Mitä pitäisi tehdä, kun lapsi tekee koko ajan innostuksen vuoksi kiellettyjä asioita?

Meidän esikoinen oli tuollainen. On vielä hengissä 16v., ihme kyllä. Ei siinä auttanut muu kuin antaa opetella niitä taitoja, oli ja on tosi ketterä ja fyysisesti taitava eikä koskaan ole loukannut itseään. Onneksi asutaan sellaisessa paikassa ettei ole paljon liikennettä eikä vettä.

No se pyörä nyt ainakin sitten pois ja keskustelu siitä että se on vuoden verran pois turvallisuussyistä. Exäkin törmäsi pyörällään yhteen pikkumukeloon, joka yllättäen ajoi eteen näköesteen takaa. Onneksi edes ipana selvisi tuolloin lähinnä säikähdyksellä, olisi voinut käydä todella pahasti, mies joutui lääkäriin.

Vaikka lapsi onkin luonteeltaan innostuva, niin onnettomuuksia voi sattua. Jotkut ei toki opi ilman mustelmia, toivottavasti ei käy pahemmin.

Ehkä voisi opetella jotenkin hallitumpaa riskinottoa? Omaa kehonhallintaa ja ottamaan itse vastuuta riskinotosta. Jos nyt luottaa liikaa siihen että äiti rajoittaa, kun niitten rajoitusten pitäisi löytyä sieltä omasta päästä. En tiedä millä hakusanoilla näitä pitäisi etsiä, mutta olen nähnyt videoita kuinka jollain lapsilla oli aika hurjakin kiipeilyhuone kotona ja kuinka kolmevuotias kokkasi itse lettuja (ja pikkuisen meinasi polttaa omaa tassuaan, mutta keksi heti miksi näin kävi ja että pitää keskittyä paremmin tekemiseen jottei polta oikeasti pahasti). Siis sellaista varovaista vastuuttamista, että lapsi oppii itse arvioimaan omia taitojaan ja tilanteen haasteita. Varmasti on jotain kasvatusvideoita tähän.

T: itsekin lapsena puissa ja korkeilla kallioilla kiipeillyt, joka ei kokenut olleensa vaarassa

Tiukat säännöt ja niiden noudattaminen: pyöräillään rauhassa tai ei pyöräillä ollenkaan. Kävelytiellä kuljetaan käsi kädessä aikuisen kanssa. Kallioilta hyppiminen vähän niin ja näin..on oikeesti tosi kehittävää ja kivaa puuhaa kunhan korkeuserot on järkevät ja laskeutumispaikka ok.

Miten nämä asiat sujuu päiväkodissa? Onko kuitenkin uhmaa ja välinpitämöttömyyttä kodin sääntöjen suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokemus opettaa. Joskus lapsen täytyy antaa vähän kolhia itseään, jotta viesti menee perille.

On oltu sairaalan päivystyksessäkin kolhujen vuoksi. Ja lääkärissä monta kertaa. Ne auttaa muistamaan asian ehkä loppupäivän. Sitten kun taas innostuu niin vanhat kolhut unohtuu.

Onko lapsella jokin kirjainyhdistelmädiagnoosi?

Ei ole.

Sitten kannattaisi ottaa selvää ennen kuin mitään todella vakavaa tapahtuu.

Jos unohtuu että on kiellettyä niin ei ole oppinut ehdollistumalla. 

Jos lapsi liikkuu paljon ja mielellään niin sehän on vain ja ainoastaan hyvä. Menkää sellaiseen ympäristöön että on mahdollista ilman vaaraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joku voisi koittaa kasvatusta, mutta en suosittele sinulle, kun siitä on vaivaa

Äläpä viitsi. Kasvatettu on, kielletty on, ohjattu on, neuvottu on, seuraamuksia on annettu, suututtukin on. Monta kertaa. Johan jo sanoin, että kaikki ne unohtuu kun innostuu.

Ahaa, jos tuon on kasvatusta, niin ei ihme, että lapsi tekee omiaan innostuksissaan. Lopeta hokeminen, neuvominen, suuttuminen jne. ja ole koko ajan lapsen vierellä ja kerro, miten tehdään oikein (lapsen ikä ei ilmennyt, mutta vaikuttaa noin 4v ikäiseltä) eli estä innostuksissaan tekemästä väärin. Ei kielto, ei uhkauksia, napakka esto ja yhä uudestaan sallitusta ja luvallisesta tekemisestä muistuttaminen.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi liikkuu paljon ja mielellään niin sehän on vain ja ainoastaan hyvä. Menkää sellaiseen ympäristöön että on mahdollista ilman vaaraa.

Sellaisia ympäristöjä täällä tiheästi asutulla seudulla on vaikea löytää. Ja pelkkä kävely parin tien yli lähikauppaan on minulle tuskan hien takana, kun koko ajan sydän hyppää kurkkuun että nyt se juoksee autotielle. Kaupassa käyttäytyy hyvin ja rauhallisesti, ongelmaa on vain kun innostuu jostain (ja ihme kyllä kaupassa ei innostu).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joku voisi koittaa kasvatusta, mutta en suosittele sinulle, kun siitä on vaivaa

Äläpä viitsi. Kasvatettu on, kielletty on, ohjattu on, neuvottu on, seuraamuksia on annettu, suututtukin on. Monta kertaa. Johan jo sanoin, että kaikki ne unohtuu kun innostuu.

Ahaa, jos tuon on kasvatusta, niin ei ihme, että lapsi tekee omiaan innostuksissaan. Lopeta hokeminen, neuvominen, suuttuminen jne. ja ole koko ajan lapsen vierellä ja kerro, miten tehdään oikein (lapsen ikä ei ilmennyt, mutta vaikuttaa noin 4v ikäiseltä) eli estä innostuksissaan tekemästä väärin. Ei kielto, ei uhkauksia, napakka esto ja yhä uudestaan sallitusta ja luvallisesta tekemisestä muistuttaminen.

Johan jo sanoin, että ohjattu on ja kielletty on. Monta kertaa. Juuri tuota mitä kirjoitat.

Jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joku voisi koittaa kasvatusta, mutta en suosittele sinulle, kun siitä on vaivaa

Äläpä viitsi. Kasvatettu on, kielletty on, ohjattu on, neuvottu on, seuraamuksia on annettu, suututtukin on. Monta kertaa. Johan jo sanoin, että kaikki ne unohtuu kun innostuu.

Ahaa, jos tuon on kasvatusta, niin ei ihme, että lapsi tekee omiaan innostuksissaan. Lopeta hokeminen, neuvominen, suuttuminen jne. ja ole koko ajan lapsen vierellä ja kerro, miten tehdään oikein (lapsen ikä ei ilmennyt, mutta vaikuttaa noin 4v ikäiseltä) eli estä innostuksissaan tekemästä väärin. Ei kielto, ei uhkauksia, napakka esto ja yhä uudestaan sallitusta ja luvallisesta tekemisestä muistuttaminen.

Johan jo sanoin, että ohjattu on ja kielletty on. Monta kertaa. Juuri tuota mitä kirjoitat.

Ei, sinä et kertonut estäväsi lasta! Sinä vain kiellät ja selität, se tärkein eli tekemisen konkreettinen estäminen puuttuu kokonaan ja se on ainoa, millä nyt olisi merkitystä. Sinä annat lapsen tehdä asioita ja huutelet jostain kaukaa, että ei saa, ole varovainen, voi voi ja sitten suutut sen sijaan, että olisit aikuinen vanhempi ja vaikka koko ajan käsi kädessä siihen asti, että lapsi oppii muistamaan, miten tehdään oikein.

Toisaalta luonnonvalinta on ihan oikeasti hyvä juttu!

Vierailija kirjoitti:

Tiukat säännöt ja niiden noudattaminen: pyöräillään rauhassa tai ei pyöräillä ollenkaan. Kävelytiellä kuljetaan käsi kädessä aikuisen kanssa. Kallioilta hyppiminen vähän niin ja näin..on oikeesti tosi kehittävää ja kivaa puuhaa kunhan korkeuserot on järkevät ja laskeutumispaikka ok.

Miten nämä asiat sujuu päiväkodissa? Onko kuitenkin uhmaa ja välinpitämöttömyyttä kodin sääntöjen suhteen?

Päiväkodissa ei viihdy yhtään ja on ujo, niin siellä ei taida tulla tilanteita että innostuisi. Kotonakin tottelee muuten kuin innostuessaan. Tietenkin on kivaa, että kotona innostuu usein, mutta harmaita hiuksia tulee siitä minulle paljon.

Kotona on välillä varmaan uhmaakin kyllä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joku voisi koittaa kasvatusta, mutta en suosittele sinulle, kun siitä on vaivaa

Äläpä viitsi. Kasvatettu on, kielletty on, ohjattu on, neuvottu on, seuraamuksia on annettu, suututtukin on. Monta kertaa. Johan jo sanoin, että kaikki ne unohtuu kun innostuu.

Ahaa, jos tuon on kasvatusta, niin ei ihme, että lapsi tekee omiaan innostuksissaan. Lopeta hokeminen, neuvominen, suuttuminen jne. ja ole koko ajan lapsen vierellä ja kerro, miten tehdään oikein (lapsen ikä ei ilmennyt, mutta vaikuttaa noin 4v ikäiseltä) eli estä innostuksissaan tekemästä väärin. Ei kielto, ei uhkauksia, napakka esto ja yhä uudestaan sallitusta ja luvallisesta tekemisestä muistuttaminen.

Johan jo sanoin, että ohjattu on ja kielletty on. Monta kertaa. Juuri tuota mitä kirjoitat.

Ei, sinä et kertonut estäväsi lasta! Sinä vain kiellät ja selität, se tärkein eli tekemisen konkreettinen estäminen puuttuu kokonaan ja se on ainoa, millä nyt olisi merkitystä. Sinä annat lapsen tehdä asioita ja huutelet jostain kaukaa, että ei saa, ole varovainen, voi voi ja sitten suutut sen sijaan, että olisit aikuinen vanhempi ja vaikka koko ajan käsi kädessä siihen asti, että lapsi oppii muistamaan, miten tehdään oikein.

Toisaalta luonnonvalinta on ihan oikeasti hyvä juttu!

Ohjaamisella tarkoitin myös estämistä. Että vaikka otetaan kädestä kiinni ja estetään ja viedään oikeamman tekemiseen pariin. Tosin kun hän ajaa kovaa pyörällä, niin on mahdoton estää muuten kuin pitämällä pyörä koko ajan varastossa.

En kannata mitään hallittua riskinottoa. Se johtaa lapsen kuolemaan, koska lapsi ei ymmärrä rajoja.

Tilanteet on pakko vain estää, kun lapsi on vilkas. Pyörän kanssa vanhemman tulee napata tangosta kiinni, kun vauhti yltyy. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, jos lapsella ei ole järkeä päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joku voisi koittaa kasvatusta, mutta en suosittele sinulle, kun siitä on vaivaa

Äläpä viitsi. Kasvatettu on, kielletty on, ohjattu on, neuvottu on, seuraamuksia on annettu, suututtukin on. Monta kertaa. Johan jo sanoin, että kaikki ne unohtuu kun innostuu.

Ahaa, jos tuon on kasvatusta, niin ei ihme, että lapsi tekee omiaan innostuksissaan. Lopeta hokeminen, neuvominen, suuttuminen jne. ja ole koko ajan lapsen vierellä ja kerro, miten tehdään oikein (lapsen ikä ei ilmennyt, mutta vaikuttaa noin 4v ikäiseltä) eli estä innostuksissaan tekemästä väärin. Ei kielto, ei uhkauksia, napakka esto ja yhä uudestaan sallitusta ja luvallisesta tekemisestä muistuttaminen.

Johan jo sanoin, että ohjattu on ja kielletty on. Monta kertaa. Juuri tuota mitä kirjoitat.

Hyvä! Sitten jatkat niin kauan kunnes menee perille.

Vierailija kirjoitti:

En kannata mitään hallittua riskinottoa. Se johtaa lapsen kuolemaan, koska lapsi ei ymmärrä rajoja.

Tilanteet on pakko vain estää, kun lapsi on vilkas. Pyörän kanssa vanhemman tulee napata tangosta kiinni, kun vauhti yltyy. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole, jos lapsella ei ole järkeä päässä.

Tämä.

Poika tuntuu tykkäävän vauhdista ja niinhän ne monet poikalapset tekee. Ei tullut selville miten vanha on. Pyöränhän voisi ottaa pois viikoksi, pariksi minkä aikana keskustellaan vauhdista mutta muuten ihan hyvä jos olisi paikka (urheilukenttä tai muu jossa ei ole vaaraa ajaa muiden päälle) jossa saa polkea täysillä ja huomata mitä tapahtuu jos ohjaaminen ja jarruttaminen ei ole hallinnassa. Siinä jalkakäytävä hommassa joka on vilkkaasti liikennyn autotien varressa pitää olla kovana ja vaatia että kädestä pidetään kiinni kun siellä kävellään. Minun neljä vuotiaat lapsenlapset saavat kiikkua kalliolle mutta heillä pitää olla suojakypärät päässä. Kyllä ne siellä vähän hyppivät mutta ei ihan holtittomasti. Voi johtua siitä että kaksoset ovat tyttöjä. Heillä ei ole vielä polkupyöriä. Saavat ne kai tänä kesänä. Viime kesänä olivat saaneet potkulaudat ja kyllä niilläkin pääsee aikamoista vauhtia. Ei lapsuudesta pääse läpi ilman naarmuja ja mustelmia mutta ymmärrän kyllä että on vaikeaa jos lapsi on täysin peloton eikä ymmärrä mihin seuraamuksiin hänen tekonsa voivat johtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

joku voisi koittaa kasvatusta, mutta en suosittele sinulle, kun siitä on vaivaa

Äläpä viitsi. Kasvatettu on, kielletty on, ohjattu on, neuvottu on, seuraamuksia on annettu, suututtukin on. Monta kertaa. Johan jo sanoin, että kaikki ne unohtuu kun innostuu.

Ahaa, jos tuon on kasvatusta, niin ei ihme, että lapsi tekee omiaan innostuksissaan. Lopeta hokeminen, neuvominen, suuttuminen jne. ja ole koko ajan lapsen vierellä ja kerro, miten tehdään oikein (lapsen ikä ei ilmennyt, mutta vaikuttaa noin 4v ikäiseltä) eli estä innostuksissaan tekemästä väärin. Ei kielto, ei uhkauksia, napakka esto ja yhä uudestaan sallitusta ja luvallisesta tekemisestä muistuttaminen.

Johan jo sanoin, että ohjattu on ja kielletty on. Monta kertaa. Juuri tuota mitä kirjoitat.

Hyvä! Sitten jatkat niin kauan kunnes menee perille.

:D ehdotat käyttää samaa toimimattomaksi todistettua keinoa

Laita penska sirkuskouluun tai vaikka jollekin parkour kurssille. Siellä saa purkaa innostustaan ja oppii hallitsemaan liikkeensä.

Onko lähellä koulunpihaa, päiväkodin pihaa missä pyöräillä iltaisin ja viikonloppuisin?

Valjaat/valjasreppu lähikauppaan mennessä. Reppu ostoksia varten sinulle ja pidät toisesta kädestä lasta kiinni ja toisella kädellä pidät valjaista kiinni.