Muita epäterveistä pitkistä suhteista eronneita?
Yli 20 vuotta yhdessä, lapsia, kontrollointia, ensimmäisen 10 vuoden aikana väkivaltaisia mustasukkaisuus riitoja, pettämistä ja lisää kontrollointia, lahjoja, lahjomista, korokkeelle nostamista, rakkaushypetystä ja taas kontrollointia, uhkailua, läheisistä erottamista..
Nyt. 4 vuotta eron jälkeen joista 1,5 vuotta ihan sairasta taistelua, lastensuojelu, poliisi ym tahot mukana sitten rauhoittui... ja mun ahdistusoireet alkoi pikkuhiljaa palata kun myrsky laantui.
Tein virheen ja lähdin uuteen parisuhteeseen täysin exäni vastakohdan kanssa. No vanhat traumat alkoi nostaa päätään vuoden seurustelun jälkeen.
Aloin ensimmäistä kertaa ymmärtää myös edellisen suhteen haasteita koska kovien riitojen vuoksi omaa käytöstä, omia haasteita tunnetaidoissa on ollut vaikea havaita. Myös jatkuva vuosia kestävä kapinointi kontrollointia vastaan oli juurtunut omaan käytönmalliin "ylitseni ei kävellä". Edellisessä suhteessa otin mieluummin turpaan kuin annoin periksi.
Nyt olen väsynyt. Lähinnä väsynyt ja ahdistunut. En koe minkäänlaista eheytymistä. Ei ole ketään, Ystävät tottuneet vähäiseen yhteydenpitoon. Ja kaikkein sairainta on että kaipaan takaisin vanhaan vankilaani. Alitajuisesti kai tiedostin tämän koska lukuisista yrityksistä huolimatta en onnistunut lähtemään suhteesta 20 vuoden aikana.
Ihmiset ympärilläni ovat onnellisia koska pääsin pois... Minä en ole onnellinen. Elämä tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä. Lapset asuvat omillaan eivätkä tarvitse minua enää. Nyt kun voisin elää elämääni, en osaa.
Semmoista se elämä on. :(
Varsinkin naisten kannattaa oikeasti miettiä onko ero oikea ratkaisu ongelmatilanteeseen vai onko oikea syy liiton haasteisiin kenties omassa päässä tai käytöksessä. Jos joutuu jatkuvasti huonosti kohdelluksi tai riidat yltyvät väkivaltaisiksi itsestä riippumatta niin sitten tietysti on parempi jatkaa matkaa eri suuntiin.