Lue keskustelun säännöt.
En halua puhua töissä omista asioistani
30.03.2023 |
Vain hyvin pintapuolisesti, en jakaa elämääni/perheasioitani yksityiskohtaisesti. Ja tätä jotenkin kummeksutaan.
Kovasti yrittävät kysellä ja udella ja kun en halua vastata tarkemmin, niin minusta varmasti saa ylimielisen kuvan.
Mikä tässä on outoa?
Millaisia te olette työyhteisössä, avoimia vai pidättyväisiä?
Kommentit (59)
Ei minusta ole pakko kertoa mitään mitä ei halua.
Olen itse ajatellut ruveta kertomaan aina eri versioita elämästäni liian uteliaille ihmisille. Olisi mukava kuulla alkavatko juorut levitä tai tajuaisivatko missään vaiheessa että puhun mitä sattuu... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap mahdollisesti naisvaltaisessa työpaikassa töissä? Itse olen ollut kohta 40 vuotta miesvaltaisella alalla töissä. Ketään ei todellakaan koskaan kiinnosta yksityisasiani lainkaan eikä mitään tarvitse jakaa. :-D
Vierailija kirjoitti:
Onko ap mahdollisesti naisvaltaisessa työpaikassa töissä? Itse olen ollut kohta 40 vuotta miesvaltaisella alalla töissä. Ketään ei todellakaan koskaan kiinnosta yksityisasiani lainkaan eikä mitään tarvitse jakaa. :-D
Kyllä, naisvaltaisella alalla juurikin.
Toisten asiat kiinnostaa niin kovin, saikkujen syitä myöten.. perhe- ja parisuhde asiat yms. Niin ahdistavaa, kun itselle se on vaan työpaikka eikä mitään muuta.
-Ap
Puhut tai et, niin sinusta puhutaan. Itse olen ottanut ulkopuoliseen tahoon yhteyttä ja pyytänyt apua muutaman asian kanssa. Silloin kun lähdetään törkeyksiä tekemään toista kohtaan, niin asiat selvitetään tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Mä pidän vähän outona, jos ei oikeesti kerro mitään itsestään. Puhutteko te kollegoiden kanssa vain työasioita? Vapaassa keskustelussa kun tulee väkisinkin esiin ihan perustietoja kuten asuinpaikka ja perhesuhteet vaikka niitä ei pätkääkään korostaisi. Ihan vaan jo siitä syystä, että on kohteliasta esittää toiselle tarkentavia kysymyksiä eikä sillä ole mitään tekemistä utelun kanssa.
Mä oon ollut 6 vuotta samassa työpaikassa eikä kukaan tiedä musta oikein mitään. Vapaassa keskustelussa muut kertovat niin tohkeissaan omia asioitaan, että niistäkin selviää vaan kyselemällä jatkokysymyksiä ja esittämällä kiinnostunutta, ja äkkiä kahvitauko onkin jo päättynyt. Jos joku multa kysyisi, että onko mulla lapsia, niin vastaisin totuudenmukaisesti "kyllä". Mutta kaikki ovat siinä uskossa, että mulla ei ole kun en puhu niistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minusta ole pakko kertoa mitään mitä ei halua.
Olen itse ajatellut ruveta kertomaan aina eri versioita elämästäni liian uteliaille ihmisille. Olisi mukava kuulla alkavatko juorut levitä tai tajuaisivatko missään vaiheessa että puhun mitä sattuu... :)
Mä olen tehnyt tätä :D Puhunut siis ihan mitä sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä kai on velvollisuus tehdä töitä. Ei muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oma henkilökohtainen elämä alkaa vaikeuttaa työelämää, silloin on ok jos pomoa alkaa kiinnostamaan syyt mutta työkavereille nämäkään asiat ei lähtökohtaisesti kuulu. Se on työntekijän, työnantajan ja mahdollisesti työterveyden välinen asia.
Pomoa kiinnostaa vain työsuoritus ja tuottavuus, ei henkilökoht. asiat. Ja myös työterv. hoito kuuluu yksilönsuojaan, eikä sieltä työnantajalle mitään kerrota.
Henk.koht. asioiden vatvominen on lähinnä joidenkin työkavereiden ongelma, eikä suinkaan yritysjohdon tai esimiehen.
Vierailija kirjoitti:
Puhut tai et, niin sinusta puhutaan. Itse olen ottanut ulkopuoliseen tahoon yhteyttä ja pyytänyt apua muutaman asian kanssa. Silloin kun lähdetään törkeyksiä tekemään toista kohtaan, niin asiat selvitetään tavalla tai toisella.
Viranomaiset on sitä varten että tarvittaessa auttavat. Ammatillinen käytös koskettaa jokaista työpaikalla olevaa. Jokaisella on fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrittäjän näkökulmasta itseä inhottaa ihmisten utelu, en ole tuppisuu niin puhua voi miljoonasta muustakin asiasta kuin parisuhdestatuksesta ja henkilökohtaisista asioista. Ahdistaa sellaiset jotka tilaa ja tilaa, eivät tajua kun en halua avautua kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Sitä ei kummeksuta jos on parisuhde, mutta jos ei ole niin saattaa leimautua yli kolmekymppisenä, mutta riippuu sosiaalisuuden asteesta.
Kyllä herkästi kummeksutaan jos ei ole perus kaavamainen parisuhde jossa ei vaikka asuta yhdessä tai pyritä siihen, ei olla aviossa tai pyritä siihen tai ei ole lapsia eikö pyritä siihen että olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhu omista asioistani juuri mitään. Naisvaltainen ala. Maailmassa riittää puheenaiheita muitakin, jos haluaa. Vähempi on parempi.
Kyllä haluan uudessa työpaikassa tutustua ihmisiin, olen saanut ystäviäkin työpaikoilta. En väkisin utele muilta kuitenkaan, yleensä ihmiset kertovat kyselemättäkin, jos haluavat. Saatan itse kertoilla ensin ja siinä sitten mukaan liittyvät ne, jotka haluavat. En nyt heti kaikkea kerro tai kaikille, mutta jos ystävystytään niin sitten voin työkaverille kertoa ihan samoja juttuja kuin muillekin ystävilleni.
Jokaisessa paikassa näin ei ole käynyt, mutta samanhenkistä seuraakin on löytynyt. Läheisiä ystäviä tullut työkavereista ja vietetään vapaa-aikaakin yhdessä sellaisten kanssa, joilla elämäntilanne ja halu sallii. Perheelliset harvoin kovin usein jaksavat hengailla. Itse olen parisuhteessa, mutta lapsia ei ole, ja tosiaan aika sosiaalinen, niin mieluusti vietän aikaa mukavassa seurassa.
En halua puhua henkilökohtaisista asioista juuri lainkaan. Mitä kertoisin? Jäin vuosi naimisiin menon jälkeen leskeksi alle kolmekymppisenä kun puoliso menehtyi onnettomuudessa. Tai etten ole sen jälkeen ketään löytänyt joka kiinnostaisi. Harrastuksista ja muusta voin toki kertoa.
En kerro työpaikalla elämästäni enää nykyään mitään, sen verran juoruavaa porukkaa ovat. Opittu kantapään kautta enkä halua olla missään ylimääräisissä tekemisissä tämän porukan kanssa.
Aion vaihtaa työpaikkaa parin vuoden sisään, vielä en koska on vakituinen työ ja olen raskaana. Lomat ja muut kertyneet ylimääräiset vapaat olen pyytänyt putkeen niin että välttämättä kukaan ei ehdi edes hoksata että olen raskaana ennen kuin jään pois. Luonnollisesti en kerro kenellekään paitsi esimiehelle ja vasta silloin kun pitää, ja vannotan pitämään suunsa kiinni yksityisestä terveystiedosta. Siinähän ihmettelevät kun häivyn. Jos hyvin käy eli uusi työ tärppää helposti niin en edes palaa noin kamalaan paikkaan hoitovapailta.
En minäkään puhu enää kuin harrastuksista ym. neutraaleista aiheista. Kaikki yksityiselämän ihmissuhdejutut jätän kertomatta. Olen nuorena ollut avoimempi ja kantapään kautta opin, että ei kannata enää. Oudon, estoisen ja leuhkan maineen tällä käytökselläni lienen jo saanutkin mutta se on pienempi paha verrattuna esimerkiksi siihen, että joutuu työyhteisön epävirallisen päällepäsmäröitävän ja "maskotin" rooliin vain siksi, että on sinkku. Etenkin perinteisillä naisvaltaisilla työpaikoilla on töissä paljon konservatiivista porukkaa, joista osa on salaa tyytymättömiä elämäänsä ja jotka ovat suorittaneet elämäänsä siten, kuten naisen "kuuluu". Sen sijaan, että he keskittyisivät laittamaan omaa elämäänsä paremmalle mallille sen verran minkä pystyvät, sekaantuvat he työtovereiden yksityiselämään. Pahimmillaan yrittävät ajaa jonkun nuoremman, uudemman, epävarmemman tai muuten joukosta erottuvan samaan jamaan missä itse ovat.
Terkut siis kaikille heille, jotka ovat närkästyneitä "sulkeutuneista" työkavereista: miettikää itse, miten suhtaudutte ihmisiin työpaikallanne ja millaista ilmapiiriä sinne luotte. Onko työyhteisönne sellainen, että siellä on tilaa olla oma itsensä perhetilanteesta, siviilisäädystä, seksuaalisesta suuntautumisesta ym. seikoista riippumatta? Vai onko teillä vallassa vain yksi hyväksytty elämisen malli, josta poikkeavia on lupa nuhdella ja kohdella muutenkin rajattomasti? Moni vaistoaa melko alussa sen, mitä kannattaa kertoa ja jättää kertomatta. Varsinkin silloin, jos taustalla on aiempia kokemuksia juoruilevista ja rajattomista työkavereista mikä vaikuttaa olevan ikävän yleistä.
Mä pidän vähän outona, jos ei oikeesti kerro mitään itsestään. Puhutteko te kollegoiden kanssa vain työasioita? Vapaassa keskustelussa kun tulee väkisinkin esiin ihan perustietoja kuten asuinpaikka ja perhesuhteet vaikka niitä ei pätkääkään korostaisi. Ihan vaan jo siitä syystä, että on kohteliasta esittää toiselle tarkentavia kysymyksiä eikä sillä ole mitään tekemistä utelun kanssa.