Lapsi täyttää 10,ei ketään vieraita

Somessa on ollut trendinä nyt sellainen kahden lapun valinta ohjaa päivän. En muista sen nimeä, mutta ideana on että lapsi valitsee kahdesta lapusta toisen, jossa on aktiviteetti tai jokin palkinto. Voisit laittaa niihin esim kahvila/jäätelöpaikka, elokuva/uimahalli, hamppari/pizza, shoppailu/eläinpuisto, lahjaksi kirja/kuulokkeet. Tässähän voi paljon improvisoida, lapsi voi valita sokkona tai vaihtoehdot nähtyään. Ja mukava päivä on toteutettavissa myös pienellä budjetilla.

Minulla oli aina lapsuudessa sama, koska äitini oli yh, olin ainut lapsi, eikä sukulaisia ollut. Muistan, kuinka 18-vuotissyntymäpäivilläni äiti vei minut ravintolaan syömään. Muista synttäreistäni en niin paljoa muista, en toisaalta osannut odottaakaan mitään erityistä, koska aina oli näin ollut.

Nyt omilla lapsillani on isoja sukulaissynttäreitä, koska isänsä suku on niin iso, että sieltä tulee aina paljon väkeä.

Omilla synttäreillä ei koskaann ollut sukulaisia.

Ekat omat juhlat, jonne tuli vartavasten sukulaisia oli rippijuhlat 15v

Ei ole jäänyt traumoja.

M41

Ap,kerro mitä mieltä olet ehdotuksista.

Pienenä kävivät serkut ja kaverit. En muista että synttäreitä olisi kauheasti "vietetty" enää 8-vuotta täytettyäni. Yksi syys siihen on että synttärini ovat aivan juhannuksen nurkilla. Myös pikkuveljeni synttärit osuvat siihen. Niitä onkin lapsena vietetty samaan aikaan. Minun aikanani ei ollut vielä edes seurakunnan kymppisynttäreitä, mutta pikkuveljeni aikana olisikin sitten jo.

Ei ole katastrofi vaikka ei vieraita olisikaan. Mieti kesälapsia, joiden kaverit viettävät kesäänsä ties missä. Mutta jokin "juttu" siihen päivään olisi varmaan kiva. Leffailta teatterilla tms. erilaista. Haluaako 10-vuotias äidin kanssa jonnekin. Ehkä sen ikäinen vielä tykkää, mutta voi olla viimeisiä hetkiä.

Ap täällä kiitos kommenteista. Kiva lukea ettei kaikilla muillakaan ole välttämättä isoja juhlia sukulaisille. Kun itse miettii asiaa yksin se suurenee,tulee ikävä olo. Sain hyviä näkökulmia asiaan teiltä.

Lapsi on tyttö ja edesmenneen isäni ainoa lapsenlapsi. itselläni oli lapsena vain sukusynttärit ei kavereita koskaan joten ehkä tämä olo kumpuaa siitä. Tulee myös ikävät synnytysmuistot mieleen kun lapsi oli hengenvaarassa. Meidän piti mennä johonkin pikku matkalle synttäreitä mutta nyt lennot niin kalliita ettei ollut varaa. Kiva idea tuo ravintola, voisin varata pöydän. Ja onneksi on kavereita muutamia ainakim juhliin tulossa sinällään lapsi on onnekkaampi kuin minä lapsena. Niitä kaverisynttöreitä ei voi siirtää kun ovat muualla kuin kotona ja tila varattu etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä kiitos kommenteista. Kiva lukea ettei kaikilla muillakaan ole välttämättä isoja juhlia sukulaisille. Kun itse miettii asiaa yksin se suurenee,tulee ikävä olo. Sain hyviä näkökulmia asiaan teiltä.

Lapsi on tyttö ja edesmenneen isäni ainoa lapsenlapsi. itselläni oli lapsena vain sukusynttärit ei kavereita koskaan joten ehkä tämä olo kumpuaa siitä. Tulee myös ikävät synnytysmuistot mieleen kun lapsi oli hengenvaarassa. Meidän piti mennä johonkin pikku matkalle synttäreitä mutta nyt lennot niin kalliita ettei ollut varaa. Kiva idea tuo ravintola, voisin varata pöydän. Ja onneksi on kavereita muutamia ainakim juhliin tulossa sinällään lapsi on onnekkaampi kuin minä lapsena. Niitä kaverisynttöreitä ei voi siirtää kun ovat muualla kuin kotona ja tila varattu etukäteen.

Ymmärrän sinua hyvin! Yksin ajateltuna ihan tavalliset asiat joskus surettaa paljon ja asia tuntuu isolta. Meidän lapsilla ei esimerkiksi ollut yhtään isovanhempaa päiväkodin isovanhempien päivään (ovat joko kuolleita tai heitä ei kiinnosta lapset) , niin surin asiaa kovin paljon. Itselläni oli niin lämpimät välit isovanhempiini, mutta omat lapseni eivät saa kokea sitä. Päiväkodissa asia ei kuitenkaan hirveästi ollut lapsiani haitannut, henkilökunt oli huomioinut lapsia, joilla ei ollut ketään sinä päivänä siellä.

Ennen juhlittiin koko suvun voimin. Tavallista oli,että lapsi sai rannekellon lahjaksi. Eikö ole koulukavereita?Jos ei niin kai sitä voi kaksinkin juhlia. Entäs kummit? Kai edes onnittelukortteja saa.

Itsekin olin yksinhuoltajan lapsi. Sain äidiltä usein syntymäpäivälahjaksi jonkin kirjan ja äiti oli aina kirjoittanut kauniin onnittelukirjoituksen kirjaan minulle.

Äiti on jo edesmennyt, mutta kirjat minulla on edelleen tallella ja usein haikeudella luen, mitä äiti on minäkin vuonna kirjoittanut kirjaan minulle kauniilla käsialallaan <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä kiitos kommenteista. Kiva lukea ettei kaikilla muillakaan ole välttämättä isoja juhlia sukulaisille. Kun itse miettii asiaa yksin se suurenee,tulee ikävä olo. Sain hyviä näkökulmia asiaan teiltä.

Lapsi on tyttö ja edesmenneen isäni ainoa lapsenlapsi. itselläni oli lapsena vain sukusynttärit ei kavereita koskaan joten ehkä tämä olo kumpuaa siitä. Tulee myös ikävät synnytysmuistot mieleen kun lapsi oli hengenvaarassa. Meidän piti mennä johonkin pikku matkalle synttäreitä mutta nyt lennot niin kalliita ettei ollut varaa. Kiva idea tuo ravintola, voisin varata pöydän. Ja onneksi on kavereita muutamia ainakim juhliin tulossa sinällään lapsi on onnekkaampi kuin minä lapsena. Niitä kaverisynttöreitä ei voi siirtää kun ovat muualla kuin kotona ja tila varattu etukäteen.

Ymmärrän sinua hyvin! Yksin ajateltuna ihan tavalliset asiat joskus surettaa paljon ja asia tuntuu isolta. Meidän lapsilla ei esimerkiksi ollut yhtään isovanhempaa päiväkodin isovanhempien päivään (ovat joko kuolleita tai heitä ei kiinnosta lapset) , niin surin asiaa kovin paljon. Itselläni oli niin lämpimät välit isovanhempiini, mutta omat lapseni eivät saa kokea sitä. Päiväkodissa asia ei kuitenkaan hirveästi ollut lapsiani haitannut, henkilökunt oli huomioinut lapsia, joilla ei ollut ketään sinä päivänä siellä.

Ja meillä isovanhempien päivänä oli vain työttömiä isovanhempia ja pari eläkeläistä, työssäkäyvät ei klo 9 päässeet paikalle. Tätä surun päivää!

Olemme asuneet toisessa maassa siitä lähtien kun lapset olivat pieniä eli mitään sukusynttäreitä ei ole voinut ajatellakaan. Hyvin on perheen kesken ja kaverisynttärien parissa kaikki syntymäpäivät vietetty iloisissa merkeissä. Lapset on jo teinejä ja toivovat edelleen, että syntymäpäivän kunniaksi mennään perheen kesken syömään, minkä myös aina teemme. Eli ap, valoisa asenne ratkaisee tosi paljon ja sinä voit lapsen kanssa luoda ihan sellaiset synttäriperinteet kuin itse tahdotre, kunnon kaverisynttäreitä unohtamatta.

Ihan turhaa draamaa.

Meille ongelma lähinnä vaan sen kanssa joka syntynyt kesällä kun ei voi luokkakavereita pyytää. Tai voisi ehkä mutta enemmän epävarmaa onko ketään paikalla.

Sukulaisia vähän yhteyksissä tai lähimailla ja varsinkaan lapsellisia, siis sellaisia keillä lapsia.

Lopettakaa hyvänen aika ruikutus, ei tämä kympin maa sentään kaikkea voi tarjota. Mikähän on syy, että isän suku kukaan isovanhemmista ei välitä, kukaan sukulaisista ei välitä. Kai siihen nyt hyvänen aika sentään joku syy on, edes matka ei ole tänä päivänä este. On kaikki vempaimet pitää yhteyttä,  vaikka toiselle puolelle palloa. Miksi lapsi on yksin,  sitä sietää kysyä ja mennä peilin eteen. Sorry. Vai pitääkö sossun laittaa synttärijuhlaraha 1000 per lapsukainen, ettei kukaan pahoita mieltään.

Olin yh-äiti mutta  lapseni molemmat vanhemmat ja tädit ja sedät olivat synttäreillä mukana,  joulut ym olimme suvun keskellä. 10-vuotiaana halusi pitää kaverijuhlia, sitten en minäkään kelvannut pippaloihin kun täytti 18v, mutta en itkenyt päinvastoin 😛

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa hyvänen aika ruikutus, ei tämä kympin maa sentään kaikkea voi tarjota. Mikähän on syy, että isän suku kukaan isovanhemmista ei välitä, kukaan sukulaisista ei välitä. Kai siihen nyt hyvänen aika sentään joku syy on, edes matka ei ole tänä päivänä este. On kaikki vempaimet pitää yhteyttä,  vaikka toiselle puolelle palloa. Miksi lapsi on yksin,  sitä sietää kysyä ja mennä peilin eteen. Sorry. Vai pitääkö sossun laittaa synttärijuhlaraha 1000 per lapsukainen, ettei kukaan pahoita mieltään.

Olin yh-äiti mutta  lapseni molemmat vanhemmat ja tädit ja sedät olivat synttäreillä mukana,  joulut ym olimme suvun keskellä. 10-vuotiaana halusi pitää kaverijuhlia, sitten en minäkään kelvannut pippaloihin kun täytti 18v, mutta en itkenyt päinvastoin 😛

Ei tullut mieleen että kaikilla ei ole setiä tai tätejä? Vanhemmillani ei ollut sisaruksia ja heidän omat vanhempansa olivat kmalkoholisteja/kuolleita. Kummeja ei ollut, kun ei minua ole kastettukaan. Isäni muutti ulkomaille. Ei siis ollut muita kuin äitini.

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa hyvänen aika ruikutus, ei tämä kympin maa sentään kaikkea voi tarjota. Mikähän on syy, että isän suku kukaan isovanhemmista ei välitä, kukaan sukulaisista ei välitä. Kai siihen nyt hyvänen aika sentään joku syy on, edes matka ei ole tänä päivänä este. On kaikki vempaimet pitää yhteyttä,  vaikka toiselle puolelle palloa. Miksi lapsi on yksin,  sitä sietää kysyä ja mennä peilin eteen. Sorry. Vai pitääkö sossun laittaa synttärijuhlaraha 1000 per lapsukainen, ettei kukaan pahoita mieltään.

Olin yh-äiti mutta  lapseni molemmat vanhemmat ja tädit ja sedät olivat synttäreillä mukana,  joulut ym olimme suvun keskellä. 10-vuotiaana halusi pitää kaverijuhlia, sitten en minäkään kelvannut pippaloihin kun täytti 18v, mutta en itkenyt päinvastoin 😛

Äitini teki valinnan aikoinaan ettei pitänyt yhteyttä sukulaisiin eron jälkeen joten isän puolelta sukulaiset ovat tuntemattomia. Äitini puolelta on kaikki sisaruksensa kuolleet ja itselläni on yksi päihdeongelmainen sisarus johon en voi pitää yhteyttä. Isänsä puolelta lapsen suku asuu Pohjois- Suomessa eikä he halua tänne tulla juhliin, syytä en tiedä olen pitänyt yhteyttä. En voi ketään pakottaa..Ehkä syynä on raha matkoineen tulee aika kalliiksi kun meillä ei mahdu majoittumaan.t: ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa hyvänen aika ruikutus, ei tämä kympin maa sentään kaikkea voi tarjota. Mikähän on syy, että isän suku kukaan isovanhemmista ei välitä, kukaan sukulaisista ei välitä. Kai siihen nyt hyvänen aika sentään joku syy on, edes matka ei ole tänä päivänä este. On kaikki vempaimet pitää yhteyttä,  vaikka toiselle puolelle palloa. Miksi lapsi on yksin,  sitä sietää kysyä ja mennä peilin eteen. Sorry. Vai pitääkö sossun laittaa synttärijuhlaraha 1000 per lapsukainen, ettei kukaan pahoita mieltään.

Olin yh-äiti mutta  lapseni molemmat vanhemmat ja tädit ja sedät olivat synttäreillä mukana,  joulut ym olimme suvun keskellä. 10-vuotiaana halusi pitää kaverijuhlia, sitten en minäkään kelvannut pippaloihin kun täytti 18v, mutta en itkenyt päinvastoin 😛

Ei tullut mieleen että kaikilla ei ole setiä tai tätejä? Vanhemmillani ei ollut sisaruksia ja heidän omat vanhempansa olivat kmalkoholisteja/kuolleita. Kummeja ei ollut, kun ei minua ole kastettukaan. Isäni muutti ulkomaille. Ei siis ollut muita kuin äitini.

Arvasin että sohaisin muurahaispesää, koska olen toista mieltä. Nythän pitää hoilata samaa virttä.

Onhan nyt ihmisen elämässä tuttavia, ystäviä ja työkavereita joista voi tulla hyvinkin läheisiä,  jos suku ja läheiset ovat hylänneet, tai itse olet heidät hylännyt.  Jos siis on jotain sosiaalista elämää,  käy vaikkapa töissä ja lapsi päiväkodissa tai koulussa normaalisti.

Kummeja nyt ei nykyään ole, koska lapsen kastaminen ja ristiäiset ovat mennyttä kalua. Lapselleni kummit olivat arvokas asia, nykyään sekin on vedetty lokaan.

Isän muuttaminen ulkomaille ei ole mikään este yhteydenpidolle jos haluaa pitää yteyttä omaan lapseensa.

Tsekkaa facesta Synttärikaverit-ryhmä. Kaikki lapset ansaitsee kivat synttärit! Ja jos isompaa juhlaa ei tule, vie lapsi tosiaan kahdestaan herkuttelemaan ja tekemään jotain hauskaa. Itse muuten about inhosin noita sukusynttäreitä lapsena. En tykännyt huomiosta ym ja oli kai tylsääkin. Vanhemmat ei kuunnelleet kun isompana sanoin etten haluais niitä.

Kumpaa tuo harmittaa oikeasti enemmän, sinua vai lastasi?

Toki lapsesikin on ihan jo myötätunnosta surullinen, kun näkee, että hänen äitiään harmittaa.

Jos ne ihmiset eivät oikeasti välitä teistä, ei ette te nauttisi niistä juhlista, vaikka he tulisivatkin.

Teillähän säästyy rahaa, kun ei tarvitse koko sukua kestitä, joten sillä rahalla voitte tehdä jotain kivaa lapsesi kanssa.

Meillä kymmenvuotiaat saivat kutsun seurakunnan Täyden kympin juhliin, minne siis kutsuttiin kaikki kymmenvuotiaat leikkimään ja syömään kakkua.

Lapset hoilasivat "On hienoa olla täys kymppi" vielä viikkokausia juhlien jälkeen :D Tämä oli kiva juttu, vaikka ollaankin ihan tapauskovainen tavisperhe. Tietenkään teille ei tule kutsua jos ette kuulu kirkkoon, mutta kyllä lapsi tykkää enemmän kaverisynttäreistä kuin vanhojen ihmisten pönötysjuhlista.