Hautaamista pitäisi muka nopeuttaa. Linkki. Mielestäni ei järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautajaiset, perunkirjoitus ja vainajan jälkeensä jättämien käytännön asioiden järjestely ovat kolme eri asiaa.

Hautajaiset vaativat hautausluvan, arkun ja hautapaikan, kaikki muu on ekstraa.

Tajuatko paljonko se maksaa? Kaikkein halvin mahdollinen tilbehööri ilman uurnaa yms maksaa toista tonnia. Jos vainajalla ei varoja, pitää ensin odottaa noin kuukausi kun Kusti viitsii polkea pankin kirjeet kotiin, sen jälkeen hakea toimeentulotukea hautauskuluihin ja odottaa päätöstä viikko-pari. Ei kaikilla ole yhtäkkiä laittaa omista rahoistaan pari tonnia jonkun hautajaisiin...

Ainiin ja ennenkuin edes saan tietää, paljonko vainajalla mahdollisesti oli rahaa tilillä, tarvitsen virkatodistuksen pankille, jossa käsittelyaika on tällä hetkellä 4-6 viikkoa.

Et tarvitse. Pankki lähettää ihan heti kirjeen. He tietävät kuolemasta heti. Laskut saa maksettua tililtä ym täysin joustavasti.

Enpä huomannut joustoa, pankista piti erikseen varata aika joka kerta, kun menin maksamaan kuolinpesän laskuja. Jokaisesta laskusta tarkistivat, että se todella on kuolinpesän eikä minun. Pankki ei voinut kertoa minulle perunkirjoitusta varten tarvitsemiani tietoja ennen kuin oli saatu täydellinen sukuselvitys ja vasta tuttu lakimies neuvoi, että ei ne niitä omaisille anna, mutta hän voi pyytää, pesänhoitajana hän sai tiedot samantien (vaikka ei ollut pesänhoitajana). Pankki yritti estää kuolinpesän omistaman osakkeen myynnin ennen kuin perinnönjako oli tehty ja sieltä vaadittiin osakekirjaa. Ei annettu, koska osake ei ollut lainan vakuutena tms.

Viranomaisten kanssa asiat sujuivat jouhevasti, vain pankki oli hankala.

Ja lopulta sain kutsun pankkiin keskustelemaan rahanpesusta, koska tililleni oli tullut tuntemattomasta lähteestä (kuolinpesän jaon jälkeen) 28 000 euroa. Että voisinko selvittää, mistä rahat on saatu ja niin pankki sai kolmannen kerran äitini kuoleman jälkeen hankitut asiakirjat, jotka heillä jo olivat. Tietty pankki myös jäädytti tilini 8 kk ajaksi, kun asiaa selviteltiin.

Anna kun arvaan että kyseessä oli Osuuspankki?

Ei hautajaisissa mitään pippejä ja pappeja tarvita. Ruumis kuoppaan tai krematorioon.

Meillä myös läheinen tiesi kuolevansa. Kertoi itse ketä kutsutaan hautajaisiin ja mitä tarjotaan, mitkä olisivat mieluisimmat paikat. Hautapaikka oli olemassa. Pappi oli sovittu etukäteen, kun kävi tekemässä viimeistä voitelua. Hautavaatteet olivat myös tiedossa. Kuolinilmoituksen teksti tehtynä. Läheinen esitti myös muutaman toiveen muistotilaisuuteen varten. Kävin pari päivää ennen kuolemaa sopimassa yksityiskohdat hautajaistoimistossa. Myönnetään, että olivat toimistossa vähän aluksi ihmeissään, kun kävin etukäteen. Kun kerroin olosuhteet, ymmärsivät. Kuoleman jälkeen ei tarvinnut kuin soittaa.

Asioita voi siis myös selvittää ja miettiä etukäteen. Puhua toiveista ja laittaa niitä ylös. (Harvoin täysin tuntemattomille pitää hautajaisia järjestellä.) Itse tein juuri oman hautajaistahdon. Helpottaa läheisten elämää.

Itse olen ikuisesti kiitollinen läheiselleni. Selvät suunnitelmat auttavat omaisten taakka raskaalla hetkellä. (Ja voidaan välttyä ikäviltä riidoilta.)

Hyvä olisi myös vähän jutella raha-asioista. Aiemmin ihmisillä oli tapana säästää erikseen hautajaisrahat. (Mikäli elää sossun rahoilla, niin ei onnistu.)

En ole yllättänyt, että linkissä seurakunnan edustaja puhuu sydämettömästi, omaisia syyllistäen ja ymmärtämättömästi. Kokemukseni on, että seurakunnassa juuri ei tajuta kuoleman merkitystä, vaikka heidän pitäisi olla kuoleman ammattilaisia. Onko maankäyttöpäällikkö oikea henkilö kommentoimaan tätä asiaa yleensäkään?

Hautaustoimistojen edustajalla oli tuossa fiksut kommentit.

Vierailija kirjoitti:

Moni suomalainen aloittaa hautajaisjärjestelyt miettimällä muistotilaisuuden tarjoilua, seuraavaksi mietitään pukeutumista hautajaisiin, sitten listataan henkilöt joita ei nyt ainakaan kutsuta paikalle.

Se vainaja siellä kylmiössä meinaa kokonaan unohtua, kun ei ymmärretä, että kuolemantapauksen sattuessa on tärkeintä ottaa ihan ensimmäiseksi yhteys hautaustoimistoon, eikä miettiä miten päin se persiljatupsu on siinä muistotilaisuudessa sen sulhaspiirakan päällä.

Nähty on. Työkaveri oli viikon töistä poissa äitinsä hautajaisjärjestelyjen vuoksi. Kun hän palasi töihin, niin siunaustilaisuuden ajankohtaa tai paikkaa ei oltu vielä varattu.

Moni on jo fyysisesti niin loppu esim. saattohoidon jälkeen, että tarvitsisi aluksi pari viikkoa nukkumiseen. Kuolema on myös henkinen järkytys. Normaali arki kuitenkin pitäisi pitää pyörimässä ainakin lapsiperheissä. Äitini ei puhunut kuin pakolliset asiat lähes viikkoon oman äitinsä kuoltua. Yhteiskunta ja seurakunta vaatii omaisilta tehokasta toimimista. Käy töissä, hoida lapset, järjestä hautajaiset, käy läpi tavarat, tilaa paperit... Joku tässä on irrallaan kuoleman merkityksestä, mutta omaiset ne eivät ole.

Jussi halla-aho on saanut hämmästyttävän vähän henkilökohtaisia ääniä.

Eikös islamissa pidä haudata samana päivänä?

Olen tehnyt jälkeenjääville homman helpoksi. Hautaustahdossa-> ruumishuoneelta suoraan tuhkaukseen, ei siunaus- tai muistotilaisuutta, ei varsinaista hautapaikkaa (krematorio/seurakunta) ripotelkoot pölyt jonnekin yhteisalueelle), ei kuolinilmoitusta jne. Toinen vaihtoehto olisi lahjoittaa kroppa lääkiksen käyttöön, "käytön jälkeen" käsittääkseni hoitaisivat kuoppaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt jälkeenjääville homman helpoksi. Hautaustahdossa-> ruumishuoneelta suoraan tuhkaukseen, ei siunaus- tai muistotilaisuutta, ei varsinaista hautapaikkaa (krematorio/seurakunta) ripotelkoot pölyt jonnekin yhteisalueelle), ei kuolinilmoitusta jne. Toinen vaihtoehto olisi lahjoittaa kroppa lääkiksen käyttöön, "käytön jälkeen" käsittääkseni hoitaisivat kuoppaamisen.

Tuhkat kai toimitetaan omaisille. Voiko itselleen varata sirottelun etukäteen? Tai kyydin? Jonkunhan pitää kuitenkin ilmoittaa kuolemasta hautaustoimistoon tai seurakuntiin.

Kun olin nuori toinen vanhempani kuoli yllättäen onnettomuudessa. Olin aivan shokissa monta päivää. Vanhempani ovat eronneet kun olin pieni ja hautajaisjärjestelyt jäi minun hoidettavaksi, en tiennyt yhtään mitä pitää tehdä, minne ottaa yhteyttä, en tiennyt edes sukulaisten puhelinnumeroita. Makasin vain shokissa sängyssä monta päivää, kukaan ei auttanut, ei edes ystävät muuten kuin yksi toi välillä ruokaa. Ei kukaan ystävistäni tienneet mitään perunkirjoituksista tai hautajaisista niin eivät osanneet auttaa. Kävin tietenkin lääkärissä sen shokin takia ja sain käskyn sairauslomalle ja unilääkkeitä. Mutta hautajaisten ja muiden asioiden järjestämisen kannalta tilanne oli ihan kohtuuton. Mutta ei niihin mistään saa apua, jos ei itse selviä.

Pistää miettimään kuinka koronan aikana 2020 selvittiin kun kuvien mukaan arkkurivistöt olivat valtavia ja ihmisiä kuoli valtavaa vauhtia... miten hautajaiset hoidettiinkaan?

vai olikohan kaikki sittenkin suurta lavastusta ja sen avulla valtava hysteria, vallansiirto eliitille ja suunnaton rahastus aloitettiin... loogisesti ajatellen tämä on ainoa vaihtoehto...

Vierailija wrote:

Asun Keski-Euroopassa ja täällä hautajaiset on noin viikossa. Hautajaisissa ei tosin ole ruoka- vaan aika yksinkertainen kahvitarjoilu eli ei tarvitse järjestää mitään pitoja. Kaikki muodollisuudet on mahdollista siis hoitaa muutamassa päivässä. Kuolintodistuksen kirjoittaa kuoleman todennut lääkäri ja sen jälkeen hautaustoimisto huolehtii ripeästi kaikesta. Olen ollut täällä monissa hautajaisissa ja se on tosiaan aina se noin viikko kuolemasta.

Anoppini kuoli 1.8. ja arkkuhautaus oli 4.8. Tämä Saksassa muutamia vuosia sitten.

Sama. Asuimme miljoonakaupungissa ja mieheni oli kolmen päivän sisällä haudassa. Kuolintodistuksia sain vinon pinon ja useampi asia kuten juuri lehden tilaukset sai hoidettua puhelimitse. Kaikki sujui hyvin ja hautajaisten jälkeen oli aikaa muutama asia vielä hoidettava. 

Ja sitten kun myy talon niin kukaan ei osta taloa jonka pihaan haudattu vainaja.

Meillä isä kuoli yhtäkkiä ja yllättäen. Ei ollut mitään tietoa toiveista tai oikeastaan mistään muustakaan. Avovaimonsa kanssa olivat keskittyneet suunnittelemaan elämää eivät kuolemaa.

Ei onnistunut hautajaisten järjestelyt muutamassa päivässä, kolmatta viikkoa siihen meni. Hautaustoimistoon menimme ensimmäisenä arkipäivänä. Jo arkun tilaus kesti kauemmin, kun kyseessä ei ollut ihan standardimittaiseen arkkuun sopiva mies. Hautauslupa oli lähetetty väärään paikkaan, sitä piti kysellä uudelleen, kappelin varaus meni pitkälle...

Meillä läsnä olivat vain lähimmät. Pieni tilaisuus ilman pappia, musiikista vastasi kummipoikani, joka kävi kesken työpäivänsä soittamassa ja laulamassa. Jälkeenpäin kahvitilaisuus. Isä lähti krematorioon ja tuhkat ripoteltiin muistolehtoon myöhemmin. Tarkkaa ajankohtaa tai paikkaa tuhkan sirotteluun emme saaneet tietää. Jonain päivänä oli nimilaatta paikoillaan muistoseinällä.

Tässä ei ole edes huomioitu mitään perunkirjoitukseen liittyvää.  Se onkin jo oma tarinansa exien osituspapereiden metsästyksineen. 

Äitini hautajaisissa isoin haaste oli saada kappeli varattua. Niissä oli ruuhkaa ja seurakunta ei viitsinyt palvella. Onneksi hautaustoimisto osasi neuvoa kysymään tiettyä kappelia, joka oli vähemmän suosittu. Seurakunta ei itse sitä ehdottanut vaan antoi vapaita aikoja kuukauden päähän. Toinen vaihtoehto olisi ollut järjestää hautajaiset arkipäivänä virka-aikaan mutta silloin paikalle ei olisi päässyt vieraat. Toki jos halutaan, että hautajaiset ovat vain lähiomaisille, niin sekin on vaihtoehto mutta sitten ei kyllä enää ole kantajia.

No ei se vaan aina onnistu nopeasti. Isä kuoli maanantaina mökkipaikkakunnallaan. Piti ilmoittaa kuolemasta isän sisaruksille ja äidin sisaruksille, äiti ei pystynyt. Tiistaina mentiin mökkipaikkakunnalle hakemaan äitiä ja isän autoa ja keskiviikkona ruumishuoneen kautta kotiin. Torstaina oli pakko kaikkien levätä ja käsitellä asiaa, äiti oli shokissa, minä ilmoitin töihin että olen vielä poissa, pomo ymmärsi ja sano että ota vaikka seuraavakin viikko lomaa, ei tarvi huolehtia palkasta, kyllä pärjätään. Perjantaina mentiin hautaustoimistoon ja soitettiin seurakuntaan, sovittiin papin tapaaminen ja käytiin valitsemassa hautapaikka maanantaina. Hautauslupa tuli seuraavalla viikolla. Pitopalvelun kanssa piti sopia järjestelyistä myös ja muistotilaisuuden pitopaikka piti varata, iso suku ja ystäväpiiri. Soitettiin hautajaisiin kutsuttaville. 

Hautajaiset oli sitten kolmantena viikonloppuna isän kuolemasta. Vielä piti hommata hautajaisvaatteetkin, kun ei niitä ennestään ollut (1. kuolema suvussa 30 vuoteen ja isän äitikin oli vielä elossa)

Siinä sivussa hoidettiin muitakin asioita, kuten puhelinlinjan sulkemiset, pankit ym. Kyllä siinä hommaa pukkaa. 

Vierailija wrote:

Yhteiskunnan kulttuurin pitäisi sitten olla sellainen, että lähiomaiset saisivat töistä lomaa pari viikkoa hautajaisten järjestämiseen. Myös ne kaukaisemmat omaiset saisivat lomaa arkunkantoon muutaman päivän varoitusajalla. Useat haluavat, että kaukaisemmatkin sukulaiset pääsevät paikalle. Ottaisivatko he sitten kaikki lomaa keskellä viikkoa? Kuka sen tuuraisi? Launtaita on vain yksi viikossa ja siihen ei mahdu monia hautajaisia.

Yksi suuri syy viivästymiseen on seurakunnan tilojen varaukset. Turun hautausmaan ylösnousemuskappeliin ei ole toivoakaan päästä pitämään siunaustilaisuutta parin viikon sisään. Oikeastaan yhtään mihinkään sisätilaan ei pääse siinä ajassa, vain ulkona siunaus käy ja muistotilaisuus kotona. Tuskinpa pappiakaan saa. Mikäpä siinä, jos seurakunta peruu muut tilaisuudet ja järjestää papin ja kirkon. Vaatii ehkä, että ei otettaisi kuolemaa virka-asiana joka hoidetaan virka-aikana. Sitten vaan pappi ja kanttori p

Siis sinne Ylösnousemuskappeliin pääsee kyllä viikolla, lauantai on tietenkin eri asia. Äiti haudattiin vuosi sitten ja kun hautajaisiin ei tarvinnut päästä juuri muiden työikäisten kuin lähiomaisten, niin sanottiin hautaustoimistolle, että otetaan ensimmäinen sopiva aika Ylösnousemuskappelista. Tämä oli sitten alle kaksi viikkoa siitä kun käytiin hautaustoimistossa sopimassa asioista ja reilu pari viikkoa kuolemasta. Kaikki ajat eivät olleet varattuja siunaustilaisuuden päivänä eikä myöskään viikkoa ennen, kun käytiin saattelemassa arkkua. Saatiin myös hyvä tila muistotilaisuudelle ja pätevät ruokatarjoilut, pappi ja kanttori tuli jonkin vuorolistan mukaan.

Aika kiirehän tuossakin oli kaiken sopimisessa, mutta meille oli helpotus, kun saatiin nämä pois mieltä painamasta. Uurnanlasku sovittiin lauantaille ja siinä meni yli kuukausi sopivan ajan saamiseen, kun ei ehditty sitä hoitaa ennen hautajaisia. 

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Hautaustoimi pitäisi vapauttaa, jos joku haluaa haudata tontilleen niin se on tontin omistajan oma asia.

 

Ei todellakaan. Kyllä hautaamista säädellään ihan syystä. Jotain kunnioitusta kuitenkin vielä oltava.

Ei se ongelma tässä aikataulutuksessa tule toden totta niistä hautapaikoista.

Tuhkat saa ripotella omalle maalle.

Ei kaikkien paperiasioiden tarvitse olla valmiina ennen hautajaisia. Eikä niiden hautajaisten mitenkään mahtipontisen iso tapahtuma.