Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Itsestään huolehtimisen lopettaminen
29.03.2023 |
Otsikon mukaisesti näin on nyt päässyt käymään. Koska ei enää 1,5 vuoteen ole kiinnostanut.
Syitä tähän toki voidaan hakea mutta suurimpana on masennus, pitkän avioliiton päättyminen ja työllisyystilanteen raju heikkeneminen. Olin yrittäjä ja masennuksen sekä ahdistuksen vuoksi vielä 1,5 vuotta sitten AAA luokassa ollut yritykseni jolla meni ihan hyvin on ajautunut selvitystilaan ja konkurssi on todellisuutta ennen kesän loppua. En vain pystynyt enää tekemään asioita. 7 työntekijää tulee jäämään piakkoin työttömäksi.
Lopetin myös täysin urheilun. Aikaisemmin normaalipainoinen ja urheilullinen sekä kaikesta innostuvasta on tullut pelkkä kotona makaava ja sohvaa kuluttava läski. 28kg lihonnut ja lihasmassaa on kadonnut huomattavasti. Tästä syystä myös erinäisiä vaivoja on ilmaantunut mm. nivelien tulehdusta ja tukirangan herkkyyttä.
On sillä merkitystä ihmisen kohdalla, että omaa elämäniloa, tavoitteellisuutta ja rinnalla on toinen joka innostaa aina uudestaan ja uudestaan. En odota, että koen tätä uudestaan vaan olen lopettanut jopa haaveilun asiasta. Se juna meni jo voitaisiin todeta. Tuskin tätä enää pitkään kroppa kestää. Lääkäri, sen kerran kun naapuri pakotti minut sinne, sanoi että muutama vuosi tällaista elämää ja olen täysi invalidi. Toivottavasti Hietanummella mutta eihän tätä voi elämäksi kutsua.
Elämä on silkkaa pas*** ja ei muuksi muutu. Kadehdin ihmisiä joilla on onni ja sen pystyvät pitämään.
M45
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa jamassa. Tää on aika syvältä. Ehkä oisin kaivannut edes rakkautta. Eilen luin, että jossain voi tehdä hautauurnan itselleen ja ajattelin, että toi ois ainut harrastus, jonka ansaitsen. Töissä käyn, mutta itken, kun menen sinne ja itken, kun tulen sieltä. Painan 100 kg. Urheilin ennen ja olin tosi nätti. Nyt makaan sohvalla vapaapäivät. Mulla ei oo ystäviä.
Ehkä meistä tulis hyvä pari. Mutta eihän täällä keneenkään saa yhteyttä. Sekin vielä. Hohhoijaa.
N 47
Minäkin olin ennen hoikka ja hyvännäköinen, pitkät hiukset. Yleensä minut saattoi bongata jumppakassi olalla menossa liikuntoihin.
Mulla ollut rankat 10 vuotta, olen menettänyt pala palalta kaiken, läheiset, kodin, työn, terveyteni. Syöpä vei hiuksetkin.
Minua kalvaa vieläkin että jätin taannoin sairastuessani kymmenet asiakkaani pulaan. Kyllä minäkin erakoiduin ja häpesin yksin. Pisin jakso oli 11 kk kun en tavannut muita kuin piikkiä käsivarteen tai tutkimusputkiin työntäviä hoitajia. Yksin makasin sytokrapuloissani ja yritin pärjätä päivä kerrallaan.
Itse en kaipaa suhdetta. Olen tottunut selviämään kaikesta yksin. Oli helpotus taannoin päästä exästä eroon.
Sairauksissa minulla tuli 35 kg ihan hetkessä. Nyt alan vähitellen olla siinä kunnossa että pystyn liikkumaan ja olen jo laihtunut 10 kiloa. Laihdutan, kuntoilen ja yritän löytää elämäni uudella tavalla, vanhaan ei ole paluuta. Minä olen niin kiitollinen tällä hetkellä tästä jonkinmoisesta terveydestäni että aion saada itseni huippukuntoon ja toteuttaa unelmani 50-synttäreihin mennessä.
Nyt minulla on pitkän tauon jälkeen taas pieniä kivoja työkuvioita. Tehokas masennuslääke auttaa hyvin. Tukkakin alkaa olla jo puoleen selkään. Ihailen ja silittelen sitä joka päivä.
N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että elämässä nyt tulee vastoinkäymisiä, eroja, työttömyyttä, masennuksia, sairauksia jne. ei ole aina itseaiheutettua, ainakaan kokonaan. Mut näitä jankkaajia nyt tällä palstalla riittää aina.
Mulla kanssa takana synnytyksen jälkeinen masennus, avioero ja läheisen kuolema kaikki lähes samaan aikaan. Kyllä siinä muutama vuosi meni vain selviytymiseen. Mihinkään itsestä huolehtimiseen jäänyt voimavaroja. Oikeastaan meni 5v. ennenkuin niitä alkoi taas olla, tämän vuoden alusta. Varmaan vuosi tai pari menee tilanteen korjaamiseen. Toivottavasti ei tulisi mitään suurempia vaatoinkäymisiä tässä. Tsemppiä! Et ole ainoa.
N43
Aikamoinen vollotus. Ei ihme, että on eukko lähtenyt nostelemaan kun on varmasti nähnyt lävitsesi millainen oikeasti AP on. Vähän kuoppia tiessä niin heti luovutetaan. Jos et pysty niin miksi olet edes ylipäätään aloittanut. Surkimus!
Alue: Aihe vapaa
En tied lohduttaako ap, mutta olen asunut vuosia alueella, jossa jatkuva itsetuhoisuuteen kannustaminen on ollut päivittäistä. Yritän pitää mielialan korkealla ja luottaa parempaan tulevaisuuteen vaikka välillä meinaakin usko loppua.
Voimia sinulle ja kyllä elämä vielä lutviutuu. Eivät velat ja rahaongelmat tarkoita elämän päättymistä. Pääasia, jos sinulla on rakastavia läheisiä ympärilläsi. Raha-asiat saat korjattua ajan myötä.