Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi täyttää 10,ei ketään vieraita
31.03.2023 |
Lapseni täyttää 10 parin viikon päästä. Taas tulossa juhlat joita juhlimme kaksin. Lapsen mummo käy päivällä mitya muita vieraita ei ole. Isänsä asuu muualla eikä halua tulla, miehen sukulaiset ja kummit sieltä puolelta eivät ole koskaan tulleet. Omia sukulaisia ei ole, isän puolelta oleva suku ei minuun tai lapseeni halua pitää yhteyttä. Sydäntä särkee taas tämä tilanne, joten nyt vielä enemmän kun on ensimmäinen tasaluku täynnä. Muistan aina ne muut synttärit kun laulan yksin ja lapsi puhaltaa kynttilät. muutama kaveri.on kutsuttu myöhemmin huhtikuussa juhliin mutta synttäripäivä ollaan taas kaksin. olenko vanhanaikainen kun suren tätä, onko muilla sukulaisia lasten synttäreillä? eniten surettaa kun tiedän että yksinäisyys jatkuu koko lapsen elämän kun sukulaisua ei vain elämässä ole.
Kommentit (45)
Miksi olette kotona kaksin. Käykää kylpylässä tms. Tehkää jotain arjesta poikkeavaa. Anna lapsen valita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut kaikilla kaverisynttärit 3-vuotiaasta ylöspäin.
No mitäs jos nyt kutsut ne kaverit silloin synttäripäivänä? Ja vaikka vähän reilummin niitä lapsia, esim koululuokalta ja harrastuksista?
Menkää vaikka johonkin missä on eläimiä tai vaikka leffaan.
Meillä ei ole lapsilla ollut ikinä sukusynttäreitä! Varsinaiset synttärit on juhlittu perheen kesken ja 4v alkaen on ollut kaverisynttäreitä. En ole osannut edes ajatella, että sukulaissynttärit olisi jotenkin mielenterveyden ja yleisen kehityksen kannalta tarpeellisia. Mummoilta tulee kortit, kummeilta samoin, joskus pakettikin. Joskus ovat osuneet samoihin aikoihin kyläsille, yleensä eivät. Silti meillä on ihan OK välit sukuihin.
Joten jospa lopettaisin turhan asian suremisen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meilläkään enää sukulaisia kutsuttu tuossa iässä.
Leffaa suosittelen minäkin. Ja vielä parempi, jos saatte siinä ohessa tuettua jotain paikallista elokuvateatteriyrittäjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me vietämme lapseni kanssa aina kivan päivän synttäreillä.
Mummo ja pappa, kummi käyvät, mutta muita ei ole.
Viimeksi olimme syömässä ja kylpylässä kaksin 🤗
Tsemppiä.. Tiedän sen syyllisyyden, vaikka en voi taikoa lisää sukua, kun isänsä ja isän suku epävakaita sekopäitä joita en lapsen elämään edes halua.
Ei meillä ole lapsilla sukulaissynttäreitä. Oman perheen kesken juhlitaan silloin synttäripäivänä ja sitten on kaverisynttäreitä. Yleensä niitä on kahdet. Ekat päiväkoti/koulukavereille ja tokat naapuruston lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ankeaa porukkaa täällä. Kyllähän nyt sukulaissynttärit kuuluu järjestää. Tietenkin. Tärkeää lapselle. Sitten jos niitä sukulaisia ei ole, niin tyhjästä on paha nyhjäistä. Tuleehan tuonne nyt kuitenkin lapsen mummi käymään ja se on ihan riittävä.
Tehkää jotain kivaa kaksin! Miksi olisitte vain kotona? Ei lapsi osaa kaivata isoja synttäreitä, jos niitä ei hänellä ole koskaan ollut. Sen sijaan lapsi kyllä tykkää, kun teette yhdessä jotain erityisiä synttärijuttuja.
Ei kannata roikkua vanhoissa perinteissä eikä ottaa omia lapsuuskokemuksia mittariksi. Tehkää uudet perinteet, teidän näköiset ja teidän tilanteeseenne sopivat.
Esim. meillä on nykyään aikuisten lasten kanssa tapana se, että synttäreiden kunniaksi viemme lapsen syömään, kohotamme maljan ja nautimme pitkän kaavan mukaan hyvän illallisen ravintolassa. Ihan vain lapsi ja vanhemmat, ei mitään vieraita. Sisarukset ovat joskus mukana, mutta useimmiten eivät. Itse ainakin tykkään kovasti tästä tavasta, eikä lapsiltakaan ole moitteita kuulunut. Nykyään toki juhlivat myös omien kavereidensa kanssa varmaan jollain tavalla.
Miksi että voisi ottaa jotain tällaista perinnettä itsellenne? Ei nyt ehkä mitään hienoa ravintolaa 10-vuotiaalle, mutta jotain häntä kiinnostavaa? Vaikka leffaan ja Mäkkäriin, jos lapsi sellaisesta tykkää?
Lapsi muistaa juhlastaan varmasti parhaiten sen, onko tunnelma ollut kiva. Yritä itse iloita ja innostua yhteisistä kokemuksista ja juhlapäivästä. Silloin siitä jää lapsellekin varmasti hyvät muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin. Omalla lapsella on tavallaan vain minun puolen suku. Isän suku asuu kaukana ja heillä eikä isällä ole tapana ottaa yhteyttä tai olla aktiivisia. Aina löytyy kompensaatiota. Esim ottaa tavaksi tehdä jotain kivaa aina syntymäpäivänä. Tein sitä oman kummilapsen kanssa ja hän muistaa ne vieläkin.
Ja on aika tyhmää sanoa, mutta esim rippijuhlissa oli kavereita ja aikuisilta saatavat rahalahjat jäi saamatta. Mutta sen eron huomasi muihin kavereihin nähden. Esim isältään tai siltä sivulta lapsi ei ole ikinä saanut mitään lahjaa.
lapsi on varmaan poika. poikien elämä on yksinäisempää kuin tyttöjen. ja hyvä pojan on oppia se jo tuossa iässä, kun vanhempana kohtaa kaikki metoot ja voimaantumiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika ankeaa porukkaa täällä. Kyllähän nyt sukulaissynttärit kuuluu järjestää. Tietenkin. Tärkeää lapselle. Sitten jos niitä sukulaisia ei ole, niin tyhjästä on paha nyhjäistä. Tuleehan tuonne nyt kuitenkin lapsen mummi käymään ja se on ihan riittävä.
Ei meillä ollut koskaan lapsina sellaisina, ei ole ollut mun miehelläkään.
En ole ikinä edes kuullut sellaisista ennen tätä! Kymmenvuotiaalle kyllä ne kaverit on tuhat kertaa tärkeämmät kuin sukulaiset.
Olet nyt itse tekemässä lapselle ongelmaa asiasta, jota hän ei edes ihmettele, mutta sinulle tuo sukulaisuus on jostain syystä tärkeää, vaikka et ole itse lapsena saanut sukusynttäreitä kokea. Päättelen tämän siiitä, että sukulaisia ei ole eli ei sisaruksia, serkkuja, setiä, tätejä jne.
Oma kokemus on, että "traumatisoivampaa" on se, jos ei ole yhtään kaveria ketä kutsua tai ne kaverit ei tule paikalle. Itselläni oli yhdet synttärit lapsena, joille tuli vain yksi vieras, ja se kyllä suretti ja jotenkin hävetti. Jos lapsella on kuitenkin kavereita, niin pidät kivat kaverisynttärit. Sukulaisia kaipaat todennäköisesti itse enemmän kuin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Omalla lapsella on tavallaan vain minun puolen suku. Isän suku asuu kaukana ja heillä eikä isällä ole tapana ottaa yhteyttä tai olla aktiivisia. Aina löytyy kompensaatiota. Esim ottaa tavaksi tehdä jotain kivaa aina syntymäpäivänä. Tein sitä oman kummilapsen kanssa ja hän muistaa ne vieläkin.
Ja on aika tyhmää sanoa, mutta esim rippijuhlissa oli kavereita ja aikuisilta saatavat rahalahjat jäi saamatta. Mutta sen eron huomasi muihin kavereihin nähden. Esim isältään tai siltä sivulta lapsi ei ole ikinä saanut mitään lahjaa.
Ensin sanot että sinun puolen suku on, sitten että rippijuhlassa oli vain kavereita? Eikö siis sinullakaan ole niitä sukulaisia jotka tulisivat? Itselläni oli aina vain äidin puolen sukulaiset (mummo, täti ja eno perheineen), enkä kokenut että mistään olisin jäänyt paitsi. Tietysti aina jotkut saa enemmän rahaa lahjaksi jos on isompi suku, mutta mitä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika ankeaa porukkaa täällä. Kyllähän nyt sukulaissynttärit kuuluu järjestää. Tietenkin. Tärkeää lapselle. Sitten jos niitä sukulaisia ei ole, niin tyhjästä on paha nyhjäistä. Tuleehan tuonne nyt kuitenkin lapsen mummi käymään ja se on ihan riittävä.
Ei meillä ollut koskaan lapsina sellaisina, ei ole ollut mun miehelläkään.
En ole ikinä edes kuullut sellaisista ennen tätä! Kymmenvuotiaalle kyllä ne kaverit on tuhat kertaa tärkeämmät kuin sukulaiset.
Ankea se teidän elämäkin on sitten ollut. Lahjat varmaan isovanhemmilta kelpaavat, mutta vastavuoroisuutta ei sitten ole luvassa heille päin. Itseäni ainakin nolottaisi tuollainen toiminta. Hyvin opetetta lapsille, että ei niillä mummoilla ja papoilla nyt niin suurta merkitystä ole.
Ja kyllä ne kaverisynttäritkin on lapselle tärkeät ja nekin pidetään tietenkin.
Alue: Aihe vapaa
Kaverisynttärit tuonikäisillä on eikä mitään sukulaisjuhlia.