Suomalaiset eivät ymmärrä että työttöminä on ihmisiä jotka ovat työkyvyttömiä mutta eivät pääse eläkkeelle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on myös nitä, jotka eivät kykene työhön ja onhan selvä, että heidän pitäisi olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Systeemi pitäisi siis korjata niiltä osin. Mutta suurin osahan työttömistä on niitä, joiden koulutus/taidot eivät riitä normaalipalkkaisiin hommiin ja taas siitä työstä, johon ei erityisosaamista tarvita, maksetaan niin huonosti, että jää tappiolle verrattuna työkkäriin ja tukiin, jotka menettää, koska saa palkkaa vaikka parisataa kuussa liikaa. Tämähän tietysti korjaantuisi lisäkoulutuksella, johon työttömät saisivat jonkinlaista koulutustukea porkkanana ja näin voisivat valmistua johonkin ammattiin/työhön ja saada paremmin työtä, josta saa inhimillisen palkan. Mutta tällekin pitäisi löytyä maksaja, eli olemme noidankehässä. Ilmeisesti ainoa vaihtoehto useiden puolueiden mielestä on ottaa työntekijät ulkomailta.

Tässä olet täysin oikeassa, mutta jätit käsittelemättä sen kaikkein suurimman tabun: nykyisen työelämän vaatimukset ovat sellaiset, että osa kelkasta pudonneista on yksinkertaisesti liian tyhmiä voidakseen pärjätä enää oikein missään töissä. Sitä ei lisäkoulutuksella paranneta.

Tilanne on sama lähes kaikissa jälkiteollisissa yhteiskunnissa. Esim. amerikkalaisissa tutkimuksissa on toistuvasti noussut esiin "Alle 83 -ongelma": ihminen, jonka äo on alle 83, ei ole työllistämiskelpoinen. Hän ei kelpaa edes Yhdysvaltain armeijalle (siitä tuo raja). Niin tyhmän opettamiseen menee liikaa resursseja hänen työpanoksestaan mahdollisesti saatavaan hyötyyn nähden. Ja kun nämä eivät kelpaa työhön, he syrjäytyvät yhteiskunnasta. Monessa työssä syrjäytyminen alkaa jo jossain äo 90:n tienoilla. Ja tätä porukkaa on paljon, koska noin 16 prosenttia väestöstä sijoittuu älykkyysosamäärältään välille 80-90. Mitä monimutkaisemmaksi työtehtävät menevät, sitä enemmän porukkaa äo-skaalan alapäästä putoaa pois.

Meillä ei ole myöskään tiedossa mitään hoitoa älylliseen tyhmyyteen. Alhaista älykkyyttä ei pystytä korjaamaan oikein millään. Joitain aivotoimintaan liittyviä hoitoja on ilmeisesti olemassa, mutta ne eivät ole käyttökelpoisia suurille joukoille, eikä niillä saatu vaikutus ole riittävä. Jos äo saadaan nousemaan vaikkapa 83:sta 86:een, ei ihmisen tilanne parane oikeastaan mitenkään.

Asiaa ei millään tavalla paranna se, että tästä ei saa puhua. Tästä nimenomaan pitäisi puhua, paljon ja joka paikassa. Meidän pitäisi yhteiskuntana pystyä keksimään tälle porukalle jotain järkevää tekemistä. Kaikki vähäistä älyä vaativat aputyöt ovat poistuneet jo aikoja sitten, eikä mitään uutta ole tullut tilalle. Digitalisaatiokehitys tulee syömään tuon porukat työmahdollisuuksia entisestään. Tähän asiaan pitäisi pystyä puuttumaan, mutta keinoja ei tällä hetkellä ole ollenkaan.

Japani taitaa olla ainoita jälkiteollisia maita, joissa vähäistä älykkyyttä vaativia aputöitä on edelleen olemassa; on kadunlakaisijoita ja nurmikon hoitajan apupoikia, on tietyömaan reunalla opastekylttiä kantavia miekkosia ja vanhoja setiä, joiden työnä on avata pankin ulko-ovi asiakkaille ja sanoa päivää. Ehkä meidän pitäisi ottaa oppia sieltä. Koska tällä menolla meillä on aivan liikaa väkeä, joka on liian tyhmää mihinkään töihin. Se on täysin kestämätön tilanne missä tahansa yhteiskunnassa.

Tähän kun lisätään ne, joiden älli on ok, mutta jotka ovat hitaita. Osa ihmisistä vaan on. Nykyaikana on hyvin vaikea pärjätä, jos se tekemisen tahti on luonnostaan verkkainen -eikä se kaikilla kehity millään harjoittelulla.

Itselläni neurologinen sairaus on tehnyt sen, että "käyn hitaalla". Ihan kaikkeen hampaiden pesusta alkaen menee tupla-aika entiseen verrattuna, koska elimistöni kieltäytyy liikkumasta nopeammin. Kukaan ei luonnollisestikaan halua palkata ihmistä, joka käyttää kaikeen tuplasti sen ajan, minkä normaali tehokas ihminen.

Tietenkään en pääse eläkkeelle, koska kyllähän minä periaatteessa voisin tehdä mitä vaan, ainakin osa-aikaisesti. Ongelma on, että en kelpaa mihinkään.

Suoritin uuden tutkinnonkin, kun ajattelin että uudella alalla pärjäisin paremmin (vanha oli aika tehokkuutta vaativa). No, en päässyt edes toista kertaa työharjoitteluun samaan paikkaan, koska olen niin hidas että minusta on enemmän haittaa kuin hyötyä! En siis kelpaa edes ilmaiseksi.

Voin kertoa, että tämä ns syö naista, kun on ollut tehokas ja kyvykäs ammattilainen, ja nykyään sitten ihan muuta.

Minun pitäisi keksiä jotain, millä voisin edes työmarkkinatuen verran tienata itse, päästäkseni työkkäristä ja kuntouttavasta työtoiminnasta eroon, mutta en ole keksinyt mitään. Ongelmia lisää se, että krooninen sairaus syö itseluottamusta ja stressinsietokykyä, joten mitään yrittäjyyttä ei uskalla edes kokeilla, varsinkin kun sen jälkeen olisi hyvin vaikea päästä takaisin työkkärin listoille, jos ei pärjäisikään.

Päivittäiset kivut ja uupumus kuuluvat myös toki sairauden kuvaan, mutta tuo hitaus itseäni eniten häiritsee.

Ja osa ihmisistä on tosiaan hitaita ihan syntyjään, vaikkei järjessä olisikaan vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on myös nitä, jotka eivät kykene työhön ja onhan selvä, että heidän pitäisi olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Systeemi pitäisi siis korjata niiltä osin. Mutta suurin osahan työttömistä on niitä, joiden koulutus/taidot eivät riitä normaalipalkkaisiin hommiin ja taas siitä työstä, johon ei erityisosaamista tarvita, maksetaan niin huonosti, että jää tappiolle verrattuna työkkäriin ja tukiin, jotka menettää, koska saa palkkaa vaikka parisataa kuussa liikaa. Tämähän tietysti korjaantuisi lisäkoulutuksella, johon työttömät saisivat jonkinlaista koulutustukea porkkanana ja näin voisivat valmistua johonkin ammattiin/työhön ja saada paremmin työtä, josta saa inhimillisen palkan. Mutta tällekin pitäisi löytyä maksaja, eli olemme noidankehässä. Ilmeisesti ainoa vaihtoehto useiden puolueiden mielestä on ottaa työntekijät ulkomailta.

Tässä olet täysin oikeassa, mutta jätit käsittelemättä sen kaikkein suurimman tabun: nykyisen työelämän vaatimukset ovat sellaiset, että osa kelkasta pudonneista on yksinkertaisesti liian tyhmiä voidakseen pärjätä enää oikein missään töissä. Sitä ei lisäkoulutuksella paranneta.

Tilanne on sama lähes kaikissa jälkiteollisissa yhteiskunnissa. Esim. amerikkalaisissa tutkimuksissa on toistuvasti noussut esiin "Alle 83 -ongelma": ihminen, jonka äo on alle 83, ei ole työllistämiskelpoinen. Hän ei kelpaa edes Yhdysvaltain armeijalle (siitä tuo raja). Niin tyhmän opettamiseen menee liikaa resursseja hänen työpanoksestaan mahdollisesti saatavaan hyötyyn nähden. Ja kun nämä eivät kelpaa työhön, he syrjäytyvät yhteiskunnasta. Monessa työssä syrjäytyminen alkaa jo jossain äo 90:n tienoilla. Ja tätä porukkaa on paljon, koska noin 16 prosenttia väestöstä sijoittuu älykkyysosamäärältään välille 80-90. Mitä monimutkaisemmaksi työtehtävät menevät, sitä enemmän porukkaa äo-skaalan alapäästä putoaa pois.

Meillä ei ole myöskään tiedossa mitään hoitoa älylliseen tyhmyyteen. Alhaista älykkyyttä ei pystytä korjaamaan oikein millään. Joitain aivotoimintaan liittyviä hoitoja on ilmeisesti olemassa, mutta ne eivät ole käyttökelpoisia suurille joukoille, eikä niillä saatu vaikutus ole riittävä. Jos äo saadaan nousemaan vaikkapa 83:sta 86:een, ei ihmisen tilanne parane oikeastaan mitenkään.

Asiaa ei millään tavalla paranna se, että tästä ei saa puhua. Tästä nimenomaan pitäisi puhua, paljon ja joka paikassa. Meidän pitäisi yhteiskuntana pystyä keksimään tälle porukalle jotain järkevää tekemistä. Kaikki vähäistä älyä vaativat aputyöt ovat poistuneet jo aikoja sitten, eikä mitään uutta ole tullut tilalle. Digitalisaatiokehitys tulee syömään tuon porukat työmahdollisuuksia entisestään. Tähän asiaan pitäisi pystyä puuttumaan, mutta keinoja ei tällä hetkellä ole ollenkaan.

Japani taitaa olla ainoita jälkiteollisia maita, joissa vähäistä älykkyyttä vaativia aputöitä on edelleen olemassa; on kadunlakaisijoita ja nurmikon hoitajan apupoikia, on tietyömaan reunalla opastekylttiä kantavia miekkosia ja vanhoja setiä, joiden työnä on avata pankin ulko-ovi asiakkaille ja sanoa päivää. Ehkä meidän pitäisi ottaa oppia sieltä. Koska tällä menolla meillä on aivan liikaa väkeä, joka on liian tyhmää mihinkään töihin. Se on täysin kestämätön tilanne missä tahansa yhteiskunnassa.

TÄMÄ. Eriyttää ei saa, kaikki halutaan inkluusioon, kukaan ei voi sanoa ääneen että joku olisi toista tyhmempi. Siellä se tyhmempi sitten yrittää palloilla yhteiskunnassa jotain töitä etsimässä ja jotain lomakkeita täyttämässä, vaikka laskun maksu mobiilipankissa voi tuottaa jo suuria ongelmia.

Meillä ei ole enää niin yksinkertaista fyysistä työtä olemassakaan että siihen kuka vain pystyisi. Eikä älykkyys ole mikään oman työn lopputulos tai valinta, sillä mennään mitä on annettu. Jonkin verran voi kehittyä, mutta rajat on mitkä on.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö ihmisen, joka ei pysty kävelemään, päästä eläkkeelle?

Ei tietenkään. Oletko kuullut istumatyöstä? Esim. It-ala..

Kerropas esimerkkinä vaikka 3 it-alan koulutusta, jotka voi suorittaa täysin etänä, johon ei tarvita lainkaan työharjoitteluja tai kaikki työharjoittelukin on mahdollista suorittaa etänä  ja jonka jälkeen vielä ilman mitään työkokemusta pääsee työhön, jonka voi tehdä ensimmäisestä päivästä lähtien 100%:sti etänä?

Miksi vedit tähän etätyön? Etkö pyörätuolista ole kuullut? Lisäksi etätyö it-alalla on enemmin sääntö kuin poikkeus.

Koodaamaan voi opetella etänä. Tunnen useamman ihmisen joka näin on tehnyt.

Vedin etätyön tähän siksi, että mä teen itse it-alalla etätöitä. Tein jo 10 vuotta sitten. Noin 6 vuotta sitten mulle ensin työterveyslääkäri ja sitten ortopedi sekä reumalääkäri ehdottivat työkykyarviota ja sitten työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumista. Mä sanoin, että ei tarvitse, koska mulla on etätyö. Työmatkani sängystä työpöydän ääreen on 2 metriä. Jos mun pitäisi lähteä ensin bussilla, sitten junalla ja sen jälkeen vielä bussilla toimistolle, niin ei onnistuisi. Mutta mulla oli it-alan koulutus sekä 10 vuoden työkokemus it-alalta jo ennenkuin aloitin etätyöt. Jos mun pitäisi vasta nyt lähteä suorittamaan jokin it-alan tutkinto ja hankkia alalta työkokemus, niin ei onnistuisi. Ei kukaan mua palkkaisi, koska olen jo 61v. Ei olisi palkannut edes 10 vuotta sitten. 

Samaa mieltä. IT-ala on hyvin ikärasistinen. Kyllä on ajattelematonta edes ehdottaa sairaalle viisikymppiselle, että  käypäs netissä pari ohjelmointikurssia ja kas kummaa työllistyt heti. Itse olen työtön DI ja suoritin huvikseni ohjelmoinnin nettikurssin (MOOC massive open online course) ohjelmointikielenä Java. Lisäsin tuon CV:n täytteeksi, mutta en minä tuon kurssin perusteella pystyisi IT-alalle työllistymään, vaikka minulla on jo tekninen tausta ja olen kohtalaisen tervekin.

Yleensäkin monisairaan on vaikea päästä työn syrjästä kiinni. Jo työssä oleva saattaa hyvinkin vielä roikkua työelämässä edes osa-aikaisesti sairastuttuaankin, mutta kukaan työnantaja ei uskalla sairasta palkata, jos suinkin saa jonkun terveemmän tilalle.

Muutenkaan kaikki työt eivät kaikille sovi. Jo on naurettavaa ehdottaa, että monisairas työllistyisi vaikka somevaikuttajana. Mistähän tuossa sen tulovirtansa saisi? Ja työtön nyt ei ainakaan saa käyttää aikaansa somevideoiden laatimiseen menettämättä tukia. Millä ihmeellä ajatellaan monisairaan työttömän elävän sen aikaa, ennen kuin sometähteys lyö läpi ja se palkkatulo alkaa mystisesti kertyä?

Sitäpaitsi somevaikuttajaksi ei noin vain ruveta. Tekijöitä on tuhansia, mahtaako edes promille nousta sellaiseen huomioon että touhu on oikeasti taloudellisesti kannattavaa? Se, että jollain on paljon seuraajia, ei vielä tarkoita sitä, että varsinaisesti eläisi sillä some-touhulla.

Some-vaikuttajien ja tubettajien etsikkoaika alkaa olla ohi. Kun kaikki tuo oli uutta, noustiin tähdeksi yhdessä yössä ja ihmeteltiin, että oho, saan tästä rahaakin. Mutta sen jälkeen, kun sadattuhannet pikkupimperot keksivät saman idean -no, kakusta ei riitä kaikille, ja tarvitaan tietysti myös tuuria, että alkaa saada seuraajia.

Testautin oman älykkyyteni, se on siellä 118 kieppeillä. En silti saanut tukea akateemiseen opiskeluun, kun sitä työkkäriltä pyysin, ehtoihin on tehty kiristyksiä viime kuukausina. Kysyi että olenko miettinyt esim. lähärin työtä? Tällä sairaushistorialla ja älykkyydellä? Jospa nyt ei...

Suomella on ilmeisesti varaa hukata potentiaalia, muuta en sano. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä työ kyv eläkkeelle pääsee jos tietää mitä tekee mutta suurin osa on yksinkertaisesti tampioita tämän suhteen.

Niin 99% Suomalaisista on täysiä apinoita ;)

Verottaja pitää huolen siitä että eläkkeellä ei kannata mennä edes osa-aikatöihin se on kuin talkoolla tekisi ja tulee työntekijälle kalliiksi, hyvä ettei joudu maksamaan että käy töissä.

Hulluja nuo Suomalaiset!

t. 50v eläkeläinen

Vierailija kirjoitti:

Mites se kävikään sille valtakunnan kovimmalle köyhienkiusaajalle ja rajoitteiden tuntijalle? Oi ihku Suski Koski, joka halusi monisairaat risumetsään kun kaikkien pitää töitä tekemän ja kas, kun ei läpi eduskuntaan enää päässytkään niin ihan tyynesti jäi loisimaan sopeutumisrahoilla ja päivittämään toimintasuunnitelmiaan. Ihan samanlaisia huutelijat.

Suskin sopeutumisrahoista huolimattakin olen onnellinen että voin käydä töissä, ja mielellään maksan veroja että ne jotka töihin ei pysty, voisi elää ihmisarvoista arkea.

Muistaakseni Suski totesi jossain haastattelussa "nyt on aika HENGÄHTÄÄ ja tehdä suunnitelmia". Hänellä siis oli oikeus jäädä vetämään lonkkaa, mutta aiemminhan hän oli potkimassa työttömäksi jääviä ottamaan heti vastaan jonkun paskaduunin, vaikka kaikkien kannalta olisi edullisempaa työllistää työtön oman alansa töihin. Nyt Suski hakee taas eduskuntaan. On kuulemma "yrittäjä". Toivottavasti ei pääse.

Aivan. Tiedän erään kellä on päihdeongelma, mielenterveysongelmia ja siihen päälle vielä koettu burn out työelämästä missä oli pitkään. Ihminen ei hae apua edes kunnolla koska varmaan moniongelmaisuus ja päihdeongelma vie. Jos yleistunne elämästä on se että millään ei ole mitään väliä ja haluaa kuolla ja sitä edesauttaa päihdeongelmallaan niin hankala tuollaista ihmistä on auttaa.

Kun ikää alkaa tulla, pää ei toimi mt-ongelmien ja päihdeongelmien vuoksi, on lannistunut useita kertoja, asiantuntemus ei ole enää ajan tasalla, ja ongelmia kuvaa esim se ettei kykene huolehtimaan esimerkiksi hygieniastaan ja elämänhallinta  ei toimi ja köyhyys vielä vie lisää tulevaisuudennäkymiä, niin ei tuosta helposti nousta

Työpaikat vie ne kellä pää toimii, kellä ei ole vastaavanlaisia painolasteja, kellä ei ole aukkoa työhistoriassa, kellä on kapasiteettia kokoajan kouluttaa itseään.

Toki ihmisellä voisi olla vielä työikää jäljellä mutta onko hänestä työelämään? Jos ihminen ei ensinnäkään ole valmis kuntouttamaan itseään eikä enää jaksa?

Moni kuka kritisoi työttömiä ei omaa kosketuspintaan mitä se on kun ei ole enää toimiva ihminen kuin he itse. Ironisinta on puheet vaikkapa mikset ala yrittäjäksi? Miten hemmetissä esim tuosta tilanteesta aletaan yrittäjiksi kun ei elämänhallintakaan enää toimi? Kun riittävän kauan on pois, alkaa syrjäytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on myös nitä, jotka eivät kykene työhön ja onhan selvä, että heidän pitäisi olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Systeemi pitäisi siis korjata niiltä osin. Mutta suurin osahan työttömistä on niitä, joiden koulutus/taidot eivät riitä normaalipalkkaisiin hommiin ja taas siitä työstä, johon ei erityisosaamista tarvita, maksetaan niin huonosti, että jää tappiolle verrattuna työkkäriin ja tukiin, jotka menettää, koska saa palkkaa vaikka parisataa kuussa liikaa. Tämähän tietysti korjaantuisi lisäkoulutuksella, johon työttömät saisivat jonkinlaista koulutustukea porkkanana ja näin voisivat valmistua johonkin ammattiin/työhön ja saada paremmin työtä, josta saa inhimillisen palkan. Mutta tällekin pitäisi löytyä maksaja, eli olemme noidankehässä. Ilmeisesti ainoa vaihtoehto useiden puolueiden mielestä on ottaa työntekijät ulkomailta.

Tässä olet täysin oikeassa, mutta jätit käsittelemättä sen kaikkein suurimman tabun: nykyisen työelämän vaatimukset ovat sellaiset, että osa kelkasta pudonneista on yksinkertaisesti liian tyhmiä voidakseen pärjätä enää oikein missään töissä. Sitä ei lisäkoulutuksella paranneta.

Tilanne on sama lähes kaikissa jälkiteollisissa yhteiskunnissa. Esim. amerikkalaisissa tutkimuksissa on toistuvasti noussut esiin "Alle 83 -ongelma": ihminen, jonka äo on alle 83, ei ole työllistämiskelpoinen. Hän ei kelpaa edes Yhdysvaltain armeijalle (siitä tuo raja). Niin tyhmän opettamiseen menee liikaa resursseja hänen työpanoksestaan mahdollisesti saatavaan hyötyyn nähden. Ja kun nämä eivät kelpaa työhön, he syrjäytyvät yhteiskunnasta. Monessa työssä syrjäytyminen alkaa jo jossain äo 90:n tienoilla. Ja tätä porukkaa on paljon, koska noin 16 prosenttia väestöstä sijoittuu älykkyysosamäärältään välille 80-90. Mitä monimutkaisemmaksi työtehtävät menevät, sitä enemmän porukkaa äo-skaalan alapäästä putoaa pois.

Meillä ei ole myöskään tiedossa mitään hoitoa älylliseen tyhmyyteen. Alhaista älykkyyttä ei pystytä korjaamaan oikein millään. Joitain aivotoimintaan liittyviä hoitoja on ilmeisesti olemassa, mutta ne eivät ole käyttökelpoisia suurille joukoille, eikä niillä saatu vaikutus ole riittävä. Jos äo saadaan nousemaan vaikkapa 83:sta 86:een, ei ihmisen tilanne parane oikeastaan mitenkään.

Asiaa ei millään tavalla paranna se, että tästä ei saa puhua. Tästä nimenomaan pitäisi puhua, paljon ja joka paikassa. Meidän pitäisi yhteiskuntana pystyä keksimään tälle porukalle jotain järkevää tekemistä. Kaikki vähäistä älyä vaativat aputyöt ovat poistuneet jo aikoja sitten, eikä mitään uutta ole tullut tilalle. Digitalisaatiokehitys tulee syömään tuon porukat työmahdollisuuksia entisestään. Tähän asiaan pitäisi pystyä puuttumaan, mutta keinoja ei tällä hetkellä ole ollenkaan.

Japani taitaa olla ainoita jälkiteollisia maita, joissa vähäistä älykkyyttä vaativia aputöitä on edelleen olemassa; on kadunlakaisijoita ja nurmikon hoitajan apupoikia, on tietyömaan reunalla opastekylttiä kantavia miekkosia ja vanhoja setiä, joiden työnä on avata pankin ulko-ovi asiakkaille ja sanoa päivää. Ehkä meidän pitäisi ottaa oppia sieltä. Koska tällä menolla meillä on aivan liikaa väkeä, joka on liian tyhmää mihinkään töihin. Se on täysin kestämätön tilanne missä tahansa yhteiskunnassa.

Japanissa on puutarhureita, joille maksetaan siitä, että nyppivät ruohonkorsia ja roskia sammalpuutarhojen sammalista. Niillä on päällä semiperinteiset vaatteet ja olkihattu, etteivät häiritse puutarhan harmoniaa. Kykkivät siellä polvillaan päivät pitkät.

Sitä en tiedä, millaista työtehoa niiltä vaaditaan (kiireettömän näköisesti sitä ainakin tehdään), mutta vaikuttaa ihanalta työltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö ihmisen, joka ei pysty kävelemään, päästä eläkkeelle?

Ei tietenkään. Oletko kuullut istumatyöstä? Esim. It-ala..

Olen kuullut. Ja tää olikin ap:lle kompa. Monikin tekee työtä pyörätuolista käsin. Vain päävikaisten tulisi päästä eläkkeelle karrikoidusti ajateltuna.

Ei niitäkään nykyään päästetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on myös nitä, jotka eivät kykene työhön ja onhan selvä, että heidän pitäisi olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Systeemi pitäisi siis korjata niiltä osin. Mutta suurin osahan työttömistä on niitä, joiden koulutus/taidot eivät riitä normaalipalkkaisiin hommiin ja taas siitä työstä, johon ei erityisosaamista tarvita, maksetaan niin huonosti, että jää tappiolle verrattuna työkkäriin ja tukiin, jotka menettää, koska saa palkkaa vaikka parisataa kuussa liikaa. Tämähän tietysti korjaantuisi lisäkoulutuksella, johon työttömät saisivat jonkinlaista koulutustukea porkkanana ja näin voisivat valmistua johonkin ammattiin/työhön ja saada paremmin työtä, josta saa inhimillisen palkan. Mutta tällekin pitäisi löytyä maksaja, eli olemme noidankehässä. Ilmeisesti ainoa vaihtoehto useiden puolueiden mielestä on ottaa työntekijät ulkomailta.

Tässä olet täysin oikeassa, mutta jätit käsittelemättä sen kaikkein suurimman tabun: nykyisen työelämän vaatimukset ovat sellaiset, että osa kelkasta pudonneista on yksinkertaisesti liian tyhmiä voidakseen pärjätä enää oikein missään töissä. Sitä ei lisäkoulutuksella paranneta.

Tilanne on sama lähes kaikissa jälkiteollisissa yhteiskunnissa. Esim. amerikkalaisissa tutkimuksissa on toistuvasti noussut esiin "Alle 83 -ongelma": ihminen, jonka äo on alle 83, ei ole työllistämiskelpoinen. Hän ei kelpaa edes Yhdysvaltain armeijalle (siitä tuo raja). Niin tyhmän opettamiseen menee liikaa resursseja hänen työpanoksestaan mahdollisesti saatavaan hyötyyn nähden. Ja kun nämä eivät kelpaa työhön, he syrjäytyvät yhteiskunnasta. Monessa työssä syrjäytyminen alkaa jo jossain äo 90:n tienoilla. Ja tätä porukkaa on paljon, koska noin 16 prosenttia väestöstä sijoittuu älykkyysosamäärältään välille 80-90. Mitä monimutkaisemmaksi työtehtävät menevät, sitä enemmän porukkaa äo-skaalan alapäästä putoaa pois.

Meillä ei ole myöskään tiedossa mitään hoitoa älylliseen tyhmyyteen. Alhaista älykkyyttä ei pystytä korjaamaan oikein millään. Joitain aivotoimintaan liittyviä hoitoja on ilmeisesti olemassa, mutta ne eivät ole käyttökelpoisia suurille joukoille, eikä niillä saatu vaikutus ole riittävä. Jos äo saadaan nousemaan vaikkapa 83:sta 86:een, ei ihmisen tilanne parane oikeastaan mitenkään.

Asiaa ei millään tavalla paranna se, että tästä ei saa puhua. Tästä nimenomaan pitäisi puhua, paljon ja joka paikassa. Meidän pitäisi yhteiskuntana pystyä keksimään tälle porukalle jotain järkevää tekemistä. Kaikki vähäistä älyä vaativat aputyöt ovat poistuneet jo aikoja sitten, eikä mitään uutta ole tullut tilalle. Digitalisaatiokehitys tulee syömään tuon porukat työmahdollisuuksia entisestään. Tähän asiaan pitäisi pystyä puuttumaan, mutta keinoja ei tällä hetkellä ole ollenkaan.

Japani taitaa olla ainoita jälkiteollisia maita, joissa vähäistä älykkyyttä vaativia aputöitä on edelleen olemassa; on kadunlakaisijoita ja nurmikon hoitajan apupoikia, on tietyömaan reunalla opastekylttiä kantavia miekkosia ja vanhoja setiä, joiden työnä on avata pankin ulko-ovi asiakkaille ja sanoa päivää. Ehkä meidän pitäisi ottaa oppia sieltä. Koska tällä menolla meillä on aivan liikaa väkeä, joka on liian tyhmää mihinkään töihin. Se on täysin kestämätön tilanne missä tahansa yhteiskunnassa.

Tähän kun lisätään ne, joiden älli on ok, mutta jotka ovat hitaita. Osa ihmisistä vaan on. Nykyaikana on hyvin vaikea pärjätä, jos se tekemisen tahti on luonnostaan verkkainen -eikä se kaikilla kehity millään harjoittelulla.

Itselläni neurologinen sairaus on tehnyt sen, että "käyn hitaalla". Ihan kaikkeen hampaiden pesusta alkaen menee tupla-aika entiseen verrattuna, koska elimistöni kieltäytyy liikkumasta nopeammin. Kukaan ei luonnollisestikaan halua palkata ihmistä, joka käyttää kaikeen tuplasti sen ajan, minkä normaali tehokas ihminen.

Tietenkään en pääse eläkkeelle, koska kyllähän minä periaatteessa voisin tehdä mitä vaan, ainakin osa-aikaisesti. Ongelma on, että en kelpaa mihinkään.

Suoritin uuden tutkinnonkin, kun ajattelin että uudella alalla pärjäisin paremmin (vanha oli aika tehokkuutta vaativa). No, en päässyt edes toista kertaa työharjoitteluun samaan paikkaan, koska olen niin hidas että minusta on enemmän haittaa kuin hyötyä! En siis kelpaa edes ilmaiseksi.

Voin kertoa, että tämä ns syö naista, kun on ollut tehokas ja kyvykäs ammattilainen, ja nykyään sitten ihan muuta.

Minun pitäisi keksiä jotain, millä voisin edes työmarkkinatuen verran tienata itse, päästäkseni työkkäristä ja kuntouttavasta työtoiminnasta eroon, mutta en ole keksinyt mitään. Ongelmia lisää se, että krooninen sairaus syö itseluottamusta ja stressinsietokykyä, joten mitään yrittäjyyttä ei uskalla edes kokeilla, varsinkin kun sen jälkeen olisi hyvin vaikea päästä takaisin työkkärin listoille, jos ei pärjäisikään.

Päivittäiset kivut ja uupumus kuuluvat myös toki sairauden kuvaan, mutta tuo hitaus itseäni eniten häiritsee.

Ja osa ihmisistä on tosiaan hitaita ihan syntyjään, vaikkei järjessä olisikaan vikaa.

Poimin täältä yhden asian. Tämä, kuinka sairaus verottaa. Itsellä valtava uupumus syö ihmistä. Mitä väsyneempi olen, sen veemäisemmällä päällä olen. Eli lähes koko ajan. Menee ihan yks yhteen. Harvoin olen neutraalilla päällä ja vielä harvemmin hyvällä päällä. Ei tämmöisen kannata mitään työtä, jossa on ihmiskontakteja, niin harkita. Sinänsä syyttömät ihmiset joutuisivat kärsimään karkeasta kielenkäytöstä ja kettuilusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on myös nitä, jotka eivät kykene työhön ja onhan selvä, että heidän pitäisi olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Systeemi pitäisi siis korjata niiltä osin. Mutta suurin osahan työttömistä on niitä, joiden koulutus/taidot eivät riitä normaalipalkkaisiin hommiin ja taas siitä työstä, johon ei erityisosaamista tarvita, maksetaan niin huonosti, että jää tappiolle verrattuna työkkäriin ja tukiin, jotka menettää, koska saa palkkaa vaikka parisataa kuussa liikaa. Tämähän tietysti korjaantuisi lisäkoulutuksella, johon työttömät saisivat jonkinlaista koulutustukea porkkanana ja näin voisivat valmistua johonkin ammattiin/työhön ja saada paremmin työtä, josta saa inhimillisen palkan. Mutta tällekin pitäisi löytyä maksaja, eli olemme noidankehässä. Ilmeisesti ainoa vaihtoehto useiden puolueiden mielestä on ottaa työntekijät ulkomailta.

Tässä olet täysin oikeassa, mutta jätit käsittelemättä sen kaikkein suurimman tabun: nykyisen työelämän vaatimukset ovat sellaiset, että osa kelkasta pudonneista on yksinkertaisesti liian tyhmiä voidakseen pärjätä enää oikein missään töissä. Sitä ei lisäkoulutuksella paranneta.

Tilanne on sama lähes kaikissa jälkiteollisissa yhteiskunnissa. Esim. amerikkalaisissa tutkimuksissa on toistuvasti noussut esiin "Alle 83 -ongelma": ihminen, jonka äo on alle 83, ei ole työllistämiskelpoinen. Hän ei kelpaa edes Yhdysvaltain armeijalle (siitä tuo raja). Niin tyhmän opettamiseen menee liikaa resursseja hänen työpanoksestaan mahdollisesti saatavaan hyötyyn nähden. Ja kun nämä eivät kelpaa työhön, he syrjäytyvät yhteiskunnasta. Monessa työssä syrjäytyminen alkaa jo jossain äo 90:n tienoilla. Ja tätä porukkaa on paljon, koska noin 16 prosenttia väestöstä sijoittuu älykkyysosamäärältään välille 80-90. Mitä monimutkaisemmaksi työtehtävät menevät, sitä enemmän porukkaa äo-skaalan alapäästä putoaa pois.

Meillä ei ole myöskään tiedossa mitään hoitoa älylliseen tyhmyyteen. Alhaista älykkyyttä ei pystytä korjaamaan oikein millään. Joitain aivotoimintaan liittyviä hoitoja on ilmeisesti olemassa, mutta ne eivät ole käyttökelpoisia suurille joukoille, eikä niillä saatu vaikutus ole riittävä. Jos äo saadaan nousemaan vaikkapa 83:sta 86:een, ei ihmisen tilanne parane oikeastaan mitenkään.

Asiaa ei millään tavalla paranna se, että tästä ei saa puhua. Tästä nimenomaan pitäisi puhua, paljon ja joka paikassa. Meidän pitäisi yhteiskuntana pystyä keksimään tälle porukalle jotain järkevää tekemistä. Kaikki vähäistä älyä vaativat aputyöt ovat poistuneet jo aikoja sitten, eikä mitään uutta ole tullut tilalle. Digitalisaatiokehitys tulee syömään tuon porukat työmahdollisuuksia entisestään. Tähän asiaan pitäisi pystyä puuttumaan, mutta keinoja ei tällä hetkellä ole ollenkaan.

Japani taitaa olla ainoita jälkiteollisia maita, joissa vähäistä älykkyyttä vaativia aputöitä on edelleen olemassa; on kadunlakaisijoita ja nurmikon hoitajan apupoikia, on tietyömaan reunalla opastekylttiä kantavia miekkosia ja vanhoja setiä, joiden työnä on avata pankin ulko-ovi asiakkaille ja sanoa päivää. Ehkä meidän pitäisi ottaa oppia sieltä. Koska tällä menolla meillä on aivan liikaa väkeä, joka on liian tyhmää mihinkään töihin. Se on täysin kestämätön tilanne missä tahansa yhteiskunnassa.

Joopa joo, hauska sävy ja päätelmiä tässä viestissäsi. Nyt ymmärrän nämä, pitäisi saada työttömät keräämään roskia kadulta ja risuja metsistä kommentit.

Mun serkku jäi työkyvyttömyyseläkkeelle nelikymppisenä hoitajan työstä masennuksen vuoksi. Mietin vaan, että eikö hän tosiaan voisi tehdä edes pari 6h työvuoroa viikossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos ei voi tehdä mitään - ei mitään... kuuluu laitokseen

Mihin laitokseen? Missä niitä on? Millainen se on?

Semmonen jossa pidetään ihmisiä, jotka ei osaa puhua, kirjoittaa eikä voi liikkua...

jonkunlainen hoitola

Aha, työllistymiseen sun mielestä riittää, että ihminen osaa puhua ja kirjoittaa (jotain kieltä, ehkä jopa lukeakin) sekä liikkua. Tällainen ihminen kun menee torille huutelemaan "haluan töitä", hänestä oikein tapellaan, että kuka saa tämän ihmeen palkata ja vieläpä maksetaan sen verran paljon palkkaa, että peittoaa minimi toimeentulotuen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, eivätkö he oikeasti pysy tekemään mitään työtä?

Eivät mitään?

Puhelinmyynti?

Somevaikuttaja?

nettiavustaja?

Vanhuksille seuran pitäminen?

Tätä en tiedä mutta aika harva firma on halukas palkkaamaan monisairasta.

Miten firma saa tietää niistä moninaisista sairauksista? Terveydentilasta ei saa kysyä. Moniko kertoo oma-aloitteisesti kaikki peräpukamansa ja inkontinenssivaivansa?

Kuinka moni saa pidettyä työpaikkansa jos haastatteluissa valehtelee ja sitten paikan saatuaan kertoo ettei terveydestä johtuen kykene tekemäön täyttä päivää, tulee sairauspoissaoloja jne.?

Mieheni joutui ensimmäisessä työpaikassaan vakavaan onnettomuuteen vuonna 1998, ja hän on siitä asti ollut työttömänä työnhakijana TE-toimiston kirjoilla. Erilaisia leikkauksia, leikkausvirheitä ja leikkauksen korjauksia sekä korjausleikkausten korjauksia on tehty ainakin 36krt. Kela ole hyväksynyt ensimmäistäkään sairaspäivärahahakemusta, saati sitten että joku olisi laittanut hänet eläkkeelle. Tämä maa on todella sairas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on myös nitä, jotka eivät kykene työhön ja onhan selvä, että heidän pitäisi olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Systeemi pitäisi siis korjata niiltä osin. Mutta suurin osahan työttömistä on niitä, joiden koulutus/taidot eivät riitä normaalipalkkaisiin hommiin ja taas siitä työstä, johon ei erityisosaamista tarvita, maksetaan niin huonosti, että jää tappiolle verrattuna työkkäriin ja tukiin, jotka menettää, koska saa palkkaa vaikka parisataa kuussa liikaa. Tämähän tietysti korjaantuisi lisäkoulutuksella, johon työttömät saisivat jonkinlaista koulutustukea porkkanana ja näin voisivat valmistua johonkin ammattiin/työhön ja saada paremmin työtä, josta saa inhimillisen palkan. Mutta tällekin pitäisi löytyä maksaja, eli olemme noidankehässä. Ilmeisesti ainoa vaihtoehto useiden puolueiden mielestä on ottaa työntekijät ulkomailta.

Tässä olet täysin oikeassa, mutta jätit käsittelemättä sen kaikkein suurimman tabun: nykyisen työelämän vaatimukset ovat sellaiset, että osa kelkasta pudonneista on yksinkertaisesti liian tyhmiä voidakseen pärjätä enää oikein missään töissä. Sitä ei lisäkoulutuksella paranneta.

Tilanne on sama lähes kaikissa jälkiteollisissa yhteiskunnissa. Esim. amerikkalaisissa tutkimuksissa on toistuvasti noussut esiin "Alle 83 -ongelma": ihminen, jonka äo on alle 83, ei ole työllistämiskelpoinen. Hän ei kelpaa edes Yhdysvaltain armeijalle (siitä tuo raja). Niin tyhmän opettamiseen menee liikaa resursseja hänen työpanoksestaan mahdollisesti saatavaan hyötyyn nähden. Ja kun nämä eivät kelpaa työhön, he syrjäytyvät yhteiskunnasta. Monessa työssä syrjäytyminen alkaa jo jossain äo 90:n tienoilla. Ja tätä porukkaa on paljon, koska noin 16 prosenttia väestöstä sijoittuu älykkyysosamäärältään välille 80-90. Mitä monimutkaisemmaksi työtehtävät menevät, sitä enemmän porukkaa äo-skaalan alapäästä putoaa pois.

Meillä ei ole myöskään tiedossa mitään hoitoa älylliseen tyhmyyteen. Alhaista älykkyyttä ei pystytä korjaamaan oikein millään. Joitain aivotoimintaan liittyviä hoitoja on ilmeisesti olemassa, mutta ne eivät ole käyttökelpoisia suurille joukoille, eikä niillä saatu vaikutus ole riittävä. Jos äo saadaan nousemaan vaikkapa 83:sta 86:een, ei ihmisen tilanne parane oikeastaan mitenkään.

Asiaa ei millään tavalla paranna se, että tästä ei saa puhua. Tästä nimenomaan pitäisi puhua, paljon ja joka paikassa. Meidän pitäisi yhteiskuntana pystyä keksimään tälle porukalle jotain järkevää tekemistä. Kaikki vähäistä älyä vaativat aputyöt ovat poistuneet jo aikoja sitten, eikä mitään uutta ole tullut tilalle. Digitalisaatiokehitys tulee syömään tuon porukat työmahdollisuuksia entisestään. Tähän asiaan pitäisi pystyä puuttumaan, mutta keinoja ei tällä hetkellä ole ollenkaan.

Japani taitaa olla ainoita jälkiteollisia maita, joissa vähäistä älykkyyttä vaativia aputöitä on edelleen olemassa; on kadunlakaisijoita ja nurmikon hoitajan apupoikia, on tietyömaan reunalla opastekylttiä kantavia miekkosia ja vanhoja setiä, joiden työnä on avata pankin ulko-ovi asiakkaille ja sanoa päivää. Ehkä meidän pitäisi ottaa oppia sieltä. Koska tällä menolla meillä on aivan liikaa väkeä, joka on liian tyhmää mihinkään töihin. Se on täysin kestämätön tilanne missä tahansa yhteiskunnassa.

Joopa joo, hauska sävy ja päätelmiä tässä viestissäsi. Nyt ymmärrän nämä, pitäisi saada työttömät keräämään roskia kadulta ja risuja metsistä kommentit.

Kuulostaa siltä, että jätät tulkinnasta harmaita pois. On eri asia potkia työttömät risumetsään tukia hankkimaan, kuin pohtia miten työtehtävät pitäisi organisoida niin, että mielekästä tekemistä on kaikille kykeneville. Ja niin, että töistä saadaan aina ihan oikeaa palkkaa eikä mitään 9eur päiviä. /eri

Vierailija kirjoitti:

Niin, eivätkö he oikeasti pysy tekemään mitään työtä?

Eivät mitään?

Puhelinmyynti?

Somevaikuttaja?

nettiavustaja?

Vanhuksille seuran pitäminen?

Just näin ilmoituksen missä etsittiin seuraa vanhuksille. Palkka 13e/h ja töitä viikossa 2-6h.

Ei tuo palkka riitä edes bensoihin.

Onko työ jokin itseisarvo, kun epätoivoisesti täälläkin osa pohtii että eikö voisi "edes puhelinmyyjäksi tai siihen tai tuohon hakea?". Hei ihan oikeasti: miksi tilanne on tämä? Haluatteko itse ostaa puhelinmyyjältä? Luuletteko että tuollaista työtä tekevä keskivertotyöntekijä tuottaa euroakaan yhteiseen kassaan vrt. mitä hän kuluttaa, kun palaa loppuun turhauttavassa ja merkityksettömässä työssä, jota joutuu tekemään vaikkei olisi tippaakaan myyntihenkinen? Sekö on sitä hyvinvointia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on myös nitä, jotka eivät kykene työhön ja onhan selvä, että heidän pitäisi olla työkyvyttömyyseläkkeellä. Systeemi pitäisi siis korjata niiltä osin. Mutta suurin osahan työttömistä on niitä, joiden koulutus/taidot eivät riitä normaalipalkkaisiin hommiin ja taas siitä työstä, johon ei erityisosaamista tarvita, maksetaan niin huonosti, että jää tappiolle verrattuna työkkäriin ja tukiin, jotka menettää, koska saa palkkaa vaikka parisataa kuussa liikaa. Tämähän tietysti korjaantuisi lisäkoulutuksella, johon työttömät saisivat jonkinlaista koulutustukea porkkanana ja näin voisivat valmistua johonkin ammattiin/työhön ja saada paremmin työtä, josta saa inhimillisen palkan. Mutta tällekin pitäisi löytyä maksaja, eli olemme noidankehässä. Ilmeisesti ainoa vaihtoehto useiden puolueiden mielestä on ottaa työntekijät ulkomailta.

Tässä olet täysin oikeassa, mutta jätit käsittelemättä sen kaikkein suurimman tabun: nykyisen työelämän vaatimukset ovat sellaiset, että osa kelkasta pudonneista on yksinkertaisesti liian tyhmiä voidakseen pärjätä enää oikein missään töissä. Sitä ei lisäkoulutuksella paranneta.

Tilanne on sama lähes kaikissa jälkiteollisissa yhteiskunnissa. Esim. amerikkalaisissa tutkimuksissa on toistuvasti noussut esiin "Alle 83 -ongelma": ihminen, jonka äo on alle 83, ei ole työllistämiskelpoinen. Hän ei kelpaa edes Yhdysvaltain armeijalle (siitä tuo raja). Niin tyhmän opettamiseen menee liikaa resursseja hänen työpanoksestaan mahdollisesti saatavaan hyötyyn nähden. Ja kun nämä eivät kelpaa työhön, he syrjäytyvät yhteiskunnasta. Monessa työssä syrjäytyminen alkaa jo jossain äo 90:n tienoilla. Ja tätä porukkaa on paljon, koska noin 16 prosenttia väestöstä sijoittuu älykkyysosamäärältään välille 80-90. Mitä monimutkaisemmaksi työtehtävät menevät, sitä enemmän porukkaa äo-skaalan alapäästä putoaa pois.

Meillä ei ole myöskään tiedossa mitään hoitoa älylliseen tyhmyyteen. Alhaista älykkyyttä ei pystytä korjaamaan oikein millään. Joitain aivotoimintaan liittyviä hoitoja on ilmeisesti olemassa, mutta ne eivät ole käyttökelpoisia suurille joukoille, eikä niillä saatu vaikutus ole riittävä. Jos äo saadaan nousemaan vaikkapa 83:sta 86:een, ei ihmisen tilanne parane oikeastaan mitenkään.

Asiaa ei millään tavalla paranna se, että tästä ei saa puhua. Tästä nimenomaan pitäisi puhua, paljon ja joka paikassa. Meidän pitäisi yhteiskuntana pystyä keksimään tälle porukalle jotain järkevää tekemistä. Kaikki vähäistä älyä vaativat aputyöt ovat poistuneet jo aikoja sitten, eikä mitään uutta ole tullut tilalle. Digitalisaatiokehitys tulee syömään tuon porukat työmahdollisuuksia entisestään. Tähän asiaan pitäisi pystyä puuttumaan, mutta keinoja ei tällä hetkellä ole ollenkaan.

Japani taitaa olla ainoita jälkiteollisia maita, joissa vähäistä älykkyyttä vaativia aputöitä on edelleen olemassa; on kadunlakaisijoita ja nurmikon hoitajan apupoikia, on tietyömaan reunalla opastekylttiä kantavia miekkosia ja vanhoja setiä, joiden työnä on avata pankin ulko-ovi asiakkaille ja sanoa päivää. Ehkä meidän pitäisi ottaa oppia sieltä. Koska tällä menolla meillä on aivan liikaa väkeä, joka on liian tyhmää mihinkään töihin. Se on täysin kestämätön tilanne missä tahansa yhteiskunnassa.

TÄMÄ. Eriyttää ei saa, kaikki halutaan inkluusioon, kukaan ei voi sanoa ääneen että joku olisi toista tyhmempi. Siellä se tyhmempi sitten yrittää palloilla yhteiskunnassa jotain töitä etsimässä ja jotain lomakkeita täyttämässä, vaikka laskun maksu mobiilipankissa voi tuottaa jo suuria ongelmia.

Meillä ei ole enää niin yksinkertaista fyysistä työtä olemassakaan että siihen kuka vain pystyisi. Eikä älykkyys ole mikään oman työn lopputulos tai valinta, sillä mennään mitä on annettu. Jonkin verran voi kehittyä, mutta rajat on mitkä on.

Joopa joo, tiedän erään henkilön, jolle laskun maksu mobiilipankissa tuottaa erittäin suuria vaikeuksia. Mutta hän on kyllä emeritusprofessori.

MENKÄÄ TÖIHIN