¤¤ENSIKOT vk48¤¤
Kommentit (46)
1. Meillä tyttö on aika tyytyväinen hereillä ollessaan. Eli hän viihtyy sitterissä ja masullaan lattialla. Syli tietenkin kelpaa myös :) Joskus on sellaisia päiviä että haluaa vain olla sylissä, mutta harvoin. Eilinen ja toissapäiväinen ilta oli taas itkua, kun masuvaivat palasivat. Eli sylissä viihdyttiin ja mieluiten piti olla liikkeessäkin. Rupesinkin miettimään että mitäs on taas tullut syötyä. Ja nyt on pakko laittaa kiellettyjen listalle ruisleipä suklaan lisäksi! Mun kaks herkkua ;) Mut ei mahda mitään...
2. Mulle ei ole annettu minkäänlaisia ohjeita nukuttamisasennoista. Mutta kavereilta olen kuullut että se riippuu todella paljon terkasta/kätilöstä mitä neuvovat! Eli toiset suosittelevat selällään olemista ja toiset taas kyljellään! Ida joutui tietenkin nukkumaan selällään ekan kuukauden lonkkavaljaiden takia. Nykyään yöllä on ihan sama laitanko hänet selälleen vai kyljelleen, hän ei samassa asennossa enää ole vaikka kuinka yrittää asentoa tukea :) Eli jos laitan Idan selälleen niin kun hän herää syömään niin asento on usein oikea kylki ja peitto potkittu päältä pois :) Ja jos laitan kyljelleen niin ihan varmaan hän on herättyään selällään :) Päivisin Ida nukahtaa välillä masulleenkin ja annan hänen siinä sitten nukkua!
MiaMik ja Ida 2kk
En mä ihan vielä saanut selailtua kaikenmoisia kuulumisianne, mutta kyllä tää tästä ehkä hiljalleen (aina mä käyn täällä vaan parina päivänä ja muka niin kovasti yritän.. :D).
Ajattelin aloittaa helposta ja vastata nyt ainakin Amyn kyssäreihin :)
1.Mites muiden pikkuiset vauvat tai vanhemmatkin silloin pienenä, millaista hereilläoloaika on teillä? (Olipas selkeä sanajärjestys... )
Silloin ihan pienenä oli tosiaan aika vähän vaihtoehtoja pojan hereilläoloaikojen viettämiseen. Syli tuntui olevan kova juttu vaan. Eli " humputeltiin" ympäriinsä poikaa kanniskellen. Ja kun ei oikein se sitteri vaikuttanut sopivalta, meni jotenkin huonoon asentoon siinä, eikä välttämättä sitten viihtynytkään kuin puoli minuuttia, niin ei tullut sitä käytettyä ensimmäisinä viikkoina (käyttöohjeessa tosin sanottiin ettei sopisi edes vastasyntyneelle...).
Meillä oltiin pojan kanssa ekoina viikkoina paljon niin, että istuttiin sohvalla, sylissä tyyny ja tyynyllä poika kasvot vanhempaan (tai muuhun sylittelijään päin). Siinä sitten " seurusteltiin" , eli tuijoteltiin toisiamme ja aikuinen höpötteli. Viljo oli silloin kyllä myös aikamoinen tissitakiainen, eli suuri osa hereilläoloajasta meni imettäessä.
Sitten parin kuukauden lähestyessä alkoi Viljo viihtyä jo pitempiä aikoja sitterissä ja jopa joskus sängyllä pötköttelemässä. Siinä se yleensä höpöttää itsekseen ja huutelee. On laitettu siihen sitterin viereen pienelle pöydälle se Rymyretki-kirja, jota poika sitten onnessaan " lukee" . Joinakin päivinä tahtoisi olla aika paljon sylissä yhä vaan, ja kantajan pitää olla liikkeessä... ehkä se pieni masu on joskus sillä tavalla kipeä, että liike vain tuntuu hyvältä.
2.Nukuttamisesta tai oikeastaan nukkuma-asennosta: meille neuvottiin laitoksella nukuttamaan öisin kyljellään ja meillä onkin pieni tyyny Mimmin selän taakse sängyssä, jotta hän pysyy kyljellään. Ja syöttöjen jälkeen vaihdetaan toiselle kyljelle. Päivällä annan nukkua selällään, kun voin itse vahtia. Ja sylissä nukkuu vatsa-asennossa. Milloin vois alkaa öisinkin antaa nukkua selällään?
Mäkin olen lukenut tuosta kyljellään nukuttamisesta ja sitä on yritetty noudattaa. Harmittaa vaan, että on tullut ehkä useammin laitettua poika vasemmalle kyljelleen, koska on silloin kasvot meidän sänkyyn päin. Toivottavasti en ole aiheuttanut mitään epämuodostumia :D ;). Mä yleensä laitan Viljon vähän kyljelleen, siitä kääntyy sit selälleen itse. Ja makuullaan imetyksen jälkeen jää usein kyljelleen nukkumaan. Mahallaan meillä ei osata sit nukkua ollenkaan. Kyllä silleen selällään varmaan saa nukkua sitten hiljalleen, kun viikkoja kertyy lisää. Eli en usko, että vauvaa pitäisi ruveta vääntämään kyljelleen, jos on itse selälleen mennyt :)
Mii-
Tänään oli tosi hauska uintikerta! Pikku-quu polskutteli rentona ja sukelluksetkin meni mukavasti. Eilen jumpassa quu oli mun punttina, kun tein sellasia lantionnostoliikkeitä, ja joka kerta kun nostin lantiota, poika alkoi nauraa. Sitten sille tuli niin kova hikka loppuajaksi, että kaikki muutkin nauroi. :)
Niin, siis olin vähän sekavasti selittänyt aikasemmin, eli quu kääntyy pääasiassa vain unissaan vatsalleen, mutta silloin yhtenä aamuna kääntyili näytöstyyliin sängyssä myös hereillä ollessaan. Kovalla lattialla se ei siis vielä onnistu, vaan ainoastaan pehmeällä patjalla. Lattiallakin yritystä alkaa vähän kai olla, mutta kylkimyyryä pitemmälle quu ei ole vielä pinnistänyt. Pikku-quu muuten löysi tänään uudelleen toisin päin kääntymisen taidon ja kiepsahti kahteen otteeseen vatsalta selälleen lattialla. Vilkaisin juuri omaa neuvolakorttiani, ja olen itse kääntynyt vatsalleen vasta 6kk iässä. Näinköhän se quukin vielä treenailee vielä hissukseen pari kuukautta...
Jennin Danielkin harjoittelee vissiin kovasti kääntymistä, kun noin pitää venkoilla ja asettaa äidille haasteita pukemiseen. Meilläkin toi pukeminen on käynyt hankalammaksi, kun aina, kun yritän laittaa kättä hihasta, quulle tulee joku vimma laittaa juuri sen käden nyrkki suuhun. Toisinpäin sitten, eli bodya riisuessa kun vedän kättä pois hihasta, quu alkaa nykyään aina nauraa. Mitähän hassua siinä sitten on? Olis kiva tietää, mitä näiden lapsukaisten päässä milloinkin liikkuu.
Mörötin, luota vaan itseesi! Olet varmasti lapsellesi maailman paras äiti. Meillekin neuvottiin, että aluksi poika piti herättää 3 tunnin välein, mutta heti ekalla neuvolakerralla neuvolantäti sanoi, että ei enää ole tarvetta siihen, vain ihan ekoina päivinä, että saatiin paino nousuun. Mutta kysy vaikka uudestaan teidän neuvolasta, jos asia vielä mietityttää. Niin, ja kuten jennikin jo tossa neuvoi, jos alkaa liikaa asiat pyöriä päässä, niin yritä jutella niistä ystävien ja muiden läheisten kanssa, ettei asiat saa liian suuria mittasuhteita. Vauvahan voi hyvin, jos äiti voi hyvin. Alku on varmasti rankkaa meille kaikille, mutta äkkiä tekin pääsette jyvälle ja tutustutte omaan lapseenne ja opitte tietämään, mitä hän milloinkin haluaa.
Viiperolle ja muille tosta cupliksesta: Annoin cuplatonta vauvan ensilusikalla, eli puristin lusikkaan pari tippaa rintamaitoa ja sitten siihen ne cuplatontipat päälle. Se oli periaatteessa aika vaivatonta, mutta toisaalta olin iloinen, kun päästiin pari viikkoa sitten siitä hommasta eroon. Nyt on niin helppoa vaan kaapata poika syliin ja syöttää. Meidän quulle cuplaton oli ihan ehdoton juttu ensimmäiset 3kk, auttoi tosi hyvin mahan purinoihin.
Saas nähdä, miten ens viikolla käy, kun annetaan ekat lusikalliset perunaa. Ainakin quu on siis tottunut syömään tosta lusikasta cuplikset, eli ehkä se tajuaa, miten homma toimii. Kurjaa, että kiinteät ei maistu Danielille. Tsemppiä vaan jenni, kyllä se siitä pikkuhiljaa!
Amylle vielä vastailen
amy75:
1.Mites muiden pikkuiset vauvat tai vanhemmatkin silloin pienenä, millaista hereilläoloaika on teillä? (Olipas selkeä sanajärjestys... )
Pikku-quu on aika on-off-tyyppi. Eli joko touhottaa innoissaan tai sitten huutaa kurkku suorana. :) Näin oli myös ihan pienenä (vaikka ei tuo kovin iso ole vieläkään). Joskus huutoa vaan riitti ja riitti, ei sille mitään voi jos pieni vauva itkee. Nykyään ei enää taida ollakaan ihan sellaista selittämätöntä itkua (rintaraivaritkin on TOIVOTTAVASTI loppuneet/vähentyneet huomattavasti). Sillon kun quu sai 3kk rokotteen, siitä tuli loppumaton, selittämätön itku ja tajuttiinkin aika pian, että nyt olis aika laittaa suppoa kehiin, kun tollasta huutoa ei enää ole ollut vähään aikaan. Nykyään quu itkee siis vaan nälkää, väsymystä - ja tietysti yleistä tylsyyttä, mihin auttaa kun vaan huomioi hänet ja vähän leikittää. :) Meillä hereilläolo aika oli aluksi ehkä maks. 2 tuntia, nyt 2-3 tuntia kerrallaan vähän päivän ajankohdasta riippuen. Me ollaan pidetty quuta alusta lähtien vaihtelevasti joko sylissä, sitterissä tai lattialla tilkkupeiton päällä. Aluksi ei viihtynyt tietysti pitkiä aikoja yksinään missään, mutta pystyin silloinkin kuitenkin ihan hyvin laittamaan esim. ruokaa itselleni tai käymään suihkussa niin, että quu oli mukana katselemassa sitterissä. Jossain tossa 3 kuukauden kieppeillä, kun poika alkoi viihtyä paremmin vatsallaan ja katselemaan siinäkin ympärilleen, matolla oloajatkin piteni huomattavasti. Nykyään kun lelut pysyy quun hyppysissä edes vähän aikaa, matto on ehdottomasti ykkönen!
2.Nukuttamisesta tai oikeastaan nukkuma-asennosta: meille neuvottiin laitoksella nukuttamaan öisin kyljellään ja meillä onkin pieni tyyny Mimmin selän taakse sängyssä, jotta hän pysyy kyljellään. Ja syöttöjen jälkeen vaihdetaan toiselle kyljelle. Päivällä annan nukkua selällään, kun voin itse vahtia. Ja sylissä nukkuu vatsa-asennossa. Milloin vois alkaa öisinkin antaa nukkua selällään?
Meidän poika nukkui aluksi vuorotellen kummallakin kyljellä. Niin sitä meillekin kai suositeltiin. Mutta hyvin pian quu alkoi itse kääntää itsensä selälleen, eikä pysynyt millään kyljellään. Aluksi mietin, että voiko se olla vaarallista, mutta totesin, että ei varmaankaan, kun pää on kuitenkin aina sivuttain eikä suu ylöspäin ammollaan niin kuin meillä aikuisilla.
Huh mikä romaani, nyt iltapalalle! Mies on pikkujouluissa ja minä täällä pidän taloa pystyssä quun kanssa.
-Q- ja -q- kohta jo 4kk, hui!
...kukaan ei nyt ajattele, että miten toi kuvittelee tietävänsä kaiken kaikesta! :) Näihin uusien enskavauvojen äitien kysymyksiin on vaan kiva vastailla, kun omat kokemukset on niin tuoreessa muistissa. Ja toisaalta, isompien vauvojen äidithän on voinut jo osan unohtaakin, kun heillä on jo mielessään ihan muut kuviot: kiinteiden maistelut, ryömimiset ja konttaamiset ja hampaat jne.
-Q- edelleen
päinvastoin, on mukavaa kun jaksatte vastailla meidän uusien äitien kysymyksiin! Uskaltaa jatkossakin kysellä vähän tyhmiäkin :)
Täällä on taas ollut kitinäpäivä, poika on nukkunut aamulla puoli yhteentoista, ja sen jälkeen kokonaisen tunnin päikkärit :/
Ja nyt tissittelemään...
Amyn kysymyksiin tulin vastaamaan ennenkuin alan vauvakirjaa täyttämään :)
1. Siis ei oo totta, mä unohdin jo ne kysymykset :D
Palaan kohta...