Lapsi kertoi aikuisen satuttaneen päikyssä

Vierailija kirjoitti:

9

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin aikuiselta mitä tapahtui. Kolme vuotias ei kyllä osaa vielä selittää noin hyvin tapahtumien kulkua.

Hän on lähempänä neljää ja osaa todellakin. Kertoi myös, että olisi toivonut, että aikuinen olisi puhunut hänelle kauniisti.

Kuvauksesi perusteella ('suostui lopulta') lapsesi ei ollut suostunut pyytämään anteeksi kaveriltaan aluksi. Jos olisi tehnyt sen niin kiinnipitämistä ei olisi tarvittu. Voit nyt ensi hätään puhua lapsellesi anteeksi pyytämisestä.

Vanhempien käsitykset omasta lapsestaan ovat joskus melko värittyneitä. Meidän pihapiirissä ja päiväkodissa oli ihan hirveä kiusaajalapsi, todella suunnitelmallisen ilkeä. Äitinsä mielestä oli herkkä ja hiljainen poika, eikä ollut kykenevä mihinkään pahaan.

Monesti nämä on sellaisten lapsia jotka eivät pahemmin vietä aikaa lastensa kanssa ulkona, vaan pihalle potkaistaan 2-vuotiaana ja ovat omissa oloissaan toisten lasten seurassa ja naapuruston aikuisten vaadittavana. Kukaan ei ole opettamassa miten toisten kanssa ollaan, ja mistäpä lapsi omin päin oppisi muuta kuin viidakon lait.

Sitten tulee äitylille suurena yllätyksenä jos jotain tapahtuu, tai niinkuin ap, ei uskota ollenkaan että oma lapsi voisi tehdä jotain pahaa. Vaikka lapsiporukassa ollaan kuin piru, ja se päiväkodin täti voi olla ensimmäinen joka kieltää. Ja saa sitten syyt niskoilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää pakkoanteeksipyynnöt on päiväkodin parasta antia. Ollaan niin sanoittamassa tunteita ja sitten selvitetään väkivaltatilanteet pakkoanteeksipyynnöllä ja koko juttu voidaan unohtaa. Meillä lapsi sai poskeensa pahan ruhjeen, kun kaveri työnsi päin keinutelinettä. Kun kysyin, miten päiväkoti aikoo toimia tästä eteenpäin, niin varhaiskasvattaja totesi, että miten niin, toinenhan pyysi anteeksi, kun käskettiin. Ei siinä muuta tarvita.

Jäähyt ja muut vastaavat kuritusmenetelmät eivät kuulu varhaiskasvatuksen toimintatapoihin. Lasta opetetaan eikä rangaista.

No voisiko vaikka kertoa lapsille, mitä seuraa, kun satuttaa toista? Anteeksipyynnön lisäksi esim. väkivaltaisen eristäminen kiusaamastaan lapsesta voisi olla toimiva tapa. Mutta ei, kaikki leikkii kaikkien kanssa ja seuraavaksi murtuikin hammas. Anteeksipyynnöllä selvisi silläkin kertaa.

Taisi olla ensimmäinen kerta, kun joku laittoi pershedelmällesi edes jonkinlaiset rajat. Ja nyt sitä sitten ollaan alaleuka väpättäen niin järkyttynyttä, että ihan. Kasvaessaan tuollaiset kakarat tuhoavat tämän yhteiskunnan.

Vierailija kirjoitti:

Pumpulissa kasvatettu lapsi heittää hiekkaa kaverin silmille ja on pahoillaan ainoastaan siitä, että joutui pyytämään tekoaan anteeksi, aikuisen pitäessä kädestä kiinni.

"Toivoisin, että aikuiset puhuisivat minulle kauniisti". Kyllä, varmasti puhuvatkin, mutta tuollaisessa hetkessä on eri äänensävy, varsinkin, jos tilanne on toistunut.

Ikävä kyllä monella aikuisellakin on moraali jäänyt tuolle tasolle. Ei harmita, että tuli perseiltyä, mutta harmittaa kun siitä jäi kiinni ja tuli seuraamuksia. Ja nämä sitten lisääntyvät, niinpä tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Kehollinen ja henkinen väkivalta on lapselle vahingollista myös päiväkodeissa.

Parempiin tuloksiin päästään positiivisen lähestymisen kautta.

Jos esim. joku lapsista heittää hiekkaa toisen päälle leikin tiimellyksessä, heittäjää ei pitäisi torua, vaan kehittää hiekkaa päällensä saaneen toleranssia kestää todennäköisesti myös koulussa tulevaisuudessa sattuvat välikohtaukset ja antaa hänelle poositiivista palautetta, "kylläpä otitkin hiekkaa päällesi hienosti, kuin ammattilainen".

Lapset oppivat jo pienestä pitäen ottamaan elämässä väistämättä tulevat haasteet vastaan ja huomaavat, että myös uhrin ei välttämättä aina tarvitse ajatella asiaa negaation kautta.

Hyvin iskuja vastaanottava päiväkotilapsi osaa suhtautua myös kouluväkivaltaan kevyemmin kuin iskuista uhriutuva ikätoverinsa.

Sinähän kaaduit kuin stuntmies ja otit iskuja vastaan kuin ammattinyrkkeilijä, hienosti toimittu ja muista tulevaisuudessakin ettei väkivaltaa koskaan saa käyttää toiseen ihmiseen.

Näin toimien annamme lapsille vain positiivista palautetta.

En ole lainkaan vakuuttunut siitä, että on hyvä totuttaa lapset pelkästään positiiviseen palautteeseen. Maailmalla on tapana heittää eteen kaiken lajin paskaa. Siinäpä sitten aikuisiällä opettelet nielemään sellaista mihin kasvatuksessa ei ole luotu edellytyksiä. Ihminen on lopultakin aika joustava pakkaus käsittelemään elämän vastoinkäymisiä. Kaikkea ei ole tarpeen edeltä siloittaa.