Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä pitäisi tehdä, kun lapsi tekee koko ajan innostuksen vuoksi kiellettyjä asioita?
01.04.2023 |
Jotka on myös vaarallisia. Esimerkkejä: Ajaa täysiä polkupyörällä vaikka ei vielä hallitse kunnolla jarruttamisia, pysähtymisiä ja ohjaamista. Juoksee ympäriinsä jalkakäytävällä, joka reunustaa vilkkaasti liikennöityä autotietä. Hyppii ympäriinsä jyrkällä kalliolla. Tietää kyllä, että nämä on kielletty, mutta kun innostuu jostain niin kaikki kiellot unohtuu ja mielessä on vain se innostus. Ei seuraamuksetkaan tai niillä uhkailu auta, kun nekin innostuneena. Joku voisi ehdottaa, että älä mene noihin paikkoihin, mutta meidän kodin lähiympäristö koostuu tuollaisista paikoista, talon alaovikin aukeaa suoraan tuollaiselle kadulle. Ja polkupyörään ei saa mitään nopeuden rajoitinta. Pitääkö laittaa varastoon koko pyörä vuodeksi, jonka jälkeen yrittää jos vauhti pysyisi hallitumpana.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
En kannata mitään hallittua riskinottoa. Se johtaa lapsen kuolemaan, koska lapsi ei ymmärrä rajoja.
Tilanteet on pakko vain estää, kun lapsi on vilkas. Pyörän kanssa vanhemman tulee napata tangosta kiinni, kun vauhti yltyy. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, jos lapsella ei ole järkeä päässä.
Entisenä koheltajana, jonka tyypillinen riita äitinsä kanssa oli "anna minun mokata itse!", rohkenen olla eri mieltä.
Tarvitsin vaaran tuntua ja vahvan keho-mieli-yhteyden. Pitää päästä maitohapoille, pitää päästä äärirajoille, se on perustarve. Kovaa juokseminen, tasapainoilu, kiipeily, maastopolkuja pitkin pyöräily, niitä tarvitsi. Äiti yritti hillitä jatkuvalla fyysisellä ja henkisellä kontrollilla. Lopputulos; emme ole väleissä. Vihaan sitä kontrolloivaa ämmää. Energisyys taittui murrosiässä vakavaksi masennukseksi, kun kaikki minulle luontainen oli kielletty. Minä parka olin vieläpä tyttö, joten todellakin kärsin siitä että piti olla kiltisti nätisti hiljaa harmiton! Isällä oli vähemmän arka suhtautuminen ja hänen ansiostaan en kasvanut täysin kieroon. Jos tuota kaikkea vimmaa ei saa purkaa ulospäin niin se puretaan sitten sisälle päin. Lapsi kyllä huomaa, ettei kelpaa itsenään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi liikkuu paljon ja mielellään niin sehän on vain ja ainoastaan hyvä. Menkää sellaiseen ympäristöön että on mahdollista ilman vaaraa.
Sellaisia ympäristöjä täällä tiheästi asutulla seudulla on vaikea löytää. Ja pelkkä kävely parin tien yli lähikauppaan on minulle tuskan hien takana, kun koko ajan sydän hyppää kurkkuun että nyt se juoksee autotielle. Kaupassa käyttäytyy hyvin ja rauhallisesti, ongelmaa on vain kun innostuu jostain (ja ihme kyllä kaupassa ei innostu).
Sun pitää mennä sen lapsen vierellä ja pitää kiinni vaarallisista paikoissa. Jos ei ole aikaa lasta opettaa, niin pyörä jää kotiin ja temppuihin ei annetaan mitään mahdollisuuksia.
Kannattaa ainakin hankkia nk. "pöljän pojan vakuutus".
No älä ole niin saamarin hidas. Hölkätkää yhdessä kauppaan, tehkää teille temppurata jossa harjoitella pyörällä ja huolehdi että fyysisellä lapsella on riittävästi sallittua fyysistä puuhaa. Laita se kantamaan teidän ostoksia repussaan tai hankkikaa kärri, jossa se voi vetää teidän tavaroita.
Sulla ei ole varaa olla flegmaattinen ja kiltti vanhempi, jos sinulla on vauhdikas, toimintavalmis ja oma-alotteinen lapsi.
Kasvatuslaitokseen tuollainen idiootti kuuluu. Tai sitten kuolee pois etuajassa niin kuin kuuluukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemus opettaa. Joskus lapsen täytyy antaa vähän kolhia itseään, jotta viesti menee perille.
On oltu sairaalan päivystyksessäkin kolhujen vuoksi. Ja lääkärissä monta kertaa. Ne auttaa muistamaan asian ehkä loppupäivän. Sitten kun taas innostuu niin vanhat kolhut unohtuu.
Onko lapsella jokin kirjainyhdistelmädiagnoosi?
Lapsi on vasta 4-v, joten ADHD-tutkimuksia ei edes tehdä noin nuorelle lapselle, joten ei voi vielä tietää onko kyseinen kirjainyhdistelmädiagnoosi.
Lapsen ikää ei kylläkään ole mainittu 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata mitään hallittua riskinottoa. Se johtaa lapsen kuolemaan, koska lapsi ei ymmärrä rajoja.
Tilanteet on pakko vain estää, kun lapsi on vilkas. Pyörän kanssa vanhemman tulee napata tangosta kiinni, kun vauhti yltyy. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, jos lapsella ei ole järkeä päässä.
Entisenä koheltajana, jonka tyypillinen riita äitinsä kanssa oli "anna minun mokata itse!", rohkenen olla eri mieltä.
Tarvitsin vaaran tuntua ja vahvan keho-mieli-yhteyden. Pitää päästä maitohapoille, pitää päästä äärirajoille, se on perustarve. Kovaa juokseminen, tasapainoilu, kiipeily, maastopolkuja pitkin pyöräily, niitä tarvitsi. Äiti yritti hillitä jatkuvalla fyysisellä ja henkisellä kontrollilla. Lopputulos; emme ole väleissä. Vihaan sitä kontrolloivaa ämmää. Energisyys taittui murrosiässä vakavaksi masennukseksi, kun kaikki minulle luontainen oli kielletty. Minä parka olin vieläpä tyttö, joten todellakin kärsin siitä että piti olla kiltisti nätisti hiljaa harmiton! Isällä oli vähemmän arka suhtautuminen ja hänen ansiostaan en kasvanut täysin kieroon. Jos tuota kaikkea vimmaa ei saa purkaa ulospäin niin se puretaan sitten sisälle päin. Lapsi kyllä huomaa, ettei kelpaa itsenään!
Ap:n lapsi on vielä pieni ja he on jo vierailleet kolhujen takia lääkärissä monta kertaa. Minusta kyllä äidin velvollisuus on huolehtia, että isompia kolhuja ei pääse tulemaan. Eli voi olla pakko rajoittaa fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joku voisi koittaa kasvatusta, mutta en suosittele sinulle, kun siitä on vaivaa
Äläpä viitsi. Kasvatettu on, kielletty on, ohjattu on, neuvottu on, seuraamuksia on annettu, suututtukin on. Monta kertaa. Johan jo sanoin, että kaikki ne unohtuu kun innostuu.
Ahaa, jos tuon on kasvatusta, niin ei ihme, että lapsi tekee omiaan innostuksissaan. Lopeta hokeminen, neuvominen, suuttuminen jne. ja ole koko ajan lapsen vierellä ja kerro, miten tehdään oikein (lapsen ikä ei ilmennyt, mutta vaikuttaa noin 4v ikäiseltä) eli estä innostuksissaan tekemästä väärin. Ei kielto, ei uhkauksia, napakka esto ja yhä uudestaan sallitusta ja luvallisesta tekemisestä muistuttaminen.
Johan jo sanoin, että ohjattu on ja kielletty on. Monta kertaa. Juuri tuota mitä kirjoitat.
Hyvä! Sitten jatkat niin kauan kunnes menee perille.
:D ehdotat käyttää samaa toimimattomaksi todistettua keinoa
Ohiksena, se kasvatuksen tulos näkyy myöhemmin. Lapsi on vielä pieni, eikä vielä selvästi pysty hillitsemään itseään. AP:n pitää vain uskoa itseensä ja pitää rajoja. Tässä ketjussa on jo hyvät neuvot eli opetellaan turvallisissa paikoissa ja viedään kädestä pitäen riskipaikat, kunnes oppii. Ei nelivuotias yleensä ole mikään virtuoosi fillarilla. Tässä menee vielä pari kolme vuotta, että hallitsee laitteen ja sitten loppuelämä, että lukee liikennettä. Siksi vasta 16-18 v saa ajokortin, kun ei se lapsi seuraa ympäristöä, ymmärrä syy-seurauksia ja riskejä kunnolla saati kanna vastuuta teoistaan ym.
Oppisiko lapsi keskittymistä vaikka värityskirjoja värittämällä. Värityskirja jostain lempiaiheesta niin ehkä hän innostuisi siitä ja huomaamattaan keskittyisi yhteen asiaan pitkän aikaa ihan rauhassa. Sitten hän kenties osaisi olla innostunut muistakin asioista ilman että keskittyminen heti herpaantuu.
Siitähän tuossa on kyse, jos kaikki unohtuu heti kun innostuu, ettei osaa keskittyä siihen mitä on parhaillaan tekemässä.
Omassa lapsuudessani lapset värittivät ja piirsivät pitkiä aikoja tyytyväisinä ja uskon sen vaikuttaneen siihen, että he osasivat keskittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 4-v adhd-poika, jonka alla jopa tuolit vikuroivat :D
Tärkeintä on liikunta, liikunta ja liikunta. Myös oma asennoituminen siihen, että lapsella tulee olemaan enemmän mustelmia ja havereita kuin keskivertolapsella, auttaa. Oikeasti vaarallisissa paikoissa vaikkapa valjaat käyttöön.
Jos on mahdollista muuttaa pois vilkkaiden teiden läheltä, niin stressitasosi laskevat kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joku voisi koittaa kasvatusta, mutta en suosittele sinulle, kun siitä on vaivaa
Äläpä viitsi. Kasvatettu on, kielletty on, ohjattu on, neuvottu on, seuraamuksia on annettu, suututtukin on. Monta kertaa. Johan jo sanoin, että kaikki ne unohtuu kun innostuu.
Ahaa, jos tuon on kasvatusta, niin ei ihme, että lapsi tekee omiaan innostuksissaan. Lopeta hokeminen, neuvominen, suuttuminen jne. ja ole koko ajan lapsen vierellä ja kerro, miten tehdään oikein (lapsen ikä ei ilmennyt, mutta vaikuttaa noin 4v ikäiseltä) eli estä innostuksissaan tekemästä väärin. Ei kielto, ei uhkauksia, napakka esto ja yhä uudestaan sallitusta ja luvallisesta tekemisestä muistuttaminen.
Johan jo sanoin, että ohjattu on ja kielletty on. Monta kertaa. Juuri tuota mitä kirjoitat.
Ei, sinä et kertonut estäväsi lasta! Sinä vain kiellät ja selität, se tärkein eli tekemisen konkreettinen estäminen puuttuu kokonaan ja se on ainoa, millä nyt olisi merkitystä. Sinä annat lapsen tehdä asioita ja huutelet jostain kaukaa, että ei saa, ole varovainen, voi voi ja sitten suutut sen sijaan, että olisit aikuinen vanhempi ja vaikka koko ajan käsi kädessä siihen asti, että lapsi oppii muistamaan, miten tehdään oikein.
Toisaalta luonnonvalinta on ihan oikeasti hyvä juttu!
Ohjaamisella tarkoitin myös estämistä. Että vaikka otetaan kädestä kiinni ja estetään ja viedään oikeamman tekemiseen pariin. Tosin kun hän ajaa kovaa pyörällä, niin on mahdoton estää muuten kuin pitämällä pyörä koko ajan varastossa.
Kerro minulle, miten on mahdollista, että lapsi hyppelee kallioilla vaarallisesti, jos sinä olet vieressä estämässä. Miten lapsi voi juoksennella ympäriinsä jalkakäytävällä, jos sinä ole vieressä estämässä? Miten lapsi voi ajella sinusta etäällä, jos ei hallitse ohjaamista ja jarruttamista? Jos sinä ihan oikeasti haluaisit lapsesta yhteiskuntakelpoisen, et antaisi lapselle mahdollisuutta tuollaiseen toimintaan! Ei kukaan omista lapsistani ole pystynyt juoksemaan auton alle, kun käsi on minun kädessäni. Tosin eivätpä nuo ole moista edes yrittäneet.
Mutta kuten totesin, luonnonvalinnalla on aidosti oma merkityksensä yhteiskuntien kehittymisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata mitään hallittua riskinottoa. Se johtaa lapsen kuolemaan, koska lapsi ei ymmärrä rajoja.
Tilanteet on pakko vain estää, kun lapsi on vilkas. Pyörän kanssa vanhemman tulee napata tangosta kiinni, kun vauhti yltyy. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, jos lapsella ei ole järkeä päässä.
Entisenä koheltajana, jonka tyypillinen riita äitinsä kanssa oli "anna minun mokata itse!", rohkenen olla eri mieltä.
Tarvitsin vaaran tuntua ja vahvan keho-mieli-yhteyden. Pitää päästä maitohapoille, pitää päästä äärirajoille, se on perustarve. Kovaa juokseminen, tasapainoilu, kiipeily, maastopolkuja pitkin pyöräily, niitä tarvitsi. Äiti yritti hillitä jatkuvalla fyysisellä ja henkisellä kontrollilla. Lopputulos; emme ole väleissä. Vihaan sitä kontrolloivaa ämmää. Energisyys taittui murrosiässä vakavaksi masennukseksi, kun kaikki minulle luontainen oli kielletty. Minä parka olin vieläpä tyttö, joten todellakin kärsin siitä että piti olla kiltisti nätisti hiljaa harmiton! Isällä oli vähemmän arka suhtautuminen ja hänen ansiostaan en kasvanut täysin kieroon. Jos tuota kaikkea vimmaa ei saa purkaa ulospäin niin se puretaan sitten sisälle päin. Lapsi kyllä huomaa, ettei kelpaa itsenään!
Ap:n lapsi on vielä pieni ja he on jo vierailleet kolhujen takia lääkärissä monta kertaa. Minusta kyllä äidin velvollisuus on huolehtia, että isompia kolhuja ei pääse tulemaan. Eli voi olla pakko rajoittaa fyysisesti.
Ovatko kolhut oikeasti lääkärihoitoa vaatineita, vai onko käyty vain näytillä? Jos ensimmäinen, niin lasta pitää rajoittaa. Jos iho on ollut vaan vereslihalla tai muuta pientä, niin kuulostaa tavalliselta kovapäisen lapsen lapsuudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyörä naftalii8niin kunnes ymmärtää mitä sanotaan, mitä tarkoittaa EI jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kannata mitään hallittua riskinottoa. Se johtaa lapsen kuolemaan, koska lapsi ei ymmärrä rajoja.
Tilanteet on pakko vain estää, kun lapsi on vilkas. Pyörän kanssa vanhemman tulee napata tangosta kiinni, kun vauhti yltyy. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, jos lapsella ei ole järkeä päässä.
Entisenä koheltajana, jonka tyypillinen riita äitinsä kanssa oli "anna minun mokata itse!", rohkenen olla eri mieltä.
Tarvitsin vaaran tuntua ja vahvan keho-mieli-yhteyden. Pitää päästä maitohapoille, pitää päästä äärirajoille, se on perustarve. Kovaa juokseminen, tasapainoilu, kiipeily, maastopolkuja pitkin pyöräily, niitä tarvitsi. Äiti yritti hillitä jatkuvalla fyysisellä ja henkisellä kontrollilla. Lopputulos; emme ole väleissä. Vihaan sitä kontrolloivaa ämmää. Energisyys taittui murrosiässä vakavaksi masennukseksi, kun kaikki minulle luontainen oli kielletty. Minä parka olin vieläpä tyttö, joten todellakin kärsin siitä että piti olla kiltisti nätisti hiljaa harmiton! Isällä oli vähemmän arka suhtautuminen ja hänen ansiostaan en kasvanut täysin kieroon. Jos tuota kaikkea vimmaa ei saa purkaa ulospäin niin se puretaan sitten sisälle päin. Lapsi kyllä huomaa, ettei kelpaa itsenään!
Olen pahoillani, että sinulla on tuollaisia kokemuksia. Kiinnostuksesta kysyn, että miten tilanteesi olisi pitänyt hoitaa omasta mielestäsi? Koska eihän lapsia voi myöskään päästää hyppäämään pää edellä kalliolta asfaltille tai tasapainoilemaan heikoille jäille tai se on pian entinen lapsi. Oliko sinulla jotain hurjia harrastuksia tai luuletko, että ne olisivat auttaneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joku voisi koittaa kasvatusta, mutta en suosittele sinulle, kun siitä on vaivaa
Äläpä viitsi. Kasvatettu on, kielletty on, ohjattu on, neuvottu on, seuraamuksia on annettu, suututtukin on. Monta kertaa. Johan jo sanoin, että kaikki ne unohtuu kun innostuu.
Minkä ikäinen, kuulostaa kolmevuotiaalta? Tuota se silloin on. Pyöräilemään oppii pyöräilemällä, eikieltämällä ja kohentamalla, teidän pitää mennä turvalliseen paikkaan harjoittelemaan. Ei monena päivänä tarvitse harjoitella, kun perusasiat oppii. Jos jalkakäytävällä ei osata kävellä nätisti ja rauhallisesti, niin silloin kävellään käsi kädessä aikuisen kanssa (toki se on tuossa kohtaa vaikeampaa, kun olet jo päästänyt riekkumaan omin päin) tai hyppelehtimistä tehdään aikuisen kanssa yhdessä, käsi kädessä. Miksi kallioilla ei saa kiipeillä? Aikuinen menee mukana kiipeilemään, jos on aikuisen mielestä liian vaarallinen paikka.
Turhaan yrität vilkasta lasta pumpulissa kasvattaa. Tekemällä oppi, ja virheistään oppii. Mustelmat ja kolhut kuuluvat elämään. Älä niuhota vaan osallistu ja nauti aktiivisesta lapsestasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokemus opettaa. Joskus lapsen täytyy antaa vähän kolhia itseään, jotta viesti menee perille.
On oltu sairaalan päivystyksessäkin kolhujen vuoksi. Ja lääkärissä monta kertaa. Ne auttaa muistamaan asian ehkä loppupäivän. Sitten kun taas innostuu niin vanhat kolhut unohtuu.
Onko lapsella jokin kirjainyhdistelmädiagnoosi?
Lapsi on vasta 4-v, joten ADHD-tutkimuksia ei edes tehdä noin nuorelle lapselle, joten ei voi vielä tietää onko kyseinen kirjainyhdistelmädiagnoosi.
Lapsen ikää ei kylläkään ole mainittu 🤔
Yhdessä vastauksessa lapsen kerrottiin olevan viisi vuotias.
Meillä sama tilanne ja kyseessä 4v poika. Vauvasta lähtien ollut hyvin vilkas, puhelias ja voimakastahtoinen.
Olen yrittänyt kasvattaa parhaani mukaan ja koen uupumusta siitäkin, että ihmiset ajattelevat (ainakin tällä palstalla), että lapseni elää ilman sääntöjä, kuria ja kasvatusta "kuten kaikki muutkin nykylapset". Vaikka kuinka yritän vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joku voisi koittaa kasvatusta, mutta en suosittele sinulle, kun siitä on vaivaa
Äläpä viitsi. Kasvatettu on, kielletty on, ohjattu on, neuvottu on, seuraamuksia on annettu, suututtukin on. Monta kertaa. Johan jo sanoin, että kaikki ne unohtuu kun innostuu.
Ahaa, jos tuon on kasvatusta, niin ei ihme, että lapsi tekee omiaan innostuksissaan. Lopeta hokeminen, neuvominen, suuttuminen jne. ja ole koko ajan lapsen vierellä ja kerro, miten tehdään oikein (lapsen ikä ei ilmennyt, mutta vaikuttaa noin 4v ikäiseltä) eli estä innostuksissaan tekemästä väärin. Ei kielto, ei uhkauksia, napakka esto ja yhä uudestaan sallitusta ja luvallisesta tekemisestä muistuttaminen.
Johan jo sanoin, että ohjattu on ja kielletty on. Monta kertaa. Juuri tuota mitä kirjoitat.
Ei, sinä et kertonut estäväsi lasta! Sinä vain kiellät ja selität, se tärkein eli tekemisen konkreettinen estäminen puuttuu kokonaan ja se on ainoa, millä nyt olisi merkitystä. Sinä annat lapsen tehdä asioita ja huutelet jostain kaukaa, että ei saa, ole varovainen, voi voi ja sitten suutut sen sijaan, että olisit aikuinen vanhempi ja vaikka koko ajan käsi kädessä siihen asti, että lapsi oppii muistamaan, miten tehdään oikein.
Toisaalta luonnonvalinta on ihan oikeasti hyvä juttu!
Ohjaamisella tarkoitin myös estämistä. Että vaikka otetaan kädestä kiinni ja estetään ja viedään oikeamman tekemiseen pariin. Tosin kun hän ajaa kovaa pyörällä, niin on mahdoton estää muuten kuin pitämällä pyörä koko ajan varastossa.
Kerro minulle, miten on mahdollista, että lapsi hyppelee kallioilla vaarallisesti, jos sinä olet vieressä estämässä. Miten lapsi voi juoksennella ympäriinsä jalkakäytävällä, jos sinä ole vieressä estämässä? Miten lapsi voi ajella sinusta etäällä, jos ei hallitse ohjaamista ja jarruttamista? Jos sinä ihan oikeasti haluaisit lapsesta yhteiskuntakelpoisen, et antaisi lapselle mahdollisuutta tuollaiseen toimintaan! Ei kukaan omista lapsistani ole pystynyt juoksemaan auton alle, kun käsi on minun kädessäni. Tosin eivätpä nuo ole moista edes yrittäneet.
Mutta kuten totesin, luonnonvalinnalla on aidosti oma merkityksensä yhteiskuntien kehittymisessä.
Kirjoitin noista kallioista liian epäselvästi varmaan. Tosiaan ne on meidän päivittäisen reitin varrella lähellä kotia, matkalla bussille ja puistoon jne kävelytien vieressä ihan, kävelytie on siis niissä kiinni aika pitkältä matkalta. Joko pidän lasta koko ajan hyvin tiukasti kädestä kiinni koko matkan aina ja koko ajan ja hyvin tiukasti tai sitten jos annan hänen kävellä yhtään itsenäisesti, niin hän meinaa mennä kallioille hyppimään, eikä siis ehkä tarkoituksella vaan loikkii siinä kävelytiellä ja ajautuu kalliolle. Kyseessä ei ole mikään metrien pudotus alas kallioilta eli ei olisi aikuisille erityisen vaarallinen paikka, mutta kuitenkin sellainen, että jos lapsi siitä vaikka liukastuu ja putoaa niin voi loukkaantua vakavastikin.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi on vasta 4-v, joten ADHD-tutkimuksia ei edes tehdä noin nuorelle lapselle, joten ei voi vielä tietää onko kyseinen kirjainyhdistelmädiagnoosi.