Minkälainen ihminen ei vastaa kysymyksiin suoraan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka ei yksinkertaisesti halua vastata kysyttyyn kysymykseen, koska liian henkilökohtainen tmv.

Eikö ole sitten pokkaa sanoa, ettei halua vastata vaan pitää pilkkanaan kysyjää kun alkaa puhua ihan muusta aiheesta ihankuin ei olisi kuullutkaan kysymystä? Tämäkö on hyvää käytöstä?

Aina se ei riitä, että sanoo suoraan, ettei halua vastata kysyttyyn kysymykseen.

Välillä alkaa kärttäminen, että miksei halua jne. eikä se kärttäminen lopu, ennenkuin joko poistuu paikalta/lyö luurin korvaan/vastaa miksei halua vastata ja viimeisen vaihtoehdon perään aletaan kärttämään miksi kokee sen olevan esim. liian henkilökohtainen tmv.kysymys, ettei siihen halua vastata jne.

Loputon kärttämisen kierre.

Aina ei vaan jaksa ja silloin on helpompi kierrellä ja kaarrella kauas koko kysymyksestä.

Jännä juttu mutta mä en ole ikinä kokenut tai kuullut tuollaista "kärttämistä".

Onneksi olkoon 👍🏻

Minä olen.

Ja se on ajoittain hyvinkin rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykot vastaa aina kaikkeen siten että ne palvelee hänen etuaan mahdollisimman hyvin.

Valehtelu ei näille meinaa mitään.

Jep. narsisti-psykopaatit.

Tuolla lasu/sossun piireissä näitä piisaa, mikä ei sinänsä ole ihmekään koska siellä on jo vuosikausia savustettu kaikki vähänkään inhimillisemmät tyypit pois näiden psykojen toimesta.

Toinen paikka missä on paljon psykoja on nuorisotoimi, mutta siellä on enempi semmosia velttoja lusmuiluun taipuvaisia psykoja jotka sitten savustaa ulos niitä kunnon tekijätyyppejä koska saavat lusmu-psykot näyttämään juuri siltä mitä ne onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin pyrit tällä?

Ymmärtämään sitä, joka ei vastaa vaan venkoilee. T. Ap

En venkoile. Hahmotan vain maailman erilailla kuin sinä. Ei ole yksiselitteistä vastausta. On monia näkökulmia. Olen pahoillani, etten pysty sellaiseen eksaktiuteen, jolla saat laitettua minut tai ajatukseni laatikkoon.

Niin. Ei ole yksiselitteistä vastausta onko maapallo pyöreä, se voi olla myös ontto tai litteä. Voi teitä filosofeja...

Narsisti. Tuu takas tänne parin vuoden päästä kertomaan miten meni omasta mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaaminen liittyy  myös luottamukseen. Ainakin silloin, kun huomaan, että testataan kerronko kysytystä asiasta, lyön liinat kiinni. Perheessä on eräs, joka harrastaa tätä testailemista unohtaen, että jokainen vetää rajansa sen suhteen mitä kertoo. Enkä tarkoita tässä nyt esimerkiksi puolisolta asioiden salailemista.

Et kuulosta normaalilta.

Onko mielestäsi aikuisella velvollisuus kertoa vanhemmalleen kaikesta mitä hän kysyy? Puolisolle(jos olisin parisuhteessa) en jättäisi vastaamatta, mutta jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja olla vastaamatta ellei tahdo kertoa esimerkiksi raha-asioista, tai työasioista. Lisäksi joidenkin töiden suhteen pätee vaitiolovelvollisuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin pyrit tällä?

Ymmärtämään sitä, joka ei vastaa vaan venkoilee. T. Ap

En venkoile. Hahmotan vain maailman erilailla kuin sinä. Ei ole yksiselitteistä vastausta. On monia näkökulmia. Olen pahoillani, etten pysty sellaiseen eksaktiuteen, jolla saat laitettua minut tai ajatukseni laatikkoon.

Eli sinä koet että sinut laitetaan laatikkoon, jos joudut vastaamaan simppeliin kysymykseen? Koetko useinkin ahdistusta ja olosi vaikeaksi kommunikaatiossa ja sosiaalisissa tilanteissa? Koetko vuorovaikutustilanteet useinkin jonain valtapelinä?

Vaikuttaa siltä, että usein kysyjä jolle en osaa vastata hänen toivomallaan tavalla, ahdistuu. Kyllä/ei-vastaukset ovat hyvin simplifioivia, eivätkä juurikaan vastaa todellisuutta ihmiselle, joka hahmottaa maailmaa todella monien aspektien kautta. En ole pahoillani itsestäni, mutta toki olen pahoillani siitä että sinä koet asiasta vaikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaaminen liittyy  myös luottamukseen. Ainakin silloin, kun huomaan, että testataan kerronko kysytystä asiasta, lyön liinat kiinni. Perheessä on eräs, joka harrastaa tätä testailemista unohtaen, että jokainen vetää rajansa sen suhteen mitä kertoo. Enkä tarkoita tässä nyt esimerkiksi puolisolta asioiden salailemista.

Et kuulosta normaalilta.

Onko mielestäsi aikuisella velvollisuus kertoa vanhemmalleen kaikesta mitä hän kysyy? Puolisolle(jos olisin parisuhteessa) en jättäisi vastaamatta, mutta jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja olla vastaamatta ellei tahdo kertoa esimerkiksi raha-asioista, tai työasioista. Lisäksi joidenkin töiden suhteen pätee vaitiolovelvollisuus. 

On varmaan jännää elämä ja jutustelu ihmisten kanssa jos vääntää kaiken noin hankalaksi.

Voisin vaikka lyödä vetoa, että nämä kysymyksen vierestä vastaajat harrastavat lähisuhteissaan myös mykkäkouluilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaaminen liittyy  myös luottamukseen. Ainakin silloin, kun huomaan, että testataan kerronko kysytystä asiasta, lyön liinat kiinni. Perheessä on eräs, joka harrastaa tätä testailemista unohtaen, että jokainen vetää rajansa sen suhteen mitä kertoo. Enkä tarkoita tässä nyt esimerkiksi puolisolta asioiden salailemista.

Et kuulosta normaalilta.

Onko mielestäsi aikuisella velvollisuus kertoa vanhemmalleen kaikesta mitä hän kysyy? Puolisolle(jos olisin parisuhteessa) en jättäisi vastaamatta, mutta jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja olla vastaamatta ellei tahdo kertoa esimerkiksi raha-asioista, tai työasioista. Lisäksi joidenkin töiden suhteen pätee vaitiolovelvollisuus. 

On varmaan jännää elämä ja jutustelu ihmisten kanssa jos vääntää kaiken noin hankalaksi.

Vastaatko sinä jokaiseen kysymykseen perinpohjaisesti, riippumatta kuka kysyy ja tippaakaan miettimättä mitä jaat kenenkin kanssa? Kerrotko naapurillesi tilin saldon tai töissä edellisen yön seksistä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin pyrit tällä?

Ymmärtämään sitä, joka ei vastaa vaan venkoilee. T. Ap

En venkoile. Hahmotan vain maailman erilailla kuin sinä. Ei ole yksiselitteistä vastausta. On monia näkökulmia. Olen pahoillani, etten pysty sellaiseen eksaktiuteen, jolla saat laitettua minut tai ajatukseni laatikkoon.

Eli sinä koet että sinut laitetaan laatikkoon, jos joudut vastaamaan simppeliin kysymykseen? Koetko useinkin ahdistusta ja olosi vaikeaksi kommunikaatiossa ja sosiaalisissa tilanteissa? Koetko vuorovaikutustilanteet useinkin jonain valtapelinä?

Vaikuttaa siltä, että usein kysyjä jolle en osaa vastata hänen toivomallaan tavalla, ahdistuu. Kyllä/ei-vastaukset ovat hyvin simplifioivia, eivätkä juurikaan vastaa todellisuutta ihmiselle, joka hahmottaa maailmaa todella monien aspektien kautta. En ole pahoillani itsestäni, mutta toki olen pahoillani siitä että sinä koet asiasta vaikeutta.

Kyllä ja ei vastaukset ovat samaa luokkaa nettitestien monivalinta kysymysten kanssa. Yksikään vaihtoehto ei ole täysin sitä mitä vastaisit. Kyllä ja ei ovat hyvät vaihtoedot silloin, kun kysytään käytännön toimista ja asioista. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaaminen liittyy  myös luottamukseen. Ainakin silloin, kun huomaan, että testataan kerronko kysytystä asiasta, lyön liinat kiinni. Perheessä on eräs, joka harrastaa tätä testailemista unohtaen, että jokainen vetää rajansa sen suhteen mitä kertoo. Enkä tarkoita tässä nyt esimerkiksi puolisolta asioiden salailemista.

Et kuulosta normaalilta.

Onko mielestäsi aikuisella velvollisuus kertoa vanhemmalleen kaikesta mitä hän kysyy? Puolisolle(jos olisin parisuhteessa) en jättäisi vastaamatta, mutta jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja olla vastaamatta ellei tahdo kertoa esimerkiksi raha-asioista, tai työasioista. Lisäksi joidenkin töiden suhteen pätee vaitiolovelvollisuus. 

On varmaan jännää elämä ja jutustelu ihmisten kanssa jos vääntää kaiken noin hankalaksi.

Vastaatko sinä jokaiseen kysymykseen perinpohjaisesti, riippumatta kuka kysyy ja tippaakaan miettimättä mitä jaat kenenkin kanssa? Kerrotko naapurillesi tilin saldon tai töissä edellisen yön seksistä? 

En tosiaankaan perinpohjaisesti, siitähän tässä ei ollut kysymys. Vastaan esitettyyn kysymykseen suoralla vastauksella tai sitten kerron etten halua vastata tai että asia ei kuulu kysyjälle. En ikinä kehtaisi olla niin törppö, että alkaisin laverrella ihan jotain muuta kuin en olisi kuullut kysymystä. Ei sellainen kuulu ihmisen käytöstapoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaaminen liittyy  myös luottamukseen. Ainakin silloin, kun huomaan, että testataan kerronko kysytystä asiasta, lyön liinat kiinni. Perheessä on eräs, joka harrastaa tätä testailemista unohtaen, että jokainen vetää rajansa sen suhteen mitä kertoo. Enkä tarkoita tässä nyt esimerkiksi puolisolta asioiden salailemista.

Et kuulosta normaalilta.

Onko mielestäsi aikuisella velvollisuus kertoa vanhemmalleen kaikesta mitä hän kysyy? Puolisolle(jos olisin parisuhteessa) en jättäisi vastaamatta, mutta jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja olla vastaamatta ellei tahdo kertoa esimerkiksi raha-asioista, tai työasioista. Lisäksi joidenkin töiden suhteen pätee vaitiolovelvollisuus. 

On varmaan jännää elämä ja jutustelu ihmisten kanssa jos vääntää kaiken noin hankalaksi.

Vastaatko sinä jokaiseen kysymykseen perinpohjaisesti, riippumatta kuka kysyy ja tippaakaan miettimättä mitä jaat kenenkin kanssa? Kerrotko naapurillesi tilin saldon tai töissä edellisen yön seksistä? 

Eli sinä et osaa pitää rajojasi jos naapuri kysyy tilisi saldoa muulla tavalla kuin alkamalla jutella vaikka säästä :D

Vierailija kirjoitti:

Voisin vaikka lyödä vetoa, että nämä kysymyksen vierestä vastaajat harrastavat lähisuhteissaan myös mykkäkouluilua.

On hyvä olla hiljaa jos ei osaa vastata. Tai vastauksia on niin monta että on hyvä pohtia niitä kunnolla. Onnellinen parisuhde syntyy siitä, ettei kumpikaan tivaa. Silloin ei hiljaisuuskaan ole uhka, sillä sitä ei tarvitse tulkita väärin/negaation kautta. Kyllä/ei-ihmiset ovat kokemukseni mukaan hyvin vaativia. "Katsotaan"-ihmiset antavat enemmän tilaa ja liikkumavaraa.

Miten niin ei vastaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin vaikka lyödä vetoa, että nämä kysymyksen vierestä vastaajat harrastavat lähisuhteissaan myös mykkäkouluilua.

On hyvä olla hiljaa jos ei osaa vastata. Tai vastauksia on niin monta että on hyvä pohtia niitä kunnolla. Onnellinen parisuhde syntyy siitä, ettei kumpikaan tivaa. Silloin ei hiljaisuuskaan ole uhka, sillä sitä ei tarvitse tulkita väärin/negaation kautta. Kyllä/ei-ihmiset ovat kokemukseni mukaan hyvin vaativia. "Katsotaan"-ihmiset antavat enemmän tilaa ja liikkumavaraa.

Olisi kyllä raskasta olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka vaan 'katselisi' eikä mitään konkreettista saisi aikaan tai sanottua.

Vierailija kirjoitti:

Vastaaminen liittyy  myös luottamukseen. Ainakin silloin, kun huomaan, että testataan kerronko kysytystä asiasta, lyön liinat kiinni. Perheessä on eräs, joka harrastaa tätä testailemista unohtaen, että jokainen vetää rajansa sen suhteen mitä kertoo. Enkä tarkoita tässä nyt esimerkiksi puolisolta asioiden salailemista.

En luota työkaveriin joten en vastaa hänelle mitään kun hän kysyy voinko hakea maidot kaupasta kahvihuoneeseen. Ja kun pomo kysyy miksi en tullut tänään töihin enkä ilmoittanut, niin alan kertoa hiiristä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaaminen liittyy  myös luottamukseen. Ainakin silloin, kun huomaan, että testataan kerronko kysytystä asiasta, lyön liinat kiinni. Perheessä on eräs, joka harrastaa tätä testailemista unohtaen, että jokainen vetää rajansa sen suhteen mitä kertoo. Enkä tarkoita tässä nyt esimerkiksi puolisolta asioiden salailemista.

Et kuulosta normaalilta.

Onko mielestäsi aikuisella velvollisuus kertoa vanhemmalleen kaikesta mitä hän kysyy? Puolisolle(jos olisin parisuhteessa) en jättäisi vastaamatta, mutta jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja olla vastaamatta ellei tahdo kertoa esimerkiksi raha-asioista, tai työasioista. Lisäksi joidenkin töiden suhteen pätee vaitiolovelvollisuus. 

On varmaan jännää elämä ja jutustelu ihmisten kanssa jos vääntää kaiken noin hankalaksi.

Vastaatko sinä jokaiseen kysymykseen perinpohjaisesti, riippumatta kuka kysyy ja tippaakaan miettimättä mitä jaat kenenkin kanssa? Kerrotko naapurillesi tilin saldon tai töissä edellisen yön seksistä? 

En tosiaankaan perinpohjaisesti, siitähän tässä ei ollut kysymys. Vastaan esitettyyn kysymykseen suoralla vastauksella tai sitten kerron etten halua vastata tai että asia ei kuulu kysyjälle. En ikinä kehtaisi olla niin törppö, että alkaisin laverrella ihan jotain muuta kuin en olisi kuullut kysymystä. Ei sellainen kuulu ihmisen käytöstapoihin.

Ilmeisesti et ole ollut tekemisissä heidän kanssaan, joille ei riitä, että kertoo ettei tahdo keskustella aiheesta. Ja yleisesti ottaen en ryhdy lavertelemaan jotakin muuta, kuin mistä on kysytty, mutta olen huomannut helpommaksi sanoa jotakin ympäripyöreää ja neutraalia, kuin ryhtyä kinastelemaan siitä miksen tahdo vastata kysymykseen tai kertoa tarkemmin. Viimeksi tänään olen huutanut ettei kysytty asia kuulu kysyjälle, koska kieltäytyminen ei riittänyt vastaukseksi vaan inttäminen jatkui ja jatkui. Myöskään vaikeneminen ei toimi tässä tapauksessa. Joko puheenaiheen vaihtaminen tai keskustelun kokonaan katkaiseminen ovat ainoat toimivat tavat, tällä erää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaaminen liittyy  myös luottamukseen. Ainakin silloin, kun huomaan, että testataan kerronko kysytystä asiasta, lyön liinat kiinni. Perheessä on eräs, joka harrastaa tätä testailemista unohtaen, että jokainen vetää rajansa sen suhteen mitä kertoo. Enkä tarkoita tässä nyt esimerkiksi puolisolta asioiden salailemista.

Et kuulosta normaalilta.

Onko mielestäsi aikuisella velvollisuus kertoa vanhemmalleen kaikesta mitä hän kysyy? Puolisolle(jos olisin parisuhteessa) en jättäisi vastaamatta, mutta jokaisella on oikeus yksityisyyteen ja olla vastaamatta ellei tahdo kertoa esimerkiksi raha-asioista, tai työasioista. Lisäksi joidenkin töiden suhteen pätee vaitiolovelvollisuus. 

On varmaan jännää elämä ja jutustelu ihmisten kanssa jos vääntää kaiken noin hankalaksi.

Vastaatko sinä jokaiseen kysymykseen perinpohjaisesti, riippumatta kuka kysyy ja tippaakaan miettimättä mitä jaat kenenkin kanssa? Kerrotko naapurillesi tilin saldon tai töissä edellisen yön seksistä? 

En tosiaankaan perinpohjaisesti, siitähän tässä ei ollut kysymys. Vastaan esitettyyn kysymykseen suoralla vastauksella tai sitten kerron etten halua vastata tai että asia ei kuulu kysyjälle. En ikinä kehtaisi olla niin törppö, että alkaisin laverrella ihan jotain muuta kuin en olisi kuullut kysymystä. Ei sellainen kuulu ihmisen käytöstapoihin.

Ilmeisesti et ole ollut tekemisissä heidän kanssaan, joille ei riitä, että kertoo ettei tahdo keskustella aiheesta. Ja yleisesti ottaen en ryhdy lavertelemaan jotakin muuta, kuin mistä on kysytty, mutta olen huomannut helpommaksi sanoa jotakin ympäripyöreää ja neutraalia, kuin ryhtyä kinastelemaan siitä miksen tahdo vastata kysymykseen tai kertoa tarkemmin. Viimeksi tänään olen huutanut ettei kysytty asia kuulu kysyjälle, koska kieltäytyminen ei riittänyt vastaukseksi vaan inttäminen jatkui ja jatkui. Myöskään vaikeneminen ei toimi tässä tapauksessa. Joko puheenaiheen vaihtaminen tai keskustelun kokonaan katkaiseminen ovat ainoat toimivat tavat, tällä erää.

En tosiaan ole kohdannut tällaisia ikinä. Tai sitten en vaan houkuta puoleeni tuollaisia.

Vastaus on: savolainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin vaikka lyödä vetoa, että nämä kysymyksen vierestä vastaajat harrastavat lähisuhteissaan myös mykkäkouluilua.

On hyvä olla hiljaa jos ei osaa vastata. Tai vastauksia on niin monta että on hyvä pohtia niitä kunnolla. Onnellinen parisuhde syntyy siitä, ettei kumpikaan tivaa. Silloin ei hiljaisuuskaan ole uhka, sillä sitä ei tarvitse tulkita väärin/negaation kautta. Kyllä/ei-ihmiset ovat kokemukseni mukaan hyvin vaativia. "Katsotaan"-ihmiset antavat enemmän tilaa ja liikkumavaraa.

Olisi kyllä raskasta olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka vaan 'katselisi' eikä mitään konkreettista saisi aikaan tai sanottua.

Kunhan, et oleta katselemisen tarkoittavan konkreettisesti pelkästään katsomista. Katsotaan on vastaus, jonka antaa silloin, kun esimerkiksi ei voi vielä varmaksi luvata kysyttyä. Esimerkiksi: Katsotaan, kunhan aikataulut ovat tiedossa.