2-vuotias söi päiväkodissa 800 g kiviä ja soraa
Lapselle tuli maha kipeäksi ja äiti otti asian puheeksi päiväkodissa, josta kerrottiin, että poika oli syönyt ulkoilun aikana hiekkaa ja kiviä. Kukaan hoitajista ei ollut kuitenkaan kuulemma nähnyt tapausta.
https://www.is.fi/perhe/art-2000009485455.html?fbclid=IwAR3cOxDEdVsZ8bq…
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Toi määrä kyllä vaikuttaa utopistiselta. Siis melkein kilon.
En ihan usko, näin kolmen lapsen äitinä.
Siinä on saanut syödä oikein urakalla hiekkaa ja kiviä.
Todellakin! Eikä tollanen määrä edes mahdu mihinkään ton ikäisen kropassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon on tullut näitä päiväkodin epäkohtia esille, entä jos äitit hoitais sit ne ihan pienimmät itse kotona? Kun lapsia tehdään niin suunniteltaisiin ne asiat niin että hoidettaisiin kotona, tuntuu että koko kasvatus vastuu on siirretty muille.
Miksi äidit? Miksei isät? Ihan vaan vanhemmat, sukupuoleen katsomatta?
Mistä luulet löytäväsi naisen, joka haluaa elättää kotonamakaavan koti-isän.
Vierailija kirjoitti:
Noille lastenvahdeille maksetaan ihan liikaa ja työn laatu on tuollaista
Niille maksetaan varhaiskasvatuksen asiantuntijan palkka. Jos palkka olisi pienempi niin työntekijöitä olisi varaa palkata enemmän. Kouluttamattoman lastenvahdin palkka on vain reilu puolet varhaiskasvatuksen asiantuntijan palkasta.
Vierailija kirjoitti:
Taas jotain ihan huuhaata Iltasanomilta. 2-vuotias lapsi ei todellakaan syö 800 grammaa (melkein kiloa) kiviä. Ei taatusti syö. Ei syö lähelle kiloa mitään muutakaan.
Tätä minäkin mietin, kun meidän 2-vuotias saattoi olla viikon miltei syömättä, nuoli vain voit leivältä ja joi maitoa. Että tuskin ne kivet sen paremmin olisi maistuneet.
Näille pienille pitäisi olla isommissa laitoksissa oma rajattu piha-alue, jotta pienillä resursseilla pystyy vahtimaan. Meidän päiväkodin piha on valtava, joten näitä voisi sattua sielä vaikka kuinka..
Vierailija kirjoitti:
1980- luvulla oli päiväkodissa puolipäiväosastoja nimenomaan tätä viriketoimintaa varten. Henkilökuntaa oli riittävästi, samalla myös kirjaamista ja henkilökohtaisia suunnitelmia ja tiimipalavereja vähemmän.
Toiminnan alkaessa syksyllä oli pari-kolme suunnittelupäivää ilman lapsia. Vedettiin suuret linjat, puhuttiin kasvatusideologiat, niinsanotut keskusaiheet, alustavat teemat, lyötiin tärkeät päivänmäärät lukkoon. Tästä oli hyvä aloittaa toimintakausi, tutustua lapsiin ja muokata toimintasuunnitelmaa joustavasti lapsiryhmän mukaan. Olen varma, että lapset tulivat huomioiduksi myös yksilöinä paremmin kuin nykyään.Itse olen jäänyt pois pk-työstä, koska en voinut enä tehdä työtäni hyvin olosuhteiden vuoksi. Toisinaan haaveilen vielä " vanhanajan päivkodin" perustamisesta samanmielisten kanssa..
Päivähoitolaki on kumottu, joten perinteistä päiväkotia ei ole enää mahdollista perustaa ainakaan julkisrahoitteisena toimintana. Ja vanhemmat tuskin haluavat maksaa lapsen hoidon todellista kustannusta eli noin 1000 euroa kuukaudessa. Eli käytännössä tuollainen on tekemätön paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan mukava fiilis mutsilla, kun on kasvattanut noinkin järkevän penikan :) Hävettääköhän edes.
Se lapsi on kaksivuotias.
Ah... tuossa iässä se on aika yleistä, että maata on suussa. Aika harva nielee. Mistä sen erottaa, jos suu on koko ajan likainen?
Kyllä tuon ikäiset voi maistella, mutta tuolla lapsella menee yli, pitäisi kotiolotkin jo tutkia, kun tuollainen ei ole tervettä. Turha päiväkotia syytää kotioloista tuollainen lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Huoh, koska jutun lukeminen tuntuu olevan jotain rakettitiedettä suurimmalle osalle lainaus jutusta. Johanna kertoo, että hänen poikansa on erityisen tuen tarpeessa ja tälle on tyypillistä laittaa suuhun sinne sopimattomia asioita.
kaikkien mammojen mielestä oma lapsi on erityisen tuen tarpeessa ja niin ihana ja erityinen.
lähes joka kakaralle on nykyään haettu joku diagnoosi, kun niitä ei ole viitsitty kotona kasvattaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan mukava fiilis mutsilla, kun on kasvattanut noinkin järkevän penikan :) Hävettääköhän edes.
Se lapsi on kaksivuotias.
Ah... tuossa iässä se on aika yleistä, että maata on suussa. Aika harva nielee. Mistä sen erottaa, jos suu on koko ajan likainen?
Kyllä tuon ikäiset voi maistella, mutta tuolla lapsella menee yli, pitäisi kotiolotkin jo tutkia, kun tuollainen ei ole tervettä. Turha päiväkotia syytää kotioloista tuollainen lähtee.
lasun paikka
Miksi noin pieni lapsi on päiväkodissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomeen syntyy koko ajan vaan sairaampia lapsia? Tuokin tapaus on joku erityispiirteinen. Ei esim päivähoitojärjestelmää voi luoda jokaisen yksilölliseen tarpeeseen.
Suomessa on varhaiskasvatusjärjestelmä eikä päivähoitojärjestelmää. Varhaiskasvatukseen kuuluu se, että lapsen käytöksen juurisyyt selvitetään.
Vanhan ajan lastentarhatädit vielä luulivat, että adhd paranee jäähypenkillä istumalla.
Vanhan ajan lastentarhatädit eivät olleet kuulleetkaan adhstä, pitivät vaan kurittomana, ja kuritettiin kovinkin ottein.
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin pieni lapsi on päiväkodissa?
Varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus. Pelkän kotikasvatuksen saaminen ei tutkimusten mukaan riitä lapsille
Meillä kyllä puoliso hoiti kaikki lapset kotona 3-vuotiaiksi asti .Niukkuutta oli yhden töissäkäyvän perheessä nyt vanhemmiten voi olla tyytyväinen ,tasapainoisia lapsia ilman ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomeen syntyy koko ajan vaan sairaampia lapsia? Tuokin tapaus on joku erityispiirteinen. Ei esim päivähoitojärjestelmää voi luoda jokaisen yksilölliseen tarpeeseen.
Suomessa on varhaiskasvatusjärjestelmä eikä päivähoitojärjestelmää. Varhaiskasvatukseen kuuluu se, että lapsen käytöksen juurisyyt selvitetään.
Vanhan ajan lastentarhatädit vielä luulivat, että adhd paranee jäähypenkillä istumalla.
Vanhan ajan lastentarhatädit eivät olleet kuulleetkaan adhstä, pitivät vaan kurittomana, ja kuritettiin kovinkin ottein.
Vasta noin viimeisten 10 vuoden aikana on ymmärretty, ettei erityislapsille voi pitää kuria ja ettei tavallinenkaan lapsi hyödy kurinpidosta. Kurin sijasta lapsi tarvitsee tukea.
Kuka antaa pojallensa kiven kun tämä leipää pyytää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi Suomeen syntyy koko ajan vaan sairaampia lapsia? Tuokin tapaus on joku erityispiirteinen. Ei esim päivähoitojärjestelmää voi luoda jokaisen yksilölliseen tarpeeseen.
Suomessa on varhaiskasvatusjärjestelmä eikä päivähoitojärjestelmää. Varhaiskasvatukseen kuuluu se, että lapsen käytöksen juurisyyt selvitetään.
Vanhan ajan lastentarhatädit vielä luulivat, että adhd paranee jäähypenkillä istumalla.
Vanhan ajan lastentarhatädit eivät olleet kuulleetkaan adhstä, pitivät vaan kurittomana, ja kuritettiin kovinkin ottein.
Vasta noin viimeisten 10 vuoden aikana on ymmärretty, ettei erityislapsille voi pitää kuria ja ettei tavallinenkaan lapsi hyödy kurinpidosta. Kurin sijasta lapsi tarvitsee tukea.
Voisimmekö ymmärtää saman venäläistenkin kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi saanut olla kotona riittävästi ulkona ? Miksi ei ole tuohon ikään mennessä oppinut ettei kiviä voi syödä ?
Olisko tämä: Johanna kertoo, että hänen poikansa on erityisen tuen tarpeessa ja tälle on tyypillistä laittaa suuhun sinne sopimattomia asioita. Hän on tästä päiväkodin henkilökunnalle myös kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin pieni lapsi on päiväkodissa?
Varmaan lastensuojelu lapsen sinne määrännyt. Tai ottavat muuten huostaan.
Silloin on pakko. Turha syyttää äitiä.
1980- luvulla oli päiväkodissa puolipäiväosastoja nimenomaan tätä viriketoimintaa varten. Henkilökuntaa oli riittävästi, samalla myös kirjaamista ja henkilökohtaisia suunnitelmia ja tiimipalavereja vähemmän.
Toiminnan alkaessa syksyllä oli pari-kolme suunnittelupäivää ilman lapsia. Vedettiin suuret linjat, puhuttiin kasvatusideologiat, niinsanotut keskusaiheet, alustavat teemat, lyötiin tärkeät päivänmäärät lukkoon. Tästä oli hyvä aloittaa toimintakausi, tutustua lapsiin ja muokata toimintasuunnitelmaa joustavasti lapsiryhmän mukaan. Olen varma, että lapset tulivat huomioiduksi myös yksilöinä paremmin kuin nykyään.
Itse olen jäänyt pois pk-työstä, koska en voinut enä tehdä työtäni hyvin olosuhteiden vuoksi. Toisinaan haaveilen vielä " vanhanajan päivkodin" perustamisesta samanmielisten kanssa..