi ja vaikka koko ajan käsi kädessä siihen asti, että lapsi oppii muistamaan, miten tehdään oikein.

Toisaalta luonnonvalinta on ihan oikeasti hyvä juttu!

Ohjaamisella tarkoitin myös estämistä. Että vaikka otetaan kädestä kiinni ja estetään ja viedään oikeamman tekemiseen pariin. Tosin kun hän ajaa kovaa pyörällä, niin on mahdoton estää muuten kuin pitämällä pyörä koko ajan varastossa.

Kerro minulle, miten on mahdollista, että lapsi hyppelee kallioilla vaarallisesti, jos sinä olet vieressä estämässä. Miten lapsi voi juoksennella ympäriinsä jalkakäytävällä, jos sinä ole vieressä estämässä? Miten lapsi voi ajella sinusta etäällä, jos ei hallitse ohjaamista ja jarruttamista? Jos sinä ihan oikeasti haluaisit lapsesta yhteiskuntakelpoisen, et antaisi lapselle mahdollisuutta tuollaiseen toimintaan! Ei kukaan omista lapsistani ole pystynyt juoksemaan auton alle, kun käsi on minun kädessäni. Tosin eivätpä nuo ole moista edes yrittäneet.

Mutta kuten totesin, luonnonvalinnalla on aidosti oma merkityksensä yhteiskuntien kehittymisessä.

Kirjoitin noista kallioista liian epäselvästi varmaan. Tosiaan ne on meidän päivittäisen reitin varrella lähellä kotia, matkalla bussille ja puistoon jne kävelytien vieressä ihan, kävelytie on siis niissä kiinni aika pitkältä matkalta. Joko pidän lasta koko ajan hyvin tiukasti kädestä kiinni koko matkan aina ja koko ajan ja hyvin tiukasti tai sitten jos annan hänen kävellä yhtään itsenäisesti, niin hän meinaa mennä kallioille hyppimään, eikä siis ehkä tarkoituksella vaan loikkii siinä kävelytiellä ja ajautuu kalliolle. Kyseessä ei ole mikään metrien pudotus alas kallioilta eli ei olisi aikuisille erityisen vaarallinen paikka, mutta kuitenkin sellainen, että jos lapsi siitä vaikka liukastuu ja putoaa niin voi loukkaantua vakavastikin.

Miksi sinä siis haluat mahdollistaa tämän? Tiedät, että lapsi "ajautuu kalliolle" aivan kuin se olisi jokin väistämätön asia. Kasvatusta on se, että tuossa paikassa lapsen käsi on kädessäsi koko ajan, katsokaa sitten, ajaudutteko yhdessä vaaraan vai onko sittenkin kyseessä kyvyttömyytesi oikeasti kasvattaa.

En tietenkään halua mahdollistaa. Ne kalliot oli vain yksi asia, niiden lisäksi on koko ajan kävelytien reunassa kovaa ajavia autoja, polkupyöriä ajamassa vauhdilla kävelytien ja pyörätien yhdistelmällä jne. Ymmärrät varmaan, kaupungissa on tuollaista. Voihan sitä koko ajan pitää tiukasti lapsen kädestä kiinni ja niin joudun tekemäänkin, mutta eihän hän sitten opi vaikka pyöräilemään kun ei voi antaa yhtään itse ajaa kun ajaa heti niin kovaa vauhtia ettei osaa pysähtyä sitten.

Normaaleilla aivoilla dopamiinia erittyy normaalisti ja sitä saa pienistäkin asioista. ADHD-aivoilla sitä ei erity normaalisti, joten aivot kaipaavat koko ajan jotain "jännittävää" ja kiinnostavaa, jotta sitä dopamiinia erittyisi. Se näkyy koheltamisena, jatkuvana menemisenä, asioita aloitetaan ja jätetään kesken, sekä hyperkeskittymisenä. Voi olla ADHD, joka ei kohella menemään pää kainalossa, mutta uppoutuu syvästi itseään kiinnostavaan asiaan ja pysyy saman asian ääressä väsymättä vaikka 10h. Voi olla ADHD, joka koheltaa, muttei jaksa keskittyä mihinkään kuin ehkä siihen liikkumiseen ja liikuntasuoritukseen. Voi olla, että tarvitseekin molempia.

Minä nyt vielä kysyn, että jos kyse olisi siitä, että lapseni olisi koheltaja-adhd, niin tekisinkö oikein, jos rajoittaisin häntä kaikissa vaarallisissa asioissa niin, että hän ei pääse koheltamaan? Vai siis pitäisikö minun antaa koheltaa ja rajoittaa vain vähän ja toivoa että kertyneet vammat sitten viimeistään opettaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä nyt vielä kysyn, että jos kyse olisi siitä, että lapseni olisi koheltaja-adhd, niin tekisinkö oikein, jos rajoittaisin häntä kaikissa vaarallisissa asioissa niin, että hän ei pääse koheltamaan? Vai siis pitäisikö minun antaa koheltaa ja rajoittaa vain vähän ja toivoa että kertyneet vammat sitten viimeistään opettaa?

Jos lapsi on adhd-koheltaja, niin on äärimmäisen tärkeä löytää hänelle harrastus, jossa energiaa kuluu ja niitä "vaaran" tunteita pääsee kokemaan turvallisesti. Yleensä vielä joku kisailuelementti auttaa.

Ja totta kai sinun pitää rajoittaa lasta, ettei hän pääse satuttamaan itseään vakavasti. Mutta kotonakin kannattaa pyrkiä keksimään tekemistä, jossa hän saa koheltaa turvallisesti. Jos poika tykkää kiipeillä, niin onko teillä mahdollisuutta vaikka puolapuihin ja voimistelurenkaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Minä nyt vielä kysyn, että jos kyse olisi siitä, että lapseni olisi koheltaja-adhd, niin tekisinkö oikein, jos rajoittaisin häntä kaikissa vaarallisissa asioissa niin, että hän ei pääse koheltamaan? Vai siis pitäisikö minun antaa koheltaa ja rajoittaa vain vähän ja toivoa että kertyneet vammat sitten viimeistään opettaa?

Rajat pitää laittaa, mutta kaiken sellaisen kieltäminen, missä "koheltamiseen" on mahdollisuus, on väärä toimintatapa. Eli, kiellä sellainen käytös, jossa on todellisen vaaran/suuren vamman mahdollisuus. Sitten tilanteissa, jossa pahin mahdollinen riski on pieni kohellus tai pieni ns. vamma, anna lapsen tehdä ja touhuta. Tuo täyskielto kaikessa on ehdoton ei ADHD-lapselle.

Lapsi visusti neljän seinän sisälle kunnes oppii rauhallisemmaksi. Kaikki turhat virikkeet kuten kännykkäpelit ja televisiot pois. Pyörä ja muut vaaralliset ulkolelut kirpputorille. Pakolliset ulkonaliikkumiset valjaissa ja lyhyessä narussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemus opettaa. Joskus lapsen täytyy antaa vähän kolhia itseään, jotta viesti menee perille.

On oltu sairaalan päivystyksessäkin kolhujen vuoksi. Ja lääkärissä monta kertaa. Ne auttaa muistamaan asian ehkä loppupäivän. Sitten kun taas innostuu niin vanhat kolhut unohtuu.

Onko lapsella jokin kirjainyhdistelmädiagnoosi?

Ei ole.

Vielä

Vältä ei ja älä sanoja kun ohjaat lasta. Esimerkiksi kun hän juoksee, sano kävele, sen sijaan että sanoisit älä juokse. Tai sano pysähdy, jos on lähellä mennä tielle. Ennenkaikkea kuitenkin varmista ettei pääse vahingossa satuttamaan itseään. Vaikka sitten vielä toistaiseksi pyörä pois, tai sitten pyöräilette yhdessä siten, että lapsi ajaa sinun perässäsi. Jos pyörää ei vielä oteta käyttöön, niin painota lapselle, ettei se ole rangaistus. Sinua vaan pelottaa, että sattuu onnettomuus, ja haluat suojella lasta, koska hän on sinulle tärkeä. Innostuksellehan lapsi voi mitään, joten ei siitä tietenkään rangaista.